Niitä näitä nuolenpäitä (tai sitten ei)

Räyhälä

Jousi on jännitetty. Rummun kalvo kiristetty, viulun kieli viritetty äärimmilleen. Ilmapallo puhallettu lähelle halkeamispistettä. Vesi lähestulkoon kiehuu. Pienikin virheliike, niin auto ajaa tieltä ulos tolppaan, syttyy tuleen ja lopulta räjähtää. Tältä on tuntunut elämäni lähiaikoina. Vain unessa saan rauhan olla ajattelematta, jos silloinkaan. 

Ja mikä minua niin kismittää, raapii, riipii ja ahdistaa? Mitä kammoan kuin ruttoa?

Rasismi, sorto, epäystävällisyys ja epätasa-arvo. Olemassa ja näkyvillä. Minun nenäni edessä, sinun nenäsi edessä. Meidän kaikkien pikku nenukkiemme hajuaistin kantamassa. Ymmärtämättömät, pahat ja inhottavat ihmiset. Vaaralliset ihmiset. Suoranaiset sosiopaatit. Vittumaiset, ilkeät, läpimädät, paskat, törkeät, raivostuttavat, kapeakatseiset, mieleltään sokeat ja vain omaan napaansa tuijottavat roskakasat, jotka kuvittelevat olevansa yksin tässä maailmassa oikeassa. Te vittupäät. Kunpa tajuaisitte. En pyydä teitä kuolemaan, sillä muuten alentuisin kanssanne samalle tasolle. Se mitä pyydän teiltä, on yksinkertainen asia: pysähtykää. Kyseenalaistakaa asioita. Etsikää viisautta, älkää kovinta nyrkkiä. Nähkää ihminen, älkää leimoja. Ottakaa asioista selvää - myös lähipiirinne ulkopuolelta. Punnitkaa asioita sisällänne. Etsikää, nähkää maailmaa. Ymmärtäkää, että te ette ole täällä yksin. Kotimaasi ei ole maailman ainoa maa, edustamasi ihmisryhmä ei ole maailman ainoa ihmisryhmä. Sinun elämäsi ei ole vain sinun. Universumissa on planeettoja, vaikkemme erota niitä paljaalla silmällä maan pinnalta katsoen.

Olen kyllästynyt kuulemaan ja lukemaan paskoja argumentteja, päänaukomista, julmuuksia ja ilkeää puhetta. Uhkauksia ja vainoa. Olen kyllästynyt siihen, että minun pitää jatkuvasti joustaa ja hillitä itseäni. Olla klikkaamatta juttuja, jotten provosoidu. Olla katsomatta televisio-ohjelmia, jotten ahdistu. Olla osallistumatta keskusteluun, jotten ryhtyisi kommenttisotaan. Olen täysin kyllästynyt siihen, että välttelen tiettyjä puheenaiheita tietyissä yhteyksissä vain sen takia, etten joutuisi inhottavaan keskusteluun typerän ihmisen kanssa. Etten vastaa kommentteihin takaisin kaikella sillä volyymilla, joka minusta irtoaisi. Vain siksi, että haluan välttää konfliktin.

Olen hyvin konfliktiarka ihminen. Venytän ja joustan itseni äärimmilleen, jotten joutuisi vaikeaan ja ikävään tilanteeseen. Kohdatessani hankalan ihmisen venyn ja vanun kuin pullataikina. Ja sellainen taidan ollakin - pullamössötaikina, joka venyy Venäjän perukoille asti aina siihen tiettyyn pisteeseen asti. Pisteeseen, jossa silmissä sumenee, vesi kiehuu, auto räjähtää, ilmapallo poksahtaa, viulun kieli katkeaa, rummun kalvo rikkoutuu ja jousi lentää suoraan vihollisen sydämeen. Ja se ei ole mikään mukava nuoli, jota haluaisi lennätellä ilman hyvää syytä.

Teen kaikkeni, jotten joudu tähän tilanteeseen, valitettavasti myös omalla kustannuksellani. Vähennän medioiden seuraamista. Kuljen luurit korvilla. Katson ulos ikkunasta. Olen hiljaa. Valikoin sisältöni ja välttelen. Joogaan, luen kirjaa, kuuntelen musiikkia, teen töitä ja haaveilen. Keskityn vain hyviin asioihin. Opettelen ajatustensiirtoa aktiivilokerosta mappiin Ö. Mitä vain siksi, etten enää ajattelisi ahdistavia asioita; etten enää näkisi kaikkea sitä pahaa mitä maailmassa on ja joutuisi jatkuvasti saamaan siitä muistutuksia. Etten kokisi tuskaa ja huonoa omaatuntoa siitä, etten tee tarpeeksi. Että elän omaa elämääni parhaani mukaan. Sillä kuten sanoin, ei minun elämäni ole vain minun.

Maailma, sinä ahdistat minua ihan helvetin paljon. Olet kyllä ihmeellinen, mutta välillä vihaan sinua, sillä olet niin vaikea. Toisinaan yritän, mutta tuskinpa sinua voi koskaan muuttaa todella. Kerro minulle kuinka sopeutua.

Toimistotarvikkeistani koottu kuva on otettu Ei vihapuheelle -liikkeen tukemista varten.

Share

Kommentit

Satya

Luettuani ajatuksen yhdestä kirjasta parin vuoden takaa on se pyörinyt viikottain mielessäni.

What if it was a gift?

Yrittäisi rationalisoida huonoimmissakin tilanteissa sen olevan jollain tavalla hyväksi meille. Se miten koemme tilanteet ja maailman eivät koskaan ole absoluuttinen totuus tai vakinainen tila. Kaikki muuttuu koko ajan. Minulla samantyyppiseen painavuuden tunteesen olen omalla kohdallani rationalisoinut sen, että pystyessäni tuntemaan äärimmäisen voimakkaita negatiivisia tunteita lähes kaikesta, pystyn myös tuntemaan kaikkea muutakin. Jotkut eivät tunne paljon kipua, mutta eivät kovin paljon iloakaan. Mielummin seilaan ääripäiden välillä kuin tasapaksulla tiellä. Ei helpoin valinta, mutta näen sen lahjana.

Räyhälä
Räyhälä

Totta. Kaikki on suhteellista, ja kaikki muuttuu, muovautuu. Ehkä tätä maailmaa täytyy ajatella sitten jonkinlaisena jatkuvana kemiallisena liikkeessä olevana reaktiona. (Hehe, vielä se siitä räjähtää, t. Jehovan todistajat.) Mutta minulle olennaista on tällä hetkellä se, että juoksenko ahdistustani karkuun itsekkäin tarkoitusperin vai annanko sille vallan ja yritän tehdä asioille jotakin. Ehkäpä jonkinlaisen keskitien löytäminen olisi parasta.

Räyhälä
Räyhälä

Huom! Vikailmoitus toimitukselle: Jotkut tagit vääntävät aina ääkköset väkisin oman mielensä mukaan. Tämä oli paatosta, eikä päätös. Sama juttu tapahtuu myös tagissa (vaiko tägissä) "yrittäjyys" > "yrittajyys". Jälkimmäisen nyt ymmärtää ilman ääkkösiäkin, mutta ensimmäisessä muuttui merkitys ;) Ja on kokeiltu eri vippaskonsteja, ei auta.

Kommentoi