Omakuva 10 puhelinkuvalla: näitä en julkaissut

Räyhälä

Blogeissa kiersi hetki sitten haaste, jossa oman puhelimen kameran rullasta piti poimia 10 kuvaa, jotka kuvaavat hyvin itseä. Olen julkaissut blogissani viime aikoina ainoastaan puhelinkuvia, mutta ne ovat kulkeneet jonkinlaisen itsesensuurin ja salonkikelpouttamisohjelman läpi. Tänään on kuitenkin vuorossa meikäläisen omakuva 10 ennenjulkaisemattomalla kuvalla (joita en ole joko muistanut tai halunnut poistaa puhelimeni arkistoista).
 

Minä, kesäkuu 2017
 

Puolimaratonin jälkeen hain fanttaashia-pizzaa ja nautin kovasti lähipizzerian sisustustauluista. Piti ottaa nämä ihan muistiin.
 

#Vainprekamuijajutut -muistiinpanoja. Postaus (hitosti liian isosta) aiheesta yhä työn alla.
 

Todistettavasti laitan joskus myös ruokaakin. Muistan, että halusin ottaa kuvan munakoisosta, koska se on niin kaikin puolin upea vihannes (tai marja!), ja koska tuona hetkenä olin juuri siivonnut - mielessä tuntui selkeältä. Munakoiso voisi olla hevosen pää.
 

Yhtenä iltana olin krapulassa ja kiinnitin erityistä huomiota siihen kuinka harmaalta näytän. Harkitsin myös voimaannuttavan Harmaat tytöt -kollektiivin perustamista kaikille harmaille krapulaisille naisille. Jäi kuitenkin perustamatta. (Minulle yritettiin opettaa jo lapsena, että jokaista hölmöä ajatustaan ei kannata toteuttaa.)
 

YouTube-etkot ystävien luona ovat edelleen iso osa elämääni.
 

Ekoja kuumia päiviä ja vapaa aamupäivä festareilla. Ruoka hyvää, seura hyvää, kaikki hyvää. Rakkautta vain! (Tausta on kyllä mairitteleva. Muija on ihan weecee.)
 

Napsin usein kuvia hyvistä teksteistä, jotta muistaisin ne vielä myöhemmin.

 

Oltiin työporukalla läksiäisjuhlissa Linkossa (vai Lingossa?), ja juotiin niin hyvää valkkaria, että oli pakko ottaa merkki talteen. (Älkää ampuko, kyllä mä teen muutakin kun juon, vaikka näiden kuvien perusteella ei ehkä uskoisi.)
 

Hankittiin lahjaa ystävän babyshoweriin, ja koska omassa perheessäni on ollut hieman epäselvyyttä tämän laulun melodiasta, keräsin samalla todistusaineistoa teoriani pohjaksi. On selviö, että poika menee sitten ansiostamme Cantores Minoresiin. (Musiikkikasvatus alkaa jo kohdussa.)
 

Tämä oli yksi elämäni merkkipaaluista. Todistin, että kaupungissa pärjää ilman autoa, ja raahasin ostokseni Prisman ostoskärryillä kotiin. Kylänraitilla kaikui desibelirajat ylittävä kärrynrätinä. Hyvä minä!

 

Miltä teidän kymmenen kuvaanne näyttivät? Saa linkata alle!

Share

Kommentoi