Oudot harrastukset: bulgarialainen laulu

Räyhälä

Aloitin vihdoin vuoden alussa uuden harrastuksen, josta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Liityin bulgarialaiseen lauluryhmään! 

Kun esiinnyimme kevätkauden päättäjäisiksi, tuli keikan missanneilta kavereiltani paljon kysymyksiä siitä mitä se bulgarialainen laulu oikein on, ja miltä se kuulostaa. Yritänpä siis avata hieman tätä traditiota sekä fiiliksiäni asian ympäriltä.
 

 

(Ok, myönnetään, nautin tästä pukularpista ihan sataprossaisesti.)

Laulaminen nyt kuulostaa tietysti aina laulamiselta, mutta bulgarialaisella laulumusiikilla on paljon helposti tunnistettavia ominaispiirteitä voimakkaasta äänenkäytöstä tiettyihin toistuviin harmonioihin ja monipuolisiin koristeluihin. Kappaleet saattavat olla stemmoihin pilkottuna suhteellisen yksinkertaisiakin, mutta jotkut äänenkuljetukselliset ratkaisut vaativat melko tarkkaa korvaa, ajoitusta ja paljon keskittymistä soidakseen hyvin yhteen. Ihan yksinkertaisilla intervallimuutoksillakin saa aikaan vaikuttavia lopputuloksia (mutta joskus ne pienet muutokset ovat juuri niitä kaikista haastavimpia). 

Parasta bulgarialaisessa laulussa on harmonioiden lisäksi laulutapa, joka tuntuu ainakin itselleni sopivan vapaalta. Tiukkoihin karsinoihinsa jakautuvien pop- ja klasa-lauluopintojen jälkeen voisin kutsua bulgarialaista laulamista jopa jonkinlaiseksi luomulaulutyyliksi kaikkine kiljahduksineen ja tuuttauksineen. Ääntään saa todella käyttää. Parhaimmillaan tekniikka voi olla kuin huutamista tai itkemistä laulaen (ja siitäkös minä nautin! Kuulijoista en ole niin varma).

Allaolevista videoista löytyy vähän esimerkkiä lauluista - upeaa puvustusta unohtamatta.
 

Eräs erityisen vapauttava asia bulgarialaisessa laulussa on myös laulujen kieli. Kärsin usein suomeksi laulaessani siitä, että kieli tulee ns. "liian lähelle": alan keskittyä sanojen ja merkitysten analysointiin ja annan niiden määrätä tunteitani, jolloin laulu muuttuu suoritukseksi, eikä tunnu niin hyvältä.

Bulgarian kielestä ymmärrän ainoastaan joitakin sanoja, joten aivoni antavat vapauden keskittyä täysillä vain soivaan ääneen. Tämä parantaa usein ainkin omaa ilmaisuani ja tekee siitä varmempaa. Ja kuten kaikki lauluharrastajat tietävät, varma puhdas yhteissointi voi saada aikaan valtavat kiksit.

Jos bulgarialainen lauluperinne (tai ylipäätään Balkanin alueiden kansanperinteet ja niiden harrastaminen Suomessa) kiinnostaa jotakuta enemmän, suosittelen tutustumaan yhtyeemme vetäjän Emmi Kujanpään melko tuoreeseen pro graduun "Sielu sydämen sylissä" - bulgarialainen laulu transnationaalisena ilmiönä.

Tutkielmasta käy ilmi monia kiinnostavia seikkoja liittyen bulgarialaisen laulun vahvaan tunneilmaisuun ja kehollisuuteen, harrastuksen kulttuuri-identiteettikysymyksiin, politiikkaan ja feminismiin asti. Johtopäätöksissä tiivistyy hyvin syyt, joiden vuoksi hakeuduin itsekin harrastuksen pariin.

Monet haastatellut kuvasivat bulgarialaisessa laulutavassa olevan jotain erityistä muihin laulutyyleihin nähden nimenomaan kehollisten kokemusten ja tunneyhteyden vuoksi. Johtuvatko kokemukset äänenkäytön rintarekisteripainotteisuudesta, voimakkaasta ornamentoinnista, tiettyjen yläsävelten korostumisesta, yhdessä laulamisesta, laulun voimakkaasta tunneilmaisusta vai kaikista tekijöistä yhteensä? Bulgarialaisessa laulussa on jotain selittämätöntä, joka kiehtoo, voimauttaa, koskettaa, auttaa ja liikuttaa ihmisiä eri puolilla maailmaa. 
 

Juuri näin! Mutta ei sillä, etteikö suomalainenkin kansanlaulu olisi ihan kivaa:

 

**

Lisää lätinää aiheen tiimoilta:

Räyhälän uusimmat postaukset löydät myös Facebookista.

Share

Kommentoi