"Photographs suck" – Hope Gangloff

Räyhälä

Lilystä ei löydy kulttuuri-kategorian alta oikeastaan puoliakaan tuon kategorian alle kuuluvista asioista (mm. kuvataide, tanssi, teatteri ja televisio puuttuvat), mutta siitä huolimatta ihka ensimmäinen kuvataidepostaukseni on nyt näkevä päivänvalon.

Törmäsin eilen sattumalta yhdysvaltalaisen Hope Gangloffin teoksiin, ja ihastuin välittömästi.

Vuonna 1974 syntyneen ja New Yorkissa työskentelevän taiteilijan kuvat ovat realistisia kuvauksia modernista elämästä. Ne eivät ole vain muotokuvia, vaan vangitsevat jotakin syvempää, jotakin totuudenmukaista ja jotakin tuttua. Ne ovat kuin hieman pieleen menneitä ja tyylikkäästi esiin piirrettyjä valokuvia, joissa kukaan ei poseeraa. Ilmeet ovat aitoja, tilanteet ääripäitä arjen ja juhlan välillä. Erityisen mittava päihdekuvaus sopii oikein hyvin taiteilijan teoksiin, ja antaa jonkinlaisen muistutuksen siitä, että ihmiset haluavat välillä paeta jotakin. Olla sekaisin, menettää kontrollin. Etääntyä itsestään.

"I made these dorky and really melodramatic oil portraits of my friends. A few were bearable, like a portrait of my uncle as a carpenter, a portrait of my writing teacher’s kid, and one of my first boyfriend. I can’t even tell you the stories the paintings were about; I would be embarrassed, like one is embarrassed of one’s diaries. I never wrote in diaries because I was afraid of someone reading them. But I guess my diary form was making these awful gigantic paintings. I keep trying to throw them out as I find them, but my mom has them stashed all over the place."

Jollain tavalla teokset koskettavat ja luovat lämpimän ajatuksen tavallisesta kuolevaisesta ihmisyydestä ja vapaasta nuoruudesta. Juhlivat, musisoivat, laiskottelevat, viiniä milloin missäkin julkisessa tai yksityisessä tilassa lipittelevät ihmiset tuovat vahvasti mieleen oman kaveripiirini sekä omat muistoni milloin Tampereella, milloin Porissa, Cardiffissa tai Helsingissä. Enkä ilmeisesti ole ainoa.

Aldrich Contemporary Art Museum Curator Mónica Ramí­rez-Montagut says about Gangloff's works: "Her paintings and drawings make us feel her and her subjects and feel for them as well; they make us feel for ourselves and the period to which we belong. In the midst of the struggles of our current everyday lives, Hope finds both beauty and passion."
 

"Every practice of perception is a practice of distortion. Years ago, when I was uncomfortable asking my friends to hold still for many hours, I took tons of photos. Of everything. I took photos so often, that I was able to get unguarded pictures for years—beautiful, candid photos. The photos I gravitated towards liking, and towards wanting to draw, were of slackened faces. Of moments of calm. When my friends were not considering the camera at all."
 

 

Eivätkö ole mainioita? Jos Gangloffin teokset läikäyttivät sinunkin sisälläsi lämpimän tunteen, niin eikun Pinterestiin selailemaan - tuotanto on laaja.

Ja pienenä loppukevennyksenä myös suomalaiseen makuun sopiva krapulakuva Marimekkokuoseineen. Tätä on Suomi-darra! 

 

Lähteet:

http://www.artspace.com/hope_gangloff
http://www.artspace.com/magazine/interviews_features/perspectives/hope_gangloff-5990

Share

Kommentoi