Puhutaanpa Gilmore Girlsistä

Räyhälä

Heti alkuun,

SPOILERIVAROITUS KISSANKOKOISILLA KIRJAIMILLA!

 

Älä siis jatka eteenpäin, mikäli haluat välttyä juonipaljastuksilta. Jos taas katsoit jo uuden minisarjan, jatka aivan rauhassa scrollaamista.
 

Oi kyllä, oi kyllä. Flunssahan se sieltä tosiaan tuli. Pakastepizzat ja jälkkärit valmiina, telkkariruutu viritettynä ja ihanan kliseisesti villasukat vetäistynä jalkoihin. Pian tutut lallallaa-sävelet kajahtavat jo olohuoneeseen. Ai hitto, se on menoa nyt, tätä on odotettu!


 

Kyllä, aluksi tuntui aivan siltä kuin olisi saapunut kotiin. Höperönsekava Stars Hollow, Luke's Diner ja hölöttävä Lorelai. Kaikki vanhat tutut ja turvalliset elementit. Söpöä, nostalgista, jippikayee.

Mutta sitten se alkoi paljastua pikkuhiljaa pinnan alta.
 

Tässä ei ole juonta. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Tässä on vaan kahden minuutin ruutuaika kaikille vanhoille hahmoille. Tämä on museo eikä tv-sarja.

 

Jaksoin jokaisen jakson aikana uskoa, että vielä tähän kehitellään jokin jännittävä koukku, jolla kiedotaan katsoja ympärilleen. Mutta täytyy myöntää, että ensimmäisen jakson nähtyäni en suorastaan kiljunut lisää. No - annettakoon se anteeksi, sillä näin kovan hypen alaisena paine on varmasti kova ja kyllä tämä tästä.

Mutta kun viimeinenkin jakso oli katsottu, telkkariraatimme puhkesi murskakritiikkiin:

Neljän jakson minisarja oli täynnä erilaisia juonenpätkiä, joista lähestulkoon mitään ei viety loppuun asti, eikä niiden merkitys kokonaisuuden kannalta valjennut missään vaiheessa. 

Välillä ajattelin, että tässä ollaan nyt jollain post-ironisella metatasolla, jota minä en nyt jostain syystä ymmärrä.

Mikä helvetti se puolen tunnin musikaalikohtaus oli? (Toki nauroin sen parodisuudelle, mutta silti.)

Mikä se valasjuttu oikein oli?

Miksi jokaisen runotytön suosikista Rorysta oli tehty kylmä, naiivi ja jopa kusipäinen aikuinen? (Vai oliko tässä jokin julistava merkitys - kaikista kilteimmistäkin ihmisistä tulee rankassa "tosielämässä" muita ihmisiä huonosti kohtelevia ja itsekkäitä valittajia?)

Miksi suhteellisen edistyksellisesti moniin asioihin suhtautuvan sarjan loppusinetti oli naimisiin pääsy ja raskaus?

MITÄ?
 

Voisin listata sarjan ansiot suunnilleen näin:

- Muutama hyvä odottamaton ja aavistuksellisen verran poliittisesti epäkorrekti punchline
- Paris Gellerin hahmo on edelleen täyttä rautaa, ja onnistunut pukusuunnittelu korosti hahmoa hyvin. Liza Weilkään ei ole menettänyt otettaan roolista (toisin kuin esimerkiksi Melissa McCarthy, jonka kyllä odotinkin olevan vain yksi kullinluikaus koko sarjassa, ja jonka paluu ihan loppumetreillä oli jopa vähän jollain tasolla nolostuttavaa katsottavaa)
- Emilyn elämänmuutos ja Lorelain ja Emilyn välisen suhteen syventyminen oli plussaa juonessa
- Wild-läpät olivat ihan hyviä
- Musikaalikohtaus oli hauska, joskin aivan liian pitkä
- Esa-Pekka Salonen, SUOMI MAINITTU JA TORILLA TAVATAAN

On siis surukseni todettava, että sarja oli ainakin minulle pienoinen pettymys käsikirjoituksen irrallisuuden vuoksi. Toki ymmärrän, että näyttelijäresurssit minisarjan koostamiselle ovat olleet varmasti haastavat, mutta jokin optimistinen osa minussa odotti enemmän. Toisaalta, kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä jo seitsemännellä tuotantokaudella ilmassa alkoi olla vahvat merkit siitä, että tekijöiden ote lipsuu. Ja ei kai tällaiselta comebackilta olisi nyt niin kauheasti kannattanut odottaa. (Pari läpsäystä omalle poskelle.)

Tulipahan kuitenkin katsottua. Vasta myöhemmin ymmärsin, että odotin sarjan katsomiselta enemmänkin sitä fiilistä, jonka sarja aikoinaan minussa aiheutti. Sitä kun bimbona parikymppisenä tuntui, että tv-sarja voi ymmärtää. Ja kyllähän se tavallaan ymmärtääkin. Se yhteisö, joka sarjaa katsoo. Siinä on jotakin himskatin sööttiä.

Loppuun vielä vinkki niille, jotka eivät ole seuranneet sarjaa aiemmin: ÄLKÄÄ KATSOKO TÄTÄ. Ette ymmärrä siitä mitään ja säästätte monta tuntia aikaanne.
 

Ps. Pahoittelut kyynisyydestä ja yläasteikäismaisesta kirjoitustyylistä, mutta jonkun täytyy olla musikaalityöryhmän Lorelai. 

Pps. Olen kyllä silti ehdottomasti Paris Geller. 

 

Millaisia tuntemuksia siellä koettiin? Heitä kommenttisi alle tai Räyhälän Facebookiin.

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Eikä, tätä oli hauska lukea :D Oon vasta neljännen tuotantokauden puolessa välissä, mutta mua ei spoilerit haittaa niin luin mielelläni loppuun. Vähän samanlaista kritiikkiä oon kuullut muiltakin. Myös sen että seiskakauden voi saman tien vaikka skipata kokonaan, niin pohjanoteeraus se kuulemma on.

Ainoa vaan että toi juonen puute josta puhuit - en tiedä miten paha puute se tässä minisarjassa oli mut mun mielestä Gilmoren Tytöissä ei tavallaan muutenkaan oo juonta. :D Tai siis tottakai on jonkinlainen mut yksi syy miksi seuraan sitä on just se kun se on niin tavallinen ja tasainen sarja, jossa ei tavallaan tapahtu mitään sykähdyttävää. :D Ja silti se on hauska ja koukkuunnuttava. Sellaisia ei valitettavasti tehdä enää hirveästi.

Räyhälä
Räyhälä

Haha, totta, siinä ei ehkä olekaan sellaista kovin "tapahtumallista" juonta, mutta mun mielestä kyllä päähenkilöiden (ja etenkin Roryn) kasvutarina kaikkine perhekuviosekoiluineen ja kovine tavoitteineen luo aika kiinnostavia kuvioita - joskin perussarjassa on myös aika paljon "tyhjää", esim. jotkut Stars Hollow'n asukkaiden ja sivuhenkilöiden läpät, joihin välillä tunnutaan jumittuvan.

Mutta katso ihmeessä seiskakausikin jos jaksat, siinä ehkä saa ennakkotuntumaa siihen mitä minisarjassa on luvassa.. :D 

Spf (Ei varmistettu)

Mä olin myös todella pettynyt uusiin jaksoihin. Koska seiskakausi ja sarjan päätös olivat itsellenikin pettymys, odotin että tässä olisi saatu sarjalle arvoisensa päätös. Tuntuu että mitään juonta ei tosiaan oltu vaivauduttu kehittämään, vaan vanhoja hahmoja vain marssitettiin näyttämölle. Sen lisäksi vielä se karmaisevan ylipitkä musikaalikohtaus. Lisäksi Rory oli hahmona jotenkin totaalisen epäuskottava ja käytös olisi sopinut paremmin kymmenen vuotta nuoremmalle. Miten Rory olisi muka voinut seurustella pari vuotta tyypin kanssa, jonka olemassaoloa ei kunnolla edes muista? Ja lihavien ihmisten pilkkaaminen uima-altaalla särähti korvaan myös pahasti. Jaksojen kantavaksi voimaksi muodostui lopulta Emily, jolla ainoana tuntui olevan jonkinlainen juonellinen kuvio olemassa.

Räyhälä
Räyhälä

AAAAH siis just tämä kaikki! Ja toi lihavien pilkkaaminen uima-altaalla -juttu, siitä en edes muistanut mainita. Se oli jotenkin täysin ala-arvoista, eikä tuntunut yhtään sarjan hengen mukaiselta. :(

Roryn sekoilut oli ihan jäätäviä - toi unohdettu seurusteluläppä oli jotenkin halpa ratkaisu tuohon jännittävään ja varmasti kaikkien päässä pyörivään "päätyiköhän Rory yhteen jonkun vanhan heilansa kanssa" -kysymykseen, vaikka naurahdinkin väkinäisesti sille suhteen lopputulemalle.

Minnea
Minnean muruja

Samat fiilikset :/ Pettynyt olin. Odotin enemmän semmoista hyvänmielen hömppää kuin tämmöistä "kaikki on surkeana koko ajan, ja vain huonompaan suuntaan mennään" -tyylistä ratkaisua. En myöskään tykännyt, millaiseksi Rory oli kasvanut. 

Onneksi laitoin lohdutukseksi ykköskauden pyörimään :) Miten nuorelta kaikki näyttääkään siinä!

Räyhälä
Räyhälä

Haha, pitääpä itsekin lohduttautua vanhoilla kausilla, joskin tuntuu että olen katsonut ne jo ehkä liian monta kertaa... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle tää uusi kausi oli ns. riittävän hyvä ollakseen aivan älyttömän nostalginen. Eli juonellisesti ihan ok ja hahmot perustasollaan. Mutta se että sain palata Stars Hollowiin, oi että miten ihanaa. Sarjassa ois voinut tapahtua ihan mitä vaan, olisin ollut kovin tyytyväinen varmasti joka tapauksessa. Tykkäsin siitä että kaikki vanhat hahmot "esiteltiin" ja kaikki oli ennallaan, ihanaa! Pari ystävää on aina naureskellut mun Gilmore ihastukselle, koska "EIHÄN SIINÄ SARJASSA EDES TAPAHDU MITÄÄN", mutta se on mun mielestä just se pointti :D

Olin kyllä syvästi järkyttynyt siitä lopusta :D liikaa draamaa!!!

Räyhälä
Räyhälä

Haha, just ton nostalgian takia oli kyllä ihan pakko katsoa sarja loppuun. Vaikka kässäri tuntui väkisin kasaan liimatulta, niin kieltämättä oli ihanaa nähdä kaikki sarjan "vanhat tutut". Heihin kun kiintyy!

Mulle jäi olo, että Amy Sherman-Palladinolla oli nämä juonikuviot mielessä jo sille seiskakaudelle, jota hän ei sitten ollutkaan tekemässä, ja nyt juonta oli vaan pintapuolisesti päivitetty ja ahdettu neljään jaksoon. Esimerkiksi se Lorelain ja Luken vauvapohdiskelu oli jotenkin aika nopeasti ja kevyesti käsitelty, ja Roryn kymmenen vuoden työkuviot oli muutaman artikkelin kirjoittamista lukuunottamatta ihmeen epäselvät, niin kuin ei vaan olisi jaksettu keksiä mitään taustaa.

Mun suosikkihahmoksi nousi Emily jälkeen Paul. Se oli niin mukava ja symppis, ja silti kaikki kohteli sitä huonosti!

Räyhälä
Räyhälä

Ylipäätään seiskakausi tuntui siltä, että tarinaa olisi suunniteltu ehkäpä johonkin toiseen suuntaan, ja sitten tuotannollisista syistä jouduttu jättämään kesken.

Ja jep, Lorelain ja Luken vauvakuvio oli mustakin aika epäselvä. Roryn työkuviot sen sijaan tuntuivat ehkä sarjan tietyllä tavalla parhaalta "juonelta", varmaan siksi, että löysin jotain kosketuspintaa omaan elämään - omalla alallani epäsäännöllisyys, arvaamattomuus ja silppu tuntuu olevan enemmän normi kuin poikkeama. Musta oli itseasiassa aika freesi ratkaisu, että ns. täydellinen suorittajatyttö päätyikin vuosien jälkeen "vain" silpputyöläiseksi, jonka elämä ei tuntunut oikein olevan kiinni missään. Siltikään se ei olisi oikeuttanut Roryn törppöä käytöstä kaikilla elämän osa-alueilla. Nyyh!

Ja Emilylle pisteet täältäkin. Etenkin se avautuminen DAR:n edessä, ah!

Joo se Roryn nykyinen kuvio oli mustakin kiinnostava ja ajankohtainen, mutta olisin toivonut vähän enemmän taustoitusta. Sekin ärsytti, että sehän oli vähän onneton toimittaja! Kuka 10 vuotta toimittajan töitä tehnyt menee tapaamaan mahdollista tulee työantajaa (se blogi) eikä ole miettinyt yhtään juttuideoita?

Räyhälä
Räyhälä

Joo, yllättävän ammattitaidotonta käytöstä, joka korosti Roryn hahmon täyskäännöstä. Vaikka joku ruinaamalla ruinaisikin hommiin joiden kiinnostavuudesta ei ole ihan varma, niin jumalauta, kyllä niihin tapaamisiin silti valmistaudutaan! Ei tainnut Rory tietää, ettei friikulla ole varaa olla ylimielinen :D

saarah
visual diary

Hyvä ja osuva analyysi! 

Oon samaa mieltä lähes kaikesta: Parisin vaatteet oli mahtavia! Roryn luonne oli jotenkin outo. Ja sit tää: Miksi suhteellisen edistyksellisesti moniin asioihin suhtautuvan sarjan loppusinetti oli naimisiin pääsy ja raskaus?

MIKSI?!?

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos, ja NIINPÄ! Odotin sarjalta jotain paljon modernimpaa lopetusta...

Hilds (Ei varmistettu)

Musta oli ihan viihdyttävää, ei tietenkään samaa tasoa kun itse sarja aikoinaan. Mua häiritsi kanssa 2-3 minuutin rändöm musikaali, ja entäs se fucking tango-klubi? Siis miten se liitty mihinkään. Skippasin siitä huolella 3 minuuttia eteenpäin.

Eniten mua Roryssä häiritsi se että se ihan mielellään ilman mitään huonoa omaatuntoa vietti aikaa naimisiinmenevän Loganin kanssa. Ehkä sillä sitten vaan oli niin paska itsetunto ettei sille tullu mieleen miltä tältä toiselta tytöltä tuntuisi saada tietää että kihlattu nussii edelleen ex-tyttöystäväänsä. Siis huoh. Jotenkin kelasin ettei ollut uskottavaa Roryltä jolla ainankin ennen oli aika korkea moraaliteetti.

Ja joo, minisarjan päätös raskaus-ilmoitukseen... siis, ok. Tuleeko tohonkin sitten vielä jatkoa?
Apuva :D
-Hilda

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.