Räyhän vuosi 2014 kuvina

Räyhälä

Mitä mitä, jouluaatto on ylihuomenna? Anbeliiveböl.

Alkaa siis olla taas aika pistää vuotta 2014 pakettiin. Ja joo, tiedän, ettei se elämä siitä mihinkään sen kummempaan suuntaan muutu, vaikka vuosi vaihtuukin. Vuoden loppu on kuitenkin hieno hetki summata omat tekemisensä ja kokemisensa, joten samaan hömpötykseen aion sortua nyt minäkin. Vuoteni 2014 erittäin tiivistettynä kuvien kera, olkaa hyvät:

TAMMIKUU

Tammikuu, joka ei ole koskaan kuulunut suosikkikuukausiini, oli hiljainen ja aika kului pitkälti talvihorroksessa. Oli kylmää, oli pimeää, oli hautajaiset. Onneksi tammikuuhun mahtui sentään myös kiva Tallinnan päiväreissu ja uusi työpaikka. Ja onneksi talvi ei ollut ihan niin kylmä ja luminen kuin yleensä.

No äh, kenelle tässä valehdellaan. Perseestähän se oli.
 

HELMIKUU

Helmikuukin oli hiljainen, kylmä ja pimeä, mutta siellä täällä näkyi jo valonpilkahduksia. Kävin kokopäivätöissä, opiskelin siinä sivussa viimeisiä kursseja tein gradun haastatteluosiota. Kävin Kaisun ja Aunin kanssa katsomassa Nina Perssonia Tavastialla (en voi uskoa, että näin yhden suurimmista idoleistani ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna), ja odotin kuumeisesti kuun vikaa päivää, sillä silloin matkasimme Tuomaksen ja Mikan kanssa New Yorkiin.

 

MAALISKUU

New York, New York! Siellä vietettiin puolisentoista viikkoa kavereiden vieraana, koettiin ja nähtiin yhtä sun toista. Minkä lähtemättömän vaikutuksen tuo paikka tekikään. Ihmeellinen kaupunki, vaikka siellä olikin tuohon aikaan kylmää kuin helvetissä (eli kylmempää kuin Suomessa, mitä en uskonut mahdolliseksi).

Maaliskuun kohokohtiin kuului myös tyttöporukan kevätreissu Suomen Turkuun. Katsastimme kaverimme tähdittämän Jesus Christ Superstar -musikaalin lisäksi tietysti myös ravintola-, yökerho- ja brunssitarjonnan. Voi sitä levottomuutta ja naurun määrää! Ha ha haa ja rä hä hää!

 

HUHTIKUU

Huhtikuun voi tiivistää melko pitkälti yhteen sanaan: työ. Festarit lähestyivät, ja töitähän riitti. Flunssakin vaivasi. Jostain kummasta sain kuitenkin voimia kirjoitella gradua kaiken hulabaloon keskellä. Se kannatti, sillä vikat kurssit tuli suoritettua, ja pääsin nimittämään itseäni gradua vaille valmiiksi maisteriksi. (Okei. Me käytiin yhtenä viikonloppuna Joonaksen kanssa Eläinmessuilla nauramassa itsemme kuoliaiksi. Ei ollut kaljatelttaa, mutta oli frettien agilitya, kanien temppuratoja, hamstereiden arviointeja ja kaikkea. Huhhuh.) Ehkä tämä alla oleva kuva tiivistää koko huhtikuun hienosti.

 

TOUKOKUU

Toukokuukin kului pitkälti kiireessä ja töissä. Yhdet festarit vedettiin, ja pian sen jälkeen aloin hommailla jo vähän toisten parissa. Melko paljon tuli juhlittua; karonkkaa, työpaikan juhlaa, valmistujaista, lakkiaista ja muuta. Ja vaikka olikin hauskaa, niin kesäloma tuli todella tarpeeseen. 

Kuulin toukokuussa myös iloisia perheuutisia, ja tänäkin vuonna pidettiin pian jo perinteeksi kutsuttava Ellun Euroviisu-kisakatsomo. Kuohuviini virtasi.

 

KESÄKUU

Työrintamalla kesäkuuhun kuuluivat festarin jälkityöt, ja säärintamalla se järjetön yhtäkkinen pakkasjakso. Vietin pitkästä aikaa juhannusta perheeni ja sukulaisteni kanssa lähestulkoon arktisissa oloissa Kaenuun korvessa ja pukeuduin huvikseni kansallispukuun (alla). Erittäin kylmän juhannuksen jälkeen otettiin Suvin ja Tuomaksen kanssa keula kohti Balkania. Olin ihan onneni kukkuloilla.

 

HEINÄKUU

Heinäkuun alkupuolella oltiin vielä reissussa. Montenegron rantaparatiisit takana, Albania ja Kosovo edessä.

Torakoista, vesisääntelystä ja kuolleen koiran ruhosta huolimatta päätin, että tänne vielä palataan isosti. Ja yllätys yllätys - jos saan jostakin matkarahat kasaan - taidan suunnata näille seuduille taas kesällä. Toivottakaa mulle onnea varainhankintaan.

Heinäkuu oli muutenkin ihanan huoletonta kesän ja vapaa-ajan riemua, eli jotakin sellaista, mitä mulla ei ollut neljään vuoteen ennen tätä. Riehuin Ilosaaressa, jonne saapui myös yksi lempibändeistäni, eli Portishead. Sen ja eräiden Hangossa pidettyjen häiden jälkeen nappasimme kavereiden kanssa Lindaliinin alle ja hurautimme Tallinnaan kaverin isän kämpille. Ilusalongit, mojitot, siirtotatskabileet ja burgerit, kaikki koettiin ihanassa hellesäässä.

 

ELOKUU

Elokuu alkoi graduvelvollisuuksien välttelemisen ja festarihommien parissa. Oli Flow, taide meni kapakkaan, mummo ja ukki viettivät kultahäitään Savossa ja niin pois päin. Kuun lopulla päätin tarttua vihdoinkin härkää sarvista ja hoitaa gradun valmiiksi. Pakkasin siis laukkuni ja matkasin kohti sukumme synnyinsijaa Kalajokea. Vietin tuolla raamattuvyöhykkeellä tehokkaan viikon, jonka aikana ehdin nähdä paikallista elämää (Venetsialaiset), ison liudan kaukaisia ja läheisempiä sukulaisia, Kalajoen kirpputorin sekä mansikkana kakussa, kylpylä SANIFANIN. Jessus. 

 

SYYSKUU

Jihuu! Palautin gradun ja etsin kuumeisesti seuraavia töitä. Muutaman päivän työkeikkaa löytyikin, mutta sen jälkeen kalenteri näytti taas tyhjää. En juhlinut synttäreitäni tänä vuonna sen kummemmin. Sen sijaan pistettiin rakkaiden lukioaikaisten ystävieni kanssa 10-vuotisvuosipäivän kekkerit pystyyn. JAIX.

En edes muista mitä muuta tein syyskuussa, kuin odotin tiedekuntamme virallista valmistumispäivää, jotta pääsisin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi työkkäriin. Ja tietysti - kuinka saatoinkaan unohtaa - söimme vanhempieni luona rapuja.

LOKAKUU

Lokakuu meni melko samoissa merkeissä kuin syyskuukin. Hain töitä, mietiskelin, angstasin ja meditoin kotona - AINIIN! Ja kävin Frankfurtissa perhelomalla. Sen jälkeen juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Eli kai se lokakuukin vielä oli ihan kiva!

Loppukuusta piipahdin vielä Tallinnassa (tai siis en piipahtanut, vaan vietin siellä yksin kokonaisen viikonlopun vähän epäonnisesti yksin). Sain samoihin aikoihin vihdoinkin myös maisterin paperit.

 

MARRASKUU

Päämäärätön haahuilu ja työttömyysangsti taisivat saavuttaa huippunsa marraskuun aikana. Käytiin parina päivänä äänittelemässä studiolla vähän biisejä. Siitä innostuneena mietin hetken, että  mitä jos vaan heittäytyisin joksikin taiteilijaksi ja tekisin ihan mitä huvittaa. Köyhä kun olen jo valmiiksi.

Tuntuu itseasiassa vähän hölmöltä jakaa tätä syksyä joihinkin erillisiin kuukausiin, sillä kaikki ovat olleet melko samanlaisia: syyskuu, lokakuu, marraskuu ja joulukuu. Kaikkia on määrittänyt se, että talouteni on kuralla, eikä mulla ole mitään sellaista päätoimista tekemistä, jossa kokisin olevani jollekulle muulle sekä itselleni pidemmän päälle hyödyksi. Olen yrittänyt paikata tyhjiötä esimerkiksi soittelemalla selloa ja aloittamalla autokoulun, eli tekemällä jotakin sellaista, jota en välttämättä ehtisi tai jaksaisi tehdä kiireisemmän työrupeaman keskellä. Oikeastaan voisi sanoa, että koko syksy on ollut valmistautumista joulun viettoon ja uuteen alkuun. 

Tuntuu, että olen nyt ulkopuolella. Välillä en haluaisi olla siellä, mutta välillä nautin siitä. Sana joulustressi ei ole kuulunut syksyyni millään tavalla. Mulla ei ole päivisin sen kummempia velvoitteita kuin hankkia itselleni syötävää, siivota, ja pestä ehkäpä pyykkiä. Ainiin, ja harrastaa satunnaisia kirjoitustöitä ja rasittavaa paperisotaa, joka muuten tuotti vihdoinkin tulosta. Halleluja, jouluni on taloudellisesti turvattu.

 

JOULUKUU

Joulukuun ehdottomasti aikaa vievin projekti on ollut autokoulu (ja ei, en ole tuossa ylemmässä kuvassa lähdössä ajamaan tuulilasi jäässä, kunhan posetin). Teoriat on nyt suoritettu, ja ajotunteja ajettu muistaakseni viisi. Kävin hankkimassa rahatilanteeseeni sopivat euron passikuvat verkkokauppa.comista, ja kylläpä huomaa, että se oli vain räpsähdys, hei hei ja kuvat kouraan. Ja hei, mikä ihmeen juttu se muuten on, että uusi passi kustantaa 50 euroa? Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että tuo PAKOLLINEN dokumentti lohkaisee aika helvetin ison osan nollabudjetilla elävän taloudesta? Saa selittää.

Joulukuussa juhlistettiin maisteriutumista vihdoin valmistumista myös kavereiden kanssa. Se oli lystiä se! (Hmm, maisteriutuminen. Kuvaa aika hyvin sitä mistä tässä touhussa olikaan pohjimmiltaan kysymys.)

Ja sitten tänään pääsi tapahtumaan vielä sellainenkin joulun ihme, että meidän sukuumme syntyi uusi ja ihana pienokainen. Hän on siis siskoni tytär, mikä tekee meikäläisestä nyt sitten virallisesti tädin. Ja mikä vielä oudompaa, vanhemmistani isovanhempia, ja isovanhemmista isoisovanhempia. Ihan kreisii.

---

Noniin, ehkäpä siis vuoteni 2014 voisi tiivistää seuraaviin huomioihin:

Opin itsestäni todella paljon.

Ihmisiä kuolee ja syntyy.

Taidan tosiaankin tykätä Tallinnassa käymisestä.

Taidan tosiaankin tykätä edelleen festareista ja matkustamisesta.

Kulttuurialalle valmistuminen ei kannata.

Pullerokin pystyy puolimaratoniin.

Rahaa on tai sitä ei ole (lähestulkoon aina jälkimmäinen vaihtoehto). Silti elämä jatkuu.

En tehnyt yhtään voittoa enkä tuottanut mitään rahassa mitattavaa hyötyä juuri kellekään. Itse tosin viihdyin, ja ehkäpä soin jollekulle muullekin myös muutamia mikroskooppisen pieniä viihtymisen hetkiä.

Minä taidan olla nyt sellainen niinkutsuttu aikuinen. 

Minä etsin ja etsin kunnes löydän.

---

Lopuksi vielä oman Paulo Coelho -generaattorini aforismi vuodelle 2015:

Elämässä on asioita. Ja muita. Anna Jeesukselle taksiraha.

(Paulo Coelho, Alkemisti)

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Jenkeissä Suomen passin hakeminen konsulaatin kautta maksaa vähän yli 130 euroa. Mä jouduin hakemaan uuden tän vuoden keväällä, itsellänikään ei ollut töitä niihin aikoihin. Uusi passi laittoi tilini 20:n taalaan tienoille.:D
-Hilda

Räyhälä
Räyhälä

Voi ei! Samassa veneessä siis ollaan. Onneks täällä passi ei maksanut kuitenkaan ihan noin paljon.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.