Räyhän vuosi 2015

Räyhälä

Päätin vuoden 2015 alussa, että tästä tulee niinsanottu kokeilujen ja haparoinnin vuosi. Loin itselleni erilaisia mantroja, joita yritin toteuttaa parhaani mukaan. Onnistuin yllättävän monessa kohdassa, mutta vielä pitäisi sekä laulaa enemmän, matkustella edullisemmin että aikatauluttaa paremmin, mutta myös jatkaa taistelua leveämmästä leivästä.

Mantrani viime vuodelle olivat:

Laula enemmän.
Aloita tanssikurssi ja jatka juoksemista talvellakin, kun nyt vihdoin sait hommattua ne sopivat varusteetkin. CHECK
Luo itsellesi aikataulu ja pysyttele siinä parhaasi mukaan.
Yritä saada taloutesi tasapainoon ja tulot tasaisiksi, vaikkakin ne olisivat hyvin pienet.
Suunnittele ensi kesäksi sellaisia matkoja, joihin on varaa. Vaikka sitten Suomessa. Keksi miten pääset matkoille ilman rahaa.
Suorista selkäsi ja usko itseesi, vaikka joku muu tekisikin samat asiat kymmenen kertaa paremmin. CHECK
Älä lannistu, vaikka tunnet tehneesi täysin vääriä valintoja - joiden et edes tajunnut olevan valintoja - hyväksy tosiasiat, pääse niiden yli ja ala elää omalla tavallasi. CHECK
Ole avoimempi ja kuuntele enemmän. CHECK?
Totuttele siihen tosiasiaan, ettet tule vielä pitkään aikaan - jos koskaan - olemaan mikään rahasampo. CHECK
Jos valitset sen mitä osaat ja haluat, valitset köyhyyden. Jos haluat leveämmän leivän, ala taistella tai vaihda alaa.

Suurena listojen ystävänä yritin useammankin kerran tehdä jonkinlaista kuukausittaista selontekoa viimeksi kuluneesta vuodesta, mutta jotenkin en onnistunut saamaan listaa päätökseen. Liian paljon sekavia asioita ja kuvioita, jotka nivoutuivat useammalle kuukaudelle - ja liian paljon kuukausia, joina olin täysin hukassa, enkä kyennyt oikeastaan ajattelemaan mitään muuta kuin työtä ja työelämää.

En väittäisi, että vuosi 2015 oli minulle ikävä. Pikemminkin haastava, mutta ennen kaikkea erityisen opettavainen. 

Tärkeimmät oivallukseni liittyivät omaan itseeni: näin minä toimin, näin minä haluan toimia, ja näin minä ajattelen. Tätä minun on tehtävä, ja tästä päästettävä irti. Olen läpikäynyt päässäni jos jonkinmoisia asioita, jotka ovat pahimpina aikoina meinanneet ajaa jonkinlaisen kriisin partaalle, mutta tällä hetkellä mielessäni on vahva usko siitä, että saan vielä elämäni järjestykseen. Että löydän taas sen fiiliksen. Polttoaineeni, tunteeni, oman itseni. Että pystyn voittamaan esteet, olemaan riippumaton.

Vuosi 2015, en jää suremaan. Vuoden ikävimmät hetkeni ovat kuitenkin maailman mittakaavassa vain yksiä hiton mikrokyyneliä surkeuden valtameressä, ja loppujen lopuksi hyviä hetkiä oli paljon enemmän. Vuoden kohokohtiani olivat:
 

PUHDAS PÖYTÄ, UUDET MAHDOLLISUUDET JA ITSENI KISKOMINEN SUOSTA

Edellisen vuoden syksy meni työttömyyden takia niin pyllylleen, että vuoden 2015 alussa puhkuin tarmoa, uhoa ja uhkarohkeutta. Ja myönnetään, seassa oli ripaus katkeruuttakin.

Halusin haistattaa TE-toimistolle, elämälle, omalle alalleni ja työmarkkinoille pitkät, ja pistin pystyyn toiminimen, aikeenani työllistää itse itseni hinnalla millä hyvänsä. Sillä toinen useamman kuukauden jakso vasta valmistuneena työttömänä maisterina ei vain ollut enää kertakaikkiaan vaihtoehto. Olin jo käynyt läpi sen vaiheen, jossa kyseenalaistin itseni, osaamiseni, koulutukseni ja jopa ihmisarvoni, enkä halunnut enää upota siihen suohon. Opin näyttelemään sitä tarmokasta ja reipasta tyyppiä, joka käärii vain hihat ja ryhtyy toimeen ilman mitään ongelmia.

Totuus oli, että olin vain kurja ihmisraunio, joka ei enää jaksanut yhtäkään pettymystä työnhaussa.

Jotakin hyvää onnistuin kuitenkin saavuttamaan, sillä vuonna 2015 työllistin itseni, työllistyin ja loin itselleni melkoisen stabiilin työtilanteen. Jokainen työni opetti minulle jotakin - itse työstä, ihmisistä, erilaisista tilanteista ja nykyhetkestä, mutta ennen kaikkea minusta itsestäni. Tapasin paljon ihmisiä ja tutustuin moniin uusiin tyyppeihin, joiden kautta sain uusia mahdollisuuksia ja tuoreita näkemyksiä erilaisiin asioihin.

(Niin, ja tietysti tuore ajokortti oli myös vuoden huippuhetkiä!)
 

VIIKKO SAKSASSA JA TÄTIJUTUT

Helmikuinen viikko Saksassa jäi mieleeni hyvin onnellisena aikana. Vauva oli vain 1,5kk vanha, ja pääsin bondailemaan jo ihan toden teolla. Pieni reissu toiseen ympäristöön teki muutenkin hyvää tuossa vaiheessa. 

Nyt tuo pieni vauva kävelee ja juoksentelee, matkii tekemisiämme, toistelee tavuja, räkänauraa ja tutkiskelee kiinnostuneena maailmaa - niin ikkunoita ja esineitä kuin ihmisiä. Tämä on matka, jolla on aivan ihanaa olla mukana!

 

TALLINN MUSIC WEEK

Osallistuin ensimmäistä kertaa tälle Tallinnassa järjestettävälle showcase-festivaalille. Pienten sattumusten kautta päädyin majoittumaan AirBnb-kämppään, johon oli tulossa yhden tuttuni lisäksi pari tuntematonta. Yleensä olen tuntemattomassa seurassa aikamoinen pahimpaan varautuja, mutta lopulta oli ihan huippu ja huoleton viikonloppu loistoseurassa. Paljon vanhoja ja uusia tuttuja, mielettömiä tapahtumia ja keikkoja, mielenkiintoisia paneeleja, aina niin tunnelmallinen ja hauska kaupunki ja superkivoja ihmisiä. Mitä nyt jätin lompakkoni kämpille lähtiessäni, suljin kaikki kortit ja palasin lopulta häntä koipien välissä ja silmät puolitangossa hakemaan lompakkoa vuokraajalta. Uusintaotosta kehiin!
 

MATKA ITALIAAN

Italian-matka teki todella hyvää. Irtiotto arjesta oli jo paikallaan, eikä Suomen kesäkään oikein suosinut. Häikäisevä Amalfin rannikko oli upeimpia paikkoja, joissa olen käynyt. Italiassa meni putkeen kaikki muu paitsi se, että käytimme erilaisiin apteekkiostoksiin matkan aikana varmaankin reilut sata euroa, ja tuliaiseksi sain kivan märkärupihyökkäyksen naamaani. 

 

SUPERELOKUU

Elokuussa vietin festarintäyteistä kuukautta - niin töiden kuin vapaa-ajan merkeissä. Keikkoja, konsertteja, festareita, erilaisia tilaisuuksia ja bileiltoja pilvin pimein, ja jonkinlainen hypervaihde päällä. Kuun alussa ehdin piipahtaa myös kaverini Ernon kanssa Nurmeksessa. Pääsin festarikuskiksikin varmasti vuoden mediaseksikkäimpään tapahtumaan - Höljäkkä Rockiin. 

(Tämä kuva on otettu A.e.HR.p.o, eli aikana ennen Höljäkkä Rock -paidan ostamista.)
 

BARCELONASSA PERHEEN VOIMIN

Lokakuussa veimme 50-vuotisjuhlien kunniaksi äitimme muutamaksi päiväksi Barcelonaan. Tällä kertaa tunsin saavani kaupungista vielä enemmän irti kuin viimeisimmällä käynnilläni, jolloin vietin osan ajasta hostellilla ruokamyrkytystäni pois oksentaen. Nyt säät suosivat ja ruoka maistui, eivätkä bakteeritkaan vaivanneet.
 

KOLMET HÄÄT EIKÄ YKSIÄKÄÄN HAUTAJAISIA

Kesän häät olivat aivan ihania, kauniita ja merkittäviä päiviä, iltoja ja öitä. Ihan oikeasti. (En sano näin vain siksi, että kaikkien häitä kuuluu kehua.)

Jokaisissa häissä oli mielettömän hyvä tunnelma, johtuen varmaankin siitä, että ympärillä olivat aina ne kaikista tärkeimmät ja parhaimmat ihmiset. Ystävät. En pysty laittamaan minkäänlaiseen järjestykseen, että oliko parasta laulaa moniäänisessä kuorossa Villiviiniä, hajottaa vahingossa Lohjan Gasthausin puinen penkki vaiko laulaa neljän ystävän kanssa putkeen mennyt esitys hääparille ja reivata Lammassaaren pitkospuilla monta tuntia aamun valkenemista ihastellen. Näitä lisää!

 

Tulevalle vuodelle haluaisin asettaa tavoitteita, jotka eivät ole liian epärealistisia, ja joita ei ole liian monta:

Näe enemmän ystäviäsi.
Hyväksy tunteesi.
Älä suorita.
Hoida autokoulun viimeinen vaihe.
Tunnusta kuolevaisuutesi.

Ja uusin silmin vuoteen 2016. 

Share

Kommentit

Maiski
40 hours and counting

2015 tuntuu olleen (ainakin omassa lähipiirissä) monelle itsetutkiskelun ja opettavaisuuden vuosi - myös itselleni. Mutta joskus on erittäin suotavaa vaan käydä läpi jotain omia toimintamalleja, elämää ja ajatuksia sekä opetella uusia asioita ja opetella pois vanhoista tavoista. Ei ehkä helpoin tapa, mutta varmasti kannattavin. Ja niin, uusin kortein seuraavaan vuoteen, todellakin :)

Räyhälä
Räyhälä

Juur näi! Tsemppiä ja uusia oivalluksia meille ja muille! :)

Kommentoi