Reissunaisen taival - kokemuksia yksin matkustamisesta

Räyhälä

On aika Kaukasia-sarjani viimeisen reissupostauksen, ja tällä kertaa luvassa on ajatuksiani siitä millaista oli pakata rinkka ja häipyä Euroopan ja Aasian väliin vailla sen tarkempia suunnitelmia.
 

Matkustaminen on minulle jonkinlainen elämän tarkoitus, tai ainakin yksi niistä. Se ei ole vain rentoutumista ja arjen irtiottoja (niitähän voi harrastaa ihan kotikaupungissakin), vaan kaikista eniten nautin erilaisten kulttuurien kohtaamisesta ja uusien ympäristöjen näkemisestä. Olen ihan suunnattoman kiinnostunut siitä millaista arki on toisissa maissa. Kuinka paikalliset juovat aamukahvinsa ja kuinka he katsovat elämää omassa ympäristössään? Mihin he kiinnittävät huomiota ja mitä he ovat nähneet, mikä on heille tärkeää? Miltä he syövät tai ostavat kaupasta, miltä heidän talonsa näyttävät ja mitä he sanovat kun iskevät varpaansa pöydänkulmaan?

Matkailu avartaa, sanotaan. Ja se sanonta pitää muuten aivan täysin kutinsa - olipa avartuminen sitten sitä että juodaan tuoppeja Suomi-baarissa ja kauhistellaan valittavaan sävyyn että joku yrittää täällä koko ajan varmasti vaan varastaa meidät, ja huomataan, että mitään vahinkoa ei tapahtunut. Tai sitten sitä, että yrjötään ja paskotaan sisälmyksiä samanaikaisesti ulos kympin yö -hostellissa, jonka huoneessa ei ole vessaa, taikka päräytetään naamariin shotit ja rillutellaan suunnistuskyky veks niin, että kahdensadan metrin kotimatkalle joutuu tilaamaan taksin. (En väitä, että minulle olisi käynyt näin, mutten toisaalta kiistäkään.)

Olen lähes aina matkustanut jonkinlaisessa seurassa, lukuunottamatta vaihtovuottani Britanniassa, jolloin kiertelin saarta yksinkin. Koska olen selvinnyt hengissä kaikki aiemmatkin matkat ja pidän itseäni jokseenkin harjaantuneena, ennakkoluulottomana ja elämään luottavaisena matkan taittajana, en epäröinyt hetkeäkään, ettenkö uskaltaisi lähteä matkaan yksin. Miksen uskaltaisi? Mitä sellaista ikävää voisin kokea, josta en ole jo aiemmilla matkoillani saanut varoitusta tai josta en olisi edes lukenut? (Todellisuudessa näin ei tietenkään voi ajatella. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä kaikkea voi ennakoida. Mutta jos pelolle antaa vallan, ei yksin matkaamisesta tule mitään.)

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ehkäpä suunnitella matkaani etukäteen vähän enemmän, mutta toisaalta - kun kyseessä on Kaukasia, ei kannata suunnitella liian tarkasti - suunnitelmat eivät toteudu kuitenkaan. Se on ihan saletti. 

Loppujen lopuksi oli yllättävän hauskaa päättää aina suunnilleen edeltävänä iltana, että missä päin seuraavan yön yöpyisi. Toki siirtyminen paikasta toiseen vaatii aina hieman organisointia ja selvittelyä, mutta kun aina välillä muisti malttaa viipyä useamman kuin yhden yön samassa kohteessa, ei organisointikaan ehtinyt muodostua rasitteeksi. 

Paras puoli yksin matkustamisessa on ehdottomasti se, että aikaa on enemmän. Aikaa ei nimittäin hupene siihen, että seisoskelet jonkun vaatekaupan ulkopuolella muita odottamassa, odotat että muut ovat syöneet ateriansa, odotat että kaveri meikkaa, käy suihkussa, kävelee hitaasti ja niin pois päin. Kun kaikki aika on omissa käsissä, kuluu viipyilyyn paljon vähemmän aikaa. 

Joku saattaa tässä vaiheessa kohahtaa, että jestas mikä matkapirttihirmu. Ja kyllä, sellainen minä olenkin. Koska aika on rajallinen, eikä paluusta ole takuita, yritän aina nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Mutta kaikki aiemmat kokemukset ovat toki opettaneet, ettei matkatessa voi ahnehtia. Asiat eivät mene koskaan käsikirjoituksen mukaan, ja unen, nollauksen ja jumituksen tarve on läsnä myös matkustaessa.

Toinen hyvä puoli yksin matkatessa on se, että sinä päätät kaikesta. Ei tarvitse arpoa missä syödään, minne mennään seuraavaksi ja mikä on sopiva aika poistua paikasta X ja siirtyä paikkaan Y. Se on ihanaa!

Mutta kuten arvata saattaa, ei yksin matkustaminen mitään silkkaa auvoisuutta ole - vapauden mukanahan tulee aina vastuu. Sinä itse otat selvää kaikesta silloinkin kun et vaan todellakaan ymmärrä. Se olet sinä, joka menet setvimään asioita ja sönköttämään elekielellä. Sinä raahaat kimpsusi ja kampsusi mukanasi pieniin reikälattiavessoihin, sinä yksin puristat kättäsi nyrkkiin joutuessasi epäilyttävään tilanteeseen, ja sinä yksin raahaat niitä painavia kauppakasseja pitkin maanteitä, väistellen pelottomia rekka-autoilijoita pimeän laskeutuessa tienvarteen. Sinä yksin juot sitä makoisaa viiniä ja huomaat, että voi kun tekisi mieli alkaa puhua. (Mutta koska olet suomalainen, et tietenkään puhu. Mitä se semmonen muka olisi!)

Reilun viikon nautinkin yksinäisyydestäni aivan täysillä. Rakastin sitä, että yhtäkkiä minun ei tarvinnut puhua kenellekään. Ei olla oikeastaan edes olemassa. Kunhan kävelin, katselin, hengitin. Näin, olin vapaa. 

Matkan viimeisinä päivinä aloin kuitenkin huomata, että paloin jo halusta päästä purkamaan ajatuksiani ja kokemuksiani jollekulle ihmisolennolle, mieluiten omalla äidinkielelläni. Oikeastaan tämä tarve liittyi siihen, että join viimeisenä lauantai-iltana tbilisiläisessä ravintolassa vähän liian ison ja hyvän lasillisen viiniä, ja sekös yhtäkkiä kihahti päähän, mokoma. Ja yleensä kun juon sopivan määrän viiniä, muutun nuutuneesta ihmiskarttajasta varsin sosiaaliseksi ja seuralliseksi ihmiseksi. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin olevani tällaisessa seurallisessa tilassa täysin vailla seuraa. 

Nautinto sekin, hieman erilainen vain. Kuten paikalliset viinitkin.

Palasin kotiin hyvillä mielin, joskin tuntui siltä, että niin mahdottoman paljon jäi vielä näkemättä, ja että Kaukasia olisi todella ollut seurallisempaan matkailuun sopiva paikka. Ei siksi, etteikö yksin matkustaessa pääsisi näkemään ja kokemaan mielettömiä asioita, vaan siksi, että en vaan mitenkään jaksanut syödä loppuun kaikkea sitä tilaamaani hatsapuria. 

 

 

Lähdössä yksin matkaan? Tässä vinkkejä Räyhälän tapaan. Ota tai jätä.

  • Laita varalta paperille kaikki yhteystiedot ja puhelinnumerot, joita saattaisit hädän hetkellä tarvita. Tsekkaa Suomen (tai muiden pohjoismaiden) suurlähetystöt, konsulaatit tai vastaavat laitokset kohdemaassasi. Saattaa olla myös hyvä opetella ulkoa jonkun läheisen puhelinnumero, jos vaikkapa puhelimesi tai muut yhteydenpitovälineesi katoavat. Ja muista varalta kopio passista! 
     
  • Älä väheksy lääkkeiden tarvetta. Määrällisesti lääkkeitä ei tarvita paljon, mutta valikoimaa on hyvä olla, mikäli et halua juosta apteekeilla, tai jos pahempi tauti yllättää. Itse pakkaan aina särkylääkkeet, silmätipat, magnesiumit (koska jalat), Bepanthenin (sitä tarvitsee loppujen lopuksi ihan jokaisella matkalla!), maitohappobakteerit, nenäliinat ja nenäsumutteen, Samarinia, Imodiumia, rakkolaastareita, muutama kurkkupastilli, pari peruslaastaria, kohteesta riippuen aurinkorasvaa. Sanotaanko, että jokainen lääke on tullut tarpeelliseksi kantapään kautta, ja jos vaan oksennustautiinkin olisi jokin tehokas täsmälääke, kantaisin niitäkin aina mukanani. Erilaisiin apteekkiostoksiin saa palamaan reissussa äkkiä aika paljonkin rahaa ja aikaa.
     
  • Yksin matkustaessa tai budjetin ollessa tiukka, sitä päätyy helpommin dormimajoitukseen. Vahva suositus siis toimiville korvatulpille ja valon peittävälle silmälapulle. Älä unohda ottaa näitä mukaan!
     
  • Pitkä ja iso huivi mukaan. Hyvin kätevä monissa uskonnollisissa kohteissa, kelpo istuinalusta, päähine ja rypistettynä myös tyyny auton ikkunaa vasten.
     
  •  Mieti kirjavalintasi tarkasti (ellet lue e-kirjoja). Yksin reissatessa ei voi tehdä kirjavaihtareita kaverin kanssa, eikä useamman opuksen raahaaminen yleensä ole kovin järkevää. Ota siis mukaan sen pituinen kirja, jonka arvelet lukevasi matkan loppupuolella loppuun. Itselläni tuli ainakin luettua reissussa melko vähän - yksin kun sitä on niin paljon muuta tekemistä ja havaittavaa.
     
  • Muikkeli, ota mukaan ainakin yksi sormus. Uskokaa tai älkää - niin nöyryyttävältä kuin se tuntuukin, joskus voi olla parempi esittää rouvashenkilöä oman turvallisuutensa vuoksi. Minkäänlainen sormus ei suojele rikollisilta, mutta saattaa toimia edes jonkinlaisena signaalina idiooteille, jotka eivät muuten ymmärrä sellaisia käsitteitä kuin kunnioitus ja koskemattomuus.
     
  • Ole ystävällinen, mutta älä sinisilmäinen. Jos joudut hankalaan tilanteeseen, on ihan ookoo olla tulta ja tappuraa. Luota ihmisiin mahdollisen hädän hetkellä, koska muuta et oikein voi. 
     
  • Älä pelkää tai ole hysteerinen, mutta säilytä kuitenkin pieni kyynisyys ja epäluuloisuus. Saatat vielä tarvita sitä.
     
  • Kuljeta mukanasi kynää ja kevyttä pientä muistikirjaa. Kätevä apu kommunikointiin ja muistiinpanoihin, eikä se syö edes akkua.
     
  • Sinä olet oman matkasi pomo. Tästä vallasta on ihan ok myös humaltua silloin tällöin. Nautinnollista matkaa!
     

 

Postaus on Kaukasian matkastani kertovan sarjan viimeinen osa. Lue koko sarja tämän tunnisteen takaa, tai yksittäiset postaukset tästä:

Räyhälän tuoreimmat postaukset saat uutisvirtaasi Facebookista.

Share

Kommentit

mies (Ei varmistettu)

En ole tuntenut yhtäkään naista, joka matkustelisi matkustelun takia - siis oppiakseen, nähdäkseen ja ymmärtääkseen paikallisia kulttuureja, tapoja, trendejä. Sen sijaan olen tuntenut useita naisia, jotka matkustelevat sen yhden syyn takia. Siis kyllähän te tiedätte minkä takia.

Tästä syystä pidän matkustelevia ja ulkomailla opiskelevia/ työskenteleviä naisia erittäin epäilyttävinä, eikä kiinnosta ainakaan parisuhdemielessä yhtään.

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos erikoisesta kommentista. Olet varmaan se sama mies, joka kommentoi joskus näihin matkapostauksiini jo aiemmin jotain samansuuntaista. Olen edelleen sitä mieltä, että onpa harmillista, jos tuttavapiiriisi kuuluu näin kapea otanta ihmisiä. Olet varmaan heidän kaikkien kanssaan siis keskustellut syvemmin näistä matkojensa tarkoitusperistä?

Minustakin ulkomailla opiskelevat ja työskentelevät suomalaiset miehet ovat siis TODELLA epäilyttäviä. Karttakaa näitä. Tai siis eiku.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Siis kyllähän te tiedätte minkä takia.

Minä tiedän. Shoppailun takia. Ja tunnen tuskasi mies, ei mikään ole varmasti parisuhteessa rasittavampaa kuin vieraassa maassa kauppojen ulkopuolella päivystäminen kun puoliso vatkaa rättitangot ja kenkähyllyt läpi ja laittaakin yhteiseen taulutelkkariin säästetyt rahat uusiin korkkareihin. Silloin kannattaa mennä kaljalle. Tosin siinä on sitten jo alkoholisoitumisen riski olemassa, mutta sellaista se elämä on. 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Joku saattaa tässä vaiheessa kohahtaa, että jestas mikä matkapirttihirmu. Ja kyllä, sellainen minä olenkin.

Haha, täällä täysin samis! Yksinmatkailu kunniaan! 

Räyhälä
Räyhälä

Todellakin! Ja parastahan on jos saa matkustaa jonkun toisen matkapirttihirmun kanssa. Siinä ei haittaa huidella ensin omia reittejään ja törmätä sitten taas johonkin aikaan jossain molempia miellyttävässä paikassa.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Näin on! Meidänhän pitäisi ehdottomasti lähteä yhdessä reissuun! ;-)

Räyhälä
Räyhälä

Tosiaan!  

pöpelikössä
Pöpelikössä

Wauuuuu <3

Minä viime marraskuussa jännitin hirveästi kun lähdin ekaa kertaa evö yksin ulkomaille...ja vain neljäksi yöksi ja vain niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Riika :D Eli ei nyt, köh, ihan voi verrata muuten...

...MUTTA nuihin luettelemiisi yksin matkustamisen riemuihin rakastuin minäkin. Minä päätän, minä menen oman tahtiini milloin ja mihin haluan. Sai valita itse ravintolan omien mieltymyksen mukaan eikä etsiä sitä viidettä, jonka ruokalistalta löytyy kaikille syötävää ja sai käydä keskellä päivää nukkumassa päikyt tuntematta syyllisyyttä. Ah, se oli ihanaa.

Räyhälä
Räyhälä

Just näin! Joskus on vaan niin mahtavaa saada päättää kaikesta. Ja silloin ei haittaa edes yksin istuskelu lasillisen äärellä.

EllaGusGus

Viipyily on ihanaa :D Mutta joo, se pitää olla sellaista itse valittua viipyilyä ihan omalla ajalla. Tai sitten niin, että matkakumppanin kanssa on sama rytmi ja viipyillään yhdessä. Nyt reissataan pariskuntana, mutta ollaan molemmat reissattu paljon yksin, ja se on ollut äärimmäisen tärkeää. Muhun on ehkä eniten vaikuttanut omat liftaus/sohvasurffausreissut läpi Euroopan. Siinä, kun on tienposkessa muiden armoilla niin tulee väkisinkin ajateltua ja PALJON. 

Paikallisten tapaaminen ja havainnointi on mullekin tosi tärkeää reissussa. En ehtinyt vielä lukemaan noita muita Kaukasia-postauksia, mutta kiinnostaisi tietää kuinka sosiaalinen olet reissussa? Eli esim. ton viikon aikana, kun olit yksin, niin olitko oikeasti kuinka paljon yksin :D Tarvitsetko seuraa reissussa? Käsittelin tuota teemaa aiemmin täällä. Ihanaa sunnuntaita!

Räyhälä
Räyhälä

Hmm, yksin matkustaessa en ollut kauhean sosiaalinen. Jutskasin ehkä muutaman ihmisen kanssa jotain tosi kevyttä, jos ei nyt mitään peruskanssakäymistä esim. ravintoloissa asioidessa lasketa. Välillä ihan nauratti millainen yksin lymyilijä oikeastaan olin :D Vikana päivänä tosin hengailin yhden itävaltalaisen kanssa, kun istuttiin vierekkäin yhdessä symposiumissa ja mentiin sit yhdessä illalla konserttiinkin. Koin että en oikeastaan tarvinnut juurikaan seuraa, mutta tosiaan reilun viikon jälkeen alkoi tuntua siltä, että olis sitä voinut jossain seurassakin olla, edes jonain iltana. Oon vaan hirveen huono sietämään sellasta suht. pinnallista kanssakäymistä, jota usein matkustaessa tulee vastaan vähän olosuhteiden pakosta. Pitäis ehkä kehittää itseään tällä saralla...

Ja pitääkin tsekata tuo postauksesi aiheeseen liittyen!

Kissankieli
Hello Dolly!

"mitä he sanovat kun iskevät varpaansa pöydänkulmaan?"

Tämä on tärkeää! Samaten kuin jaksan aina hämmästellä miten ihmiset voivat aivastaessaan päästää aivan erilaisen äänen :D

Räyhälä
Räyhälä

Totta! Aivastusäänten kirjo on ihan hurjan laaja :D

mystery
Vision One

"Paras puoli yksin matkustamisessa on ehdottomasti se, että aikaa on enemmän. Aikaa ei nimittäin hupene siihen, että seisoskelet jonkun vaatekaupan ulkopuolella muita odottamassa, odotat että muut ovat syöneet ateriansa, odotat että kaveri meikkaa, käy suihkussa, kävelee hitaasti ja niin pois päin. Kun kaikki aika on omissa käsissä, kuluu viipyilyyn paljon vähemmän aikaa. "

Tää on niin totta , siis ai luoja kun oltiin muutaman hyvän ystävän kanssa Berliinissä viime kesänä, miten JUMALATTOMAN kauan siinä kesti odotella että kolme naista on aamulla valmiita ! Oli niin kuuma että joka aamu oli pakko käydä suihkussa. Ja hitto kun meni hermot siihen hengailuun, olisin itse halunnut vaan herätä, pukea ja kiitää suoraan kaupungille :D 

 

Räyhälä
Räyhälä

Jep! Nää on kyllä pahoja tällaiselle tehomatkaajalle... :)

Luruli (Ei varmistettu)

Mukava lukea muiden ajatuksia tästä itsellenikin läheisestä aiheesta! Sekä yksin että seurassa matkustaneena oon pohtinut alvariinsa näitä asioita: millään muulla tapaa en oo tavoittanut samaa vapauden tunnetta kuin yksin maailmalla mutta toisaalta harmittaa kun hienoja hetkiä jakamassa ei oo ketään. Ja välillä käytännön jutut olis vaan yksinkertasesti helpompia kaverin kanssa.

Yksin matkaan lähteminen edelleen jännittää ja kuumottaa etukäteen, mutta yleensä kohteessa huomaan huolien olleen turhia. Vaikeistakin tilanteista selviytyy kun on pakko :D Ei oo ketään muuta johon turvautua kuin minä itse. Siinä jos missä kyllä oppii luottamaan itseensä ja kasvaa henkisesti, kliseistä mutta totta. Aiemmin pelkäsin hirveesti yksin reissussa sairastumista, mutta nyt kun on kaiken maailman paskataudit ja kuumeet koettu ja yksin niistäkin selvitty niin eipä pelota enää! Olo on kieltämättä ollut orpo kun oon yksin puiston penkillä kaukana kotoa horkassa maannut ja oksentanut. Samalla on kuitenkin tullut huomattua, että joka puolella maailmaa saa apua kunhan vaan pyytää ja ihmiset jelppaa yleensä oikein mielellään reppanaa matkalaista :’)

Hyviä reissuja tulevaisuuteen Aida, oon lukenut sun blogeja älyttömän kauan (aina siitä hulvattomasta muotiparodiasta lähtien!!) mutta oon häpeällisen huono kommentoija ja tää on mun eka komsu ikinä tänne! Sulla on taito kirjoittaa sekä todella viisaasti ja pohdiskellen mutta myös hauskasti, kiitos siis kun jaat ajatuksiasi!

Räyhälä
Räyhälä

Voi kiitos ihanasta ja mieltä lämmittävästä kommentista, ja hauska kuulla, että olet näin kauan pysynyt mukana ja löytänyt tännekin! 

Ja huhhuh, tuo yksin sairastaminen oli kyllä sellainen asia jota jännitin vähän etukäteen - mulla kun on ollut tosi huonoa tuuria aika monella matkalla jo tähän mennessä. Mutta kun lähdin reissuun, niin se pelkääminen vaan unohtui. Eikä viimeisimmällä matkallakaan tullut sitten onneksi sairasteltua mitään flunssaa ja paria outoa kutittavaa ötökän pistosta enempää. Mutta ihanaa kuulla, että kaikenlaiset yrjöpaskatauditkin on mahdollista kärsiä matkalla yksin sen pahempia traumoja saamatta. :)

 

saarah
visual diary

Hyvä postaus! Peukku kaikelle matkaamiselle, oli se sitten yksin, jonkun kanssa tai munan perässä (kunhan suostumus on molemminpuolinen). 

Tykkään sun blogista :)

Räyhälä
Räyhälä

Hahah, hyvin kiteytetty! Ja kiitos paljon - mä tykkään kans sun mahtavasta blogista!

Kommentoi