This ship can not sink!

Räyhälä

Tällä postauksella ei ole nyt oikeastaan mitään sen kummempaa aihetta, kuin että tulipahan äsken kunnon flashbakki. 

Istun uuden työpisteeni (kotitoimiston) pöydän ääressä, ja iltalamppu valaisee työpöytää. Olen yksin kotona ja teen ruutupaperille jotakin mind mapin tapaista työtilanteestani, toiveistani ja päämääristäni, eli yritän purkaa sisälläni vellovaa ahdistavaa tulevaisuusklönttiä.

Vuonna 2011 istuin juuri tällaisena iltana Töölössä työpöytäni ääressä ja kirjoitin kulttuuriyrittäjyyden kurssille harjoitustyökseni oma kuvitteellisen firmani toimintasuunnitelmaa. Silloin ajattelin, että varmaankin päädyn johonkin kokopäivätyöhön, mutta ehkäpä sitten joskus voisin kokeilla tehdä asioita ihan itsenäisestikin. Ehkäpä mulla on joskus pokkaa perustaa jotakin liiketoimintaakin osaamiseni ympärille. Jos mä nyt ylipäätään osaan mitään, koska olen liian sitä ja liian vähän tätä.

Silloin en osannut yhtä varmasti määritellä sitä mikä on osaamiseni ydinalue, mutta keskeisimmät kiinnostukseni kohteet olivat jo selvät. Halusin olla samanaikaisesti toimittaja, tiedottaja ja tuottaja - mitä vain, kunhan se olisi musiikki- ja kulttuurialalla, omieni parissa. Kaikki työt tuntuivat kiinnostavilta, mutta en osannut päättää mikä näistä olisi kaikista sopivin ja kiinnostavin vaihtoehto. Muistan tuumineeni asiaa paljonkin, ja lopulta päätin, että hittovie, lopetetaan tämä ainainen jauhaminen fokusoinnista ja siitä, että ihmisen pitää mennä aggressiivisesti kohti sitä eniten haluamaansa asiaa. Tuolloin myönsin itselleni, etten varmaankaan koskaan tule koskaan löytämään mitään yhtä oikeaa työtä tai ammattia, jossa olisin paras, ja jota kohti voisin aggressiivisesti mennä. Ajattelin kuitenkin, että varmaankin pitäisi, ja otin tästä useammankin vuoden ajan paineita.

Aivan turhaan. Tässä minä istun ja syövytän paperille ja tietokoneen ruudulle oman osaamiseni ydinkohtia ja työhistoriaani. Tässä minä olen tänään. Omine pikkubisneksineni, strategioineni sekä työ- ja ammattinimikkeineni. Minusta ei tullut toimittajaa, ei tiedottajaa, ei tuottajaa. Minusta tuli kaikki nämä hieman eri tasoilla, ja siihen päälle vielä henkilökohtainen assistentti ja ylipäätään sellainen henkilö, jolla on työkokemuksen lisäksi näkemystä, tietoa ja taitoa, joka on ihan yhtä arvokasta kuin kaikkien muiden. Jossakin tilanteessa joillekulle ehkäpä arvokkaampaakin.

Minusta tuli tekijä, joka ei laskenutkaan kaikkea vain yhden kortin varaan. Tekijä, joka tekee juuri sitä mikä tuntuu milläkin hetkellä oikealta. Huomenna saatan ilmoittaa haluavani lentokapteeniksi tai meribiologiksi, ja se on ihan ookoo. Se ei vähennä tai mitätöi yhtään tähän mennessä tekemiäni asioita, eikä tee minusta päämäärätöntä ajelehtijaa. Päin vastoin.

Työmarkkinat ovat meinanneet ajaa minut karille yhden jos toisenkin kerran, mutta enää en alistu. Enää en suostu tuntemaan itseäni ketään muuta huonommaksi. Enää en vähättele omia saavutuksiani, näkemyksiäni, osaamistani ja hiljaista tietoani. Enää en analysoi jokaista pikkujuttua ja sitä mitä joku minusta joskus ajatteli. Enää en masennu siitä, etten opiskellut enemmän jotakin tiettyä asiaa, vaan ilmaisen opettelevani mielellään kaikenlaista uutta aina jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. 

Tästä lähtien minä olen tämän laivan kapteeni. Myrskyjä ja karikkoja tulee vielä varmasti eteen, mutta hitto soikoon, tämä laiva ei uppoa. Tämä laiva pistää tuulta purjeisiin ja seilaa eteenpäin välillä useamman solmun tuntivauhtia ja välillä rennosti ankkuroiden.

Tämä laiva sai kuin saikin tavalla tai toisella sitä mitä halusikin. Tämä laiva voi jatkossa hymyillä ujosti, mutta varmana siitä, että meri kannattelee.

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Ay ay! :)

Kommentoi