Totuus tulee suusta

Räyhälä

Ai että, kyllä sitä vaan näkee maailman aina uudesta perspektiivistä kun oksentaa kaikki sisuskalunsa ulos viimeistä pisaraa myöten. 

Kun kaikenkattavalta pöpödetoxilta (joka vie samalla pari kiloa nesteitä ja selvästi myös jonkinlaisia skarppiustasoon vaikuttavia eliksiirejä mennessään) vihdoin selviää, päällimmäisenä on tietysti kiitollisuus siitä, että juuri tällä hetkellä en makaa kuumehoureissani, hikoilemassa tyynyjä märiksi, nukkumassa pahaolopaniikkiani pois jokaisen vesikulauksen ja laariin yrjöämisen välillä. Että pysyn jaloillani ja pääsen pikku hiljaa kiinni tuttuun ja turvalliseen. Että olen etuoikeutettu, kun on niin.

Alan taas muistaa, että olen kotona. Että tämä on vain makuuhuone. Ja että tuolla ulkona on jokin maailma.

Maailmahan siellä tosiaan on. Jokin sellainen, missä en ole ollut kovin läsnä viime aikoina.

Tänään uskalsin jo jaloitella kirjastolle ja kauppaan, ja lopulta voimaannuin jopa niin paljon, että tein muutaman tunnin rästiin jääneitä töitä ja kloorasin keittiön. Häshtäg vain noropelkojutut. 

Olin toki ulkona, mutta tajusin, että en minä siellä maailmassa nyt ehkä kuitenkaan ollut. Siellä haisi lopputalven lumi. Ostin kaupasta uuden hedelmän nimeltä "Sweetie". Se oli vihertävä ja alennuksessa. Ajattelin Itärannikon ylämummoja perintöhelmet kaulassaan.

Nauran yhä kaverin poikaystävän gekolle nimeltä Leijona.

Ymmärrän, etten ole ollut maailmassa hetkeen enää muutenkaan. Ja vasta oksennustauti sai ymmärtämään, ettei sellainen ole ehkä kovin tervettä.

Henkinen oksennustauti jatkuu. Ja niinhän se on, nähkääs. Ei siitä parane kuin oksentamalla.

 

Share

Kommentit

Cherry1
All work, no play

Tiesitkö, että hevoset eivät pysty oksentamaan? Fyysisesti. Henkisesti varmasti. Hyviä oksennushetkiä, on se henkinen kakominen tuttua täälläkin.

Räyhälä
Räyhälä

Hui hitto, ajatus tästä on jotenkin kreisi. (Nyt myös taidan ymmärtää miksi hevoset voivat kuolla ähkyyn, niinkuin sukulaisteni hevoselle kävi.) En tiennyt. Enpä kyllä haluaisikaan olla todistamassa niin massiivisesta eläimestä lähtevää oksennusepisodia... :D raukkaparat.

Cherry1
All work, no play

Niin ähky on todella yleinen vaiva. Omillani ei onneksi ole vielä ollut. Oksentaminen kyllä kenen tahansa episodina on aika ylitsevuotavaisen keskittymistä vaativa suorite. Hyh! Mutta näinä aikoina, en ihmettele että otit puheeksi.

Kommentoi