Tuliaisia Italiasta: Puhdistunut sielu ja Nelly

Räyhälä

Arvon internettiväki, meikäläisen matkareppu on paukautettu omaan lattiaan paikassa Helsinki, Finland. Lähes pari viikkoa meni kuin hujauksessa. Enemmän kuin toisessa paikassa, taisin olla jossakin sellaisessa ulottuvuudessa, josta kykenin tarkastelemaan omaa elämääni vähän kauempaa. Kun hikoilee yhtäjaksoisesti niin monta päivää, tuntuu, että paljon turhaa kuonaa poistuu myös sielusta.

En olisi uskonut koskaan sanovani tätä, mutta onpa täällä Suomessa ihana kesäsää. Juuri nyt en panisi ollenkaan pahakseni jossakin maaseudun rauhassa istuksimista vaikkapa villasukat jalassa, kylmässä tuulessa kävelemistä, myrskyssä soutamista, sateessa lenkkeilemistä, ihoni käristämistä puusaunassa ja hiusten upottamista kylmään järviveteen. Yksinkertaisia asioita. Hiljaisuutta ja musiikkia. Kirjoja, kalaa, perunoita, voita ja sipulia. Rahaa ei nyt ihan kamalasti ole, ajasta puhumattakaan, mutta ihan vaikka parin päivän mökkireissu jossakin voisi tehdä enemmän kuin hyvää. (Ystävät, saa ottaa yhteyttä.)

Työsarkaa tässä elämässä on vielä paljon, ja jostakin on pakko aloittaa. Kunhan vaan maltan lopettaa stressaamisen, päättömän säntäilyn, tulevaisuuden murehtimisen, oman heikkouteni kieltämisen ja itseni suojelemisen, niin voin ehkäpä saavuttaakin jotain. Jos nyt vaikka ensialkuun pääsisin eroon ikävästä italiantuliaisestani, yllättävästä bakteeri-infektiosta toisessa poskessani, eli tuttavallisemmin naamaleprasta. Se pieni (tai vähän suurempikin) paskiainen. Jotenkin ei yhtään yllätä, että tällainen vitsaus sattui naamani kohdalle juuri silloin, kun seuraavina viikkoina on kahdet hääjuhlat. 

Täytyy mennä paikalle varmaankin laastari poskessa. Jos kerran Nelly, niin miksen minäkin. Koviksiahan tässä yritetään olla.

(Erillinen Italia-postaus tulossa toivottavasti sitten kun jaksan. Nyt on nollattava.)

Share

Kommentoi