Viisi syytä olla iloinen juuri nyt

Räyhälä

Puhtain ilo syntyy niinä hetkinä kun on jotain odotettavaa, jotain muisteltavaa, jotain fiilisteltävää, ja jotain uutta tekemistä nykyhetkessä. Heräsin tänään juuri sellaiseen aamuun. Tänään ilahduttaa:

 

Girlsin uusi tuotantokausi

Ihan pian se alkaa! Paluu sekavien nuorten naisten New Yorkiin, mutta ennen kaikkea tietysti Adam Driverin pariin. JES JES JES! (Toivottavasti Adam on paljon esillä. Muuten täytyy lähettää reklamaatio sarjan tekijöille.)

(Kuva: tvguide.com)
 

Kino Lokakuu ensi viikolla

Venäläisiä elokuvia Helsingissä ensi viikolla oikein kohtuulliseen hintaan, ohoi! Itse menen tietysti myös katsomaan Georgiaan sijoittuvan komedian, ja jatkan haaveilua niistä venäjän opinnoista ja intensiivikielikurssista. Davai davai.

Vanhat kirjat

Teen nykyään pientä työkeikkaa antikvariaatissa. Onko siistimpää kuin räpeltää vanhoja kirjoja ja lehtiä ja saada vielä korvausta siitä? Kerrassaan ihanaa vastapainoa muille duuneille, eikä menneen ajan romantisointia varten tarvitse välttämättä enää matkustaa toiselle puolelle Suomea mummoloihin. Yksi suosikkilöydöksistäni oli esimerkiksi suomalainen kirja, jossa kerrottiin 1900-luvun alun naiselämän karusta puolesta (=lapsienpäästöstä ja siihen liittyvistä oireista ja erilaisista helpotusvinkeistä) vanhalla kielellä. Kirja oli oikeastaan kuin 1900-luvun alun mammablogi. 

Hankin myös ensi töikseni lisää vanhoja Tiina-kirjoja kokoelmaani.

 

HS Tänään: Arvi Martikainen

11-vuotias koruntekijä ja hevoshullu, pukkilalainen Arvi Martikainen. Voiko olla mitään kivempaa ja symppiksempää kuin lapsi, jonka itsetunto on niin hyvä, ettei välitä ikätovereiden nälvimisestä vaan tekee näin reippaasti omaa juttuaan? Horseman, and proud of it! (Itken sisäisiä liikutuksen tätikyyneleitä. Minun ei koskaan tarvinnut hävetä heppaharrastustani tai muutenkaan harrastuksiani. Tai no, lapsuus klasarinörttinä oli kyllä tietyssä vaiheessa aika noloa.)

 

Museokorttipäivä lapsukaisen kanssa

Tätivelvollisuudet ovat parhaita piristeitä. Riemuitsen vieläkin alkuviikon museokierroksesta vähän yli parivuotiaan siskontytön kanssa. Miten joku voikin olla niin tohkeissaan! Luonnontieteellinen museo oli loistokohde, ja ihmeteltävää riitti niin, ettei aina ollut niin helppoa päättää mihin suunnata seuraavaksi.

Kahvilassa pääsi kierroksen jälkeen lämmittämään lapselle kätevästi mukaan otetun aterian. Itse nautiskelin siinä samassa myös hyvän keittolounaan. Sen jälkeen reipas lapsi jaksoi käydä vielä ihmettelemässä toisessakin museossa - Korjaamolla sijaitsevassa Ratikkamuseossa. Lipun leimaaminen itse ja vanhoihin ratikoihin kiipeäminen oli jännistä jännintä, ja heti ensimmäisenä kotiin tullessa pitikin näyttää äidille itse leimattu ratikkalippu.

 

Näillä eväillä kohti viikonloppua. Mikä teitä ilahduttaa juuri nyt?

Share

Kommentit

Cherry1
All work, no play

Esimerkiksi postilaatikkoon tullut kiiltäväpintainen lehti, jossa oli oma juttuni. Se oli hyvä :) Sitten tuli sameampipintainen, ja siinäkin oli juttuni. Hyvä sekin. Tuo hetki, kun näkee työnsä painettuna, on aina jotenkin pysäyttävä: kai tämän nyt joku lukee ja ehkä saa tästä jotain.

Myös se, että annoin mahdollisuuden kikhernepastalle. Siis kikhernejauhoista tehdylle pastalle. Se pelasti flunssapäivän ja laiskan ruuanlaittajan. 

Tykkään myös kamalasti Sampo Marjomaasta, joten perjantai ja Hassut kotivideot - aina hyvä homma.

Räyhälä
Räyhälä

Ihanaa, että pystyt nauttimaan lehdistä! Mulle (perfektionistina) sellaisen lehden ilmestyminen, jossa on oma juttuni, on aina pieni kauhu, ja usein välttelen sellaisten lukemista. Pelkään aina, että olen a) jättänyt jotain käsittämättömiä asia- tai kirjoitusvirheitä, joita kukaan muukaan ei ole bongannut tai b) muuttanut näkemystäni tai mielipidettäni jostain asiasta, ja homma on jo painettu, ja sitten kaikki ajattelevat, että voe hitto mikä imbesilli - minä mukaan lukien. No, koskaan mitään vakavaa ei ole tapahtunut, mutta jostain syystä yritän aina unohtaa kaikki julkaistut jutttuni - poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta en olekaan vähään aikaan tehnyt varsinaista toimitustyötä, kyllä siihen aina sitten lopulta karaistuu.

Ja noi Hassut kotivideot! Kaikkien mielestä siitä tykkääminen on kai jotenkin noloa, mutta mä aina katson mielelläni. Tää on mun guilty pleasure. Tulee mieleen lapsuus ja Naurun paikka -ohjelma. :D

Hyviä ilonaiheita!

ReettaM
Harharetkiä

JES tiedän siis mitä teen maanantai-iltana! :D Vähän kuulin huhuja, että Adam on aika vähän näkyvissä, mut pidetään peukkuja. Wanhat kunnon Tiinat on kyllä koviksia, pitäis kaivaa kaapista.

Mua ilahduttaa se, että viimeinkin mahduttiin sisään Bar Teokseen eilen. Niin halpoja tapaksia! Niin halpaa viiniä! Samoin se, että tänään pääsee kattomaan Moonlight-leffaa. Odotan paljon!

Räyhälä
Räyhälä

Voi eiiiiiiii! Adam on saatava kehiin. Nyyh!

Ja Teos on tosiaan ihan paras paikka, etenkin vähän isommalla porukalla. Se on harvoja niitä tapaspaikkoja, jossa saa ihan oikeasti vatsansa täyteen hyviä tapaksia maksamatta itseään kipeäksi. (Huomasinkin sun kuvan sieltä Instassa, ihanaa että pääsitte sinne!) Alkoi itseäkin himottaa, vaikka edellisestä kerrasta ei ole edes kulunut niin kauaa.

Nica
Klassikko viikossa

Juu tätä viimestä Girlsiä on odotettukin se vuosi jo, vihdoin aika koittaa! Viime kaudet on ollu snadisti pettymyksiä mulle, en osaa eritellä oikein miksi, mutta yhä sarjasta tykkäilen. Ja Adam on kaikessa kauheudessaan ihana. Näyttelijä loisti myös Patersonissa, joka oli mulle kyllä upea elämys. 

 

Räyhälä
Räyhälä

Joo, muistikuvieni perusteella mullekin olis jäänyt sellainen fiilis, että viimeisimmät kaudet eivät yltäneet ihan alkupuolen tasolle. Tällä hetkellä muistoni edelliskausista ovat vaan aika huterat, joten en oikein osaa eritellä, että miksi tällainen tuntuma jäi.

Ja en olekaan nähnyt tuota Patersonia, vaikka selvästi kannattaisi. Pakko katsoa siis sekin pikimmiten!

Kommentoi