Ladataan...
Räyhälä

Kasper Strömman on yksi Suomen tämän hetken suosituimmista miesbloggaajista eli mbloggaajista. Hänen tunnettu ja rakastettu Kasper Diem -bloginsa tavoittaa tällä hetkellä merkittävimmän osan maamme mielipidejohtajista, puhumattakaan muista.

Miten tähän asemaan on päästy? Ainutlaatuisella mbloggaus-konseptilla ja maltillisella määrällä töitä.

**

Arvoisa Kasper Strömman,

me täällä Räyhälä-blogissa haluaisimme lähettää faniterveisiä Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömmanille Kasper Diem -blogiin. Blogista on tullut äkkiseltään iso osa elämääni. Niinkin iso, että kun parin viikon matkalta palattuani pääsin lukemaan kerralla kaikki uudet Kasper Diem -päivitykset, olin lentää hykertelystä naamalleni, ja päätin kirjoittaa tämän fanikirjeen.

Mutta miksi? No tietysti siksi, että Kasper Diem on todistetusti Suomen ainoa blogi, jossa on kiinnostavaa ja relevanttia sisältöä. Tarvitseeko tätä edes perustella? No, perustellaanpa nyt kuitenkin, jos joku ei olisi sattunut vielä kuulemaan ilmiöstä ja konseptista nimeltä Kasper Diem. (Tätä pidän kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, mikäli et ole haiseva silli, ja muhinut lasipurkissa, jonka kyljessä lukee ABBA, BOY tai Rainbow.)

1. Vuoden vauvan 2015 syntymän live-tweettaaminen. Me täällä Räyhälä-blogissa näemme tässä erityisen hienolaatuista digiajan edelläkävijyyttä. Kaikille maailman lapsille kuuluvat yhtälaiset oikeudet, joten ihmisoikeusjulistukseen tulisi lisätä myös pykälä lapsen syntymän yhteydessä käytettävästä hashtagista. Miltä omasta lapsestasi mahtaisikaan tuntua, kun koulussa kaverit alkaisivat kiusata häntä saadessaan kuulla, ettei hänellä ollut syntyessään omaa hashtagia? Nii-in. Lapsella on oltava oikeus isään, äitiin ja omaan #hashtagiin. Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan.

2. Lapsen oikeus äitiin ja isään (siis naiseen ja mieheen, joilla on todistetusti housujensa ja hameidensa alla piilossa ne oikeanlaiset sallitut ja kaikki EU-direktiivit täyttävät värkit) on onnistetusti todistettu oikeaksi. Se lukee nyt Kasper Diem -blogissa, ja on siis näin ollen totta, koska aiheesta tehtiin tutkimus. Jos et usko, niin katso vaikka täältä. Huomaa myös ennennäkemättömät kuvat!

3. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi mitä postiluukkusi yläpuolella lukeva teipinpalanen paljastaakaan sinusta? Niin, mekään täällä Räyhälä-blogissa emme olleet. Onneksi Kasper Diem -blogissa valotettiin tätä asiaa, sillä nyt voimme virallisesti todeta asunnossamme asuvan hämmentyneitä ja epävakaita ihmisiä. Meidän kylttiämme ei nimittäin löytynyt blogissa esiteltyjen mainoskieltojen joukosta! Tästä tiedosta johtuvan identiteettikriisin keskellä olen yrittänyt miettiä pääni puhki, että mitähän postinjakaja ajattelee meistä, kun meillä on Helsingin seudun ympäristöhuollolta saatu valmiiksi painatettu tarra ovessamme. (Mielestäni tämä ei mene ihan vielä Poliittinen kieltäytyjä -kastiin.) Luulenpa, että joudun kääntymään asiassa psykologin puoleen. Kiitos siis Kasper Strömman, että toit tämän asian tietoisuuteemme. Ilman sinua emme ehkä olisi koskaan hakeneet apua ongelmiimme, emmekä olisi vieläkään matkalla eheiksi suomalaisiksi.

4. Välillä on hyvä vallata mediatilaa myös sellaisille asioille, jotka eivät sitä kovinkaan usein saa, johtuen kovista kilpailijoistaan. Ainaisen kahviasian sijasta Kasper Diem -blogissa nostettiin esille myös mielettömiä teelaatuja kauniine pakkauksineen. Mitäpä olisi ankea elämäni ilman White Power -giver -teetä?

5. Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömmanin Kasper Diem -blogi on tästä lähtien myöskin ainoa kanava, josta me täällä Räyhälä-blogissa aiomme seurata kotimaan politiikkaa, sillä Kasper Diem -blogissa nimittäin sanotaan asiat just niinkuin ne ovat, niin että minä tavallinen suomalainenkin ymmärrän. Ja siksi, koska kaiken muun uutisoinnin lukeminen sattuu silmiin.

Kaiken tämän lisäksi olen nauranut vedet silmissä hauskoille määritelmille ja sanoille, kuten "seksikäs seikkailu" tai "kesy supikoira jolla on AIDS". Vain muutamia viimeisimpiä mainitakseni.

Siispä sen pidemmittä puheitta ilmoitan, että olen täten perustanut digiaalloille kollektiivin nimeltään #vuodenfanit2015. Tätä hashtagia käyttämällä voivat kaikki muutkin asiaan vihkiytyneet tehdä kunniaa Suomen parhaalle bloggajalle 2015 ja vuoden graafikolle 2013. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.

Arvostaen,
Aida Räihälä

Ladataan...
Räyhälä

Arvon internettiväki, meikäläisen matkareppu on paukautettu omaan lattiaan paikassa Helsinki, Finland. Lähes pari viikkoa meni kuin hujauksessa. Enemmän kuin toisessa paikassa, taisin olla jossakin sellaisessa ulottuvuudessa, josta kykenin tarkastelemaan omaa elämääni vähän kauempaa. Kun hikoilee yhtäjaksoisesti niin monta päivää, tuntuu, että paljon turhaa kuonaa poistuu myös sielusta.

En olisi uskonut koskaan sanovani tätä, mutta onpa täällä Suomessa ihana kesäsää. Juuri nyt en panisi ollenkaan pahakseni jossakin maaseudun rauhassa istuksimista vaikkapa villasukat jalassa, kylmässä tuulessa kävelemistä, myrskyssä soutamista, sateessa lenkkeilemistä, ihoni käristämistä puusaunassa ja hiusten upottamista kylmään järviveteen. Yksinkertaisia asioita. Hiljaisuutta ja musiikkia. Kirjoja, kalaa, perunoita, voita ja sipulia. Rahaa ei nyt ihan kamalasti ole, ajasta puhumattakaan, mutta ihan vaikka parin päivän mökkireissu jossakin voisi tehdä enemmän kuin hyvää. (Ystävät, saa ottaa yhteyttä.)

Työsarkaa tässä elämässä on vielä paljon, ja jostakin on pakko aloittaa. Kunhan vaan maltan lopettaa stressaamisen, päättömän säntäilyn, tulevaisuuden murehtimisen, oman heikkouteni kieltämisen ja itseni suojelemisen, niin voin ehkäpä saavuttaakin jotain. Jos nyt vaikka ensialkuun pääsisin eroon ikävästä italiantuliaisestani, yllättävästä bakteeri-infektiosta toisessa poskessani, eli tuttavallisemmin naamaleprasta. Se pieni (tai vähän suurempikin) paskiainen. Jotenkin ei yhtään yllätä, että tällainen vitsaus sattui naamani kohdalle juuri silloin, kun seuraavina viikkoina on kahdet hääjuhlat. 

Täytyy mennä paikalle varmaankin laastari poskessa. Jos kerran Nelly, niin miksen minäkin. Koviksiahan tässä yritetään olla.

(Erillinen Italia-postaus tulossa toivottavasti sitten kun jaksan. Nyt on nollattava.)

Ladataan...
Räyhälä

Vasta tänään tajusin, että on kesä. Se oikea kesä siis.

Tein päivän aikana töitä yhteensä alle kaksi tuntia. Pistin kesäkuteet päälle ja lampsin siskon luokse.

Oltiin sushilla.

Käytiin leikkipuistossa keinumassa ja ottamassa kontaktia muihin pikkulapsiin. Vitsi mitä hulvattomia tyyppejä me siellä tavattiinkaan!

Porukan koko kasvoi, me paukuteltiin, pelleiltiin, laulettiin ja heiluttiin koko päivä pirteän pikku Miimutin tahdissa. Käveltiin Eiranrannassa ja syötiin Helsingin jäätelötehtaan jäätelöä. 

Huomenna viimetippa-minä aion puskea koko tähänastisen tilikauden kirjanpitodokumentit läpi systeemiin muutamassa tunnissa (toivottakaa onnea operaatioon), viimeistellä festarituotantoja, opetella ulkoa uuden ruotsinkielisen laulun ja valmistautua viikonloppuun - ystävän polttareihin ja toisen häihin, ja näiden yhdistelmästä selviytymiseen. Pian sen jälkeen nousen koneeseen. Vastassa on näillä näkymin Napoli, Ischian saari, Amalfin rannikko, ja tietysti lopulta kaikki tiet vievät Roomaan.

Hävetti vähän, kun neuvoin kotimatkalla mahdollisesti italialaiselle turistille tietä, ja sanoin, että Aleksanterinkadun kohdalla "turn right when you will see that big statue". Jos nainen oli Italiasta, ei muuten varmastikaan nähnyt kadulla mitään isoa patsasta, vaan ainoastaan kolme pientä rupuista suomalaista seppämiestä pönöttämässä.

Ei ole Helsinki niinkuin Rooma tai New York, mutta tällaisina kesäpäivinä siinä on sitä jotakin.