Ladataan...
Räyhälä

Helsinki saattaa olla yhtä tuulta, sadetta ja räntää, mutta sillä ei ole enää mitään väliä, sillä alan viimein uskoa, että universumi on kääntynyt puolelleni.

Olen matkalla jonnekin, kaikista eniten juuri sinne minne pitääkin.

Pian vain minä, 31 henkilökohtaista neliötäni, kaiuttimet tai kuulokkeet ja ehkä vähän hyvää punaviiniä, koska no hitto miks ei.

 

Olen tänään aika helvetin monesta asiasta onnellinen. Mutta suurin niistä kaikista on musiikki. 

 

Suomeksi: Muutan, muutun, teen, luukutan musaa ja elämä tuntuu taas elämältä. Kuunnelkaa Sevdalizan uusi levy nimeltä Ison. Kiitos hei!
 

Share

Ladataan...
Räyhälä

HBO:n Big Little Lies -sarjaa katsoneet ovat tuskin voineet olla kiinnittämättä huomiotaan sarjan alkutunnariin. Michael Kiwanukan mielettömän kaunis kappale Cold Little Heart onkin melkein itsessään jo syy katsoa sarjaa. 
 

 

Olen aivan rakastunut tähän biisiin, joka ajoi kuuntelemaan heti koko Love & Hate -albumin, joka paranee mielestäni jokaisella kuuntelukerralla entisestään.

Kohtalotovereille vinkkinä, että Kiwanukan voi onneksi nähdä kesällä livenä Pori Jazzeilla 15.7. Harmittaa hiukan, että en itse mitä luultavimmin pääse paikalle, Porissa kun on muutenkin tänä vuonna aika hieno ohjelma. Mutta never say never.

(Huvittaisi myös verestää vanhoja kunnon nuoruusvuosien jazz-muistoja pitkästä aikaa. Kaverit, tästä täytyy neuvotella.)

 

 

Mitä fiiliksiä siellä päin herää, iskeekö biisit?

www.michaelkiwanuka.com

 

Share

Ladataan...
Räyhälä

Säkkipillit soikoon ja kiltit heilukoon, on aika matkapostauksen!

(Tässä virallinen matkaopas-poseeraukseni.)
 

Reissasin saarivaltioissa ensimmäistä kertaa neljän vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen olin rampannut maan eteläosissa useampaankin otteeseen, eli mistään ihan vieraasta paikasta ei olisi pitänyt olla kyse. Kuitenkin muistin suunnilleen hetki ennen matkaa, että britihän käyttävät puntia, ja adapterinkin muistin hankkia vasta lentokentältä. Niin lyhyt on ihmisen muisti. (Enkä edes aloita siitä kun muistin taas millaisia vesihanoja ja muita saniteettiratkaisuja britit käyttävät.)

Ensihetket Edinburghin lentokentältä kaupunkiin matkatessa tuntuivat kuitenkin jotenkin nostalgisen kotoisilta. Kaupunki loisti jo ensihetkistä asti erottuvalla tunnelmallaan ja kauneudellaan - mikä on melko ainutlaatuista saarella, jossa jokainen kaupunki muistuttaa ulkomuodoltaan toistaan. Päätin siis jo hyvin nopeasti, että Edinburgh kipusi Brittikaupunkien top-listalleni. 

Skotlannissa opiskeleva ystäväni ja matkaseuralaiseni löysi meille edullisen ja hintaan nähden huippuhyvän AirBnb-kämpän n. 15 minuutin bussimatkan päässä keskustasta, joten käytännön asiat hoituivat kaupungissa sutjakkaasti. Ainoa todellinen haaste matkalla oli joidenkin paikallisten kanssa puhuminen. Ne aksentit, ne aksentit! Ja korvaongelmat yhdistettynä tähän - impossible!

Mutta mitä sieltä Ediburghista sitten oikeastaan löytyi ja jäi käteen? Korkeita kukkuloita, mieleenpainuvaa vege- ja vegaaniruokaa, söpöjä putiikkeja, halpaa ja hyvää olutta ja viskiä, upea massiivinen kasvitieteellinen puutarha, mielettömiä museoita, upeaa arkkitehtuuria ja sisäisiin teinigootteihimme vetoavia hautausmaita, ainakin näin kolmen päivän kautta katsottuna.

(Kevätkausi korkattu.)

(Petin muuten heti Kaukasian matkan jälkeisen lupaukseni järkkärin mukana kantamisestaSori siitä.)

Kumpikaan meistä ei ollut tällä reissulla kovin kiinnostunut paikallisesta yöelämästä varhaisillan pubi-istuskeluja enempää, joten varsinaisina luonto- ja ulkoilmamummeleina (=hippeinä) suuntasimme varhain sunnuntaiaamuna Glasgow'n kautta kulkien kohti länsirannikolla sijaitsevaa Arranin saarta.

Arranin saari on tunnettu upean luontonsa, eläinkuntansa ja historiansa lisäksi myös monenlaisista tuotteistaan aina viskistä saippuoihin. Meitä kiinnosti saarella etenkin patikointi, joten otimme mestat haltuun ainoastaan julkisten kulkuvälineiden puitteissa, emmekä vuokranneet minkäänlaisia menopelejä. Tukikohtamme sijaitsi Lochranzassa - saaren pohjoispuolella sijaitsevassa todella pienessä kylässä, jonka näkyvin maamerkki lienee vanha linnanraunio sekä Arranin viskitislaamo. Paikkaan pääsi satamasta bussilla reilussa puolessa tunnissa.

Sää saarella oli vaihteleva ja erittäin tuulinen, mutta maanantai valkeni kuitenkin onneksi melkoisen selkeissä merkeissä. Patikoimme rantamaastossa kivien, rantamättäiden, kallioiden ja kukkoloiden kautta noin 13 kilometriä. Jos patikoinnin päätteeksi ei olisi alkanut sataa kaatamalla, olisimme luultavasti tehneet vielä jonkun lyhyemmän reitin korkeammalla, mutta minkäs teet, kun luonto määrää.

Eikä sade oikeastaan haitannut, sillä sen saattelemana suuntasin Arran Distilleryyn - viskitislaamoon, jossa osallistuin pienelle viskinvalmistusturneelle. Ystävällinen herra (muistaakseni Stuart nimeltään) esitteli turistiryhmällemme viskinvalmistuksen saloja pienten maistiaisten siivittämänä.

Illemmalla yritimme hetken mielijohteesta saada pöydän kylän ainoasta varsinaisesta iltaravintolasta, mutta arvatenkin varaus olisi pitänyt tehdä jo etukäteen. Päädyin täten ruokailemaan toiseen kylän kahdesta ravintolasta - sen ainoan hotellin pubiin. Ja mikäs siinä, edeltävänä iltana vedetty klassinen turistiannos fish & chips oli ihan kelvollinen ateria. 

Tiistain valjetessa pakkasimme rinkkamme ja hurautimme pussilla saaren keskustaan, Brodickiin. Heitimme rinkat säilytykseen ja suuntasimme omille teillemme - kaverini patikoimaan ja minä pyörävuokraamon kautta ottamaan haltuun reittiä Brodickin linnalle päin. Pyörä oli varsinainen unelma - helppo ja kivan näköinen ajettava. Reitin varrelle sattui mukavasti sekä Arran aromaticsin tehdas (tuoksukynttilöitä, saippuoita sun muuta), maistiaisia tarjoileva juustopuoti, viinitila sekä (niinikään maistiaisia tarjoileva) olutpanimo. Vetäisin lounaskahvit linnan sisäänkäynneille saapuessani, mutta aika ei enää riittänyt linnan kiertämiseen.
 

Takaisin Brodickiin rantareittiä pitkin polkiessani kiinnitin huomiota rantakiviin, joilla tuntui liikkuvan jotakin isoa. Heitin fillarin penkereelle ja kävelin lähemmäs laskuveden leväkallioiden sekaan. Rantakivillä lekotteli ja vääntyili kuusi isoa hylkeenmöllykkää! Se oli upea ja liikuttavakin näky. (Aiemmin useampaan otteeseen bongattujen peurojen ja monien lintulajien lisäksi.) 

Hylkeistä jäi ihan mahtava fiilis. Edes kasvoja piiskaava alkanut sade takaisin pyöräillessä ei haitannut, olin yhtä hymyä vaan. Palautin fillarin, ja aloitimme iltapäivällä pitkän matkamme kohti Aberdeenia, matkaseurueeni tämän hetkistä kotikaupunkia. 

Koska reissukarmani on etenkin Briteissä tunnetusti aivan paska (olen ollut jumissa miljoona kertaa ties missä päin maata), emme välttyneet tälläkään kertaa viivästyksiltä. Olimme perillä Aberdeenissa vasta puolen yön jälkeen, ja jouduimme lähestulkoon tappelemaan saadaksemme taksin asemalta. Pää painui tyynyyn vasta aamuyöllä, ja viimeisen päivän päiväretkisuunnitelmat menivät uusiksi. Lisäksi olin sekoillut googlen kalenterin kanssa, ja tajusin buukanneeni paluumatkan liian myöhään lentoni kannalta. Vietimme siis leppoisan päivän hengaillen, kahvitellen ja kaupungilla, vanhalla yliopistokampuksella ja puistoissa kävellen, kunnes nappasin iltajunan takaisin Edinburghiin. 

Edinburghista löysin onneksi melko pikaisella varoitusajalla halvan ja toimivan yöpaikan aivan aseman vierestä, joten kotiinpaluu sujui ilman sen kummempia kommervenkkeja.

Ja miksei olisi sujunut - Skotlanti kun on matkakohteena hyvin helppo ja miellyttävä. Kaunis, historiallinen ja idyllinen. Arvaamaton sääkään ei menoa haitannut. Sitäpaitsi Brittien saarella on usein paska sää, ja kaikki ne pubit ovat juuri sitä varten. 

Seuraavia matkustusmahdollisuuksia odotellessa!
 

Kertauksena vielä parhaat matkatärpit, joita kannattaa harkita Skotlannin matkalla:

- Royal Botanic Garden!!! (Huutomerkein.)
- National Museum
- Italialainen vege-/vegaaniravintola Novapizza Edinburghissa
- Modernin taiteen museo
- Arranin saari: patikointi, pyöräily, viskitislaamo

Millaisia kokemuksia tai haaveita teillä on Skotlantiin liittyen? 
 

**

Muita matka-aiheisia höpinöitäni:

Räyhälän löydät myös Facebookista. Cheers!

Share

Ladataan...
Räyhälä

Terveiset Skotlannista, jossa vietin maassa asuvan ystäväni kanssa mielenkiintoisen viikon upeissa saaristomaisemissa Arranilla, vireässä, mutkattomassa ja historiaa henkivässä Edinburghissa sekä vaihtariajoistani hupaisasti muistuttavassa pohjoisessa. (Matkaraportti tulossa jahka saan kerättyä itseni.)

Viikko tien päällä, ja kokonainen elämä isossa muutoksessa.

Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin en tiedä, en ymmärrä, en osaa selittää, en ennustaa. En voi tehdä muuta kuin hengittää, pitää ajatukseni virkeinä ja antaa auringon paistaa sisään sinne missä olen, ottaa myös sateen, vaikka rännänkin. 

Ja oikeastaan sellainen on aika helpottavaa; vankkumaton luottamus siihen, että kaikki järjestyy ilman että sitä tarvitsee murehtia erikseen. Sillä kyllä kaikki järjestyy ja oikenee - ja tänään on täydellinen päivä korkata kuohuva ja tanssia kerhohuoneella diskopallon alla ystävien seurassa.

Nyt on kevät, pian on kesä, ja sitten on syksy, ja olen taas reppu selässä uusine kynineni ja penaaleineni, valmiina ottamaan vastaan kaiken mahdollisen opin minkä vain saan.

Nyt aion sanoa, että minusta tulee suunnittelun maisteri. Pelle ja peloton.

Hyvää lauantaita kaverit ja Lily, jatketaan taas ensi viikolla. <3

Share