Ladataan...
Regina J.

Taisin jo aikoja sitten, vessojen remonttipostauksien yhteydessä lupailla pientä kurkistusta kotiimme. Nyt vihdoin lupaus täytetään.

Joku voisi sanoa kotiamme mustavalkoiseksi. Sitä se kyllä suurimmaksi osaksi onkin. Tykkäämme molemmat linjakkaista muodoista sekä luonnollisista ja harmonisista väreistä. Noh, musta ja valkoinenhan eivät virallisesti värejä edes ole, mutta löytyy meiltä sentään väriä kasveista ja sisustustekstiileistä, kuten esimerkiksi tyynyistä. Ja E tuo mukanaan myös väriläiskiä leluillansa. 

Meillä sisustuksessa vähemmän on enemmän, lukuun ottamatta jättipeikonlehteä, joka on lähtenyt aivan käsistä. Kuvissa se on jo kuitenkin harvennettuna, hetki sitten siinä oli ainakin kymmenisen suurta lehteä enemmän. Silti se on edelleen melko valtava. 

 

 

Muistan vieläkin sen tunteen, kun kävimme tätä asuntoa katsomassa ensimmäisen kerran. Tuntui heti kuin olisi ollut kotona. Jokin tässä viehätti niin paljon, että se oli menoa siltä seisomalta. Tarjoushan tehtiinkin samantien jo näytössä ja onneksemme saimme tästtä kodin. Pihasta ei nyt ole kuvia, sillä se ei ole näin syksyllä/alkutalvesta edustavimmillaan, mutta se kyllä kruunaa mielestämme koko paketin. Haaveilin omasta pihasta, mutten kuvitellut saavani näin hyvän kokoista ja viihtyisää. Säästän pihan esittelyn omaksi postauksekseen, kunhan puissa on taas lehdet ja ei ole niin märkää. 

Sellaisia kuvia. Aikaisempiin wc-remonttipostauksiin pääsee tästä ja tästä. Sieltä näkee hieman lisää kuvia wc- ja kylpytiloista.

 

Mukavaa torjantaita!

- R -

Share

Ladataan...
Regina J.

Yksi tämän hetken lempi TV-ohjelmistani on keskiviikkoisin primetime-aikaan Mtv3:lta tuleva paneeliohjelma Pitääkö olla huolissaan. Ohjelmaformaatti on mielestäni aivan loistava ja panelistit huikeita. Erityisesti Kari Hotakaisen vastaukset saavat minut joka ikinen kerta nauramaan hysteerisesti ja siten poskilihakset kipeiksi. En ymmärrä mistä hän keksii niin älyttömiä ja humoristisia vastauksia ihmisten huoliin. 

Ohjelmasta inspiroituneena jaankin nyt 10 omaa vauva-arkista huolenaihettani, huumoria unohtamatta. Voi kun Hotakainen vastaisi näihin kaikkiin. Toki kuka tahansa muukin saa kysymyksiin vastata, jos huvittaa. 

*****

1. Pitääkö olla huolissaan, kun silmänaluseni ovat yhtä tummat ja synkät kuin marraskuiset illat? Edes kynttilänvalo ei niitä pelasta. Eikä kallis valokynäkään.

2. Muistini katkeilee useita kertoja päivässä ja lauseeni jäävät kesken. Hyvä kun muistan edes syödä. Onko vauvani tehnyt minusta dementikon? Pitääkö tästä olla huolissaan?

3. Vauvani tuntuu perineen minulta kaikkihetitässänyt -piirteen. Mikäli en tarjoa maitoa heti kun hänellä nälkä yllättää, alkaa hän itkemään ja huutamaan raivoisasti. Tarkoittaako tämä sitä, että minun pitäisi alkaa säästämään rahaa jo sitä varten, että hän vaatii puhumaan opittuaan kaikkia leluja lelulehtisestä ja jotta välttyisin itkupotkuraivareilta, joudun ne kaikki tilaamaan samantien nettilelukaupasta? Pitäisikö tästä ja muista perittävistä piirteistä olla huolissaan?

4. Raskauskilot lähtivät yllättävän nopeasti. Imeekö lapseni minut kuiviin? Pitäisikö tästä olla huolissaan?

5. Pitääkö olla huolissaan siitä, että vauva nyrpistää minulle nenää päivittäin?

6. Pitääkö olla huolissaan, kun vauvan vaippa on joka kerta täynnä sinappia? Vai voisiko sitä purkittaa joululahjaksi? 

7. Olen alkanut käymään ihmisten ilmoilla verkkareissa. Esimerkiksi viime viikolla Itäkeskuksessa. Pitäisikö tästä olla huolissaan? 

8. Vauvani nauraa minulle päin naamaa. Pitäisikö siitä olla huolissaan?

9. Pussaan vauvaani useita kymmeniä, ellen satoja kertoja päivässä, sillä hän on niin suloinen ja ihana. Voiko vauvan pussata piloille? Pitääkö tästä olla huolissaan?

10. Keskustelut mieheni kanssa pyörivät nykyään suurelta osin pissan, kakan, röyhtäysten ja puklujen ympärillä. Pitäisikö tästä olla huolissaan?

 

*****

Onko muilla samoja huolenaiheita?  :D

Ja muistakaa tänään klo 21.00 istahtaa töllön ääreen! 

 

 - R -

Share

Ladataan...
Regina J.

Kesällä, kun minulla oli vielä aikaa puuhailla erinäisiä asioita, kuten esimerkiksi käydä suihkussa ja syödä (heh), sain pienen päähänpiston ja pakkomielteen muhkeasta villaviltistä vauvalle, kiitos Pinterestin. "Kaikkihetitässänyt" -tyyppinä ryhdyin tuumasta toimeen ja muutaman päivän päästä posti toi paketillisen paksua lampaanvillalankaa. Sateinen päivä mökillä ja viltti oli jo tekosilla. Katselin erilaisia ohjeita netistä käsillä kutomiseen, siis ilman puikkoja. Tarpeeksi suuria puikkoja olisi kyllä ollut myös myynnissä, mutta halusin kokeilla käsivarsilla kutomista, joten jätin puikot kauppaan. 

Tilasin superpaksut Grosso-villalangat Lankava-nettisivuilta. Toimitus oli todella nopeaa ja värivaihtoehtoja useita. Valitsin väriksi vaalean siniharmaan. Mielestäni se oli kauniin harmoninen ja sopiva sävy kotiimme sekä pienelle pojalle.

 

 

Langan ympärille on kiedottu ohut lanka. Lanka teki paksusta villalangasta eripaksuista eri kohdista. Halusin viltin tasapaksuiden näköiseksi, joten päätin poistaa sen. Tämä oli työläin ja aikaavievin vaihe. Rulla kerrallaan poistin ohuen langan, samalla televisiota katsellen. En sitten tiedä, mikä virka tällä ohuella langalla on, mutta uskaltauduin sen kuitenkin poistamaan, eikä haittaa tästä ole ollut.

Pidin pienen tauon langan poiston jälkeen ja rupesin tekemään silmukoita käsivarsieni ympärille. En löytäny tarkkaa ohjetta, kuinka monta silmukkaa tulisi tehdä, jotta saisin haluamani kokoisen pienen viltin alulle. Jotenpa aloitin vain tekemään silmukoita ja päädyin 12 silmukkaan. Näin sain aikaan kahdella villalankarullalla noin 50 x 60 cm kokoisen viltin, eli juuri sopiva esimerkiksi vauvan ensisänkyyn. Tilasin varmuudeksi yhteensä viisi rullaa, sillä olin jostain lukenut, etät neljästä saisi kivan pienen viltin. Minulla vauvanvilttiin riitti siis vain kaksi rullaa. Viidestä rullasta saisi sis todella suuren ja muhkean viltin. Toki viltin koko riippuu myös käsivarsien paksuudesta, eli neulosten koosta.

Käsillä neulominen toimii muuten samoin kuin puikoilla neulominen, mutta työtä ei käännetä kerroksen jälkeen, vaan työtä jatketaan takaisin samaa reittiä toiseen suuntaan. Videoitakin käsillä neulomisesta löytyy vaikka kuinka netistä, joten rohkeasti vaan kokeilemaan ja tutustumaan niihin, jos neulominen ei muuten ole tuttua puuhaa. Vaikeaa tämä ei ole, sillä enpä muista milloin itsekään olisin ennen tätä viimeksi neulonut.  

 

 

Käytimme vilttiä myös vauvakuvauksissa rekvisiittana ja sen kanssa tulikin yhdet meidän lempikuvista E:stä. Isot kiitokset vielä Björn Fagerholmille vauvakuvista!

Tässäpä siis puuhavinkki talven pimeisiin iltoihin ja samalla joululahjavinkki jollekin pienokaiselle. Suuremman viltin tekemällä mahtuu omien varpaiden lisäksi myös koko perheen varpaat lämpöisen ja pehmeän viltin alle. Itsekin ajattelin ylijääneistä kolmesta rullasta tehdä vielä toisen hieman suuremman viltin, kunhan minulle taiotaan jostain lisää aikaa. Siispä tilaisin päivään muutaman extratunnin, kiitos! Tai jospa joku opettaisi minulle, miten aikaa käytetään paremmin hyödyksi. #momlife

 

 - R - 

Share

Pages