Ladataan...
Remember love.

 Kuva: http://bucketfullofsnow.tumblr.com/

 

Tajusin tässä muutama päivä sitten, että mä voin OIKEASTI kutsua itseäni jossain vaiheessa tätä elämääni taiteilijaksi. Tämä tosiasia iski tajuntaani eräällä luennolla, kun luennoitsija puhutteli meitä opiskelijoita artist -termillä. Siinä hetkessä tajusin, että myös minä kuulun siihen joukkoon, myös minulla on oikeus luoda ja kutsua sitä taiteeksi, myös minä olen taiteilija(opiskelija).  Eri asia on sitten, että osaanko mitään. Mutta ei anneta sen häiritä. 

P.S. Köyhä taiteilijaopiskelija on parempi, kuin joka kuukausi palkkaa saava ja onneton sosiaalialan työntekijä. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

 

 

 

 

 

Kun viimeksi tänne kirjoitin olin tekemässä viimeistä tappovuoroa töissä. Tällä hetkellä se kaikki tuntuu uskomattoman kaukaiselta. Vain muutama kuukausi välissä ja istun kotona Englannissa. Kotona. Englannissa. Huh! 

Muistan kun teininä unelmoin muutosta Englantiin, vuorasin huoneeni seiniä Union Jackeillä, kuuntelin brittimusiikkia ja luin Sugaria ja Top of the pops -lehtiä. Pikku-Salla uskoi vahvasti siihen unelmaan, jota nyt kai jollain tasolla aikuisena toteutan. Tuolloin haavekuva ulkomailla asumisesta taisi olla hieman erilainen, kuin nyt, noin 15 vuotta myöhemmin. Vieläkin tuntuu hassulta, että tässä tämä nyt on; koti ulkomailla, taideopinnot yliopistossa ja tulevaisuus, joka alkaa hiljalleen hahmottua. Jännittävää ja pelottavaa, kuitenkin niin ihanaa!

Muuttaminen itsessään oli valtavaa säätöä ja paperisotaa ja siitä ehkä kerronkin myöhemmin enemmän. Olen myös huomannut, että joka päivä tulee eteen asioita, jotka Suomessa hoidetaan tuosta noin vain, kun taas Englannissa saman asian hoitamiseen tarvitaan useampi ihminen ja monen monta paperia ja muuta säätöä. Eteen on toki tullut myös niitä asioita, jotka täällä hoituu paremmin tai helpommin, usein myös halvemmin, kuin Suomessa. Hyvät ja huonot puolet siis taitaa löytyä missä tahansa asuukaan. 

Yliopisto tuntuu täällä välillä siltä, että mihin ihmeeseen olenkaan pääni uskaltautunut pistämään ja seuraavassa hetkessä mietin, että mihin ala-asteelle olen eksynyt. Valtava määrä asioita tehtävänä ja opeteltavana ja välillä tuntuukin, että aivot ei kykene hallitsemaan tätä kaikkea kaaosta. Kuitenkin vasta muuta varsinainen opiskeluviikko takana, joten ehkä tämä tästä vielä selkiytyy! 

p.s. Muista nauttia tästä hetkestä! 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Viimeinen työpäivä. VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ. En enää koskaan palaa tänne. (Ehkä.) Tuntuu täysin absurdilta ajatukselta, että huomenna alkaa loma ja loman jälkeen ei tarvitse enää palata tänne. Tästä hetkestä olen haaveillut niin monet kerrat, mutta nyt ajatus lähdöstä tuntuu haikealta. En olisi ikinä uskonut, että olen nin kiintynyt tänne, näihin ihmisiin ja näihin ihaniin pikku paskiaisiin. Olen muuten jo lähtöhuumassani luvannut, että minuun voi olla yhteydessä, jos joulun ja ensi kesän aikana tarvitaan sijaista....

Syyskuun alkua odotan innolla ja samalla pelkään kuollakseni. Valtavasti asioita hoidettavana ja mietittävänä ja apua!! Kaikki on niin uutta ja pelottavaa ja erilaista ja ihanaa ja mahtavaa ja sanoinko jo pelottavaa? Pieniä askelia kohta sitä yhtä suurta. Yli kuukausi vielä aikaa hoitaa käytännön asiat ja muutenkin ottaa elämä haltuun tämän työn jäljiltä. Kyllä se siitä?

MUTTA VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ. Enää 21h jäljellä. KAKSIKYMMENTÄYKSI TUNTIA. Aaaaaaaaaaaaaaaaa(rg)h.

 

p.s. Tulevaisuus on hyvä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Jaaahas. Se on taas kulunut tarpeeksi monta kuukautta, että maailman paskin bloggari suvaitsee saapua näpyttelemään jonkinlaisia ajatuksia elämästään.

Istun edelleenkin samassa työpaikassa. Tälläkin kertaa yövuorossa haukotellen. Olen täysin puhki ja onneton töissä. Asiakkaat hajottavat ongelmillaan, joille eivät itse mitään voi, mutta en valitettavasti minäkään, koska en osaa enkä jaksa tai kykene auttamaan. Haluaisin kyllä. Ainakin useimmiten.

Olen edelleen lihava, jollen lihavampi. Haaveilen kyllä siitä liikunnan aloittamisesta ja saatan aina välillä syödä jo vähän terveellisemmin. Kyllä se siitä suttaantuu ja jos ei, niin itseänihän siitä voin vaan syyttää. Miksi se vaan on niin hankalaa? Kaikki muut tuntuvat olevan muuttumassa fitness guruiksi ja minä täällä vaan läskeineni istun saamatta mitään aikaiseksi. Epäreilua!

Aika surullinenkin taidan olla. En vaan enää oikein tiedä miksi. Talvi on ollut kyllä kamalan synkkää ja stressaavaa, joten ehkä siksi. Mutta eikö se kevät sieltä hiljalleen jo ole tulossa....?

Hulluinta tässä kaikessa synkkyydessä kuitenkin on se, että sain aikaiseksi hakupaperit yliopistoon Englantiin ja PÄÄSIN SISÄÄN. Koko elämä kerralla päälaelleen ja se jos mikä on ihanaa ja aivan järkyttävän pelottavaa. Jos kaikki siis menee hyvin, niin syyskuussa on muutto edessä. Sitä ennen pitäisi tehdä noin miljoona asiaa ja päästä ainakin yhtä monesta eroon. Tähän koko prosessiin on jo mahtunut ja tulee vielä seuraavien kuukausien aikana mahtumaan niin käsittämätön määrä iloa ja surua ja ennen kaikkea jännitystä. Koska tottakai minua jännittää aivan joka ikinen asia, joka tähän liittyy. Rahoitus ja asuminen stressaavat ehkä enemmän, kuin jännittävät, mutta esim. se, että onko ala lopultakin se oikea jännittää todella paljon. Yritän myös vakuutella itselleni, että tässä hetkessä tämä on parasta mitä voi tapahtua ja yritän valaa luottamusta tulevaan.

Jänniä hetkiä, mutta myös vielä monta päivää ja yötä tätä "vanhaa" elämää elettävänä. En vielä uskalla olla iloinen tulevasta, vaikka mieleni tekisi asiaa kuuluttaa kaikille, mutta eiköhän sekin hetki tule vielä. Mutta nyt täytyy palata tähän hetkeen ja yrittää pitää itsensä hereillä.

 

p.s. Muista, että sinulla on oikeus olla onnellinen.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

 

Vieläkin mä vaan haluaisin nukkua. Nukkua niin pitkään, että ei enää väsytä. Olla vaan ihan rauhassa ilman mitään aikataulua, ilman hoidettavia asioita, ilman kiirettä. Haluaisin lukea, katsoa elokuvia, tehdä terveellistä ruokaa....niin ja nukkua vielä vähän. Sitten sen jälkeen haluaisin liikkua. Kuntosali, lenkkipolku, koripallokenttä ja hiki. Vihaan liikuntaa, mutta tällä hetkellä jostain syystä himo liikkua ja oikeasti hikoilla on hurja. Mikä ei ole mitenkään saavutus näin läskille! Jos töiden puolesta olisi aikaa, liikkuisin tällä hetkellä varmaan joka päivä. Töissä kärvistelyn vuoksi tulevina viikkoina on aikaa liikkua n. kolme kertaa viikossa. Tai siis, toki voin joko herätä klo viisi tai nipistää illalla unista kymmenen jälkeen, mutta jotenkin uni tuntuu tässä hetkessä muutenkin olevan riittämätöntä, niin en sitä raaskisi tehdä. Tulevaisuuden haave on herätä aamulla reippaana lenkille tai salille tai vaikka uimaan. Sitä päivää odotellessa!

Olen kuntoilun suhteen vasta todellinen aloittelija. Terveelliseen ruokaan suhteeni on myös vielä lapsenkengissä, sillä vaikka olen pienestä pitäen tiennyt mitä saa ja ei saa syödä, en ole jostain kumman syystä kyennyt sitä omaan ruokavaliooni koskaan sisäistämään. Olen ollut lihava, tunnesyöppö jo ala-asteikäisestä lähtien, enkä ole koskaan antanut itselleni niin paljoa arvoa, että olisin syönyt terveellisesti tai miettinyt sen enempää kaiken suuhuni työntämäni moskan vaikutusta kehooni ja mieleeni. Viime aikoina kuitenkin olen innostunut tutkailemaan erilaisia vaihtoehtoja ja välillä jopa selannut reseptejä, vaikka kokkaaminen ei ole minulle se sydäntä lähinnä oleva asia. Nyt vaan täytyisi löytää se oma juttu kaikesta tästä tiedon ja tietämättömyyden viidakosta. Ehkä se juuri itselle oikea löytyy vain ja ainoastaan kokeilemalla...?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Tämä kesä on mennyt hurjaa vauhtia, enkä ole oikeastaan tehnyt mitään merkittävää. Töissä 24h vuorot ovat olleet kuolemaksi ja muutenkin kaikki taas tuntuu niin raskaalta. Hirveästi uusia tyyppejä ja liian vähän energia jankuttaa samoista asioista samoille naamoille joka ikinen työvuoro. Mä. En. Jaksa. 

Onneksi on vielä edes muutama viikko elokuuta jäljellä ja voin leikkiä vielä kesää ja ehkä toteuttaa kesähaaveeni, vaikka arki ja syksyinen olo ovat jo taas täällä. Tämän kesän ja hetken positiiviset asiat tuntuvat olevan kovin vähissä. En ymmärrä! Nyt pitää siis tehdä ja toteuttaa niitä haaveita, joita alkukesästä tännekin kirjoitin.

....Tosin kaikista eniten haluaisin vaan nukkua. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että jaksan kirjoittaa tänne blogiin. Kevät on jostain syystä ollut yhtä aikaa ihanaa ja aivan helvetin rankkaa aikaa. Kesä alkoi ja lyhyt lomakin tuli vietettyä, tosin tällä hetkellä tuntuu, että siitäkään ei ollut mitään iloa tähän ainaiseen väsymykseen ja alavireisyyteen.

Onneksi elämä sentään kuljettaa vähän taas eteenpäin ja muuttokuorma liikkuu muutaman talon eteenpäin suurempaan asuntoon. Sama kaupunki, sama katu, mutta onpahan edes uudet seinät. Tulevaisuudessa muuttokuorma toivottavasti suuntaa hieman kauemmaksi, mutta nyt on vaan maltettava. Uudet seinät ovat parempia, kuin samat vanhat! Varsinkin, kun sydämessä tietää, että tämä on vain väliaikaista ja tulevaisuus ja uudet tuulet on täällä toivottavasti jo ensi vuonna tähän aikaan. Sehän on aivan pian, eikö?

 

p.s. Muista tulevaisuus!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Toukokuu ja aurinko! Rakkautta enemmän, kuin voin sanoin kuvata!! Kesä on melkein täällä ja mieli on kirkas ja pää täynnä ideoita. Oi inspiraatio! Tarvitsen nyt vain aikaa ja tilaa luoda kauneutta.

Tänä kesänä haluan;

-valokuvata valokuvaamasta päästyäni!

-piirtää omenapuun juurella tai meren rannalla tai missä tahansa!

-kirjoittaa muistikirjan täyteen ajatuksia ja kauniita sanoja!

-lukea mahdollisimman paljon!

 

Kesä 2013, olethan minulle hyvä ja toteutat toiveeni?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Viime aikoina asiat ovat tuntuneet junnaavan paikoillaan aikaisempaa enemmän. Muuttoa on suunniteltu, mutta mitään ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Matkoja sinne ja tänne ja tuonne on haaveiltu, mutta yhtäkään kunnollista suunnitelmaa ei ole saatu tehtyä. Töitä olen etsinyt ja koulupaikkoja katsellut, mutta mitään en asioiden eteen ole tehnyt.

Eilen kuitenkin pohdintojen päätteeksi päädyin täyttämään yhteishaun kaavakkeita. Vaikka pitkään asiaa olen pohtinutkin, niin lopullinen Lähetä-napin painallus tuli itsellenikin yllätyksenä. Nyt kai pitäisi asian eteen tehdäkin jotain?

MUTTA;

Entä jos en pääsekään sisään? Entä jos minusta tuleekin täysipäiväinen opiskelija? Miten rahat riittää? Miten sopeudun taas opiskelijaksi? Entä, jos en osaakaan mitään? Entä jos ala ei ole vieläkään oikea? Entä jos? Entä jos onkin?

Pelottaa, jännittää ja kihelmöi.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Heräsin harmaaseen aamuun. Jääkaappi ammotti tunnetusti tyhjyyttään ja tiskit olivat tiskaamatta, joten aamupalan söin suoraan peltipurkista.

Ankeaa tämä harmaa arki.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

 

Tänään heräsin aikaisin. Nousin kuitenkin sängystä vasta vatsan äärettömän kurnimisen pakottamana. Aamu kului venytellen, blogeja lukien ja iloiten hitaista aamuista. Päivemmällä katsottiin roadtrip -elokuvia ja syötiin jenkkityylisesti kolmioleipiä. Matkakuume nosti taas päätään ja loppupäivä menikin googlaillessa tulevia matkakohteita. Niitä on aivan liikaa ja ihan kamalan hankala päättää mihin seuraavaksi ja miten pitkäksi aikaa ja mitä siellä oikein tehtäisiin. En muuten pääse New York kaipuustani mihinkään. Palaan aina uudestaan ja uudestaan samoille hakukoneille etsimään halpoja lentoja Isoon Omenaan, jos ne vaikka olisivat viimeisen 5 minuutin sisään halventuneet...

Löysin tänään myös kadoksissa olleen innon valokuvata vapaa-ajalla. Olen töihin liittyen kuvannut viime aikoina monta tuhatta kuvaa ja kotona kamera jää nykyään vähälle huomiolle. Tänään kuitenkin kamera tuntui taas hyvältä kädessä ja sain jopa aikaiseksi kuvat koneellekin laittaa ja vielä suuremman urotyön tein ne tänne siirtäessäni, huh! ;) 

P.s. Muista nauttia vapaista aamuista. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Remember love.

Kevät, joko sä kohta tuut? Mä en jaksais enää yhtään odottaa. Enkä palella. Enkä synkistyä. Enkä puhdistaa autoa lumesta. Enkä varsinkaan raapata ikkunoita. Enkä palella joka paikassa; kotona(+16°C), ulkona (aivan liian kylmä), töissä (aina välilä järkyttävän kuuma ja välillä paleltumisvaara). Paitsi kauppakeskuksissa; siellä on aina järkyttävän kuuma talvivaatteissa. Enkä haluaisi nyrjäyttää nilkkaani enää kolmatta kertaa tänä talvena lumisen, huonosti auratun ja hoidetun kadun vuoksi. Enkä pukeuta samaan kauhtuneeseen talvitakkiin. Villasukat on ihan kivoja, mutta nekin voisin jo pikkuhiljaa laittaa odottamaan ensi talvea. Kevät tuntuisi niin lohdulliselta. Lämpimältä ja aurinkoiselta, vaikkei aurinko paistaisikaan. Ja näyttäisi niin kauniin vihreältä ja keltaiselta.

En jaksaisi enää olla jaksamaton.

Tule pian, tulethan, kevät?

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages