Ladataan...
Retkireitillä

Tätä tonnikalasalaattia on tullut tehtyä pitkin kevättä todella monta kertaa. Opiskelijan ruokabudjetilla se on kohtuullisen yksinkertainen, mutta siitä riittää useammaksi päiväksi ja mikä parasta, se ainoastaan paranee jääkaapissa!

Friseesalaattia
2 Royal Gala -omenaa
Punainen paprika
Kirsikkatomaatteja
Pakasteherneitä

Turunmaa -kermajuustoa
1 tai 2 purkkia tonnikalaa paloina öljyssä

Pese friseesalaatti ja revi se salaattikulhoon. Kuutioi omenat, paprikat ja pilko kirsikkatomaatit. Sulata pakasteherneet. Kuutio kermajuustosta haluamasi määrä. Lisää tonnikalat öljyineen salaattikulhoon ja sekoita. Anna salaatin hieman mehustua jääkaapissa tai nauti heti. Bon appétit!

Salaattia voi piristää esimerkiksi melonilla, viinirypäleillä, siemenillä, kurkulla jne. Itse jätän tästä normaalisti katkaravut pois, mutta palkkapäivän kunniaksi päätin kerrankin vähän herkutella lisää. Kastikkeena olen käyttänyt ainoastaan tonnikalapurkin öljyä, sillä en liiemmin itse välitä salaattikastikkeista.

Toinen versio tästä samasta salaatista on niin, että vaihdan tonnikalan broilerisuikaleisiin ja omenat cantaloupemeloniin. Tätä broilerisalaattia on tullut ylioppilaskirjoitusten aikaan syötyä niin paljon, että salaatti odottaa uutta intoa sitä kohtaan edelleen. Hieman pelottaa, että tämän tonnikalasalaatin kohdalla käy samoin, on se vaan yksinkertaisuudessaan niin hyvää!

Oikein mukavaa viikonloppua :)

Share

Ladataan...
Retkireitillä

Luostotunturi ja hyvä ystävättäreni kutsuivat maaliskuun lopussa, joten täältä etelästä suunnattiin kohti lumikinoksia Finnairin siivittämänä, VR tosin yritti sabotoida koko matkan, sillä aamujuna olikin peruttu ja peruuntumisen huomasin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo juna-asemalla. Onneksi tällä kertaa toinen puolisko oli samalla paikkakunnalla, joten oman auton keula kohti lentoasemaa ja lähtevää lentoa. Lopulta kentällä jäi odotteluaikaa ehkä puolisen tuntia, jonka jälkeen pakkauduin ehkä ahtaimpaan koneeseen ja ahtaimmalle paikalle koskaan. Paluumatkalla kone ja paikkakin olivat onneksi tilavammat.

Lentomatka Rovaniemelle ei tuntunut kestävän juuri mitään, joten ehdottoman vahvat suositukset lentomatkailusta kaikille Lapin matkaa pohtiville! Skibussikin kuljettaa Luostolle ja Pyhälle 1,5 tunnissa, joten tunturiin pääsyäkään ei tarvitse kauaa odottaa.

Luosto ei ole suurimmasta päästä, mutta tunturissa saa kyllä syödäkseen varsin erinomaisesti. Ravintola Punakettu oli tämän paikan tukikohta ja listan ruuista voi valita minkä tahansa, sillä ruuan laatu ja maku ovat kyllä erinomaisia. Lapland Hotel Luostotunturin chiliburgeri oli aivan loistava ja Santa's Hotel Auroran bataattiranskikset olivat kyllä erittäin maukkaat. Ravintola Vaiskon ruokia en itse kokeillut, mutta muutama lasillinen visiitin aikana tuli nautittua kyseisessä ravintolassa. Jokaisessa paikassa on kyllä erittäin osaava ja mukava henkilökunta.

Perjantaina koitti se päivä, kun vuokrattiin Bliss Adventuresilta lumikengät ja otettiin suunta kohti Luostotunturin huippua. Tunturin juurelta otettiin minttukaakaot boostaamaan edessä olevaa matkaa ja kyllähän sitä rappusten juurelle päästyä tuli mietittyä, että mitenhän tästä selvitään. Uusi lumi vaikeutti hieman alkumatkaa ja omalla kohdalla tekniikka oli ainakin sen verran hakusessa, että välillä sai pelätä nilkkansa katkeavan. Kovalla lumella eteminen kuitenkin oli paljon helpompaa ja pikkuhiljaa pelot nilkan pyörähtämisestä ympäri unohtuivat, kun uusi lumi ei enää luistanutkaan alta pois.

Puolessa välissä pidettiin pieni huilailutauko ja ihailtiin edessä avautuvaa maisemaa. Loppurykäisy tunturin huipulle menikin sitten ihan siivillä. Niinhän sitä sanotaan, että huipulla tuulee, joten ihailtiin maisemia alas kansallispuistoon ja Pyhälle päin yksien siiderien verran. Tunturin huipulla ei kyllä tuona päivänä ollut ollenkaan ruuhkaa, kaksi muuta kulkijaa kiipesivät tunturin toista sivua ylös ilman lumikenkiä. Ei tullut kysyttyä, mihin aikaan he olivat reissulle lähteneet, mutta me valloitettiin huippu kohtuullisen nopealla tahdilla kenkien kanssa.

Reissu oli kyllä ihan uskomaton, sillä viitenä yönä taivaalla leiskuivat revontulet ja päivisin ulkona tarkeni ilman täyttä toppavarustusta. En ole henkilökohtaisesti mikään talvi-ihminen, joskin oman koiran myötä tähänkin vuodenaikaan on vähän pehmennyt. Nykytalvetkaan etelässä eivät ole enää samanlaisia paukkupakkasia ja metrin kinoksia kuin ennen.

Luostotunturi voisi olla minun ja koirani paikka kesällä, joten kynä esiin ja suunnittelemaan tulevia Retkireittejä!

Share

Ladataan...
Retkireitillä

Iloista pääsiäisen alkua!

Joka kevät minulle tulee tunne, että tahtoisin kirjoitella blogipostauksia liittyen johonkin muuhun kuin omaan koiraharrastukseeni. Yleensä tämä tunne saa tuulta sen verran alleen, että keksin nimen, suunnittelen blogille ulkoasun ja kirjoitan yhdestä kahteen tekstiä, jonka jälkeen unohdan blogin olemassaolon ja jatkan kirjoittelua koiraharrastuksesta toiseen blogiini. Jospa nyt tällä kertaa tästä tulisi vähän enemmän jotain, sillä ensimmäistä kertaa olen avannut blogin portaaliin.

Retkireitillä poikkeaa myös siinä suhteessa, että kerrankin olen päättänyt ennalta ne asiat, joista haluan tässä blogissa kirjoittaa. Tulevaisuuden suunnitelmatkin mahdollistavat aiheiden pohtimisen jo etukäteen, joten lähtökohdat Retkireitin olemassaololle ovat aikaisempaa paremmat. Unohtamatta tietysti sitä, että aihepiirit ovat erityisen lähellä sydäntä.

Retkireitillä tullaan keskittymään retkeilyyn, matkailuun, hyvään ruokaan ja juomaan sekä valokuvaukseen, mutta ei liian vakavasti.

Tervetuloa Retkireitille!

Share