Ladataan...
RetroPrinsessa

Hauskaa lauantai-iltaa! Meidän Teini on saanut työkeikan. Joko sinä olet tavannut hänet lapsimessuilla?

Me kävimme tänään moikkaamassa perheemme jääkarhua. Hurjan paljon pikku faneja näkyi karhuherralla olevan. Äiti oli pakahtua ylpeydestä: "SE ON MINUN POIKA TUO JÄÄKARHU TUOLLA! KUULIKO KAIKKI, SE ON MINUN POIKA!"

Saanaa jännitti kovasti koskea isoa jääkarhua, vaikka hän tiesi, että siellä sisällä on oma veikka. Pikkuhiljaa uskaltautui kuitenkin koskemaan ja halaamaan.

Sen verran oli maailmanlopun meininki messuilla, että kauaa emme siinä pikkuihmispaljoudessa kyenneet olemaan. Vaikka tarkastin Saanan vaatekaapin ennen lähtöämme todetakseni, että mitään ei tyttö tarvitse, niin siitäkin huolimatta ne saamarin vaateosastot vain pistivät korttini vinkumaan. Ainoa perusteltavissa oleva ostos on tuo pipo. 

Tsippadii vaan, onneksi Teini sentään tienaa. 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Marimekolla on huomiseen saakka ystävämyynnit. Selailin Marimekon sivuja puolihuolimattomasti silkasta uteliaisuudesta, koska minulla ei ole (ei oikeasti ole) aikomustakaan sekoilla siellä tällä kertaa. 

Huomasin, että monissa vaatekuvissa mallilla oli päällään pitkä tunika ja vajaamittaiset housut. Jotenkin tuo yhdistelmä rupesi useamman katselukerran jälkeen näyttämään ihan hauskalta ja erityisen mukavalta. Tässä yksi esimerkki Marimekon sivuilta:

https://www.marimekko.com/fi_fi/tashia-mekko-musta-valkoinen-044117-068

Viime viikonloppuna kiertelin kirppiksiä sekä Tampereella, että Helsingissä. Noilta reissuilta mukaani tarttui vajaamittaiset leveät housut. Tänään taas kiertelimme Lanttilassa. Siellä bongasin ison musta-valkoraitaisen tunikan, jossa oli taskut ja kaikki. Päässäni syttyi lamppu, tästähän minä kokoan marimekkohenkisen asun itselleni yhteensä viidellä eurolla. Ostin tunikan.

Kotiin päästyäni kaivoin tunikan kassista ja intoa väristen puin vajaamittaiset housut jalkaani, vähän ryppyisen tunikan päälleni, kaivoin kaapista vielä uudet kevättennarit jalkaani ja astelin peilin eteen.

MITÄ HELVETTIÄ!? Eihän tämä näytä sinnepäinkään siltä miltä sen pitäisi näyttää.

Ei, vaikka kuinka muikistelisi. Minä näytän sivutaskuineni ja tasaraitoineni ihan ähkystä kärsivältä pygmiltä. Mahtavaa!

Pitäköön Marimekko raitansa, minä en pidä edes kopioita.

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

 

Sivupalkissa olevasta esittelystäni on poistunut ikäni. Aiemmin siinä luki, että olen yli 30 alle 40. Noh, enpä ole enää... Nyt voisin kirjoittaa siihen, että ikä on vain numeroita, ikä on vain mielentila, tai jotain muuta keski-ikäisten itsellleen keksimää "Nuoruus ei ole vielä ohi"-paskaa. 

Nuoruus on ohi, se on ollut ohi jo jonkun aikaa. Mutta nyt se ei ole enää vähän ohi, vaan se on ihan kunnolla ohi. Voisin oikeastaan kirjoittaa siihen, että ikäni on ohi on. Sinällään tässä iässä ei ole mitään erikoista, paitsi haikeus. Mulla on koko ajan pieni haikeus ja ikävä ohikiitävistä hetkistä. Niistä ihanista elämän hippusista, jotka ovat ohitse ennenkuin kunnolla ehtii niitä edes tajuamaan. Tällä hetkellä minulla on ikävä Saanan vauva-aikaa, meidän reissuja, Teinin lapsuutta, tai oikeastaan mulla on nyt jo ikävä näitä hetkiä, kun Teini on täällä, koska kohta hän lähtee Jenkkilään. Kuulostaa varmaan vähän sekopäiseltä, ehkä se onkin sitä.

Kaiken haikeuden ja ikävöinnin myllerryksessä löysin itseni klikkaamasta minulle ja Teinille miniloman Berliiniin. Viimevuotinen Rooman reissumme oli niin huikea, että halusin kokea ja tuntea sen vielä uudelleen ennen kuin tyyppi häipyy rapakon taakse. Odotetaan reissua molemmat. Meillä on virtuaalinen aamukampa. 

Eihän tämä elo uudella vuosikymmenellä sentään pelkästään haikeutta ja ikävöintiä ole. Arjessa ja elämässä on paljon syytä juhlaan, kuten vaikka Saanan syntymäpäiväkekkerit, mummin vierailu, lounaat, brunssit ja päivälliset ystävien ja sukulaisten kanssa, uusi lepparituolin päällinen, mukava työpäivä, palkkapäivä, 90v bileet, kesäloman suunnittelu, mummilan kesä, talviloman suunnittelu, Jykä, lapset, huipputyypit jne.

Ihanaa kun kevään voi jo haistaa. Kohta alkaa taas armoton puutarhan tonkiminen ja etanoiden tuhoaminen. Taitaa siellä pari puutarhatuolia odotella vielä maalipintaakin. Ajoittaisesta haikeudesta huolimatta tämä uusi vuosikymmen ei siis vaikuta yhtään pöllömmältä. Perjantaina mulla on vapaapäivä. Olen varannut sen itselleni. Hyppään junaan aamulla ja köröttelen Tampereelle tapaamaan ystäviä ja piipahtamaan ainakin Uhanalla. Ihan mahtavaa! 


Share

Pages