Ladataan...
RetroPrinsessa

 

Sivupalkissa olevasta esittelystäni on poistunut ikäni. Aiemmin siinä luki, että olen yli 30 alle 40. Noh, enpä ole enää... Nyt voisin kirjoittaa siihen, että ikä on vain numeroita, ikä on vain mielentila, tai jotain muuta keski-ikäisten itsellleen keksimää "Nuoruus ei ole vielä ohi"-paskaa. 

Nuoruus on ohi, se on ollut ohi jo jonkun aikaa. Mutta nyt se ei ole enää vähän ohi, vaan se on ihan kunnolla ohi. Voisin oikeastaan kirjoittaa siihen, että ikäni on ohi on. Sinällään tässä iässä ei ole mitään erikoista, paitsi haikeus. Mulla on koko ajan pieni haikeus ja ikävä ohikiitävistä hetkistä. Niistä ihanista elämän hippusista, jotka ovat ohitse ennenkuin kunnolla ehtii niitä edes tajuamaan. Tällä hetkellä minulla on ikävä Saanan vauva-aikaa, meidän reissuja, Teinin lapsuutta, tai oikeastaan mulla on nyt jo ikävä näitä hetkiä, kun Teini on täällä, koska kohta hän lähtee Jenkkilään. Kuulostaa varmaan vähän sekopäiseltä, ehkä se onkin sitä.

Kaiken haikeuden ja ikävöinnin myllerryksessä löysin itseni klikkaamasta minulle ja Teinille miniloman Berliiniin. Viimevuotinen Rooman reissumme oli niin huikea, että halusin kokea ja tuntea sen vielä uudelleen ennen kuin tyyppi häipyy rapakon taakse. Odotetaan reissua molemmat. Meillä on virtuaalinen aamukampa. 

Eihän tämä elo uudella vuosikymmenellä sentään pelkästään haikeutta ja ikävöintiä ole. Arjessa ja elämässä on paljon syytä juhlaan, kuten vaikka Saanan syntymäpäiväkekkerit, mummin vierailu, lounaat, brunssit ja päivälliset ystävien ja sukulaisten kanssa, uusi lepparituolin päällinen, mukava työpäivä, palkkapäivä, 90v bileet, kesäloman suunnittelu, mummilan kesä, talviloman suunnittelu, Jykä, lapset, huipputyypit jne.

Ihanaa kun kevään voi jo haistaa. Kohta alkaa taas armoton puutarhan tonkiminen ja etanoiden tuhoaminen. Taitaa siellä pari puutarhatuolia odotella vielä maalipintaakin. Ajoittaisesta haikeudesta huolimatta tämä uusi vuosikymmen ei siis vaikuta yhtään pöllömmältä. Perjantaina mulla on vapaapäivä. Olen varannut sen itselleni. Hyppään junaan aamulla ja köröttelen Tampereelle tapaamaan ystäviä ja piipahtamaan ainakin Uhanalla. Ihan mahtavaa! 


Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Siitä on kohta kuukausi, kun palasimme reissultamme kotiin. Oletteko ikinä kuulleet kuukauden mittaisesta jetlagista? No en minäkään, mutta olen juuri tainnut kokea sellaisen. Kulunut kuukausi on mennyt ihan jossain ihme horroksessa. Töissä ollaan käyty, mutta mitä muuta me olemme tehneet? Mulla ei oikeasti ole oikein mitään käsitystä. 

No, on parin edellisen viikon aikana jotakin heräämisen merkkejä tapahtunut. Parhaiten ravisutti hereille muutamat lomakuvat, jotka tupsahtivat puhelimen näytölle. Katsoin kuvaa, jossa lomaileva ryhävalas hymyilee jätski kädessään autuaana kameralle. Ja se ryhävalas olen minä. Kyllä tarkastin peilistä ja vertasin kuvaan. Se olen minä. Minä. Ei helvetti, SE OLEN MINÄ!!

Siihen loppui "pikku" herkkujen naposteleminen. Tilasin itselleni oikeat juoksukengät sekä juoksuhousut. Tiedätte varmaan sellaiset kireät spandexit, jotka pitää hyllyvät reidet ja lerpattavan hanurin mukavasti kasassa juoksemisen aikana. Olen myös käyttänyt niitä, vaikka vihaankin lähes jokaista hetkeä lenkkipolulla, niin olen käynyt siellä kitumassa. On siinä lenkkeilyssä jotakin kivaa kuitenkin, nimittäin kotiinpaluu. Lenkkeily on kuitenkin harrastuksista helpoin toteuttaa, eikä siihen kulu koko arki-illan vähäisiä tunteja, kun heti kotiovelta pääsee itse asiaan. Saana taas sai Teinin isältä Teinin vanhan Wii-pelikonsolin. Minäkin olen vähän vahingossa treenaillut myös sillä.

Entäs sitten ne herkut: ihana suklaa, leivokset, keksit, viikonloppuirtsarit ja croissantit... Hei, hei vaan kaikki. Helvetti. Koska kehoni huutaa makeaa, olen taas palannut korvaavien tuotteiden ja reseptien maailmaan. Yhden hyvän sokerittoman, vehnättömän kääretorttupohjan ja proteiinivohvelit olen onnistunut löytämään, mutta ne muut "herkut". Voi apua! En voi välttyä ajatukselta, että ihmiset jotka ovat pitkään syömättä mitään oikeasti hyvän makuista menettävät makuaistina. Vai miltäs makunystyröissäsi kuulostaa maailman kevyimmät suklaakakkupalat, joihin käytetään voin sijaan myskikurpitsasosetta, jauhojen tilalla on lusikallinen psylliumia, suklaa korvataan tummalla kaakaojauheella ja makeutuksena käytetään erytritolia tai steviaa?

Mmmmaistuisiko superkevyt herkkupala?

Kylläpä kyllä, ihan karmeeta paskaahan siitä syntyi. Ja mikä työ... Se kurpitsasose piti tietty ekaksi valmistaa, eli paahtaa uunissa niitä kurpitsoja, kuoria ja soseuttaa ne. Sen jälkeen vasta pääsi kunnolla "herkku" suklaapalojen leivontaan käsiksi. Toisaalta jos jotakin hyvää tästä hakee, niin noiden kakkujen jälkeen päivän kahvihetki banaanilla maistui suorastaan taivaalliselle.

Näissä tunnelmissa jatketaan uuteen viikkoon. Ensi viikolla meillä onkin edessä oikea juhlaviikko, minä täytän neljä(!)kymmentä ja Saanan 4-vuotisjuhlat pidetään lauantaina. Jykä ja minä täytetään molemmat pyöreitä tänä vuonna ja pitkän pähkäilyn jälkeen päätimme kuin päätimmekin hiukan juhlia niitä. Tulevana keväänä meillä juhlitaan siis ysikymppisiä. Järjestelyt on jo aloitettu, lapsenvahdit on hommattu. Toinen niistä on Teini. Isoveljenä oleminen vaati joskus vähän lapsenvahtihommia. Myös juhlapaikka on varattu. Myös yksi tutustumiskäynti juhlapaikalle on jo varattu ja unohdettu, ja saatu yksi suht kypsä puhelu tiistai-iltana juhlapaikalta:

"Ette tainneet muistaa tätä sovittua tapaamista...".

Jäi muuten reissulta muutama mukava paikka vielä esittelemättä. Ajattelin koota niistä jokusen postauksen, kunhan tästä horroksesta tokenen. Nyt taidakin lähteä tästä nuolemaan jääkaapin ovea, jos siihen olisi vaikka joku sokerisormillaan koskenut.

 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Aika moni on kertonut minulle, että Phuket on ihan täynnä turisteja. Phuket on Aasian Kanaria jne.

Miten niin?

Tässä kuva eiliseltä beach-päivältämme Katan rannalta. 

Missä on ne miljoonat turistit?

Kun laajennan kuvaa, niin löytyy muutama muukin uimari. Ei tätä nyt kuitenkaan voi miksikään tungokseksi sanoa.

Ai, että mitä sivulta ja selkäni takaa löytyy?

No okei, on tänne joku muukin matkalaukku- ja reppureissaaja eksynyt...

Tiedättekö mitä, noin kolmen viikon hiljaiselon (kerron lisää myöhemmin) jälkeen, olen aivan fiiliksissä tästä. Ihan mahtavaa, kun ympärillä on elämää ja sykettä. Ihanaa, kun kahviloita löytyy joka kulmasta, niistä saa oikeita kahveja. Ravintoloiden listoilta löytyy erilaisia ruokia ja niissä on myös tuolit, jotka seisovat jämäkästi paikoillaan. Niissä on yleensäkin tuolit. Täällä taksit ovat myös ihan oikeita autoja, eikä mopoja huterilla sivukärryillä. 

Kerroin Jykälle just eilen, että kyllä minä ymmärrän ihan täysin sen, miksi joku haluaa parin viikon lomansa viettää tällaisissa (todellisten reppureissaajien halveksimissa) turistirysissä. Täällä eläminen on todellakin helppoa. On paljon palveluita ja monenlaisia aktiviteetteja tarjolla. Ruokavaihtoehtoja löytyy nirsoimmillekin. Tosin myös hinnat ovat selkeästi turistihintoja. Tuntuu suorastaan riistolta pulittaa meidän kolmen aamiaisesta entisen 13 euron sijaan 23 euroa. 

Noissa syrjäisemmissä pikku paikoissa, joissa olemme edelliset viikot olleet, on turistinkin elämä vielä melko autenttista. Siellä lomaa vietetään paikallisten keskellä. Kylästä löytyy ehkä pari ravintolaa, apteekki, kioski ja kauppa. Eikä yksikään noista luettelemistani paikoista todennäköisesti vastaa sitä mielikuvaa, mikä niistä päähäsi pälkähti. Mutta noissa pikku paikoissa sinä olet yksilö. Paikalliset siellä ovat iloisia ja aidosti kiinnostuneita matkastasi, tai vaikkapa Suomesta. He tulevat mielellään juttelemaan kanssasi. Siellä voi Saanan päästää yksin juoksentelemaan pitkin ravintolaa luottaen siihen, että myös tarjoilijat katsovat hänen peräänsä. Rannalla oleva hieroja muistaa sinut, kylässä oleva parturi muistaa sinut jne. Täällä turistirysässä ei tarjoilijalta, myyjältä tai taksikuskilta hymyä meinaa irrota repimälläkään. Täällä olet yksi huijattava lihakimpale tuhansien kaltaistesi joukossa. Ketään ei kiinnosta se mistä tulet, tai mihin olet menossa. 

Mutta just nyt me tarvitsemme tätä. On ihanaa kulkea kaduilla olematta kukaan. Ihanaa käydä rättikaupassa hipelöimässä ja olla ostamatta mitään vain siksi, että se myyjä, jolla on pieni vauva, on niin hurjan mukava, ja se muisti minun nimeni.

Nyt lähden lihatiskille istumaan, juomaan capuccinon ja syömään croissantin.

Share

Pages