Ladataan...
RetroPrinsessa

Aika moni on kertonut minulle, että Phuket on ihan täynnä turisteja. Phuket on Aasian Kanaria jne.

Miten niin?

Tässä kuva eiliseltä beach-päivältämme Katan rannalta. 

Missä on ne miljoonat turistit?

Kun laajennan kuvaa, niin löytyy muutama muukin uimari. Ei tätä nyt kuitenkaan voi miksikään tungokseksi sanoa.

Ai, että mitä sivulta ja selkäni takaa löytyy?

No okei, on tänne joku muukin matkalaukku- ja reppureissaaja eksynyt...

Tiedättekö mitä, noin kolmen viikon hiljaiselon (kerron lisää myöhemmin) jälkeen, olen aivan fiiliksissä tästä. Ihan mahtavaa, kun ympärillä on elämää ja sykettä. Ihanaa, kun kahviloita löytyy joka kulmasta, niistä saa oikeita kahveja. Ravintoloiden listoilta löytyy erilaisia ruokia ja niissä on myös tuolit, jotka seisovat jämäkästi paikoillaan. Niissä on yleensäkin tuolit. Täällä taksit ovat myös ihan oikeita autoja, eikä mopoja huterilla sivukärryillä. 

Kerroin Jykälle just eilen, että kyllä minä ymmärrän ihan täysin sen, miksi joku haluaa parin viikon lomansa viettää tällaisissa (todellisten reppureissaajien halveksimissa) turistirysissä. Täällä eläminen on todellakin helppoa. On paljon palveluita ja monenlaisia aktiviteetteja tarjolla. Ruokavaihtoehtoja löytyy nirsoimmillekin. Tosin myös hinnat ovat selkeästi turistihintoja. Tuntuu suorastaan riistolta pulittaa meidän kolmen aamiaisesta entisen 13 euron sijaan 23 euroa. 

Noissa syrjäisemmissä pikku paikoissa, joissa olemme edelliset viikot olleet, on turistinkin elämä vielä melko autenttista. Siellä lomaa vietetään paikallisten keskellä. Kylästä löytyy ehkä pari ravintolaa, apteekki, kioski ja kauppa. Eikä yksikään noista luettelemistani paikoista todennäköisesti vastaa sitä mielikuvaa, mikä niistä päähäsi pälkähti. Mutta noissa pikku paikoissa sinä olet yksilö. Paikalliset siellä ovat iloisia ja aidosti kiinnostuneita matkastasi, tai vaikkapa Suomesta. He tulevat mielellään juttelemaan kanssasi. Siellä voi Saanan päästää yksin juoksentelemaan pitkin ravintolaa luottaen siihen, että myös tarjoilijat katsovat hänen peräänsä. Rannalla oleva hieroja muistaa sinut, kylässä oleva parturi muistaa sinut jne. Täällä turistirysässä ei tarjoilijalta, myyjältä tai taksikuskilta hymyä meinaa irrota repimälläkään. Täällä olet yksi huijattava lihakimpale tuhansien kaltaistesi joukossa. Ketään ei kiinnosta se mistä tulet, tai mihin olet menossa. 

Mutta just nyt me tarvitsemme tätä. On ihanaa kulkea kaduilla olematta kukaan. Ihanaa käydä rättikaupassa hipelöimässä ja olla ostamatta mitään vain siksi, että se myyjä, jolla on pieni vauva, on niin hurjan mukava, ja se muisti minun nimeni.

Nyt lähden lihatiskille istumaan, juomaan capuccinon ja syömään croissantin.

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Tällä reissulla olen huomannut sen, että paikanvaihdos aiheuttaa minussa aina pienen järkytyksen. Johtuuko se ennakko-odotuksista uutta paikkaa kohtaan, vai vanhasta tutuksi tulleesta paikasta luopumisesta, en tiedä, mutta pieni järkytys se on joka kerta. Niin kävi nytkin kun saavuimme Singaporesta Penangille. Hotellimme sijaitsi Unescon maailmanperintökohteessa George Townissa.

Kuvittelin tosiaan saapuvani johonkin lähes satumaiseen paikkaan, olihan se sentään maailmanperintökohde. Satumaisen maailman sijaan saavuimmekin keskelle slummia (tai siltä se minun silmiini ensinäkemältä näytti). Kliinisen Singaporen jälkeen mikä tahansa maa, pohjoismaita lukuunottamatta, on varmasti pienoinen järkytys.

Meidän hotellimme oli ihan hieno, jonka 25 kerroksen katolla sijaitsi uima-allas, mutta tylyiltä tuntuvien vastaanottovirkailijoiden vuoksi, emme olleet oikein innoissamme hotellistakaan. Kun yritimme tilata jotakin illallista aulan ravintolasta, oli lähes kaikki loppu. Tunnelma oli hiukan lässähtänyt. Raahustaessamme takaisin huoneeseemme tajusin unohtaneeni kamerani hotellin ravintolaan. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä. Ryntäsin hissiin ja hissistä ravintolaan, joka sulki jo oviaan. Pian takaani kuului miesääni: "Ma'am". Hotellin turvamies siellä tiedusteli syytä paniikinomaiselle ryntäilylleni. Kerroin ääni värisen unohtaneeni kameran ravintolaan. 

"Don't worry, I got it."

Kameran takaisin saamiseksi piti täyttää jos jonkinmoista lappua ja toinen turvamies otti myös valokuvan missä toinen turvamies ojentaa minulle kameran. Mutta, sain kamerani takaisin ja ystävyytemme Penangin kanssa saattoi alkaa.

Vuosi sitten reissuamme suunnitellessamme tajusimme, että Jykän sisarukset ovat myös Aasiassa lomalla samaan aikaan kanssamme. Päätimme tavata Penangillalla ja viettää muutaman päivän lomaa porukalla. Jykän sisko perheineen, sekä veli vaimonsa kanssa majoittuivat kanssamme samaan hotelliin. Olipa mukavaa viettää aikaa yhdessä. Päivisin touhuilimme omiamme, teimme retkiä yhdessä tai erikseen, sekä vietimme aikaa uima-altaalla. Saana myös repi kaiken riemun irti sukulaisistaan. Sehän sopi Jykälle ja minulle, oli mukavaa jakaa vahtivastuuta useamman ihmisen kanssa. 

Iltaisin kävimme yhdessä illallisella. Jykän veli on reissannut vaimonsa kanssa lähes kaikki maailman kolkat, joten luotimme hänen vainuunsa ravintoloiden suhteen. Penang on kyllä ehkä kaikkein eniten juuri kulinarististen nautintojen kaupunki. 

Penangilta löytyy, samoin kuin Singaporesta, Little India, sekä China Town. Noissa paikoissa me hyvin pitkälle aikaamme vietimmekin, sillä sieltä löytyi väriä, tunnelmaa ja hyvää ruokaa. Muuten Penang paikkana ei itseäni hirmuisesti säväyttänyt. George Town oli oikeasti melko ränsistynyt ja kaupunki oli muutenkin, noh Aasian kaupunki. Seura oli kuitenkin niin loistavaa ja ruoka maistuvaa, että kyllä vierailusta ihan loistofiilikset jäi.



Ps: Viiden päivän vierailun aikana jätin vielä kerran puhelimeni, ja Jykä jätti kerran silmälasinsa hotellin ravintolaan.

 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Heippatirallaa ja terveiset Langkawilta. Tällä hetkellä istun resortimme respantapaisessa puupenkillä ja kirjoitan teille terveiset. Hotellissamme on kyllä wifi, mutta blogin kirjoittamiseen se ei hirmuisesti kannusta, koska katkeaa parin minuutin välein. 

Vaikka matkamme on edennyt jo pitkälle Singaporesta, haluan ehdottomasti kertoa siitä sanasen.

Singapore on IHANA!

Aluksi ajattelin että nääh, tässä mitään ihmeellistä ole, paitsi järjetön kuumuus ja kosteus. Mutta sitten menin kaupunkiin sisään ja olin myyty.

​Singapore on puhdas ja siisti. Sen vettä voi juoda. Minä myös söin siellä melko huolettomasti, enkä tanssinut ripaskaa kertaakaan. Vaikka Singapore on iso busineskaupunki, löytyy kylmien pilvenpiirtäjien keskeltä jotakin hurjan somaa ja värikästä, kuten Little India ja Chinatown.


Kaupunki on myös rakennettu niin, että suurien pilvepiirtäjien keskelläkin on puita, kasveja ja puistoalueita. Ulkoleikkipuistoja me löydettiin vain yksi erään ostarin edestä, eikä niitä ilmeisesti juuri enempää siellä olekaan. Lappsetille olisi varmasti oiva markkinarako Singaporessa muuten.

Hintatasoltaan Singapore on lähellä Suomea. Ruoka on vähän halvempaa ja taksilla ajaminen hurjasti halvempaa kuin Suomessa. Mikäli viivähdät vain hetken, niin suosittelen vierailemaan näissä paikoissa (sopii myös budjettimatkailijalle, sillä ovat ilmaisia):

Haw Par Villa 

Täällä sadusta tulee totta.

Gardens by the Bayn "valopuut". Jos saavut paikalle 19:45 ehdit näkemään upean valoshown.

Fountain of Wealth ilta-aikaan on myös huikea.

Kiitos Singapore. Tänne palaamme takuulla uudestaan. Onhan täällä myös Livia, Saanan ystävä, jota meidän täytyy ehdottomasti käydä moikkaamassa ainakin ensi vuonna viimeistään.

Nyt hiki valuu ja wifi pätkii. Lähden mereen. Jykä ja Saana menivät sinne jo 1,5 tuntia sitten. Palataan kun yhteydet paranee. Ennen sitä voit käydä kurkkaamassa matkamme instagramista.

Terkkuja!

Share

Pages