Ladataan...
RetroPrinsessa

Tulin sanomaan hei hei, iso kiitos ja syvä kumarrus. 

Blogini on astellut polkunsa päähän, on aika sulkea sovellus ja jatkaa matkaa. 

Lopetuspäätökseen ei liity draamaa, eikä kolmansia osapuolia.

Tai oikeastaan, liittyy sittenkin kolmas osapuoli. Nimittäin elämä. Juttuja riittäisi, aikaa niiden kirjoittamiseen ei. 

Jos kuitenkin haluat moikkailla meitä, niin etsipäs Instagramista RetroPrinsessa ja sillähän me taas ollaan. Sisustetaan, sekoillaan ja matkustetaan, eletään arkea ja nautitaan sitäkin täysillä. Tulevana talvena lennetään ehkä taas jonnekin kaukomaille, sitä seuraavana talvena saatetaan ottaa isompikin irtiotto. Suunnitelmia ja haaveita riittää ja elämä on niitä varten. 

Kiitos teille kaikille huikeille tyypeille, jotka olette matkassamme kulkeneet. Tämäkin matka oli ihan huima ja ainutlaatuinen. Sain hurjasti uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Olen siitä todella onnellinen ja otettu. Kiitokset myös Lilyn toimituksen porukoille, jotka ovat pitäneet minusta hyvää huolta. 

Me kiitämme, kumarramme ja heitämme ylävitoset ja lähdemme tästä kokoamaan porukalla Ikean sänkyä <3

 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Hauskaa lauantai-iltaa! Meidän Teini on saanut työkeikan. Joko sinä olet tavannut hänet lapsimessuilla?

Me kävimme tänään moikkaamassa perheemme jääkarhua. Hurjan paljon pikku faneja näkyi karhuherralla olevan. Äiti oli pakahtua ylpeydestä: "SE ON MINUN POIKA TUO JÄÄKARHU TUOLLA! KUULIKO KAIKKI, SE ON MINUN POIKA!"

Saanaa jännitti kovasti koskea isoa jääkarhua, vaikka hän tiesi, että siellä sisällä on oma veikka. Pikkuhiljaa uskaltautui kuitenkin koskemaan ja halaamaan.

Sen verran oli maailmanlopun meininki messuilla, että kauaa emme siinä pikkuihmispaljoudessa kyenneet olemaan. Vaikka tarkastin Saanan vaatekaapin ennen lähtöämme todetakseni, että mitään ei tyttö tarvitse, niin siitäkin huolimatta ne saamarin vaateosastot vain pistivät korttini vinkumaan. Ainoa perusteltavissa oleva ostos on tuo pipo. 

Tsippadii vaan, onneksi Teini sentään tienaa. 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Marimekolla on huomiseen saakka ystävämyynnit. Selailin Marimekon sivuja puolihuolimattomasti silkasta uteliaisuudesta, koska minulla ei ole (ei oikeasti ole) aikomustakaan sekoilla siellä tällä kertaa. 

Huomasin, että monissa vaatekuvissa mallilla oli päällään pitkä tunika ja vajaamittaiset housut. Jotenkin tuo yhdistelmä rupesi useamman katselukerran jälkeen näyttämään ihan hauskalta ja erityisen mukavalta. Tässä yksi esimerkki Marimekon sivuilta:

https://www.marimekko.com/fi_fi/tashia-mekko-musta-valkoinen-044117-068

Viime viikonloppuna kiertelin kirppiksiä sekä Tampereella, että Helsingissä. Noilta reissuilta mukaani tarttui vajaamittaiset leveät housut. Tänään taas kiertelimme Lanttilassa. Siellä bongasin ison musta-valkoraitaisen tunikan, jossa oli taskut ja kaikki. Päässäni syttyi lamppu, tästähän minä kokoan marimekkohenkisen asun itselleni yhteensä viidellä eurolla. Ostin tunikan.

Kotiin päästyäni kaivoin tunikan kassista ja intoa väristen puin vajaamittaiset housut jalkaani, vähän ryppyisen tunikan päälleni, kaivoin kaapista vielä uudet kevättennarit jalkaani ja astelin peilin eteen.

MITÄ HELVETTIÄ!? Eihän tämä näytä sinnepäinkään siltä miltä sen pitäisi näyttää.

Ei, vaikka kuinka muikistelisi. Minä näytän sivutaskuineni ja tasaraitoineni ihan ähkystä kärsivältä pygmiltä. Mahtavaa!

Pitäköön Marimekko raitansa, minä en pidä edes kopioita.

Share

Pages