Mukulakatu

RetroPrinsessa

Ajelimme Ivalosta Helsinkiin Joensuun kautta. Vietimme pari yötä Saanan vauvauintikollegan Veikan luona. Veikan perheeseen tutuistuimme vasta vuosi sitten, jolloin aloimme käydä vauvauinnissa. Kun vauvauinti Saanan ja Veikan kohdalla loppui, päätimme jatkaa uintia porukalla aina sunnuntaisin. Siinä sitä pikkuhiljaa tutustuttiin puolin ja toisin ja huomattiin, että hei, meillähän synkkaa koko porukalla. Ryhdyimme viettämään aikaa yhdessä myös muutenkin kuin uimahallissa, kävimme puistoissa, kylästelimme toistemme luona, kiertelimme kirppareita, grillailimme jne. Kesällä Veikan perheellä tuli yllätysmuutto Joensuuhun töiden kutsumana, ja meidän tiemme fyysisesti erosivat. 

Voi sitä harmituksen määrää, kun muuttopäivä läheni lähestymistään. Vietimme todella tiivisti aikaa yhdessä viimeiseen saakka. Saanalla ja Veikalla on kuukausi ikäeroa ja muutenkin ovat hyvin samantempoisia taaperoita, rauhallisia ja iloisia. Nakerot selkeästi viihtyvät toistensa seurassa ja kehittelevät usein jonkun yhteisen jutun, kuten peräkanaa juoksun, tunnelista ryömimisen, legoilla rakentelun (tai oikeastaan Veikka rakentaa ja Saana hajoittaa) jne. Entäpä me aikuiset sitten, ehkä selkein yhdistävä tekijä meillä on kieroutunut, vähän sarkastinen huumorintaju. Läppä lentää ja välillä hirnutaan naurusta vedet silmissä... Tai hetkinen, Anu ja minä hirnutaan ja miehet katsovat hitaasti, kun olemme keskeyttäneet heidän urehilukeskustelunsa hörötyksellämme.

Veikan porukka muutti siis Joensuuhun ja välittömän ikävän iskiessä, me päätimme ajaa kotiimme heidän kauttaan. Suunnittelimme viettävämme heillä yhden yön ja päivän, mutta vierailu venyikin parin yön mittaiseksi. On se kyllä jännää miten jossakin kyläpaikassa olet kuin kotonasi ja toisessa pojotat selkä suorana, kusi sukassa koko ajan. Vaikka me olemme tunteneet vasta hetken, oli kyläily Veikan perheen luona todella luontevaa alusta alkaen. Makoilimme lattioilla, juttelimme, leikimme lasten kanssa, laitoimme ruokaa, tutustuimme kaupunkiin... Ehkä eniten kuvaa kyläilyn luontevuutta se, että ensimmäisenä iltana kun ryhdyin pesemään hampaitani, jätin kylppärin oven tapani mukaan auki. Kohta Anu saapui sinne, otti hammasharjan ja ryhtyi pesemään hampaitaan, sitten tuli Jykä ja pian Juhakin jynssäsi kylppärissä purukalustoaan. Siellä me neljä aikuista nojailimme pyykkikoneeseen, seinään sekä lavuaariin ja pälätimme hammasharjat suussamme tahnavaahto suupielistä valuen.

Joensuun kaupunkiin tutustuimme lähinnä lasten näkökulmasta ja ehdottomasti mieleenpainuvin paikka oli kulttuuri-, museo- ja matkailukeskus Carelicumissa sijaitsva Mukulakatu.

(Pahoittelut rakeisista kuvista, sillä oli tosi hämyiset valot ja minulla akku lopussa, joten salama ei toiminut)

Aivan käsittämättömän ihana ja mielenkiintoinen paikka. Hakkaa kyllä mennen tullen hoplopit ja snadistadit.

Saana ihastui nukenvaunuihin, joita täältä löytyi vaikka kuinka monta erilaista.

Veikan mielestä merirosvolaivan ohjaaminen oli todella jännää puuhaa.

Täällä asui näköjään leipuri Hiiva.

Saanan kanssa leikittiin kauppaa.

Mukulakadulta löytyi todella paljon katseltavaa ja koettavaa, pieniä, mielenkiintoisia yksityiskohtia oli joka paikassa. Todella inspiroiva paikka ihan tällaiselle minunkin kokoiselle tytölle.

Tässä huoneessa sai vapaasti askarrella, tehdä teatteriesityksiä ym. 

Jykä innostui esittämään nukketeatteria, mikä oli Saanan mielestä aluksi vähän pelottava juttu.

Kammarissa olisi voinut vähän levähtää vaikka kirjan ääressä, mikäli olisi malttanut.

En tosiaan tiedä ketkä täällä viihtyivät paremmin, lapset vai...

Jos ajelet lasten kanssa Joensuun tienoilla, niin suosittelen lämpimästi pysähdystä Mukulakadulle. Sisääpääsymaksu on 3 €/hlö ja perhelippu (2 aikuista+1-3 lasta) 11€. Perhelippu oikeuttaa sisäänpääsyn kaikkiin Carelicumin näyttelyihin.

 

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Hei, te ootte olleet meidän kotikulmilla! Ja kiva, että teit jutun Mukulakadusta! Mulla on ollut monta kertaa tarkoitus, mutta siellä on tosiaan niin hämyinen valaistus, etten ole vielä saanut kunnon kuvamateriaalia. Kahden vilkkaan seuralaisen kanssa ei aina oikein tahdo ehtiä panostaa kuvaamiseen. Toivottavasti kävitte myös läheisessä taitokorttelissa! Sekin on ihan mieletön paikka.

Raissi
RetroPrinsessa

Joo, käytiin piipahtamassa sielläkin. Oli vain aika hiljaista kun olimme sunnuntaina aamupäivällä liikenteessä, mutta tosi kiva paikka oli kyllä sekin :D

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.