Ladataan...
RetroPrinsessa

Tänään kun Jykä ja pappa olivat sokkarilla ruokaa ostamassa (muistivat muuten ne sipulitkin), minä pidin Saanalle seuraa mummilassa. Katselin siinä kun tyttönen leikki kahdella muovikupilla, laittoi niitä sisäkkäin, kilisytteli yhteen ja pyöritteli pitkin lattiaa. Harmittelin mielessäni kun en muistanut pakata neitoselle mukaan ainuttakaan lelua. Mummilassa on kyllä miekkoja, pikkulegoja ja autoja, mutta Saana ei oikein niillä osaa leikkiä. Yritin kyllä epätoivoisesti tarjota hänelle muovimiekkaa, mutta neiti katsoi minua kuin vähä-älyistä ja jatkoi muovikippojen kilkattelua.

Kun miehet saapuivat kauppareissulta kysyin isältäni, että lähtisikö hän käyttämään minua ja tyttöä pikaisesti jossain sellaisessa kaupassa, mistä löytäisimme muutaman lelun.

"No voi hyvänen aika, eihän tolla ressulla ole ku pari muovikippoa. Hypätkäähän autoon, pappa ottaa lompakon mukkaan", isäni käynnisteli jo autoa.

Pistin Saanalle kengät jalkaan ja niin sitä mentiin. Ensimmäisestä kaupasta ei löytynyt oikein mitään, mikä olisi Saanaa kiinnostanut, mutta toisesta kaupastapas löytyi vaikka mitä.

"Vauvva, vauvva, vauvva", Saana hoki ja halasi mollamaijaa.

"Haluatko sinä vauvan? Sehän me ostetaan sitte," pappa jutteli Tinttaralle. 

Samassa Saana näkikin jo pallon, nukkevauva tipahti käsistä kaupan lattialle ja tyttö kipitti pallolaarin luokse:

"Pavvo, pavvo, pavvo".

"Ai pallon haluat? Pittäähän se pallo olla," pappa jutteli Saanalle pallolaarin luona.

"Sillä on kyllä tuommonen jo mummolassa, erivärinen vaan", minä yritin muistuttaa.

"No mutta, kyllä sitä saa lapsella pari palloa olla. Kaiva nyt sieltä laarista vaan, äläkä ota mittään littanaa", isä huikkas mulle ja jatkoi matkaansa Saanan perässä.

Tätä rataa kierrettiin kauppaa ristiin rastiin. Kun vihdoin pääsimme kassalle, isäni näytti Korvatunturilta karanneelta joulutontulta: leluröykkiön takaa pilkisti kaksi jalkaa. Saana hihkui innoissaan ja yritti vielä kassalta kipittää leluhyllylle nappaamaan pari heräteostosta mukaan. 

Tinttaralla taisi olla tänään etukäteisjoulu...

"Ai te ostitte tuommosenki."

"Tietenki, mie opetan Saanan soittamaan sillä."

Palikkalaatikko on varma nakki, aina.

Pavvo, pavvo, näitä on nyt sitten keltainen ja sininen.

Vauvva, vauvva.

Vauvvan kanssa voi vaikka kölliä...

tai sitten painia.
"Pittäähän sitä lapsella leluja olla."

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Voiko tätä muka oikeasti syödä liikaa?? 

Söin eilen kakkua pitkin päivää sekä iltaa ja illalla mulla oli vähän maha kipeä. Piti ottaa rennie. Aamupalaksi söin tietysti kakkua ja join vähän lattea ja maha tuli ihan sikakipeäksi. Kolmeen saakka pystyin suustani alas laittamaan ainoastaan vichyä, mutta se tepsi, sillä mahakipu oli tipotiessään.

Koska olo oli loistava ja kakkua oli vielä vähän jäljellä, ajattelin syödä palasen myöhäiseksi lounaaksi...

Nyt minä teen täällä taas pientä kuolemaa, vatsa on aivan järkyttävän kipeä ja ihan kamalan turvoksissa. 

EIII!!! Tämä ei voi johtua kakusta, eihän!? 

Ehkä herkkä vatsani vain reagoi maiseman vaihdokseen.

 

Share

Ladataan...
RetroPrinsessa

Terveiset täältä (toistaiseksi) lämpöisestä pohjolasta. Päivällä saavuimme suoraan herkkupöytään. Voi sitä ilon määrää kun vatsat kurnien kirmasimme mussuttamaan mummin ja papan loihtimia herkkuja. Mmmm, olen muuten ahminut tänään jo kolme kertaa tuota herkullista mansikkakakkua. 

Pikkuhiljaa mahat pullollaan siirryimme pihamaalle, lähinnä kyllä hengailemaan porukalla.

 

Kyllä me vähän haravoitiinkin... Tai osa meistä haravoi, mutta työnjohtajia taisi olla näissä talkoissa enemmän kuin duunareita.

Kaikkein parasta pihatalkoissa on ehdottomasti tauot ja niitä täällä pidetään usein. Näin lämpimällä täytyy muistaa huolehtia nesteytyksestä.

"Raisa hei, aitan takana on läjä vaihtolavoja menossa kaatikselle, käyhän vilkasemassa", Jykä huikkasi minulle ohimennen.

Wuhuu, tästä tehdään mummilaan yrttiseinä, minä innostuin. Pari lankkua vaan pitää sahata ja ruuvata, niin huomenna saadaan laittaa kukkia ja yrttejä. 

Veljeni Antti laskeutui sopivasti paikalle, ilmeisesti taivaasta... sädekehästä päätellen. 

"Katoppa tuosta vaan sahhaat pari lankkua tänne ja ruuvaat ne paikalleen, niin se on siinä", minä ohjeistin.

"Mitä ihmettä, miks?" Antti mietti ääneen.

"No tähän tullee kukkia ja yrttejä", minä selitin kärsivällisesti.

"Eeei saakeli, eikö ne ois paljo hienompia ja helpompia laittaa ruukkuun?" Antti yritti. Herra oli luistellut kaikista hommista koko päivän ja alkoi olla selvästi ahdistunut kohdalleen napsahtaneesta nakista. 

"No eikä oo. Ala nyt sahata vaan", minä jatkoin sinnikkäästi.

"Huoh, ISÄ missä meijän moottorisaha on?!" Antti alistui ja ryhtyi huhuilemaan työkaluja.

"Se on mökillä, mutta siellä vajassa on pokasaha!"

"Ei perkele, sillä lenkurallako minun muka pittää sahata?" Antin ahdistus taisi nousta pari pykälää lisää.

Antti lähti kaivamaan vajasta sahaa ja samaan aikaan pihan kurvasi, pahaa aavistamatta, entinen naapurin jannu. Jotenkin tuo rakas veljeni onnistuu aina puhumaan asiat niin...

että lopputulos on tämä...

Kattokaa nyt tuota sen omahyväistä ilmettä! Voi elämä!

Ei siinä naapurin jäbällä kauaa nokka tuhissut, kun kukille varatut kourut olivat valmiit. Huomenna me istutetaan noihin jotakin.

Eiku anteeksi, taisihan se antti ruuvata ne lankut paikalleen tosiaan...

Iltasella käytiin vielä rantasaunalla...

suunnittelemassa huomisia hommia...

Saana aikoo ainakin kiivetä rappusia ylös, alas, ylös, alas...

Huomenna laitetaan myös laituri paikalleen.

Nyt minä lähden tästä syömään vielä palan mansikkakakkua, koska ylihuomenna tämä mässäily loppuu. Siihen saakka meikäläinen vetää mansikkakakkua, vähän niinku varastoon nääs. 

 

Share

Pages