Ladataan...
RetroPrinsessa

Koska näyttää siltä, että saamme vapuksi kunnon kevätkelit, ajattelin jakaa teille grillausvinkin. Me teimme tätä jokunen viikko sitten ja kyllä, oi kyllä. Tulevan kesän grillaushitti (ainakin meidän perheen) on syntynyt. Ohjeen löysin vanhasta Glorian ruoka&viini-lehdestä ja ihmettelen kyllä suuresti, miten tästä ei ole tullut samanlaista hittiä kuin vaikkapa avocadopastasta. Varsinkaan, kun tämä on paljon parempaa kuin se tahmainen makaronimössö. Kyseessä on siis grillattu kiinankaali. Joo-o, kuulostaa oudolta, tylsältä ja pahalta, mutta äläs tuomitse ennenkuin luet reseptin ja testaat. Tässä se tulee alkuperäistä ohjetta mukaillen:

200 g briejuustoa

1 dl saksanpähkinöitä

1 kiinankaali

2 dl rucolanlehtiä

1/4 tl suolaa

1/4 mustapippuria

Lisäksi 

2-3 rkl oliiviöljyä voiteluun

1 dl hunaja-sinappivinegrettiä (ohje kuvan jälkeen)

                                    .......

1. Ota juusto huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Valmista hunaja-sinappivinegretti

2. Paahda saksanpähkinöitä kuivalla kuumalla pannulla muutama minuutti. Sekoita koko ajan.

3. Kuumenna grilli puoliteholle.

4. Halkaise kiinankaali ja voitele se oliiviöljyllä. Grillaa leikkuupintaa 5 min ja sitten kuperaa puolta 5 min. Varo, ettei kaali pala. Viipaloi juusto ja laita lämpenemään kaalin päälle loppuvaiheessa grillausta.

5. Lämmitä vinegretti nopeasti kattilassa. Nosta kaalin puolikkaat tarjoiluvadille ja valuta vinegretti niiden päälle. Viimeistele rucolalla, pähkinöillä, suolalla ja pippurilla.

Hunaja-sinappivinegretti

2 rkl sinapinsiemeniä

2 rkl hunajaa

2 rkl valkoviinietikkaa

1/4 tl suolaa

1/2 dl oliiviöljyä

       ......

1. Paahda sinapinsiemeniä kattilassa noin 1 min, kunnes ne alkavat poksahdella ja saavat paahtuneen värin. Nosta kattila pois liedeltä.

2. Lisää hunaja, etikka ja suola sinapinsiementen joukkoon. Kiehauta ja nosta sivuun. Lisää oliiviöljy. Lämmitä nopeasti ennen tarjoilua.

Herkuttele hyvässä seurassa.

Ladataan...
RetroPrinsessa

Hmm... Minulla on elämässä muutama kantapään kautta opittu kauneussääntö: 1. Älä ikinä sovi mitään menoja suoraan kampaajan jälkeen. 3. Ota kampaajalle AINA mukaan huivi, pipo tai hiusnipsuja. 3. Älä ikinä sovi mitään menoja suoraan kasvohoidon jälkeen. Ja sitten on vielä sellainen yleispätevä sääntö, että jos joku ei toimi, niin se ei vain toimi. 

Kasvohoidon jälkeen ei yksinkertaisesti ole kanssaihmisiä ajatellen mielekästä vaellella yhtään missään muualla kuin kotona. Kampaajan jälkeen hiukset ovat todennäköisesti ihan järkyttävät. Vaikka leikkaus, värjäys tms. käsittely olisikin onnistunut, kampaaja pilaa kaiken todennäköisesti siinä vaiheessa, kun hän päättää hiukan "laittaa" sitä sinun tukkaasi. Siksi mukana PITÄÄ EHDOTTOMASTI olla jokin juttu, jolla voi kuontalonsa peittää kotimatkan ajaksi, ja siksi on parasta mennä juurikin suoraan kotiin. Tuota yleispätevää sääntöä minun on ilmeisen vaikea jotenkin sisäistää, koska tasaisin väliajoin minä rikon sitä. Jostain syystä tykkään hakata päätäni seinään tässä asiassa. Viime perjantaina päätin pelata oikein kunnolla venäläistä rulettia ja rikkoa kolmea noista säännöistäni samaan aikaan...

Olen ottanut esimmäisen pilalle menneen permanenttini joskus ala-asteella. Silloin laiskasti taipuvat hiukseni eivät kihartuneet. Muutaman vuoden päästä tuosta päätin taas kokeilla kiharaa. Kävin samalla kampaajalla, joka edellisen epäonnisen reissun muistaen päätti tehdä kiharat, jotka todellakin pysyvät. Sain mummojen juhannuspermiksen ja karrelle palaneen karitsanperseen. Opiskeluaikana minulla oli permis, jossa puolet hiuksista kihartui ja puolet jäi suoraksi. Viimeisin epäonninen permisreissu tuli tehtyä raskausaikana. Hiukset roikkuivat suorina ja velttoina rullien poistamisen jälkeen. Minulle tehtiin kahden viikon päästä uusi permis, sama juttu paitsi, että tukkani kuivui ihan koppuraksi. 

Ja kuinka ollakaan istuin viime perjantaina taas kampaajan tuolissa. Permanentissa. Mutta nyt ei kyseessä ollutkaan mikä tahansa peruspermis, vaan beach wave- käsittely, joka on sellainen helppo; kostuta, rutistele, suihkaise suolasuihketta ja mene-tyyppinen juttu. Nyt ollaan kuulkaa ihan uusilla permiksen aalloilla tässä.

Torstaina minulle tuli yllättäen myöskin eräs suhteellisen tärkeä tapaaminen tuolle samalle päivälle. Yritin epätoivoisesti sopia sitä tapaamista ennen kampaajaa, mutta jostain syystä kello 7 ei sopinut kenellekään muulle kuin minulle. Tapaaminen sovittiin siis suoraan kampaajan jälkeen. Arvioidun kampaajareissun keston jälkeen... Tuli sitten vähän kiirus siinä. Rullat auki, huuhtelut, parit huolimattomat hutaisut saksilla ja hiukset vielä kosteana menoksi. Jäi laittamatta suolasuihkeet, muotovaahdot tai yhtään mitkään, mitkä olisivat vähän edes tukeneet uutta menevää kampaustani.

Ulkona satoi ja tuuli. Koska hiukseni eivät todellakaan ole kihartuvaa tyyppiä, tämä on erittäin huono juttu. Tuuli on hiusteni pahin vihollinen. Vilkaisin ratikassa istuessani ikkunasta heijastuvaa peilikuvaani ja meinasin parahtaa itkuun. Näytin parhaat päivänsä nähneeltä lattiamopilta. Hiukset olivat juuresta hiukan laineilla, mutta latvat sojottivat piikkisuorina sinne sun tänne, jakausta ei ollut missään, mallista puhumattakaan. Näytin ihan variksenpelättimeltä. Menipä tosi rennoissa merkeissä se tapaaminen, kun kaikki keskittymiskykyni kohdistui variksenpelättimen epätoivoiseen haromiseen. 

Katsokaa nyt tätä!!!

Kun vihdoin selvisin kotiin tuskaiselta reissultani, käytin ensimmäisen puolituntisen kiroilemiseen ja seuraavan puolituntisen hiusten uudelleenmuotoiluun. Kostutin ne kunnolla, laitoin muotoilutuotteita ja rutistelin kuivaksi. Ihan suht siedettävä siitä tuli, mutta kyllä tästä on kätevyys kaukana.

Lauantaina käärin moppiin kokeeksi lämpörullat. Tuli siitä vähän siedettävämpi, mutta ei tämäkään mikään nopea ratkaisu ole. 

Onko sellaista? Nopeaa hiusmallia siis. Tällaiselle liuhuletille, joka ei halua ihan kynittyä kananpersettä. Tosin se olisi varmasti se helpoin ratkaisu. Mutta joo, olisikohan nämä minun permiskokeilut nyt tässä.

Tuskinpa vaan...

Ladataan...
RetroPrinsessa

Mitenkäs se vanha sanonta menikään...

"Tytöt on tyttöjä."

Juuri kun viimeiset liiman rippeet takaraivon vekistä ovat irronneet, on uusi merkki kasvoihin hankittu. Tämän sai tyttö aikaiseksi mopolla, lattiatyynyllä ja tv-tason kulmalla. Eipä siinä, Rimppahilima on Rimppahilima. Saunassa huomasin, että hänen pottuvarpaan kyntensä on musta. Varmaan irtoaa kohta. Siihen kaatui keittiöjakkara, jota tyttö raahasi makuuhuoneesta keittiöön päästäkseen rikkomaan kananmunia muffinssitaikinaan. Jakkara kaatui varpaalle. Kananmuna hajosi lattialle.

Velipoika on onneksi viitoittanut tietä edellä, ei äiti enää pienistä hätkähdä.

Nää on näitä, minun rämäpäitä.

Pages