Ladataan...

 

Täytyy myöntää, että olen hyvin väsynyt Tallinnasta palattuani. On se leikkaus vaan rasitus elimistölle. Leikkausta seuraavana aamuna heräsin klo 7 eli nukuin noin 10 tunnin unet sairaalassa. Hoitajat patistivat suihkuun ja opastivat miten haavat hoidetaan ja liivit puetaan ja säädetään. Kävin aamupalalla sairaalan kahviossa ja siellä oli katettu hieno buffet pöytä. Menin istumaan samaan pöytään niiden kanssa, jotka myös olivat edellispäivänä tullleet leikkaukseen. Oli kiva vertailla tuntemuksia ja kokemuksia. Kävin apteekissa joka jäi matkan varrelle huoneeseen mennessäni ja ostin puhdistussuihkeen ja haavalappuja. Kun tulin huoneeseeni niin Kullamaa koputti oveeni ja vaihdettiin muutama sana. Ihana mies :) Täytin palautelomakkeen ja Klo 9 autonkuljettaja haki vastaanotosta ja vei satamaan. Tapasin ystäväni terminaalissa ja menimme laivassa suoraan kahvioon istumaan ja herkuttelemaan. Ajattelin vielä lukea Finest aplikaatiosta hoito-ohjeita ennen kuin lapseni tulevat kotiin. Tämä kauneusleikkaus matkani oli todella onnistunut. Sain myös uusia ystäviä näistä samaan aikaan leikatuista naisista. Vaihdoimme heti yhteystietoja ja tarkoituksemme on tavata parannuttuamme :)

 

Ladataan...

Ystäväni kävi piipahtamassa leikkauspäivän iltana ja hänkin kehui sairaalaa. Enemmän se näyttää hotellilta kuin sairaalalta. Olisin halunnut heti mennä leivonnaista syömään kahvilaan, mutta hoitajat kielsivät, joten ystäväni haki meille kahvilasta leivokset ja hoitajat toivat kahvit.

Täytyy sanoa, että hoitajat ovat todella ihania. Huolehtivat koko ajan onko kaikki hyvin. Todella ystävällistä ja palvelualtista henkilökuntaa :)

Lopulta sain ruokaa kello 17! Päivällinen tarjoillaan kuulema normaalisti suoraan huoneeseen. Sain kuitenkin luvan mennä kahvilaan syömään päivällistä ystäväni saattamana sillä olin kivuton ja hyvä vointinen. Sairaalaruoka sai uuden merkityksen, kun söin lihavokkia ja parmesaanikanaa riisissä. Herkullista, kuten kuvassa näkyy!

 

Ladataan...

Nyt mut on leikattu, oon vähän tokkurainen vielä, mutta yritän vähän kirjoitella aikani kuluksi, sillä en saa kuulema vielä pariin tuntiin ruokaa.

Mun rintakehällä tuntuu painoa ja sängystä ylösnouseminen sattuu kovinkin. Jos olen paikallani niin tuntuu vain pientä jomitusta. Mulle on puettu liivit päälle niin en näe mun rintoja kun vasta huomenna aamulla.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen oveen koputettiin ja hoitaja pyysi minut mukaansa. Hän vei käytävälle josta minut ohjattiin leikkaussalin vieressä olevaan huoneeseen. Juttelin hetken anestesialääkärin kanssa ja vastasin hänen kysymyksiinsä. Sitten minut talutettiin leikkaussaliin ja nousin siihen pöydälle. Muistan, että kuulin laitteiden piippausta ja tunsin miten mua sidotaan kiinni ja katselin ympärilleni ihmetellen niten leikkaussali voi näyttää niin trendikkäältä. Seuraava muistikuva on, että herään ja kaikki on ohi! Tuntui siltä, kun olisin sulkenut silmäni vain sekunniksi, mutta mulla on nyt tissit. Olin vielä tiputuksessa ja hoitaja kyseli oloani. Hän sanoi, että minun pitää yrittää nukkua ja pääsisin noin tunnin kuluttua huoneeseeni. Nyt siis olen huoneessani, johon mut kärrättiin pyörätuolilla ja laitoin ystävälleni viestin, että hän voi tulla moikkaamaan. Hymyilyttää, kun katson mun rintoja :) Oon miettinyt tätä niin kauan ja vihdoin sallin tämän itselleni. Silikonirinnat, niin turhamaiselta, kun tämä kuulostaa niin jopa näiden kipujen keskellä tää tuntuu siltä, että olen saanut kadotetun palan itseäni takaisin. Laitan teille kuvia, kunhan tästä toivun!

Pages