Ladataan...
Ripaus raakaa

Juuh! Kuulkaa nyt on sellasta kutusettiä, että oksat pois! Voi jakaa mielipiteitä, itse tykkään hurjasti ja olen monena aamuna tai välipalaksi syönyt tätä eli chiasiemenpuuroa. 

Vihreä puuro

2 rkl chiansiemeniä

Kypsä päärynä

1/2 banaani

1/2 avokado

Pari desiä riisimaitoa

Vaniljajauhetta

Ruususuolaa (olisinko laittanut noin 1/4 tl)

Anna chiansiementen liota noin 10 minuuttia riisimaidossa jos mahdollista, mutta voit skipata tämän vaiheen, jos on kova kiire. Lisää ainekset blenderiin ja hurauta puuroksi. Mielestäni tämän puuron juju on tuossa suolassa, sitä ei kannata skipata. Suola saa maistua ihan läpi tuossa puurossa, aivan kuten kaurapuurokin saa olla suolaista. Joten maistele ja katso haluatko lisätä suolaa vielä enemmän.

Share

Ladataan...
Ripaus raakaa

Marjainen muromysli on yksi mun lemppareista, mutta miinuksena se, että tavalliset muromyslit ovat melkoisia sokeri- ja rasvapommeja! Lähinnä tuo sokerin määrä kauhistuttaa, lisättyä sokeria on aivan valtavasti, kymmeniä grammoja ihan parissa annoksessa. Syön silti muromysliä useastikin, sillä kuten olen todennut aikaisemminkin, ei syöminen ole mitään ryppyotsaista puuhaa, on epäterveellisempiäkin vaihtoehtoja kuin muromysli. Mutta en halua silti ihan päivittäin vetää tuollaista satsia ja siksi tutkinkin yksi kerta kaupan myslihyllyä tarkemmin. Löysin gluteenittoman myslin, jonka ainesosaluettelo kuulosti hyvältä! Kaurahiutaleita, kurpitsansiemeniä, tattaria, quinoaa, mansikkaa, omenaa ja kanelia, ei lisättyä sokeria. 

Tuunasin vielä mysliä niin, että lisäsin siihen kuivattuja marjoja ja chiansiemeniä. On muuten jännä huomata, miten makupaletti muuttuu ja tottuu uusiin makuihin. Puolitoista vuotta sitten kun siirryin käyttämään maidon sijaan riisi- tai soijamaitoa, maku tökki hieman. Kun maistoin maitoa tuolloin aluksi ¨muutaman viikon tauon jälkeen esim myslin kera, se maistui taivaalliselta. Neutraalilta, pehmeältä, ihanan kermaiselta. Mutta nyt, kun otin myslin kanssa maitoa kun en ole päässyt käymään kaupassa ja riisimaito oli loppu, maku olikin kaikkea muuta kuin hyvä! Maito maistui...jotenkin..eläimeltä. Maistoin siinä tavallaan sen lehmän, kuulostaa hassulta, en osaa selittää, mutta niin vain oli. Nyt riisimaito maistuu makuuni tuolta neutraalilta ja pehmeältä. Niin ihminen tottuu. Kuten tää mysli nyt,  maistan siinä kyllä sen ettei sokeria juuri ole ja kaipaan sitä, mutta jos nyt olisin vuodenkin syömättä sokerimysliä, niin en varmasti pystyisi edes syömään sitä enää. Samaa sanoo vuoden karkkilakossa olleet sokerihiiret. 

 

Share

Ladataan...
Ripaus raakaa

Jokainen kokkailee tyylillään ja tässä keittiössä yleensä puuhaillaan näppituntumalla. Päivittäiset ruoat syntyvät pitkälti omasta päästä, mutta usein niiden takana on jokin inspis, joko jostain lehdestä, blogista, kirjasta tai ohjelmasta saatu.

Tykkään kauheasti reseptikirjoista ja niitä löytyykin vino pino, ovat vieläpä aitiopaikalla keittiössä. Selailen niitä useasti ja mietin, että täytyy kokeilla tätä ja tätä ja tätä jatätäjatätäjatätä jne jne mutta harvemmin kuitenkaan tulee kokeiltua. Vaikka pitäisi kyllä, koska useasti keittiössä iskee se tuskastuttava "mitä tänään syötäisiin" -hetki. Näissä kaikissa kirjoissa on varmaankin tsiljoona reseptiä, jotka olis tarkoitus toteuttaa jossain vaiheessa. Ehkä saisin aikaiseksi moisen, jos pistäisin pystyyn teeman tänne blogiin, jossa vaikka kerran viikossa, tai no, kerran kuussa, kokeilisin jotakin reseptiä.

Tässä muutamia rakkaimpia keittokirjoja.

Ja sitten kuulkaa, vähiten mediaseksikäs, mutta ahh niiiiiin hyödyllinen ja käytetty; Hyvä kokki - 2000 parasta ruokaohjetta! En muista koska olen tämän saanut, vuoooosia sitten, mutta edelleen toimii kuin mikä! Mitä tahansa melkein kokkaileekin, täältä löytyy ohje. Sen totesin taas kerran, kun otin ihan randomista kuvaa tuon kirjan sivuista tätä postausta varten. Katsokaas nimittäin mikä ohje sieltä pompsahti, lehtikaalipaistos! Lehtikaalihan on yksi tämän hetken hittituote niin monella tapaa ja tuskin kuitenkaan monelle tuttu monen vuoden takaa, vaan vasta saapunut useamman keittiöön. Mutta tässä kirjassa lehtikaalikin on seikkaillut jo vuosia.

 

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, oma reseptikirja. Tähän kirjaan reseptejä, joka ovat hyväksi todettu ja monta kertaa tehty. Täältä löytyy se paras pizzapohja ja ne parhaat sämpylät, oivallisimmat marinadit ja maukkaimmat leivonnaiset. Nykyään tulee paljon kirjoitettua reseptejä kännykkään, mutta yritän ylläpitää tätä perinteistä paperi-kynä-linjaa näiden reseptien kohdalla ja tallentaa ne tähän. Sivut ovat just niin suttuiset ja selatun oloiset kuin voi kuvitellakin ja niin pitää reseptikirjojen kohdalla ollakin. Se on vaan hyvä, jos jauho pöllyää, kun sivuja selaa!

Näistä suosikeistani suosittelen suuuuurella lämmöllä erityisesti Sara La Fountainin Hyvää oloa keittiöstä. Joukossa on superfoodia ja raakaruokaa, mutta kuitenkin hyvinkin arkisesti ja sekaruokailijaakin miellyttävästi toteutettuna. Kirja on todella huolella laadittu ja siitä riittää iloa keittiössä vuosiksi, niin laaja kattaus kaikkea nuo kannet pitävät sisällään.

Share

Pages