Eliitti ja kärsijät, deeby ja muut MRA:t ja ATM:t, tulkaa tänne!
Jos internetissä minkään kommenttitekstikentän läheisyydessä käyttää sanoja mies ja nainen, kaikki padot murtuvat. Se on täällä Lilyssäkin nähty tänä keväänä moneen kertaan. Minua on alkanut kiinnostaa tämä kiihko.
Heti alkuun sanon, että vaikka tästä eespäin puhun miesten puolen kiihkosta, samanlaista sukupuoliperusteisesti vihamielistä puhetta tulee myös monien naisten näppiksiltä. Tuomitsen. Mutta tässä uudessa, digiajan sukupuolten sodassa miesten rintamaa edustavat nettikirjoittajat muistuttavat minua monin tavoin siitä, miten niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikkojen yhteisö alkoi kymmenisen vuotta sitten syntyä. On yksi johtava bloggaaja, joka ei pelkää joutua sylkykupiksi, on keskusteluissa häneen viittaavia ja linkittäviä "opetuslapsia", on vahva näkemys, että media ja eliitti ovat monikulttuurisen/feministisen ideologian läpitunkemia, että poliittinen korrektius estää esittämästä tästä ideologiasta poikkeavia näkemyksiä ja että nämä vastarannen kiisket ovat totuuden näkijöitä ja sen puolesta taistelijoita. Ja samalla tavalla lukematon määrä yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia voidaan selittää sillä, että islam/feministit. (Naissotijoiden puolella en juuri tätä analogiaa näe, vaikka sielläkin on erilaista liikehdintää.)
Kiinnostuneena odotan, miksi tätä uutta liikettä aletaan kutsua (Ruotsissa muuten on tämmöiset jämnställdistit, olisivatko sitten tasa-arvolaisia), syntyykö sille oma foorumi, kenties puolue? Ottaisiko Piraattipuolue heidät ehkä suojiinsa?
Tämä ei ollut arvottava analyysi, vaikka varmaan ei ole hirveän vaikea päätellä, kummalle puolelle rintamalinjoja itseni näissä kummassakin battlessa itseni sijoittaisin, jos olisi pakko valita. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja siksi en haluaisi näitä rintamalinjoja. Rasismi on rasismia ja sovinismi sovinismiä, mutta kannatan järkevää keskustelua enkä suinkaan väitä, etteikö maahanmuutossa olisi ongelmia tai että miehet eivät olisi naisia huonommassa asemassa joissakin asioissa.
Siksi haluaisin keskustella rauhallisesti vihaisten mieskärsijöiden kanssa. Ihan sillä lailla asiallisesti. Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia. Kun te tunnutte olevan vahvasti sitä mieltä, että se on meidän vika. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, miten, mutta haluan ihan vilpittömästi yrittää.
Kyse on kaiketi siitä seksistä. Että me ei "anneta" tarpeeksi. Tätä on hankala ymmärtää, kun niin mielelläni "annan", jos tykkään miehestä. En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen sanovan, ettei tykkää seksistä. Hyvin usein kuulen naispuolisten ystävieni valittavan seksinpuutetta.
Tähän käsittääkseni - korjatkaa heti, kun olen ymmärtänyt jotain väärin - vihaiset mieskärsijät vastaavat, että naisilla on liian korkeat vaatimukset. Tämä on osin helpompi ymmärtää. Ehkäisyn keksiminen, naisten koulutus, työelämään siirtyminen jne ovat aiheuttaneet, että naiset eivät tarvitse elättäjää (Tämä juuri siinä markkina-arvoteoriassa on vähän hankala kohta: valtaosa naisista ei enää tarvitse elättäjää, joten jos naiset vain vaihtaisivat seksiä rahaan, niin seksiä ei varmaan enää hirveästi olisi kellään? Kun seksiä kuitenkin vielä todistetusti esiintyy, niin naisten täytyy saada siitä jotain muuta kuin rahaa. Orgasmeja?), joten naisilla ei ole entisenlaista pakkoa päästä naimisiin. Rimaa voi korottaa. Hyvä on, otetaan lähtökohdaksi, että naisilla on rima korkealla. Naiset pärjäävät tutkimusten mukaan miehiä paremmin yksin, eivät syrjäydy jne. Mutta tämä on kaikki makrotasolla. Jos siirrymme nyt niihin naisyksilöihin, jotka esimerkiksi pitävät Lilyssä palstaa ja joita eräät nimimerkit ovat täällä syyttäneet miesten kärsimyksistä: mitä heidän, tai siis meidän, pitäisi tehdä? Miten sitä rimaa voi laskea, jos kokee, että on onnellisempi yksin kuin seurustelemalla tai avioitumalla miehen kanssa, jota ei rakasta? Miten omia rakastumiskriteerejään voi muuttaa?
Kertokaa, te, joilla on asiasta näkemys. Naiset kans. Löytäisimmekö yhdessä rauhanomaisen ratkaisun sukupuolidigisotaan? Haluaisin kirjoittaa aiheesta jutun myös Imageen, joten kernaasti ottakaa yhteyttä sähköpostitse, osoitteeni on tuossa oikeassa sivupalkissa. Haluaisin kovasti tavata Eliitin ja kärsijät, deebyn, Henri K:n ja kumppanit ihan livenä. Ja Henry Laasanen, tervetuloa myös! Olen puolivälissä graduasi.


Kommentit
Hyviä kysymyksiä - ja sellaisia, joihin en ole koskaan kuullut näiden miesasiamiesten koskaan kunnolla vastaavan. Jotenkin epäilen, että tuskin vastaavat nytkään... Mutta mielenkiinnolla kyllä odotan, ja luen jos vastauksia tulee!
Meitsi komppaa Jeminaa. Asia kyllä kiinnostaa sinänsä kovasti, mutta joillekin näiden anonyymivauhkojen argumenteille ei voi olla suuttumatta, joten olen ehkä itse kykenemätön keskustelemaan tästä aiheesta rakentavasti. Mutta hei pojat, antaa palaa sitten, odotamme innolla? Toivon todella, että noihin erittäin hyviin kysymyksiin ihan tosissaan vastataan.
Jos oot kirjottamassa asiapohjasta tekstiä Imageen, suosittelen unohtamaan Eliitin ja kärsijät yms. trollit ja haastattelemaan esim. sitä Laasasta, Pasi Malmia tai vaikka Vihreän miesliikkeen puheenjohtajaa Jukka Jonnista. Jos taas haluat kirjottaa viihteellisen pläjäyksen, jossa pilkkaat "miesasiamiehiä" ja haukut niiden kuvitellun ideologian maanrakoon, niin haastattele ihmeessä Eliittiä ja kärsijöitä ja kumppaneita.
Netissä syntyy paha perspektiiviharha. Täällä ääneen pääsee missä tahansa aiheessa myös ne mielenhäiriön rajamailla painiskelevat tyypit, joiden kanssa tiet harvemmin livemaailmassa risteää. Ei siis ehkä kannata muutaman trollin pohjalta tehä pitkälle meneviä johtopäätöksiä mistään ideologiasta tai liikkeestä. Kannattaa kuunnella niitä, jotka osaa perustella näkemyksiään johdonmukasella tavalla eikä vaan meuhkaa älyttömyyksiä ympäriinsä. Ilmiönä ääliöiden nettitrollaamisessakin voi tietty olla jotain kiinnostavaa, mutta sisällöllisesti hyvin vähän.
"Kun seksiä kuitenkin vielä todistetusti esiintyy, niin naisten täytyy saada siitä jotain muuta kuin rahaa. Orgasmeja?"
Miten olisi, tunnetta, hellyyttä? Ymmärrys siitä, että miehetkin ovat ihmisiä, jotka kokevat, tuntevat, ja elävät - eivät vain lihas- ja suoritusobjekteja, jotka voi Sinkkuelämää -tyyliin pelkistää lompakoksi, lihaskasaksi, ja orgasmikoneeksi? Ymmärryksen siitä, että siinä missä yhteiskuntamme arvioi naisia ehkä liiankin kanssa ulkonäön perusteella, se tekee saman miehille - hieman erilaisin perustein.
"Jos siirrymme nyt niihin naisyksilöihin"
Yksilötasolla ne naiset, jotka vaativat kovaan ääneen kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin voisivat myös ehkä korottaa ääntään, ja tasa-arvon nimissä vaatia mieskiintiöitä korkeakouluihin. Tasa-arvoahan me kaikki haluamme, eikö?
Heippa.
Minä käyn ihan yksityistä taisteluani miltei koko muuta Suomea vastaan. Minua vastaan ovat Tarja Halonen, Pentti Arajärvi, neljä viimeisintä hallitusta, STM:n tasa-arvoyksikkö, TANE, ay-liikkeet, Samapalkkaohjelma, lukuisat professorit ja kaikki feministiset tutkijat jne, jne. Tänäkin vuonna on ilmestynyt jo kaksi väitöskirjaa, joissa ollaan täysin päinvastaista mieltä kuin minä.
Sanot "...on vahva näkemys, että media ja eliitti ovat monikulttuurisen/feministisen ideologian läpitunkemia, että poliittinen korrektius estää esittämästä tästä ideologiasta poikkeavia näkemyksiä ja että nämä vastarannen kiisket ovat totuuden näkijöitä ja sen puolesta taistelijoita."
Minä olen totuuden näkijä ja vastarannan kiiski ja väitän, että mainitsemani tahot ovat väärässä, kun väittävät, että se, että naiset saavat 80 % miesten kuukausiansioista, on tasa-arvon vastainen palkkakuilu.
Minä väitän, että naiset Suomessa saavat tekemästään työtunnista korvauksen, joka on suurempi kuin miehen saama korvaus ILO 100-sopimuksen mukaisesti laskettuna. (ILO 100: samanarvoisesta työstä sama palkka).
Median ja eliitin virhe on siinä, että vertailemalla kuukausiansioita, he unohtavat sen tosiseikan, että miehet tekevät huomattavasti enemmän työtunteja palkkansa eteen kuin naiset. Lisäksi heidän laskelmassaan ovat mukana yötyö- ym. lisät, jotka eivät kuulu tasa-arvoiseen palkkavertailuun. Sen sijaan mukaan pitää ottaa esimerkiksi eläkkeet, joita naiset saavat mieheiä enemmän. Miehet maksoivat vuonna 2010 11 miljardia eläkemaksuja ja saivat eläkettä 10 miljardia. Naisten luvut olivat: Maksuja 8 miljardia, eläkkeitä 9 miljardia.
Miljoonia euroja tuhlataan vuosittain naisten palkkojen korottamiseksi, vaikka ne miljoonat pitäisi käyttää miesten palkkojen korottamiseksi naisten palkkojen tasolle.
Ota yhteyttä paulisumanen miuku gmail piste com, niin saat lisätietoa
Pauli Sumanen
Työaika- ja palkkatilastotutkija
Tasa-arvoaktivisti
"Kiinnostuneena odotan, miksi tätä uutta liikettä aletaan kutsua (Ruotsissa muuten on tämmöiset jämnställdistit, olisivatko sitten tasa-arvolaisia), syntyykö sille oma foorumi, kenties puolue? Ottaisiko Piraattipuolue heidät ehkä suojiinsa?"
Mikäli viittaat maskulismiin, Panu Horsmalahtihan on ajanut miesten etua piraattipuolueessa saaden aika vähän ääniä eduskuntavaaleissa, joihin osallistui. Voi kuvaannollisesti sanoa, että kalastaja jäi itse omaan koukkuunsa (tulevaa ei tietenkään voi vielä tietää).
Useimmat miesaktivistit toimivat netissä, eivätkä ole siis poliittisia tai julkisuushakuisia toimijoita. Maskulistin taakka on raskas kantaa nykymaailmassa, jossa miehet noin yleisesti tyytyvät yksipuoliseen herrasmiehen osaansa ja oppivat pätemään ja saamaan edes jonkinlaista hyötyä siinä.
"Rasismi on rasismia ja sovinismi sovinismiä, mutta kannatan järkevää keskustelua enkä suinkaan väitä, etteikö maahanmuutossa olisi ongelmia tai että miehet eivät olisi naisia huonommassa asemassa joissakin asioissa."
Maahanmuutossa on se ongelma, että keskuuteemme virtaa kulttuuriimme sopeutumatonta ihmisainesta. Toinen epätasapainotekijä on se, että maahanmuutto valikoi miehiä, useimmiten vieläpä sotaisista maista karanneita olosuhteisiinsa nähden rikkaita päällystöpoikia, mikä tietysti imartelee suomalaisnaisten statusviettiä.
Itseluottamuksen etsiminen miehistä näyttäisi olevan naisten heikko kohta. Miehistä haetaan jotain tärkeää, mikä joko puuttuu itseltä, tai jonka vuoksi ei itse ole tarvinnut erityisesti taistella. Silti en ole vielä nähnyt miesten itseluottamukseen kohdistuvaa fantasiointia kritisoivaa mediakeskustelua. Itseluottamuspiirteissä ei sikäli ole vikaa, mutta suurin miesten syrjäytymistä aiheuttava tekijä näyttäisi kuitenkin olevan tuo seksistinen itseluottamukseen perustuva vaatimus, joka sotii osittaisesti monen miehen perusluonnetta vastaan.
"Siksi haluaisin keskustella rauhallisesti vihaisten mieskärsijöiden kanssa. Ihan sillä lailla asiallisesti. Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia."
Kyse ei ole väkinäisistä teoista, vaan asioiden ymmärtämisestä. Jotkut harvat
nuoret naiset ovat osoittaneet kykenevänsä rakastamaan miehiä siitä huolimatta, että ympäriltä jatkuvasti painostetaan valitsemaan partneri yhä korkeammalta itseluottamuksen tasolta. Ellei itseluottamusasiaan puututa, miesrooli tulee säilymään kapeana, eläimellisenä ja sivistysyhteiskunnalle vieraana.
"Kun te tunnutte olevan vahvasti sitä mieltä, että se on meidän vika. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, miten, mutta haluan ihan vilpittömästi yrittää."
Naisia on turha syyttää enempää, kuin on aiheellista. Pitäisi huomioida sekin, että naiset ovat usein kyvyttömiä mallintamaan omia toimintametodejaan. Mutta
jos miehelle asetetusta itseluottamuspakosta saataisiin aikaan julkista keskustelua, kenties naisten keskimääräistä halua osallistua yhteisvastuullisiin asioihin voitaisiin nostaa, mikä johtaisi siihen, että eri luonnetyyppiä edustavat ihmiset pääsisivät paremmin esiin. Myös ne hyvän itseluottamuksen ja vahvan karisman omaavat pääsisivät esille sivistyneemmässä muodossa.
"Kyse on kaiketi siitä seksistä. Että me ei "anneta" tarpeeksi. Tätä on hankala ymmärtää, kun niin mielelläni "annan", jos tykkään miehestä. En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen sanovan, ettei tykkää seksistä. Hyvin usein kuulen naispuolisten ystävieni valittavan seksinpuutetta. "
Käytännössähän seksin saaminen ei ole ongelma - huonoa seksiähän on
tarjolla jatkuvasti - mutta maneerit on ohuita, ja hyvää täyttymyksellistä seksiä harjoitetaan harvoin.Kun hiljaisempi mies haluaa naiselta palveluksia hyvälaatuisesti ja vakituisesti toteutettuna (esimerkiksi handjob, suihinotto) ja lisäksi monien toivomia käsirauta-kuritusjuttuja naiset on koulutettu ajattelemaan kartellinomaisesti, ettei sellaisesta kieltäydytään. Yleisessä seksuaali-ideaalissa mies on muuttunut jyystäjäksi ja panokuninkaaksi, koska hänelle sälytetään sängyssä enemmän "töitä" ja "massaa".
"Tähän käsittääkseni - korjatkaa heti, kun olen ymmärtänyt jotain väärin - vihaiset mieskärsijät vastaavat, että naisilla on liian korkeat vaatimukset. Tämä on osin helpompi ymmärtää. Ehkäisyn keksiminen, naisten koulutus, työelämään siirtyminen jne ovat aiheuttaneet, että naiset eivät tarvitse elättäjää"
Naisten korkeat vaatimukset eivät vastaa naisten omaa tasokkuutta. Ymmärrettävästi miehiä voi inhottaa se, että heiltä odotetaan suorittajuutta, siinä missä naisen ei tarvitse vaivautua tai muuttua miksikään (vaikka toki monet naiset näkevät positiivisessa mielessäkin vaivaa, en sitä kiistä).
"Jos siirrymme nyt niihin naisyksilöihin, jotka esimerkiksi pitävät Lilyssä palstaa ja joita eräät nimimerkit ovat täällä syyttäneet miesten kärsimyksistä: mitä heidän, tai siis meidän, pitäisi tehdä? "
En kait ole erityisemmin syytellyt, vähän ehkä heitellyt jakkaroita. Ehkä jotkut muut ovat valinneet sellaisen linjan. Itse kannatan ns. täyspäisyyttä, elikä sitä, että myös hyvät asiat tapahtuvat järjen tantereilla.
"Miten sitä rimaa voi laskea, jos kokee, että on onnellisempi yksin kuin seurustelemalla tai avioitumalla miehen kanssa, jota ei rakasta? Miten omia rakastumiskriteerejään voi muuttaa?"
No, puhdas rakkaus naiselta on minulle hyvinkin tuttua. On eri asia rakastua toisen sieluun, kuin toisen statukseen. Jotkut harvalukuiset naiset osaavat elää miesten kanssa riippumatta heidän statuksestaan, ja sehän vaatii jo epätavanomaisia lähtökohtia.
"Kertokaa, te, joilla on asiasta näkemys. Naiset kans. Löytäisimmekö yhdessä rauhanomaisen ratkaisun sukupuolidigisotaan? Haluaisin kirjoittaa aiheesta jutun myös Imageen, joten kernaasti ottakaa yhteyttä sähköpostitse, osoitteeni on tuossa oikeassa sivupalkissa. Haluaisin kovasti tavata Eliitin ja kärsijät, deebyn, Henri K:n ja kumppanit ihan livenä. Ja Henry Laasanen, tervetuloa myös! Olen puolivälissä graduasi."
Toivottavasti pääsemme joskus aikojen saatossa tapaamaan kosteissa merkeissä, mutta näin Image jutun kannalta kehottaisin kääntymään Laasasen puoleen ja käyttämään muita keskusteluja lähdemateriaalina.
Vioko asialle tehdä mitään. Ehkä joskus, ehkä ei enää ikinä.
Me olemme noin 10 000-15 000 vuotta sitten alkaneen muutoksen jälkeläisiä, joista on tullut omistajia ja omistettavia. Raamattu on yksi näistä tuolloin kehitetyistä opuksista, jossa luodaan ihminen uudestaan luomalla uusi kieli ja käsitteistö.
Laitoin suomi24 ateisti palstalle muutaman kirjoituksen asiasta. Yhden kohtalaisen ja toisen liian pitkän ja sekavan. Samoin taisin Jeminan johonkin bloggaukseen yhden tarinan samasta asiasta kirjoittaa..
"Raamatun tarkoitus ihmisen alistaminen esineeksi.
Raamatussa ei liene ilmaisua ei-omistaville ihmissuhteille. Raamatussa ihmiset ovat esineitä, jotka voidaan omistaa ja jumala omistaa ihmiset. Ihminen on ikäänkuin vuokraruumiilla väliaikaisesti liikkeellä ja saa päättää miten tällä vuokra ruumilla touhuaa.
Ilmeisesti siirtyminen laumassa liikkuvista metsästäjä-keräilijöistä maatalouteen on ollut vaikea ja kivulias kun on pitänyt alkaa kehittämään omistuslakeja ja valtahierarkioita, jotta saataisiin entinen laumaeläin pysymään alistettuna omassa karsinassaan.
Muinaisia taikauskoja on tarvinnut terästää uusilla möröillä, joita planeettamme ilmiöt ja pedot olivat jo vanhastaan maustaneet omilla jyrinöillään ja mörinöillään.
Hedelmällisen puolikuun alueelle oli muinoin kertynyt sen verran ihmisiä, että piti keksiä riittävän tehokkaat pelote menetelmät, joten keksittiin kuoleman vakuutus, jota noudattamalla selviää kuolemasta elävänä. Saadakseen tämän piti luopua muinaisita laumaeläimen tavoista ja lähisukulaistemme promiskuiteettisesta seksuaalisuudesta. Eli tarvittiin riittävän pitkä ja tehokas aivopesuvaltakoneisto, jolla oli taloudellista ja sotilaallista valtaa viedä nämä uudet totuudet läpi.
Nykyisin emme enää tiedosta enää juuri mitään tuosta ajasta ennen nykyisten uskontojen ilmaantumista. Amazonin sademetsissä ja Indonesian saarilla elää kuitenkin vielä näitä uskontojen mukaan väärinajattelevia ihmisiä, jotka elävät promiskuiteetissa eli parittelevat keskenään ja omistamista/mustasukkaisuutta ei tunneta.
Nämä meidän muinaiset uskonnot saastuttivat aatamin ja eevan kaltaisilla tarinoilla ihmisen seksuaalisuuden ja naisesta tehtiin huora. Samalla omistava avioliitto syntyi ja synnyttin myös omistettavan esine-ihmisen, jota ei sitä ennen vielä tässä muodossa ollut.
Nykyisin kun uskonnon vaikutus on ainakin länsimaissa väliaikaisesti hieman hellittänyt otettaan lähimmiltä sukulaisiltamme periytynyt käyttäytymisemme on alkanut tulla enenevissää määrin esiin esim avioeroina ja peräkkäisinä sarjaparisuhteina. Lähimmäksi alkuperäämme pääsevät polyamoristit, joilla on kuitenkin vielä jonkinlainen sopimus suhteensa laadusta.
Historiamme ja talousjärjestelmämme ovat kaikki lähtöisin tuosta muinaisesta maatalouteen siirtymisen murroksesta, jossa omistaminen synnytettiin. Samoin kielemme kuvaa todellisuutta samalta omistamis pohjalta. Talousoppineet päristelevät partojaan kapitalismin ja marxilaisuuden paremmuudesta, mutta tämänhetkisen todellisuutemme arvot eivät veny kuin omistamisongelmien teoretisointeihin.
Uskonto on purettava siitä lähtien, mitä se on tullut tukahduttamaan ja löydettävä sen tuhoama todellisuus uudestaan.
Raamattu ja muut opukset sisältävät säännöt ja määräykset, jotka tuolloin 13 000 vuoden aikana oli saatu kokeilluksi ja toimiviksi manipulointi menetelmiksi todettu.
Muinaista sosiaalista konstruktionismia?
Aatamista ja Eevasta alkaa raamatussa seksuaalisuuden kaiken kattava tukahduttava manipulointi. Sitä kautta sitten ollaan päästy nykyaikaan. Kuuskyt luvulla sitten päästeltiin kamoissa kunnon orgioissa, mutta ilman kamapöllyä palattiin takaisin esineiksi.
Mutta raamatusta yms muista saduista on suoraan luettavissa myös purkukoodi. Se mitä uskonsadut vimmatusti kieltää ja tekee suurimmaksi synniksi ovat niitä asioita mistä tämä nykyinen asetelma on saanut aikansa. Joku voi todeta, että mites tappaminen. Tappaminen lienee riistäytynyt käsistä kun tuota uutta uljasta omistaja/esine ihmistä on seksuaalisen esineellistämismanipulaation avulla synnytetty, joten sitä on ollut syytäkin yrittää hillitä. Samoin keskenään kilpailevat esineet ovat alkaneet valehdella toisilleen saadakseen lisää valtaa ja asemaa.
Siinähän ne omistavassa esineellistetyssä maailmassa tarvittavat kymmenen käskyä, jotka tulivat nyt mieleeni jotka olin jo ehtinyt unohtaa.
Kymmenen käskyä
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Esineiden satuvalmistaja määräys.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
Ei saa käyttää piraatti tuotteissa?
3. Pyhitä lepopäivä.
Pitää välillä levätä, että jaksaa palautua. (Lienee todettu käytännön kokein, että liikarasitus kuluttaa orjat liian nopeasti loppuun.)
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Kotona opitut uuset esineellistymistavat eivät ole kaivanneet kriittisiä epäilijöitä ja parhaiten oppi on mennyt perille isältä pojaille ja aidiltä tyttärille.
Seuraavat suoraan esineiden omistamiseen liittyviä neuvoja
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Linkki:
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/10kaskya.html
Punaisista nuolista löytyy raamatun selittäjien monisanaiset selitykset asialle...
"Kannattaa kuunnella niitä, jotka osaa perustella näkemyksiään johdonmukasella tavalla eikä vaan meuhkaa älyttömyyksiä ympäriinsä. Ilmiönä ääliöiden nettitrollaamisessakin voi tietty olla jotain kiinnostavaa, mutta sisällöllisesti hyvin vähän."
Minä ainakaan en ole mielenhäiriöinen, perustelen näkemykseni, enkä meuhkaa älyttömyyksiä.
"Amazonin sademetsissä ja Indonesian saarilla elää kuitenkin vielä näitä uskontojen mukaan väärinajattelevia ihmisiä, jotka elävät promiskuiteetissa eli parittelevat keskenään ja omistamista/mustasukkaisuutta ei tunneta."
Toisin kuin oletetaan, noin liene on. Moni suomalainen jässikkä suotta luulee matkivansa Papua-Uusi-Ginealaista kyläihmistä hiipiessään aviovaimonsa luo sänkyyn ja heittäytyessä tämän päälle kirvesmiehen elkein.Mutta totuus paikan päällä voi olla hyvinkin toisenlainen. Uusi-Ginealaisella "vili":llä saattaa olla hyvinkin rauhallinen ja vakaa suhde seksiin, jota on tarjolla kavereillekin.
Mua aina hämää, mistä nämä "95% naisista" -tiedot tulee, ainakin kun ne yleensä on aika ristiriidassa omien havaintojeni kanssa; esim. en tunne ketään, joka ei nykypäivänä enää suostuisi ottamaan mieheltä suuhun tai avittamaan kädellä ja pitäisi sitä normaalia osana seksiä. Minkä lisäksi aika harvat naiset varmaan haaveilee jyystäjästä ja panokuninkaasta... Tai sitten tämä että vain aniharvat ja poikkeukselliset naiset tajuaa nähdä miehen sielun statuksen ohi: miten sitten kuitenkin joka viikonloppu kaikkialla tavallisen näköiset, normaalituloiset ja ei mitenkään erityisen säkenöivät pariskunnat menee keskenään naimisiin? Oikeesti ne jotka sanoo ettei tavallisenharmaa ja kiltti suomalainen mies vaan löydä kumppania ei ole tainnu katsoa yhtään jaksoa Satuhäitä...
Okei tässä oli taas tätä naisnäkökulmaa mutta jos näitä kysymyksiä voisi käsitellä tulevassa artikkelissa niin olisin iloinen.
ps. suinkaan kaikki feministit ei kannata kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, esim. minä.
"Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia."
Vielä ei tarvitse miettiä mitä pitäisi tehdä, kun tärkeämpää olisi osata asettua toisen osapuolen asemaan. Pitää ymmärtää miksi miehiä syrjäytyy, ja millä tavalla miehet ovat onnettomia. Vakuutan, että tässä empatiaharjoituksessakin on aloittelijalle tarpeeksi haastetta. Kannattaa siis opetella kävelemään ennen kuin yrittää juoksemista.
Samoin pitää osata tehdä ero sen suhteen miten asiat ovat, ja miten niiden tulisi olla. On erittäin vaikeaa kehittää ymmärrystä, mikäli keskustelun osapuolet eivät uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Epäkohtia ei voi korjata jos ei ymmärrä asiaan liittyviä tosiseikkoja.
Pitää uskaltaa työntää ennakkoasenteet syrjään edes hetkeksi ja rehellisesti kuunnella mitä (vihaisillakin) nettikirjoittajilla on sanottavaa. Vihassa ei sinänsä ole mitään pelättävää, sillä useimmiten se kumpuaa pelkästä turhautumisesta. Ei myöskään ole tarvetta panikoitua ja yrittää heti keksiä mitä pitäisi tehdä ja miten ongelma pitäisi korjata. Sekin riittää noin aluksi, että osoittaa kykyä ymmärtää toisen osapuolen sanomaa. Varoituksen sana: Empatiakyky ei ole syntymälahja. Ei edes naisille.
Mikäli tuntuu siltä, että yllä mainitut seikat ovat jo hallussa, niin kehottaisin pohtimaan asiaa uudelleen. Nämä eivät ole helppoja asioita. Ei varsinkaan nuorehkoille naisille, joille on julistettu yhden ideologian sanomaa koko heidän nuoruusikänsä ajan.
Ajattelin vastata tämän kirjoituksen kysymyksiin ja pohdintoihin seuraavan Huoltamon blogini kirjoituksessa maanantaita.
http://www.huoltamo.com/blogit/kaikki/henry-laasanen/
Jos artikkelin kirjoittajalle tai muille (naisille) tulee aiheesta jotain muita kysymyksiä mieleen, niin laittakaa vaikka tänne kommentteihin.
PS: Graduni ja kirjani "Naisten seksuaalinen valta" ovat eri teoksia ja valtaosa mielenkiintoisimmista asioista on vain kirjassa. Gradussa on 119 sivua, kun taas kirjassa on 365 sivua. Eli suosittelen blogistia lukemaan mieluummin kirjani, se löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.
"ps. suinkaan kaikki feministit ei kannata kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, esim. minä."
Ja juuri tämä on keskustelun, "maskulistien" ja "feministien", välisen keskustelun suurin ongelma. Aina, kun keskustelu aukeaa, molemmat osapuolet heittävät nämä pallot toisilleen. En myöskään usko, että kannatat miessikijöiden säännöllistä abortoimista, mutta tässä maailmassa on feministejä, jotka feminismin nimissä kannattavat sitä. Siksi, (molemminpuoleista) keskustelua seuratessa kummastakaan liikkeestä on vaikea löytää yhteistä linjaa - itseasiassa, miesasialiikkeen kunniaksi on sanottava, että ne henkilöt, jotka karkeimpia törkeyksiä heittävät, eivät ainakaan ole "virallisten" tahojen keulapaikoilla (isoissa ulkomaissa usein professorit, kotisuomesta varmaan lähin korvike on Akuliina Saarikoski).
Siksi keskustelu ehkä kuulostaa molemminpuolin hieman absurdilta - maltillisemmat keskustelijat jäävät helposti vesikauhuisten meuhaajien varjoon, etenkin internetissä. Maskulismilla nyt ei ole valtion rahoittamaa keskustelukanavaa, vielä (naistutkimuksen laitokset, legioona yhdistyksiä, tasa-arvoyksikkö).
"Mua aina hämää, mistä nämä "95% naisista" -tiedot tulee, ainakin kun ne yleensä on aika ristiriidassa omien havaintojeni kanssa; esim. en tunne ketään, joka ei nykypäivänä enää suostuisi ottamaan mieheltä suuhun tai avittamaan kädellä ja pitäisi sitä normaalia osana seksiä."
Naisten janoamat miehet ovat pääsääntöisesti leijonakuninkaita,
jääkiekkoilijoita tai menestyneitä ex-tavismiehiä. Toki naiset tykkäävät antaa näille oraalisia palveluksia, mutta hiljaisempien tyyppien kiihottamis + mahdolliset alistumis- ja hoitsufantasiat tapahtuu usein tahdonvastaisesti tai jää yleensä oman käden varaan, eli naisen rakkaus ikäänkuin puuttuisi niistä kokonaan.
"Pitää ymmärtää miksi miehiä syrjäytyy, ja millä tavalla miehet ovat onnettomia. "
Naiset eivät halua seksuaalisesti kohdata miehiä, joilla on
a) Huono tai edestakaisin vispaava itseluottamus
b) joilla on epämuodollisia ajatusprosesseja
c) jotka ovat turhan omaperäisiä
d) joilla on henkilökohtaisessa elämässä riippuvuustyyppisiä ongelmia tai tapoja. Myöskään miehen halu irtautua riippuvuuksista ei yleensä auta, vaikka naisesta voisi olla siinä prosessissa apua.
Naiset kohtelevat yleisesti miestä vähän niinkuin bussikuski, joka päästää miehen väliasemalla kahville tai tupakille, mutta miehen myöhästyessä 5 sekuntia aikataulusta bussi lähteekin eikä ota miestä enää kyytiin.
Kiitos kaikki keskustelijat!
Jaime, en ole tekemässä juttua miesasialiikkeestä vaan ilmiöstä ja mielipiteistä joihin olen nettikeskusteluissa ja blogeissa yhä useammin törmännyt. Ja kuten yllä selitin, en myöskään aio pilkata ja haukkua, vaan yrittää ymmärtää. Tämä rajaus ei toki sulje ketään haastateltavia pois, mutta totta, että olenpa usein miettinyt esim Eliitin ja kärsijöiden todellisia tarkoitusperiä. Musta maksaaa vaivan ainakin yrittää selvittää niitä.
Satunnainen seuraaja, anteeksi, käytin huomaamattani sarkasmia, ei tietenkään olisi saanut. Ehdotin että naiset saisivat vaihtomarkkinoilla seksistä orgasmeja eikä rahaa, kun se miehen raha ja elättäjyys tuntuu 2010-luvulla niin epähoukuttelevalta vaihtotavaralta. Koska mun on äärettömän vaikea muutenkaan mitenkään samastua tähän seksivaihtoajatukseen, heitin orgasmit vaihtotavaraksi ihan pilkkamielessä. Itselleni, ja jotenkin kuvittelisin että useimmille naisille, on itsestäänselvää, että seksissä saa juuri noita mainitsemiasi asioita. Eikä ole lainkaan vaikea ymmärtää, että sukupuoliroolit ovat tiukat ja kahlitsevat sekä miehille että naisille.
Pörssiyhtiöiden hallitusten kiintiöt ja Pauli Sumasen esiinnostamat palkkaeroasiat eivät kumpikaan ihan kuulu tähän keskustelurajaukseen. Eikä siinä mitään, voi niistä puhua silti, mutta mulla ei ole niin loppuun asti ajateltuja ja argumentoituja mielipiteitä niistä, että lähtisin niitä huutelemaan. Joissakin tapauksissa kannatan positiivista syrjintää, mutta en ole yhtään varma, kuuluuko naiskiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin -tapaus niihin. Sumanen, en kuitenkaan malta olla kysymättä noista eläkerahoista: onko niissä laskettu myös, minkäkokoisista kokonaispalkoista miehet maksavat sen 11 ja naiset 8 miljardia? Ja onko laskettu ihan että kuinka moni nainen ja mies niitä eläkkeitä saa, ja minkä verran kuukaudessa? Nämä ovat ihan uteliaan kysymyksiä vain.
Deeby, juuri Panu Horsmalahden takia heitin Piraattipuolueen. Mutta tosiaan, saapa nähdä.
Ylipäänsä, valaisevia pointteja sulla! Esimerkiksi tämä, että kyse ei olekaan seksin määrästä vaan laadusta. Sehän on ihan eri keskustelu sitten! Nyt olisi kiva kuulla muilta, että ollaanko tästä samaa mieltä, että seksiä kyllä saa, vaan ei hyvää. Ja mieluummin jotain muita perusteluita kuin omakohtaisia epäonnistuneita seksejä, koska niillä perustellen voisi varmaan itse kukin yleistää kaikenlaista toista sukupuolta koskevaa.
Musta nää seksin laatu -, suihinotto- ja (monien toivomat??) käsirautakysymykset on ihan toinen, jostain seksologinäkökulmasta käytävä keskustelu, mutta kysyn kuitenkin, että onko todella niin, että jos "hiljaisempi mies" pyytää (ääneen) näitä, naiset kategorisesti kieltäytyvät? Että jos joku ns statusmies kysyisi, niin samat naiset suostuisivat?
Pidetään mamukeskustelukin jossain eri paikoissa, mutta tämäkin oli mulle uutta tietoa että maahanmuuttajista huomattava osuus olisi olosuhteisiin nähden rikkaita päällystöpoikia, ja että sen takia suomalaisnaiset kiinnostuisivat heistä. Oisko sulla linkkejä? Tavallaan ei ole hankala logiikka, että jos suomalaisnainen johonkin ihastuu, niin ennemmin kouluja käyneisiin kuin lukutaidottomaan (karrikoin!) maahanmuuttajaan, mutta voiko tätä nyt sitten todella kutsua statusvietiksi? Ja onko tämä oikeasti ongelma?
Itseluottamus, kiintoisaa myös. Aika todennäköistä kyllä, että hyvän itseluottamuksen naiset ja miehet pärjäävät kaikin tavoin elämässä paremmin. Varmaan erityisesti parisuhteissa, koska on helvetin vaikeaa elää ihmisen kanssa, jolla on huono itseluottamus, se tuppaa heijastumaan käytökseen monin inhottavin tavoin. Miten musta tuntuu että tätä ongelmaa pitäisi alkaa ratkoa siitä päästä, että miten lasten ja nuorten itseluottamusta rakennettaisiin paremmaksi? Palataanko tässä ehkä taas niihin ahtaisiin sukupuolirooleihin? Kuka niihin on syypää? Varmaan molemmat sukupuolet?
Tai no okei, mitä sä tarkalleen tarkoitat itseluottamuksella? Mä ymmärrän sen niin, että on hyvä olo ja sinut itsensä kanssa. Se on jotenkin aika perusedellytys hyvälle parisuhteelle, sekä mieheltä että naiselta.
Mihin perustat ajatuksen, että "useimmat naiset" rakastuvat statukseen eivätkä sieluun? Ja onko mainitsemasi statusvietti eri asia kuin tämä itseluottamusasia, josta nyt lähinnä puhuit?
Naiset, onko teillä ymmärrystä miesten kokemille paineille ja rooliodotuksille? Kertokaa. Jos on, millaisissa tilanteissa koette empatiaa miehiä (ryhmänä) kohtaan? (Anteeksi tämä heteronormatiivisuuteni, mutta kun aihe on jotenkin aika heteronormatiivinen.)
Ja edelleen tapaisin sut deeby mielelläni aiemmin kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Ei tartte olla nimellään tai edes antaa haastattelua, mutta silti, ihan vaan tavata. Lupaan täten julkisesti olla kunnioittava ja reilu.
Jatkuu.
Kunnian Kukko, kyllä, empatia on hyvä lähtökohta. Empatiakyky käsittääkseni nimenomaan on syntymälahja ihmisillä sukupuoleen katsomatta, muuten tästä yhteiskunnassa elämisestä ei tulisikaan mitään.
Olisiko ongelma ehkä se, molemmin puolin rintamia, että kun maailmassa on virheitä niin paljon. Että kun alkaa puhua yhdestä epäkohdasta A ja osoittaa siihen syyllisen, syyllinen loukkaantuu, koska hän on käyttäytynyt niin kuin on sen vuoksi että on olemassa epäkohta B johon syyllinen on se ensimmäinen syyllistäjä. Ja ensimmäisellä syyllistäjällä puolestaan on syynä epäkohta C jne, jne. Siksi näistä on niin vaikea puhua.
Mutta edelleen, mitä voisimme tehdä? Ok, lisää empatiaa, mutta nyt nimenomaan kuuntelen (vihaisiakin) nettikirjoittajia. Toivon heiltä konkreettisia, perusteltuja parannusehdotuksia ja myös niitä tosiseikkoja, asioiden oikeita nimiä, mutta niin rautalangasta väännettynä ja samalla asiallisesti, että voidaan oikeasti keskustella.
Henry Laasanen, kiitos. Hirveän mielelläni kyllä pitäisin tämän keskustelun yhdessä paikassa (ja yhden netiketin mukaisena), saanko sitten vaikka kopsia tekstisi tänne? Hankinpa kirjasikin. Aloitin gradusta koska se oli nopeammin käsillä ja myös koska ajattelin sen olevan tieteellisempi, lähdeviitteet jne.
Deeby, mihin pohjaat oikeastaan kaiken tuon? Hoitsufantasiat ja sen että naiset haluavat leijonakuninkaita ja jääkiekkoilijoita, ja mikä on ex-tavismies? Itse pyrin tässä koko ajan katsomaan oman mutuni yli, miettimään, että onko jollain näin vaikka mulla ei olekaan, olisivatko naiset yleensä tällaisia vaikka itse en tunnista, jne. Olisi tosi helppo luetella samanlaisia listoja siitä, millaisia "miehet" on, mutta kun tiedän itsekin, että mun luonne ja elinpiirini, asuinpaikkani, lempibaarini, työni ja seuraamani media määrittävät todella paljon sitä, millaisia miehiä itse kohtaan ja millaisia ystäväni kohtaavat. Toivon että olet ottanut tämän omalla kohdallasi huomioon.
Ja en oikein tiedä, voiko naisia syyllistää siitä, jos he eivät halua elämäänsä riippuvuuksien kanssa painiskelevia miehiä, jotka lupaavat muuttua. Ihan oikeasti. Mitä ovat epämuodolliset ajatusprosessit? "Turhan omaperäisillä" miehillä ja naisilla on varmasti vaikeampi löytää kumppania kuin hieman tavallisemmilla. Onko kenenkään vika?
Ja muuten, kun tuossa aiemmin kirjoitit, että useammat maskulistit toimivat netissä eivätkä halua julkisuuteen, niin ihan vaan kommenttina, että se on ehkä huono taktiikka, jos haluaa parantaa tilannetta. Mutta uskonkin kyllä, että se asia muuttuu aikanaan.
Niin ja vielä: "Naisten korkeat vaatimukset eivät vastaa naisten omaa tasokkuutta." Mitä se tasokkuus tässä on? Puhutko seksistä? Ja mihin naiset eivät vaivaudu?
"Musta nää seksin laatu -, suihinotto- ja (monien toivomat??) käsirautakysymykset on ihan toinen, jostain seksologinäkökulmasta käytävä keskustelu, mutta kysyn kuitenkin, että onko todella niin, että jos "hiljaisempi mies" pyytää (ääneen) näitä, naiset kategorisesti kieltäytyvät?"
Naiset eivät yleensä ota vakavasti tällaisia miehiä. Joskus nainen voi tehdä mieliksi, mutta tuloksena on ponnetonta ja huonolaatuista seksiä. Usein kuulee puhuttavan, että jotkut asiat on parempi pitää fantasioina.
"Että jos joku ns statusmies kysyisi, niin samat naiset suostuisivat?"
Kyllä. Statusmiehet harvemmin haluavat seksissä esimerkiksi alistusta, mutta he toteuttavat kyllä usein naisten omia alistumis- ja raiskausfantasioita. Naiset eivät vastavuoroisesti huolehdi kevytrakenteisten miesten tarpeista.
"Pidetään mamukeskustelukin jossain eri paikoissa, mutta tämäkin oli mulle uutta tietoa että maahanmuuttajista huomattava osuus olisi olosuhteisiin nähden rikkaita päällystöpoikia, ja että sen takia suomalaisnaiset kiinnostuisivat heistä. Oisko sulla linkkejä?"
Rajuilta sota-alueilta pakeneminen vaatii rahaa ja joskus myös suhteita.
Tavallinen kansa jää kitumaan alueille, kun päälliköt lähettävät omia poikiaan turvaan Eurooppaan. Aiheesta on ollut lukuisia keskusteluja netissäkin. Ei minulla linkkejä tässä nyt ole, mutta aikamoisia primusadoniksia Afrikastakin tänne lappaa. Naispuoliset yksin tulevat maahanmuuttajat käännytetään rajalta, koska pelätään heidän muka osallistuvan ihmiskauppaan.
"Itseluottamus, kiintoisaa myös. Aika todennäköistä kyllä, että hyvän itseluottamuksen naiset ja miehet pärjäävät kaikin tavoin elämässä paremmin. "
Tähän tulisikin saada muutos. Olipa itseluottamus hyvä tai huono, ihmiselle tulee antaa mahdollisuus pärjätä ja menestyä. Itseluottamus on osaltaan luonteenpiirre, joten ei voida täysin etuoikeuttaa ihmisiä, joilla on vahva karisma.
"Miten musta tuntuu että tätä ongelmaa pitäisi alkaa ratkoa siitä päästä, että miten lasten ja nuorten itseluottamusta rakennettaisiin paremmaksi?"
Ei voida vaatia itseluottamusta. Seksiä pitää antaa myös huonoa itseluottamusta vastaan. Naisten toiminta itseluottamusta imevinä mehiläisinä tulee lopettaa.
"Palataanko tässä ehkä taas niihin ahtaisiin sukupuolirooleihin? Kuka niihin on syypää? Varmaan molemmat sukupuolet?"
Ahtaan sukupuoliroolin tekee se, että kaikki miehet pakotetaan toimimaan itseluottamuksen kukkina, joita naismehiläiset käyvät imemässä.
"Tai no okei, mitä sä tarkalleen tarkoitat itseluottamuksella? "
Sitä, että sellainen karismaattinen ominaisuus esiintyy enemmän toisissa ihmisissä, eikä sen perusteella saa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Itseluottamus on statusta, särmikkyyttä ja geneettistä vahvuutta.
Naisten pahin tasa-arvo-ongelma on se, että naiset eivät ole riittävästi mukana maailman rakentamisessa. He ovat imppaajia.
"Mä ymmärrän sen niin, että on hyvä olo ja sinut itsensä kanssa. Se on jotenkin aika perusedellytys hyvälle parisuhteelle, sekä mieheltä että naiselta."
Itseluottamus ei tarkoita sitä, että on sinut itsensä kanssa. Myös huonon itseluottamuksen omaava voi olla sinut itsensä kanssa.
"Mihin perustat ajatuksen, että "useimmat naiset" rakastuvat statukseen eivätkä sieluun?"
Tavalliset naiset eivät tutustu mieheen elävänä henkimaailman olentona, vaan eräänlaisena salkunhoitajana. Sen sijaan valistuneempi nainen lähestyy miestä aivan suoraan tällaisena kuin hän on. Useimmat miehet eivät edes ole kokeneet sitä, kun nainen tulee tutustumaan heihin ihmisenä.
"Ja onko mainitsemasi statusvietti eri asia kuin tämä itseluottamusasia, josta nyt lähinnä puhuit?"
Ei, vaan ihan sama asia. Statuksen sijaan pitäisi mielestäni ruveta puhumaan itseluottamuksesta, koska naiset kutsuvat sitä sillä nimellä.
"Ja edelleen tapaisin sut deeby mielelläni aiemmin kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Ei tartte olla nimellään tai edes antaa haastattelua, mutta silti, ihan vaan tavata. Lupaan täten julkisesti olla kunnioittava ja reilu."
En tarkoittanut, että hamassa tulevaisuudessa. Itse olen henkiolento ja voimme tavata hyvin yllättävässäkin käänteessä.
"Deeby, mihin pohjaat oikeastaan kaiken tuon? Hoitsufantasiat ja sen että naiset haluavat leijonakuninkaita ja jääkiekkoilijoita, ja mikä on ex-tavismies? "
Käytäntöön pohjautuu, eli suuri osa naisista hylkii syrjäytymiseen saakka
melkoista osaa miehiä -> miesten syrjäytyminen. Ex-tavismies voi olla esimerkiksi vaurastunut herrasmies, joka on kattanut pöytäänsä pitkään ja saanut lopulta jonkun kolmivitosen kanssa perheen perustettua.
"Ja en oikein tiedä, voiko naisia syyllistää siitä, jos he eivät halua elämäänsä riippuvuuksien kanssa painiskelevia miehiä, jotka lupaavat muuttua."
Naisten tulisi oman tasa-arvotilanteensa vuoksi ottaa osaa maailman rakentamiseen. Se, että vaan löllytään ja etsitään valmiita miehiä tarkoittaa sitä, ettei olla valmiit korjaamaan omia puutteita.
" Ihan oikeasti. Mitä ovat epämuodolliset ajatusprosessit? "Turhan omaperäisillä" miehillä ja naisilla on varmasti vaikeampi löytää kumppania kuin hieman tavallisemmilla. Onko kenenkään vika?"
On se tämän maailmallisuuden vika. Materialistinen ajattelutapa aiheuttaa sen, että ei arvosteta kolmiulotteisia kysymyksiä, tai haluta kohdata maailmankaikkeuden todellisia voimia.
Itse esimerkiksi olen epäsovinnainen ihminen, eli käytännössä asetun poikkiteloin lähes kaikkia vastaan, mutta hyvässä hengessä. Enkä ole toisaalta edes
suuremmassa puutteessa.
"Ja muuten, kun tuossa aiemmin kirjoitit, että useammat maskulistit toimivat netissä eivätkä halua julkisuuteen, niin ihan vaan kommenttina, että se on ehkä huono taktiikka, jos haluaa parantaa tilannetta. Mutta uskonkin kyllä, että se asia muuttuu aikanaan."
En tiedä. On nykytilanteessa, jossa miehet ovat enimmäkseen naisia
pokkuroivia aikamoista riskeeraamista ryhtyä julkimaskulistiksi, ottaen huomioon, että netissä saadaan aikaan paljon hyödyllistä ja laajaa keskustelua, joka aikanaan leviää suurmedioihin. Muutamat ihmiset, esimerkiksi Laasanen ovat ottaneet tehtäväksi julkimaskulismin, mutta heillä on sellaiseen työhön sopivia ominaisuuksia.
"Niin ja vielä: "Naisten korkeat vaatimukset eivät vastaa naisten omaa tasokkuutta." Mitä se tasokkuus tässä on? Puhutko seksistä? Ja mihin naiset eivät vaivaudu?"
Naisten arvo on korkeampi, kuin heidän tasonsa. Miesten arvo on taas matalampi kuin heidän tasonsa, koska naiset muodostavat pienemmän ja tylpistetymmän kysynnän seksuaalimarkkinoilla.
Ps. ed viesti tuli ilman nimimerkkiä.
Mielenkiintoinen postaus. Omalla kokemuspohjallani en voi kauheammin kommentoida kysymyksiin, mutta haluan vain muistuttaa miten julkisuuteen asiasta kommentoineille miehille on käynyt ja miten heihin on suhtauduttu.
Niin Hännikäinen, Laasanen kuin muutama muukin omalla nimellään aihetta kommentoinut mies on yleisesti ottaen haukuttu, solvattu ja syljetty maanrakoon mielipiteittensä takia. Menettihän eräs Kiesikin työnsä kun meni vastaamaan väärään kysymykseen. Tosin samat yleistykset osat kääntäen heittänyt naisjulkkis hädin tuskin noteerattiin muutama päivä myöhemmin.
Tältä pohjalta tarkasteltuna en henkilökohtaisesti pidä lainkaan ihnmeellisenä ettei aiheesta keskustella kuin nimimerkin suojasta ja netin keskustelupalstoilla.
Aihe on kuitenkin hyvin kiinnostava ja odotan mielenkiinnolla millaisen artikkelin saat asiasta koottua. Jatka ihmeessä hyvää työtäsi.
Nyt on menoa. Palaan kommentteihin huomenillalla, siihen asti keep on going!
"Aihe on kuitenkin hyvin kiinnostava ja odotan mielenkiinnolla millaisen artikkelin saat asiasta koottua. Jatka ihmeessä hyvää työtäsi."
Unohdin itsekin kehua Joannaa. Joanna on ainakin tehnyt harvinaisen avauksen naiskunnan puolelta. Liekö kohtalon ivaa, että monet kalamaiset kasvonpiirteet omaavat blondit ovat älykkäitä, ja yhteistyöhaluisia. :D
"Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia."
Yksi juttu tuli mieleen, joka on lähtöisin hieman eri vinkkelistä kuin aiemmat kommentit.
Naiset eivät enää tarvitse miehiä, se on totta. Silti monilla miehillä on yhä käsitys, jonka mukaan heidän tulee hankkia kumppani ja myös maksaa viulut. Tämä on tietenkin säädetty lakiinkin, joten kyse ei ole pelkästä biologisesta tai psykologisesta tarpeesta.
Asia, jota haluaisin nuorten naisten korostavan miehille on se, että miehet ovat kokonaisia yksilöitä ilman naistakin. Parisuhteen pakkomielteinen metsästäminen on hyvin tuhoisaa monelle miehelle (kaikkia ei ole varustettu pelimiehen kyynisyydellä), joten olisi mainiota nähdä nuorten naisten korottavan ääntään sanoakseen, että miehen identiteetti ei rakennu naisten ehdoilla. Sen haluaisin nähdä ja uskoisin siitä syntyvän paljon hyvää tahtoa sukupuolten välille.
"Naiset eivät enää tarvitse miehiä, se on totta."
Tarpeeksi raadollisesta (ja nykyaikaisesta) näkökulmasta katsoen eivät.
Mutta oma havaintoni on, että naiset tarvitsevat miehiä, eivät vain enää tiedä mitä niillä tekisivät. Mutta perinteisiä ja menneiden aikojen laivanrakentajia ei enää tarvita, ja ollaankin aika hakusessa sen suhteen, mitä reittiä miehellä on nykykehityksen mukaan varttuneelle naiselle annettavaa. Pitäisi ehkä levittää pöydälle kysymys siitä, miten naiset ovat niin erinomaisia ja keskenään toimeentulevia? Naisten yhteiskunta ei olisi minusta esteettisesti kaunis, toisaalta miten saisimme miehet esteettisempään asemaan? Haluammeko lopulta Valeria Solanas-tyyppisen yhteiskunnan, jossa naiset voivat niin halutessaan ampua miehiä ja vaikka hukuttaa poikalapsensa? Itse olen ehdottanut joskus kompromissia, jonka mukaan naisen mieheen kohdistamaa seksuaalista hyväksikäyttöä tai lievää pahoinpitelyä ei otettaisi poliisitutkintaan. Tämä antaisi naisille mahdollisuuden esimerkiksi kouria miehiä ilman sanktioita.
"Itselleni, ja jotenkin kuvittelisin että useimmille naisille, on itsestäänselvää, että seksissä saa juuri noita mainitsemiasi asioita"
Mutta onko yhtä itsestäänselvää, että ne ovat asioita joita tässä kanssakäymisessä tulisi myös antaa, vai onko mies tässä rooliasetelmassa suorittaja, joka antaa näitä tunnekokemuksia naisille, ja naisen kontribuutio yksiselitteisesti "pääsy vaginalle"? Huomasin kyllä, että käytin sarkasmia; siksi viittasin sinkkuelämää -ilmiöön, joka pelkistää miehet nimenomaan seksiobjekteiksi. Sinänsä kummallista, miten tämä ei herätä pelonsekaista raivoa (tai kotron sanoin "infantiilia raivoa"). Jos vastaava sarja tehtäisiin sukupuoliroolit kääntäen, kuohuisi Lilyn feministipalstalla alta aikayksikön. Nämä ns. kaksoisstandardit ovat hyvinkin keskeisessä asemassa maskulistipuolen keskustelussa, ja feministipuoli kuittaa ne olkapäitä kohauttaen "miehisten etuoikeuksien hinnaksi".
"Eikä ole lainkaan vaikea ymmärtää, että sukupuoliroolit ovat tiukat ja kahlitsevat sekä miehille että naisille."
Yritän nyt vakavissani ymmärtää, miten tämän asian sisäistäminen ja ymmärtäminen ilmenee feministisessä kulttuurissa. Voitko hieman valaista? Millä tapaa esimerkiksi feministit pyrkivät ymmärtämään ja avaamaan miesrooleihin liittyviä ongelmia (poislukien esimerkiksi "lopettakaa väkivalta naisia vastaan" -kampanjat, joiden nimistä paistava ideologinen asetelma jossa naiset ovat uhreina arvokkaampia kuin miehet paistaa läpi)? Miten sinä yksilönä ilmennät ymmärrystä miehiä kohdistuvia paineita kohtaan? Millaisia paineita mielestäsi miehet kohtaavat?
Itse ymmärtäisin, että kyseessä on tilanne, jossa naisten "vapauttaminen" on hieman vaikeaa niin kauan kuin miehet kahlitaan rooliinsa - sukupuolten roolit ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Tämä ilmenee esimerkiksi J. Vartiaisen blogissaan viittaamasta TEMin tutkimuksesta, jossa äidit ovat huomattavasti isejä useammin sitä mieltä, että lasten hoitaminen on yksinomaan äidin tehtävä.
"Ja onko laskettu ihan että kuinka moni nainen ja mies niitä eläkkeitä saa, ja minkä verran kuukaudessa? Nämä ovat ihan uteliaan kysymyksiä vain."
Vastaan osittain Sumasen puolesta: niitä voidaan laskea. Ilmoille voi tosin heittää esimerkiksi kysymyksen, että jos miesten eliniänodote (osin johtuen epäterveellisimmistä elämäntavoista ja vaarallisemmista töistä, jotka ovat "miesten syytä") on naisia matalampi, ja eläkeikä on identtinen, niin mitä tämä tarkoittaa eläkeläisten sukupuolijakauman ja väistämättä sitä kautta rahavirran saajakohdistumien osalta? Laajalti katsoen sosiaalijärjestelmän maksaja on sinkkumies ja rahoitettava yyhooäiti (joita lähes neljäsosa helsinkiläisistä lapsiperheistä jo on?).
"Unohdin itsekin kehua Joannaa"
Niin, ja liityn tähän junaan. Hatunnosto kaikille niille naisille (kuten Joannan tapauksessa sekä feministinvuoro -palstalla) jotka vähintäänkin esittävät jossain määrin kompuroiden olevansa valmiita ja kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta ja kuulemaan myös toisen asian osapuolen mielipiteitä.
Emme kaipaa riviäkään enempää Saarikoski- ja Moilanen -henkistä "miehet painukaa maanrakoon tai me ammutaan teidät, tää on siskojen juttu" -matskua. Kaipaamme avointa keskustelua, josta ihmisiä ei suljeta pois heidän sukupuolensa perusteella.
Huh huh mikä määrä kommentteja. Nostan hattua sulle, Joanna - tästä tulee varmasti mainio juttu. Kiinnostavaa materiaalia ainakin riittää.
Muakin on pitkään kiinnostanut juuri tuo mainittu puhe "eliitistä" sekä maahanmuutto- että sukupuolikeskusteluun liittyen. Mutta täytyy myöntää, että oma kärsivällisyyteni ei meinaa riittää tällaiseen kommenttiboksivääntöön. Yleistäminen sukupuolikysymyksissä on kovin ongelmallista, koska erot yksilöiden välillä ovat niin paljon suuremmat kuin erot sukupuolten välillä. En koe ollenkaan sopivani tuohon nais- tai varsinkaan feministilokeroon, johon Laasanen & kumppanit minua yrittävät tunkea. Ainakin minulle feministinä miehiä koskevat tasa-arvo-ongelmat ovat hyvin tärkeitä (ahtaat sukupuoliroolit ja niiden aiheuttamat ongelmat, isien oikeudet tai pikemminkin oikeuksien ja arvostuksen puute, miesten kohtaama väkivalta jne.) Toivoisin niin kovasti, ettei miesten ja naisten tarvitsisi taistella toisiaan vastaan vaan voisimme pyrkiä yhdessä kohti tasa-arvoa. Olen aivan vilpittömästi sitä mieltä, että siitä olisi hyötyä kaikille. Tällä hetkellä tilanne on eri tavoin epäreilu sekä miehille että naisille.
Miesliike on suurin piirtein samassa asemassa kuin feminismi 40-50 vuotta sitten. Prioriteetti on nyt siinä, että (suomalaiset) naiset saataisiin tajuamaan etuoikeutettu asemansa yhteiskunnassa. Huom. en nyt puhu seksistä.
Ennen kuin naiset hahmottavat, että heitä oikeastaan suositaan nykyisessä yhteiskunnassa kaikessa, lastentarhasta alkaen, minkäänlainen järkevä keskustelu ei ole mahdollista.
Tästä on hyvänä esimerkkinä suomalaiset erittäin vihaiset nykyfeministit, jotka ovat yleensä joko kirjailijoita tai toimittajia. Ryhmään kuuluvat mm. Laura Gustafsson, Katja Kettu, Sofi Oksanen, Atlas Saarikoski ja Anne Moilanen.
Tämä ryhmä törmännyt siihen tosiasiaan, että naisella ei Suomessa oikeastaan mitään tasa-arvo-ongelmia enää ole. Niinpä he ovat valinneet taktiikakseen keksiä fiktiivisiä ongelmia romaanien ja kolumnien muodossa, joita vastaan he sitten käyvät taistelemaan.
Keskustele näiden kanssa sitten "rauhallisesti".
Huhhuh, aika samoihin johtopäätöksiin täälläkin on päädytty. Niin vaikeata kuin se monelle ylipolitisoituneelle nuorelle ja vanhalle onkin myöntää, on aika vaikea kiistää etteikö esim. viime eduskuntavaalien tulos olisi tervehdyttänyt Suomen poliittista keskustelua. Maahanmuutto, "työvoimapula", poliittinen korruptio, EU-konsensus ja sananvapauden rooli "vaikeissa asioissa" ovat helkkarin tärkeitä kysymyksiä ja PS:n edustajien tekemä työ sokeiden pisteiden paljastamisessa todennäköisesti auttaa välttämään muutaman pienen katastrofin maan ottamalla kurssilla. Tyylipisteitä toki pitää sakottaa, mutta nettovaikutus Jytkystä lienee positiivinen.
Miesasiamiesten pääteesien vika on sama, eli ns. "numerot täsmää". Ne pienet arkikokemukset kaksoisstandardeista ja laillistetusta avoimesta syrjinnästä todennäköisesti resonoivat kaikilla asiaan perehtyneillä. Joskus kyseessä on yksisuuntaisen liberaali wc-politiikka (nainen miesten wc:ssä on ok, muttei toisinpäin), joskus miehiin kohdistuvat negatiiviset ennakkoluulot (esim. Suomessa ja maailmalla on paljon vanhempia, jotka eivät anna miesten kaitsea lapsia) tai toisinaan esivallan ja sosiaalisen paineen toimeenpanema syrjintä (naiserityiset järjestöt, rahastot ja tuki on ok, kun taas herrakerhoilla ja miesten tsemppaamisella on aika paha kaiku postfeministisessä maailmassa).
Sitten on tietty hyvä olla kunnollinen vihollinen, joten antifeminismi sopii varsin hyvin yhteen kunnon valistusliikkeen kanssa. Siinäkin varsinainen juju (feministisen liikehdinnän eri ulottuvuuksilla on useita yhteyksiä mieserityisten ongelmien olemassaoloon) on varsin helppoa todentaa. Esim. sukupuolittunutta väkivaltaa kohdellaan hyvin epätasa-arvoisesti feminististen järjestöjen toimesta, Maailman talousfoorumin Gender Gap Report ei laske miehiin kohdistuvia epätasa-arvoisuuksia (Esim. elinaikaodotteesta pisteet vei kotiin Venäjä, koska ko. maassa miehet kuolevat niin paljon naisia nopeammin. Ei vaikkapa Japani, jossa on sekä naisilla että miehillä maailman korkein elinaika.) ja muutenkin feministisen teorian aksioomat tuottavat aivan liian usein jotain ihan käsittämätöntä höhää tieteellisesti ja poliittisesti. Kysy vaikka P. Sumaselta. Usein tämä on johtanut myös lainsäädännöllisiin epätasa-arvotuksiin. (Esim. USA:n VAWA)
Kovaa kielenkäyttöä puolustaa havainto jonkinmoisesta hyssyttelystä, häpäisemisestä ja marttyyrifantasiasta. Argumentti voi olla miten radikaali tahansa jos sitä vastaan lyödään "surullinen runkkari" -kortti. Aina löytyy joku joka tajuaa ihmisten arvottamisen (ja heidän esittämiensä argumenttien teilaamisen) henkilön ihmissuhdehistorian perusteella olevan aika saakelin tyhmää ja todistavan vähän ikävällä tavalla "ATM:ien" ja markkina-arvoteoreetikkojen väitteet paikkansapitäviksi. Valitettavasti taitava trollaaminen toimii. Tarkoituksena ei aina ole keskustella, vaan herättää pahaa-aavistamaton reaktio kääntämään huomion haluttuun paikkaan.
Joskus ansa onnistuu yli odotusten ja aikaansaa jonkinmoisen Streisand-efektin. Piraattipuolueetkin puhuvat tekijänoikeusmafioista, toisinaan kaikenmoisista NWO-sähläyksistä ja onpa feministeilläkin oma patriarkaattinsa. Toisinaan hölmöläinen esittää jotain ACTAn kaltaista ja ärsyttää isommat pelaajat sensuroimaan Wikipedian. Nyt mm. Piraatit ovat Saksan neljänneksi suurin puolue (muistetaan, että neljänneksi suurin tarkoittaa esim. Suomessa pienpuolue Keskustaa). Jytkykin oli pitkälti vanhojen puolueiden kädettömyyden aiheuttama, eikä niinkään persujen erinomaisuutta.
Eva Biaudetin feminismin keppihevosella ratsastaminen on ehkä viime aikoina ollut lähimpänä sellaista kämmiä, joka olisi voinut nostaa miesasian päivänpolitiikkaan. Ylipäälliköksi halajava henkilö, jonka mielestä naisten maksullinen terveystarkastus on asevelvollisuuden suurin tasa-arvo-ongelma olisi aivan liian herkullinen maali piestäväksi. Ikävää, että menestys vaaleissa oli vähän heikkoa.
Mulla on hypoteesi, että Internet-ajan populistitoisinajattelija todennäköisesti tietää "vihollisesta" aika paljon enemmän, kuin toisinpäin. Informaatio on nykyään ilmaista ja vaikka anonymiteetti ruokkii kärjistämistä ja fleimiä, se antaa myös mahdollisuuden asettua jossain määrin erilaisiin rooleihin ja kokea eri näkökulmia. Sekä jakaa hankittuja kokemuksia. Aitoja ja keksittyjä. Tämän arvoa anonyymin nettikeskustelun dissaajat ja ammattimaiset mielensäpahoittajat harvoin ymmärtävät. Sama henkilö voi ihan hyvin viihtyä Hommafoorumilla, Amnestyn festariständeillä ja väsätä televerkkoja Pohjois-Afrikkaan. Illalla kiukutellaan hesarin keskustelupalstalla ja pelimiesfoorumeilla. Ihmisillä on kova halu kategorisoida toisiaan. Persulaiset vähän yksinkertaisia Hakkaraisia, Laasaslaiset säälittäviä ATM:iä, Piraatit naiiveja nörttejä, feministit rumia lesboja... Miksei kaikki? Ja on muuten melko todennäköistä, että useissa kengissä loikkivalla aktivistilla on paremmat argumentit.
Esimerkkinä lyön kymmenen internet-pistettä vetoa, ettei monikaan huolestunut kansalainen tiedä millaiset kaverit pyörittävät pahamaineista Suomen Sisua... (http://ainolehti.fi/jutut.php?aid=219727)
...
Varoisin yhdistämästä miesasiaa "kiihkoon". Saati myöskään maahanmuuttokriittistä liikehdintää. Missä tahansa yhteiskunnallisessa keskustelussa eturivissä on ne voimakkaimmin asiaan suhtautuvat, mutta perussuomalaisten 20% demokraattista äänisaalista ei kerätä kiihkoilijoilta. Aidosti petollinen tuntematon tekijä ovat ne hiljaiset nyökyttelevät massat, jotka eivät uskaltaudu julkisiksi sylkykupeiksi kuten Laasanen ja Halla-aho. Laasaslaisten luvut täsmää, eikä niitä voi loputtomiin sivuuttaa olankohautuksella.
Mikä neuvoksi? Ei mun mielestä ole järin realistista "vaatia" kollektiivisesti naisia muuttamaan käytöstään. Saati miehiä. Vain uskonnot ovat tainneet onnistua siinä edes jonkinlaisella menestyksellä. Olen optimisti ja uskon, että miesliike toimii parhaiten kaivamalla toistaiseksi feministien luotsaaman tasa-arvoliikkeen naisten imartelun umpikujasta (https://www.youtube.com/watch?v=CmRDUcbx9tw), sekä auttamalla miehiä (ja naisia) elämään epätäydellisessä maailmassa. Tieto on valtaa - eikä se syrjäytyneen erakonkaan elämä videopelien ja kotikasvatetun laatukannabiksen kera yhtään hullummalta kuulosta...
Eläkeasioista löytyy täsmällistä tietoa Uuden Suomen blogistani, mutta kertaan tänne pääpiirteet: Työelämässä on yhtä paljon miehiä ja naisia. Miehillä ja naisilla on suunnilleen sama keskituntipalkka tehtyä työtuntia kohden, mutta kun miehet tekevät vuodessa noin 20 % enemmän työtunteja, heillä on noin 20 % suuremmat ansiot ja eläkkeet kuin naisilla. Työeläke on riskieläke, eli jos et pääsee koskaan eläkkeelle, sinä tai edunsaajasi ei saa sinulta pidätetyistä rahoista killinkiäkään.EY-tuomioistuin on päättänyt, että eläke on palkan osa, siten kuin palkka Rooman sopimuksessa määritellään. Niinpä se on otettava palkkavertailuissa huomioon. Naiset saavat puolet enemmän eläkettä sen vuoksi, että naiset ovat keskimäärin eläkkeellä 18 vuotta ja miehet 12 vuotta. Ja samoilla eläkemaksuilla (noin 5 % palkasta) he siis saavat puolet enemmän eläkerahoja kuin miehet. Tämä merkitsee tasa-arvoisessa palkkavertailussa yli 5 % etua naisille. Kun miehet tekevät 20 % enemmän työtunteja vuodessa kuin naiset, he maksavat eläkemaksujakin 20 % enemmän (10 / 8 miljardia). Kun naiset taas elävät paljon miehiä kauemmin, heitä on eläkeläisinä puolet miehiä enemmän. Tutkimuksen aiheinen asia olisi se, elävätkö naiset sen vuoksi miehiä kauemmin, että he eivät tee yhtä pajon työtunteja kuin miehet. Toki aina on muistettava, että miehet tekevät pääosin vaaralliset, raskaat ja likaiset työt. Myös yötyön tekijöissä on enemmän miehia ja yötyöhän on vaarallista terveydelle. Työtapaturmia sattuu miehille kymmenkertaisesti enemmän kuin naisille.
Jos naiset tekisivät saman verran työtunteja vuodessa kuin miehet, heidän eläkkeensäkin olisivat samaa tasoa kuin miesten eläkkeet. EU on kieltänyt riskieläkkeissä sukupuolen huomioon ottamisen. Mutta EU vaatii myös, että eläkkeet otetaan huomioon sukupuolten palkkavertailuissa. Minä olen tehnyt niin, vaikka kukaan muu suomalainen tutkija ei tietääkseni ole tehnyt niin.
Papua-Uusi-Guinealaisista seksitavoista vielä sen verran, että ainakin vielä 90-luvulla miesten rituaalinen raiskaaminen oli saarella tiettyyn aikaa vuodesta ongelma. Muuten monogamisissa suhteissa elävät naiset saavat siellä paikallisuskonnon mukaan viikon ajan viettää "vapaata elämää" eli hedelmällisyysjumalan nimissä naisjoukot raiskaavat vastaantulevia miehiä.
Viittaan tässä lokakuun Trendin artikkeliin vuodelta 1997 (vai olikohan se sittenkin elokuun lehti?
Mutta anyway, mahtavaa Joanna, jos saat tästä jutun aikaiseksi. Peukkuja!
Papyalaisten seksitavoista voi esittää arvioita, mutta joka maassa on valtavestönsä. Mitä eksoottisempiin paikkohin mennään sitä vähemmän lineaarisuutta ja yhdenmukaisuutta tavoissa kuitenkaan esiintyy.
Miesten raiskaaminen voi olla myös liioiteltua ja tulkintaa asiasta, jota ei läntisellä järjenkäytöllä ymmärretä (mitä
oikeasti tapahtuu). Kyse voi olla paljon monimuotoisemmasta kokonaisuudesta.
Seksuaalinen itsemääräämisoikeus liene suurimpia
itsemääräämisoikeuksia länsimaissa. Naiset voisivat käyttäytä täälläkin paljon villimmin, jos miehen tahtoa ei kuunneltaisi laissa. Ujot miehet lähtisivöt naisporukoiden mukana, ja raavaat pystyisivät panemaan vastaan. Itsemääräämisoikeus olisikin parempi olla ehkä vain naisilla ja miehillä silloin kun vastassa ei ole naisia.
Heh, luulisin, että tässä on kyseessä samantyyppinen ilmiö kuin persuissa. Feminismihän on totisten ja vakavien virkamiesten (-naisten), ministerien ja puoluejohtajien käsissä. Monet maamme suurimmista vallankäyttäjistä ovat tunnustautuneet feministeiksi. Tästä syystä meillä on naispalkkaeriä, naisyrittäjälainoja, tasa-arvo -valtuutettua ja -virkamiestä, 50% ministereistä naisia, naisryhmille rahaa ja tukia, naisille omat puoluetuet, naisille kaikenlaista kivaa....
No nyt sitten feminismi saa voimansa naisten asemasta uhreina ja heikkoina. Jos nyt sitten käytännössä voikin näyttäytä siltä, että naiset eivät yksiselitteisesti olekaan uhreja, feminismin oikeutus aatteena voi ihmisten mielissä vaikuttaa ristiriitaiselta. Naispoliitikot haluavat tavoitteeksi 50% hallituspaikoista naisille, mutta kukaan naispoliitikko ei halua tavoitteeksi 50% lapsista avioerossa isille.
Lyhyesti: feminismi on jo valtiollinen uskonto, johon liittyy paljon löysää puhetta ja heikkoja uskomuksia. Näihin on rohkean helppo pistellä neuloja, vaikka itseään kunnioittava julkisuudessa elävä jengi tietysti tuomitsee MRA:t. Eli tästä saavat näkyvät "miesasiamiehet" elinvoimansa. Jolle ei loppua ole näkyvissä. Jotain samaa kuin persuissa siis.
Pakolaiskysymykset ovat huomattavasti pienempiä, kuin sukupuolten väliset ja sisäiset ongelmatekijät tai nälänhätä. Itse en näet löydä kovinkaan paljon vatvottavaa länsimaisen järjestelmän ulkopuolisista hyväksikäyttäjistä. On tietysti hyvä, että islamilaista fundamentalismia kyetään viimeinkin ruotimaan, mutta raamatun haitallisuudesta puhuminen vaatii jo enemmän älliä.
Uskonnot kuitenkin ruokkivat epävakautta ja sukupuolihysteriaa. Raamatun uusin tulkinta on silkkaa feminismiä. Uskonnot eivät piittaa yhteiselosta tai seksuaalisesta nautinnosta. Yliluonnollisetkaan asiat eivät ole symbioottisia uskonnoille.
Liittyisköhän tää Joanna tuohon sun mainintaan seksiä haluavista naiskavereistasi? Tuore lainaus eräästä chatistä:
01:17 (nainen): mä niin tarviin seksiä:D
01:17 (nainen): miks oon niin vitun kranttu miesten suhteen :D
Tuohon aikaisemmin laittamaani muinaiseen ihmiskunnan historiaan liittyvään "Raamatun tarkoitus ihmisen alistaminen esineeksi." käytännön kokemus:
Käytännön syistä olen kokeillut muutaman vuoden hieman avoimen suhteen kaltaista suhdetta ex-vaimon kanssa. Olosuhteiden pakosta tilanteeseen ajauduttiin. Muutettuamme maalle ja asuttuamme siellä muutaman vuoden vaimoni törmäsi paikalliseen satusetään, joka maalaili hienoja satuja ruusuisesta tulevaisuudesta, toki varallisuutta siihen olisi ollutkin. Ex nappasi syötin ja alkoi vaatimaan avioeroa. Olosuhteet eivät ollet kuitenkaan uuden suhteen kanssa olleet ihan helpot ja tietynlaisesta avusta oli pulaa kun paikkakunnalla ei ollut tuttuja, joilta olisi voinut pyytää apua käytännöllisiin asioihin. Ex ehdotti sitten, että hoitelisinko tiettyjä asioita luonnonmukaista maksua vastaan. Vitutuksessa sitten tuumailin, että mikäpä siinä, pitäähän elämässä kokeilla jotain muutakin kuin aina vain samanlaista yleistä parisuhdepuuroa.
Keskenäinen kyräily loppui siihen ja seksin saanti lisääntyi huomattavissa määrin entiseen verrattuna. Satusetä paljastui ja eri A miehiä oli muutaman vuoden aikana exällä kokeiltavana parikymmentä. Osa pyöri seassa harrastamassa seksuaalista toimintaa moneen eri otteeseen myös "satusetä revisited". Utelias kun olen, sain tietää kokelaiden taidot, temput ja tavat ja vehkeiden koot. Saman päivän aikana ex oli välillä kolme kokelasta seksuaali kykytestissä. Töiden lisäännyttyä mahdottomasti jouduin laskuttaamaan välillä aamuin illoin ja keskellä päivääkin. No, tämähän se olikin varsinaista unelma hommaa. Exää kiihotti, että sillä oli näiden kokoelaiden välissä vielä maksu seksi toimintaa. Niin, ja myös minusta tämänkaltainen elämä on erittäin paljon kiihottavampaa kuin parisuhde. Läheisyys lisääntyi myös.
Mielenkiintoista oli myös se, että esileikin tarve katosi kokonaan. Ex aina valmis harrastamaan seksuaalista kanssakäymistä. Sekunnissa märkä.
Mutta, mielenkiintoisinta oli mustasukkaisuuden katoaminen ja omistavan parisuhteen muuttuminen omituiseksi asiaksi.
Aloin ihmettelemään, mistä omistava parisuhde on tullut. Lähimmillä kädellisillä sukulaisillamme sitä ei nimittäin ole. Omistava parisuhde on tullut meille siinä vaiheessa kun on alettu viljelemään maata ja on alettu myös omistamaan maata. Uskontojen avulla meistä on saatu manipuloitua pitkän ajanjakson aikana väkivallan ja uskonnollisen pelottelun avulla omistavia ihmisiä, jotka käsittävät melkein kaikki asiat omistamisen kautta. Edelleen Amazonin sademetsästä löytyy heimoja, joilla koko heimo on suhteessa keskenään. "Jostain syystä" tämä ominaisuus piti poistaa kun siirryttiin omistajaksi ja omistettaviksi.
Ex ei itse ole asiaa tätä kautta pohtinut ja löysi sitten pitkällisten ja hartaiden kokeilujen jälkeen itselleen parisuhteen ja itse sain vapauden mielenkiintoisesta työstä. Mitään henkilö kohtaista katkeruutta ei itselleni exää kohtaan jäänyt. Ei mustasukkaisuutta ei mitään. Suosittelen kaikille tätä hoitoa. Ei tarvi enää rypistellä otsaa turhista omistamisasioista. Kun nykyään katsotaan ymparillemme havaitaan, että omistava parisuhde alkaa olla todellisessa kriisissä. Syykin siihen alkaa ainakin itselleni olla selvä, nimittäin perimä. Omistava parisuhde ei ole välttämättä luonnollinen laumaeläimen elintapa vaikka uskonnot ovat sitä meille tuhansia vuosia syöttäneet.
Törmäsin uudessa suomessa artikkeliin, joka tavallaan todisti kokemukseni geneettisen pohjan.
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120074-tiede-ihminen-harrasti-ennen-hy...
Luin sitten tuon kyseisen Paritellen kirjan
http://www.docendo.fi/tuote/951-0-37845-3
ja kyllä, me ei todellakaan olla välttämättä pinnan alta sitä mitä tällä hetkellä luulemme.
Henry Laasanen arvosteli kirjan tämänhetkisen todellisuuden pohjalta ja kyllähän Laasasen näkemyskin on oikea kun lähtökohdaksi otetaan omistavaan parisuhteeseen perustuva maailmakuva. Mutta kun tarkkailulähtökohdaksi otetaan se minkälaisia me olemme olleet ennen maanviljelykseen siirtymistä kirjan esittämä malli pitää paikkansa. Omistamiseen liittyviä käsitteitä ei muinoin ole välttämättä ole ollut olemassa tässä nykyisessä merkityksessä
Omakohtainen aikaisempikin kokemus vahvistaa tätä ja itse asiassa nuorempana tuli myös tehtyä samalaisa töitä eräänkin kerran. Toimin ammatissa, jossa naiset käyvät ainakin omakohtaisen kokemuksen myötä suoraan päälle kesken työn ja moni projekti keskeytyi aivan "muunlaiseen toimintaan" kuin mitä olimme tekemässä. Silloin ei vielä tullut mieleen, että mistä tämän kaltainen naisten käyttäytyminen olisi peräisin. Nautinnollistahan se toki oli ja vaikeahan sitä on kieltäytyä kun malli yms alkaa väkisin kammeta päälle.
Nauttikaa elämästänne, niitä on käytössä vain tämä yksi ja unohtakaa omistaminen. Ei mitään saa kuitenkaan mukaan kun täältä lähdetään.
"Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia. Kun te tunnutte olevan vahvasti sitä mieltä, että se on meidän vika."
Pohjimmiltaan tässä asiassa on kyse keskimääräisistä preferensseistä. Kaikki yksilöt ovat erilaisia omien mielihalujensa suhteen, mutta kun otetaan isoja joukkoja ja tarkastellaan niiden preferenssejä, niin jotkut ominaisuudet nousevat halutummaksi kuin toiset.
Ajatellaan vaikka vaaleanpunaisia autoja. Jotkut tykkäävät niistä, mutta sellaisia ei kuitenkaan ole kovin paljon. Kenen syy on se, että niitä ei näy liikenteessä? Noh, tavallaan syy on kaikkien auton ostajien, jotka päättävät olla ostamatta vaaleanpunaista autoa.
Mutta jos auton ostajaa tarkastellaan yksilönä, niin voidaanko katsoa, että hän on oikeasti syyllinen tilanteeseen, jos hän ei vaan yksinkertaisesti tykkää vaaleanpunaisista autoista? Ei tietenkään.
On siis erotettava "syyllisyyden" kaksi eri merkitystä: seuraus omista preferensseistä on eri asia kuin tietoinen syrjintä.
Alempitasoisten miesten syrjintä ei ole tietoista ja tahallista (eli ei ole mitään naisten salaliittoa, jossa he ovat päättäneet syrjäyttää jotkut tietyt miehet yhteiskunnasta), vaan se on seurausta naisten keskimääräisistä preferensseistä. ATM:t ovat vähän niin kuin vaaleanpunaisia autoja.
Tämä on vain fakta, eikä sen kertominen vielä tarkoita, että esimerkiksi naiset olisivat syyllisiä siinä mielessä, että heitä pitäisi rangaista jotenkin. Monet naiset kuitenkin ottavat tämän faktan kertomisen aika henkilökohtaisesti, ja kokevat, että heitä pidetään henkilökohtaisesti vastuussa ATM:ien olemassaolosta ja kärsimyksestä. Näin ei tietenkään ole, koska omille preferensseille ei oikein voi mitään.
Eli voivatko naiset sitten tehdä asialle jotain? Eivät varmaankaan, omien preferenssien muuttaminen on aika hankalaa.
Mutta vähän empaattisemmin voisi kuitenkin suhtautua. Aika usein tuntuu, että tässä on kyse vähän samasta kuin jos rikas kertoisi köyhälle, että "menet vaan töihin, niin sinäkin voit vaurastua". Monella rikkaalla ei kuitenkaan ole mitään hajua siitä, millaista on olla köyhä ja mikä käytännössä estää vaurastumisen. Samaan tapaan monella nuorella naisella ei ole kovin paljon hajua siitä, millaista on, kun kerta toisensa jälkeen kaikki romanttisseksuaaliset aloitteet hylätään, eikä koskaan itse pääse sellaisen aloitteen kohteeksi.
Kaikki eivät pysty diilaamaan itsensä kanssa sellaisessa tilanteessa, varsinkin jos se kestää useita vuosia, koska taustalla kuitenkin jyllää jatkuvasti voimakkaat halut kokea läheisyyttä ja saada seksiä.
Empatian sijaan ATM kokee kuitenkin aika usein halveksuntaa. Naisilla on tosiaankin aika usein vaikeuksia ymmärtää sitä syyllisyyden kahta eri tasoa. Vaikka ATM yrittäisi tuoda esille ihan vaan pelkkänä matemaattisena faktana ATM-joukon olemassaolon, niin naiset voivat ottaa sen henkilökohtaisena hyökkäyksenä heitä kohtaan.
Tästä seuraa se, että aletaan keksimään syitä, miksi kyseinen ATM ei saa naisia. Jos hän ei kerran saa naisia, niin sittenhän hänessä pitää olla jotain vialla, luultavasti aika paljonkin. Haluaa vaan naisesta pelkän seksiorjan itselleen, varmaan paljon psyykkisiä ongelmia, käyttää päihteitä holtittomasti, on valmis pieksemään tyttöystävän jos se ei tottele, ja varmaan lyö muutenkin säilyttääkseen vallan itsellään, ja on kaikinpuolin ihan mulkku idiootti.
Tällainen asennoituminen ottaa päähän minua kaikista eniten näissä sukupuolten välisiä eroja koskevussa keskusteluissa. On olemassa stereotyyppinen ryhmä päihteitä väärinkäyttäviä väkivaltaisia narsisteja, joita kukaan nainen ei haluaisi miehekseen. Vaikka ATM olisi oikeasti kuinka kiltti ja herkkä ihminen, niin hänet voidaan leimata tähän ryhmään ihan vain siksi, koska naiset eivät huoli häntä. Tällainen voi aiheuttaa aika katkeroitunutta käytöstä.
Eli jos nyt vähän tiivistetään: ette te nuorehkot naiset oikein mahda mitään tilanteelle. Maailma nyt vaan on sellainen, että jotkut miehet jäävät ilman. Mutta faktat tunnustamalla voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa tiedostetaan yleisesti paremmin se, kuka kärsii ja kuinka paljon. Tottakai naisillakin on ongelmia siinä, että ei esimerkiksi löydy niin laadukasta miestä kuin haluaisi, mutta tämä ongelma on kuitenkin aika eri tasolla siihen verrattuna, että joutuu elämään vuodesta toiseen vailla mitään parisuhdetta tai edes toivoa sellaisesta.
Uskollisuus ja yhden optimaalisen partnerin valinnan kulttuuri ei juurikaan mahdollista ns. kokeiluja. Vaaleanpunaisen auton hankinta ei välttämättä ole turn-off kaikille, mutta siitä koituu sosiaalisia paineita, kuten atm:ien treffailusta.
Atm:iä voi verrata myös kamarimusiikkiin. Nuoret ihmiset ja vähän vanhemmatkin ovat yhä enemmän kiinnostuneempia tai sitoutuneita metallimusiikkiin, vaikka se sitten olisi huonoa ja kaupallista.
Nuorten bileissä ei välttämättä muuta saa kuunnellakaan, ollaan metakan ja jytkeen kanssa niin aviossa. Kyllä vikaa voi olla mujssa kuin atmissäkin vaikka eivät ne tosiaan parhaita miehiä ole.
herra Tseta kirjoitti: "Tästä seuraa se, että aletaan keksimään syitä, miksi kyseinen ATM ei saa naisia. Jos hän ei kerran saa naisia, niin sittenhän hänessä pitää olla jotain vialla, luultavasti aika paljonkin. Haluaa vaan naisesta pelkän seksiorjan itselleen, varmaan paljon psyykkisiä ongelmia, käyttää päihteitä holtittomasti, on valmis pieksemään tyttöystävän jos se ei tottele, ja varmaan lyö muutenkin säilyttääkseen vallan itsellään, ja on kaikinpuolin ihan mulkku idiootti.
Tällainen asennoituminen ottaa päähän minua kaikista eniten näissä sukupuolten välisiä eroja koskevussa keskusteluissa. On olemassa stereotyyppinen ryhmä päihteitä väärinkäyttäviä väkivaltaisia narsisteja, joita kukaan nainen ei haluaisi miehekseen. Vaikka ATM olisi oikeasti kuinka kiltti ja herkkä ihminen, niin hänet voidaan leimata tähän ryhmään ihan vain siksi, koska naiset eivät huoli häntä. Tällainen voi aiheuttaa aika katkeroitunutta käytöstä."
Merkillistä, tähän ilmiöön en ole törmännyt käytännössä koskaan. Minulle on aina näyttänyt selvältä että naiset hylkäävät ATM:n nimenomaan liiallisen kiltteyden ja epämiehekkään nössöyden takia, eivätkä todellakaan levittele puheita ko. tyypin väkivaltaisuudesta tai narsismista, seksiorjaa hakevasta tyrannista puhumattakaan - nämä ovat ihan eri miesten ominaisuuksia, tällaisia määreitähän heitellään vain silloin kun on jouduttu YTM:n jättämäksi. Itseasiassa mielikuva naista kohtaan väkivaltaisesta nörttimiehestä tuntuu suorastaan absurdin hassulta.
Itse myönnän suoraan hylänneeni monta miestä nössöyden takia. Ei se ole mikään poisselitettävä salaisuus vaan ihan tietoinen preferenssi.
vielä Joannalle FYI tuosta deebysta. Hänen kommenttejaan nörttimiesten alistusfantasioista, maailmankaikkeuden muista tajunnantiloista ja vastaavista ei kannata ottaa erityisen vakavasti, tai pyytää häntä avaamaan niitä laajemmin. Esa Aurtova alias bmad alias cmad alias deeby alias whatever on kirjoitellut Usenetin nyysseistä lähtien eri puolille interwebsia ainakin 15 vuoden ajan tuota samaa agendaansa, jonkinlaista sekasotkua omista "Alfanaaras alistaa nörttipoikaa" -fantasioistaan kuorrutettuna jonkinlaisilla new age -spekulaatioilla.
Vuodet vaihtuvat mutta bmadiin voi luottaa, hänen tekstinsä pulpahtelevat sukupuolten tasa-arvoa sivuavien blogien kommenttiosastoilla näköjään päivittäin niin tiuhaan, että moni meistä anonyymeistä lukijoista on hieman hämmentynyt, missä välissä hän oikein ehtii viettää laatuaikaa käsirautojen ja valomatojen parissa niiden mallikaunotarten kanssa, joista tapaa kertoilla kovin laveasti ;)
Nuorehko nainen: useille nuorille naisille atm:ien ja ktmienkin hylkääminen on jollakin tapaa tietoinen preferenssi. Siitä vaan ei pidetä tarpeeksi ääntä, eli esim. kouluopetuksessa ei näitä asioita suoraan haluta paljastaa. En kuitenkaan usko, että tiedät minkä takia hyljeksit heitä.
Ja kuka sitten olenkin minulla on aina ollut aikaa hyvin aikaa keskustella tärkeistä asioista. Rahaa on sen verran, että se onnistuu ulkomailtakin nettikännykän välityksellä. Sellaista seuraa minulla ei myön ole joka pahastuisi känntkän näpläiltstä esim. rantatuoöissa tai puuceesssä.
deeby:. En tiedä kuvitteletko kenties että kaikki nuoret naiset joutuvat tähän "ATM ei ole mies"-joukkoharhaansa jonkin Cosmopolitanin lukemisen kautta, mutta minä ainakin tiedän aivan liian hyvin, miksi hyljeksin teitä. Isäni oli epämiehekäs nössö, autettava heikko raukka, enkä aio enää toista kertaa tässä elämässä asua saman katon alla sellaisen kanssa.
Mutta ei siitä sen enempää.
Joanna: "Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia"
Kysymys kuuluu samaan sarjaan kuin "mitä minun pitäisi tehdä, että työläisillä menisi paremmin ja ilmastomuutos estyisi". Ei siinä yksi ihminen paljon voi tehdä.
Arabikevät oli yksi vastaus: pitää liittoutua. Länsimainen mies vain on liian nössö, etuoikeutetun sukupuolen kesyttämä ja alistama.
Tämä oli feminismin innoittama näkökulma yksi.
Kakkonen menee niin, että nuorten naisten, kuten meidän kaikkien, kannattaisi tutustua itseensä ja omiin motiiveihinsa. Aika moni nuori nainen esimerkiksi luulee tykkäävänsä kilteistä miehistä vaikka oikeasti rakastuvat renttuihin (pahiksiin, dominoviin yms) kanssa. Taipumus lienee perimässä, mutta siitä voi oppia pois.
Samalla tavalla, muuten, mies luontojaan haluaa kauniita naisia, mutta voi viisastuttuaan rakastua rumempiinkin.
Mutta millä todennäköisyydellä nuori nainen oppii pois, kun naiseuteen liittyviä piirteitä ei saa epäillä? Naisten voimaantuminen on ollut yksi voimakkaimmista kulttuurisista trendeistä viime vuosikymmeninä. Ikävä kyllä, se on tarkoittanut kaikkein vahingollisimpienkin naiseuteen kuuluvien piirteiden hyväksymistä.
Nuoret naiset tietoisesti halveksivat ja alitajuisesti himoavat primitiivistä miehisyyttä.
Näkökulma kolmonen siirtyy psykologiasta sosiaalipsykologiaan: tiedätkö, miksi monet naiset pitävät miehiä kelvottomina pettäjinä?
Aika harva nainen tuntuu tietävän.
Syy on tietenkin se, että moni nainen muodosta käsityksensä miehistä niiden miesten perusteella, joita ovat deittailleet. Naiset eivät kuitenkaan deittaile "tavallisen miehen" kanssa vaan juuri niiden mainittujen "renttujen" kanssa ("renttu" on tässä kuka tahansa mies, joka keskimäistä selvästi enemmän kiihottaa naisia). Toisin sanonen naiset muodostavat käsityksensä miehistä sen pienen vähemmistön perusteella, joilla on mahdollisuus harrastaa seksiä useiden naisten kanssa.
Tämä ei tietenkään ole lähellekään koko totuus, mutta kuitenkin jotain, jota kannattaa miettiä, jos oikeasti haluaa ymmärtää, hmmm, niin, mitä?
Jämnställdism, jämnställhet 2, men's rights activism (mra), miesten tasa-arvo, miesasialiike ...
Nuorehko nainen: voihan sitä aina sanoa tietävänsä. Itse en atmiä varsinaisesti edes tunne. Oma luokitukseni tuntuisi olevan ktm, mutta kokemukseni poikkeuksellisesti ovat olleet aika korkealta naisten kermasta.
Ei atmt mitään parhaita miehiä minustakaan ole, vaan läheltä jotain kehitysvammaisuutta. Eikä miesaktivismi ole minulle henkireikä muuta kuin siinä, etten pidä sukupuolen merkityksestä
elintasossa. Auttava naisraukka-slogania harvemmin kuulee missään.
"Kunnian Kukko, kyllä, empatia on hyvä lähtökohta. Empatiakyky käsittääkseni nimenomaan on syntymälahja ihmisillä sukupuoleen katsomatta, muuten tästä yhteiskunnassa elämisestä ei tulisikaan mitään."
Tuossa ylempänä on ollut muilta kirjoittajilta niin paljon hyviä pointteja, että tyydyn tällä kertaa kommentoimaan vain tätä yhtä asiaa, sillä empatiakyvyn synnynnäisyyden suhteen olet korkeintaan osittain oikeassa. Mielestäni siis olet lankeamassa juuri siihen ansaan, josta varoittelin.
Meiltä jokaiselta löytyy kyky asettua toisen asemaan jossain määrin kun puhutaan henkilökohtaisesta kanssakäynnistä oman viiteryhmän ihmisten kanssa. Tässä meneillään olevassa keskustelussa tulee kuitenkin osata asettua kokonaan toisista lähtökohdista elämän polulle lähtevien ihmisten asemaan. Tarvitaan siis vähän hienostuneempaa otetta asiaan.
Naisille toitotetaan sitä kuinka empaattisia ja sosiaalisia he jo luonnostaan ovat. Siinä tulee suuri vaara kuvitella itsestä liikoja. Näin varsinkin kun päivittäisen oman pienen elämän pohjalta ei ole syytä epäillä mitään muutakaan. Kun tähän lisätään vielä se kuinka naisen tunne-elämää halutaan pitää monimutkaisena ja miehen yksinkertaisena, niin varsin moni nuorehko nainen harhautuu omissa tulkinnoissaan pahastikin. Näitä harhautumisia tapahtuu tietenkin puolin toisin, mutta naisille tilanteen tunnistaminen on mainitsemistani syistä hankalampaa.
Mitä tulee loukkaantumisiin keskusteluissa, niin minun näkemykseni mukaan suurin osa loukkaantumisista tapahtuu kun asiat otetaan liian henkilökohtaisesti. Markkina-arvoteoreetikot pitävät tilastoista, mutta tilastot ovat tilastoja. Niitä ei pidä, eikä voi, ottaa henkilökohtaisesti. Osalle nettieläimistöä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, ettei tilastoa voi esimerkiksi osoittaa oikeaksi tai vääräksi omaan elämään viittaamalla, vaan siihen tarvitaan paljon enemmän dataa. Vastaavasti kuitenkin tilastoja pitää myös osata tulkita. Murskaavat tilastot eivät välttämättä merkitse mitään, jos ne pohjautuvat väärään tai vääristeltyyn dataan.
"Kakkonen menee niin, että nuorten naisten, kuten meidän kaikkien, kannattaisi tutustua itseensä ja omiin motiiveihinsa. Aika moni nuori nainen esimerkiksi luulee tykkäävänsä kilteistä miehistä vaikka oikeasti rakastuvat renttuihin (pahiksiin, dominoviin yms) kanssa"
aamen.
Kiinnostava projekti, toivottavasti onnistut keskusteluyhteyden luomisessa. Olen itsekin kiinnostuneena seurannut niin Laasas-liikettä kuin mamukriitikoitakin ja yrittänyt löytää nettikeskusteluissa yhteistä pohjaa.
Näissä kahdessa liikkeessä on myös se yhteinen ominaisuus, että molemmat pyrkivät esittämään asiansa rationaalis-tieteellisesti argumentoiden, mutta samalla varsin halveksivaan tai aggressiiviseen sävyyn. Jälkimmäisestä johtuen itselleni on jäänyt vaikutelma, että valtaosa näistä liikkeistä ei pyri keskusteluyhteyteen vaan aggressiivisesti ajamaan omaa agendaansa. Poikkeuksia tietysti löytyy, esimerkiksi Pasi Malmi on mielestäni esiintynyt fiksusti. Laasasen ajatteluun yritin päästä sisälle muutama vuosi sitten, mutta ei sitten hirveästi kiinnostanut ymmärtää henkilöä, joka pyrki postauksissaan esimerkiksi todistelemaan, että naiset ovat tyhmempiä kuin miehet. Voi olla, että Laasanen on nykyään asiallisemmalla linjalla.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös miesten tasa-arvo-ongelmiin olisi kiinnitettävä huomiota. Merkittävimpiä ongelmia ovat ehkä armeija ja isien oikeudet lapsiin erotilanteessa. Nämä ovat asioita, joille voi ja pitäisi tehdä jotain. Miesten oletettu seksuaalinen epätasa-arvo on vähän hankalampi asia. Ensiksi pitäisi pystyä jotenkin tieteellisesti selvittämään, onko tämä epätasa-arvo-ongelma todellinen ja merkittävä. Ainakaan oman arkikokemukseni perusteella ongelma ei ole mitenkään ilmiselvä: tunnen kyllä miehiä, joilla on vaikeuksia löytää parisuhdetta tai saada tarpeeksi seksiä, mutta tunnen kyllä vastaavia naisiakin. Lisäksi voi olla, että naisten on miehiä helpompi saada seksiä, mutta onko naisten helpompi saada hyvää, tyydyttävää seksiä? En tiedä, mutta en usko. Syrjäytyneitä miehiä on enemmän kuin naisia, mutta syrjäytyneisyydessä seksin puute ja muu syrjäytyneisyys taitavat johtua samasta alkusyystä (esim. masennus), eivät sinänsä toisistaan, joten pitäisi pyrkiä vaikuttamaan nimenomaan alkusyyhyn.
Jos seksuaalista epätasa-arvoa voitaisiin kuitenkin tieteellisesti havaita, mitä sille pitäisi tehdä? Tähän en ole juuri löytänyt laasaslaisilta vastauksia. Joltain luin ehdotuksen, että tyttöjen ja naisten seksuaalista vapautumista pitäisi pyrkiä lisäämään. Hyvä tavoite, monet feministit olisivat samaa mieltä. Myös prostituution sallimisesta ja helpottamisesta on puhuttu. Mutta onko seksin kaipuussa lopulta itse aktia enemmän kyse siitä, että kaipaa hyväksytyksi, halutuksi ja rakastetuksi tulemista? Sitä ei prostituoitu voi tarjota.
Kolmanneksi laasaslaiset tuntuvat usein vihjailevan, että naisten pitäisi vain antaa enemmän seksiä omista haluistaan riippumatta ja myös niille, joiden kanssa he eivät suoranaisesti halua seksiä. Se on minusta sekä käsittämätön että vaarallinen ajatus, ja toivon, ettei kukaan heistä oikeasti ajattele niin. Siinä vaiheessa kun vastapuoli haluaa kiistää naisten (tai keiden tahansa) seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, minä lopetan keskustelun.
Jatkuva hylätyksi tai torjutuksi tuleminen on ikävä juttu, ja ymmärrän kyllä atm:ien ahdistuksen. Säälistä ei voi kuitenkaan parisuhteessa olla, joten naisten syyttäminen naisenpuutteesta on varsin kohtuutonta.
Minä olin tuossa 13-16-vuotiaana varsinainen naistenmies. Koulun kauneimmatkin tytöt olivat vähintään kiinnostuneita. Monen kanssa vähintään pussailtiin.
Sitten tapahtui jotain. Tytöt eivät alkaneet karttaa minua, mutta romanttiseksi ei homma edennyt millään. Olin hämmentynyt. Olin oma itseni niin kuin aiemminkin, aloin jopa harrastaa seksikästä alaa, mutta ei auttanut. Lähes kuiva kausi jatkui ja jatkui.
Menin sitten naimisiin ja homma unohtui - vaikka jättikin jäljen sieluun. Sitten pari vuosikymmentä myöhemmin nuoruudessa tuntemani tytöt kertoivat, mistä oli kysymys: olin ollut kiltti. Yksi hyvä kaverin noilta ajoin sanoi suoraan, että olin ollut liian kiltti. Pari muuta antoi ymmärtää.
Yhden kanssa olin kahdestaan veneessä, pussailtiin, kädet vaelsivat levottomasti, mutta sitten halusin kunnioittaa hänen tahtoaan, kun hän päätti vastustella. Kiltti kun olin, otin vastustelun tosissani. 20 vuotta myöhemmin kuulin, että se oli virhe. Minun olisi pitänyt osoittaa, että olen tosissani, että määrään.
Se harmittaa erityisesti, että tyhmä minä onnistuin siirtämään kiltteyden kahdelle pojalleni. Olisi pitänyt opettaa aggressiiviisemmiksi.
Kuinka tyhmä, kuinka naisten muokkaaman kulttuurin huijaama olinkaan ollut!
"Kuinka tyhmä, kuinka naisten muokkaaman kulttuurin huijaama olinkaan ollut!"
Oletan urheasti, että tämä ei ollut trolli ja kerron oman versioni samanlaisesta kokemuksesta.
Olin myös naisten suosiossa teininä, sillä näin, että agressiivinen käytös tuottaa tulosta. Jotain tapahtui, kun kasvoin hieman vanhemmaksi ja aloin miettimään minkälaiseksi ihmiseksi haluan lopulta kasvaa. Yritin pitää yllä aggressiivisuutta, sillä sitä minulta odotettiinkin. Omatunto alkoi kuitenkin kolkuttaa ja huomasin muuttuvani varsin ikäväksi tyypiksi. Olin hyvin onneton, sillä en voinut sovittaa moraalista selkärankaani sellaisen kusipään muottiin. Viimeinen niitti tuli, kun makasin silloisen tyttöystäväni vierellä, joka itki krokotiilinkyyneliä minua ties kuinka monennen kerran manipuloidakseen. Huomasin, että en välittänyt hänen (mahdollisesti aidosta) tuskastaan ollenkaan ja kauhistuin omaa tunteettomuuttani. Siispä luovuin lopulta kokonaan parisuhteen ajatuksesta. Tunnen itseni edelleen hieman huijatuksi, sillä naisten muokkaama kulttuuri yritti tehdä minusta jotain mitä en halunnut olla. Olen mieluummin kiltti ja hyvä ihminen kuin naisten suosiossa. Ja olen paljon onnellisempi ymmärrettyäni tämän.
MGTOW, en trollannut.
Unohdin tosin sanoa, että hyvin nuoret tytöt ilmiselvästi ihastuivat kilttiin minään. Varamaan kyse on heräävään seksuaalisuuteen liittyvästä epävarmuudesta: kiltin kanssa on turvallista harjoitella tunteitaan. Hiukan vanhemmat pitivät minua hyvän kaverina mutta eivät pystyneet enää ihastumaan. Tämä siis on tulkintani.
Seuraavan kerran naiset osoittivat enempi romanttista kiinnostusta yliopistossa, jossa olin - yrittämättä - aika suvereeni ja hauska (?) joissain ryhmätöissä. Sain hiukan takaisin itsetunnostani.
Mutta sitten meninkin jo naimisiin ja senhän tietää, mitä se tarkoittaa. :-)
Pages
Keskustele