Esittelyssä tomaatti

Ladataan...
Rönsy

Eilen otin suurimman edistysaskeleen kirjoittajantyössäni sitten kymmensormijärjestelmän opettelun lukiossa. (Muunlainen kehitys kirjoittajana ei etene harppauksin, vaikka toivottavasti sitäkin joskus on tapahtunut.) Olen maailman huonoin keskittyjä, mutta sitä on käsittääkseni nykyään liikkeellä. En ehkä ole ainoa, joka pystyy kirjoittamaan korkeintaan pari lausetta tekstiä avaamatta välillä nettiselainta tai sähköpostiohjelmaa.

Tämä aiheuttaa sen, että 1) kaikkeen menee kauan 2) ei ole koskaan tyytyväinen olo, kun ei ole saanut aikaiseksi.

Flow-tiloista unelmoin vain, mulla ei ole sellaisia koskaan. Paitsi ehkä joskus junassa olen saanut mielestäni kelvollisesti tehtyä jotain hommaa, mutta sekin vain koska en ole saanut nettiä toimimaan ja muitakaan sijaisharrasteita ei junassa paljon ole. Noin yleisemmin en voi käyttää katvealuetta työntekoon, koska ihan oikeasti tarvitsen nettiä tiedonhankintaan kirjoittaessani.

Olen tällä viikolla kirjoittanut Kyrö-juttuani, ja ihan perinteisen huonosti on edennyt. Yritin pari päivää kirjoittaa toimituksessa, koska täällä sentään ei voi alkaa tiskata tai imuroida tai letittää ranskanlettiä. Ei siitä tullut mitään, kun oli niin paljon muita häiriöitä. Avokonttoreissa on kirjoittajalle se paradoksaalinen piirre, että niissä ei oikeasti voi tehdä töitä. Niinpä eilen kirjoitin lempikahvilassani Ursulassa ja ihan uudella metodilla.

Olin ennenkin kuullut Pomodoro-tekniikasta, se on jopa esitelty meidän lehdessämme. Mutta en ollut aiemmin kuullut siitä juuri oikealla, suurimman epätoivon hetkellä. Tekniikka toimii näin: työskentelet 25 minuuttia, otat aikaa munakellolla, kirjaat muistiin, mitä teit, ja pidät viiden minuutin tauon. Neljän 25-minuuttisen eli pomodoron eli tomaatin jälkeen pidät pidemmän, vartin tai puolen tunnin tauon.

Johan rupes näppäimistö paukkumaan! Käsittämättömän tehokasta. En kirjannut muistiin mitä tein, koska pitkää tekstiä kirjoittaessa on vaikea jakaa työtä pienempiin osiin. Kirjoitin kirjoittamistani vaan, ja tauoilla nopsasti facebookkasin vähän, aina oli kova kiire kohti seuraavaa tomaattia. 25 minuuttia on just täydellinen aika, ei liian pitkä että herpaantuisi, mutta riittävän pitkä että saa aikaiseksi. Olenkohan koskaan saanut kirjoituspäivässä yhtä paljon tehtyä kuin eilen, tuskin.

Suosittelen kokeilemaan, ja jos teillä on muita hyväksi havaittuja aikaansaantikikkoja, kertokaa!

No niin. Tämän tekstin olisi helposti kirjoittanut yhdessä tomaatissa. Erinäisten "häiriöiden" vuoksi tämä on ollut tunnin auki.

Seuraavassa jaksossa esitellään banaani.

Share
Ladataan...

Kommentit

Mulla keskittymisongelma on jo muuttunut tiedostamattomaksi motoriseksi rutiiniksi niin, että heti jos menee enemmän kuin 2 sekuntia seuraavan lauseen/sanan miettimiseen, sormet hakeutuu kuin automaattisesti klikkaamaan sen selaimen auki enkä edes huomaa, että kohta olen taas jossain Firefoxin suosikeissa.

Viime viikolla löysin avun SelfControl-ohjelmasta, jolla netin voi blokata itse määrittelemäkseen ajaksi. On myös mahdollista blokata vain tietyt sivut tai blokata kaikki muut sivut, mutta määritellä ne, joilla saa käydä (hyvä jos tietää tarvitsevansa tiettyä sivustoa nimenomaan töihin). Ohjelma siis estää nettiin pääsyn eikä sitä voi keskeyttää vaikka käynnistäisi koneen uudestaan.

Tuota voi käyttää Pomodoron tapaan niin, että blokkaa netin 25 minuutiksi ja sit saa taas klikkailla ympäriinsä, ja sen jälkeen laittaa taas estot päälle.

Ja voin kertoa, että valmista on tällä viikolla tullut!
 

(Ja voin myös kertoa, että hävettää ihan helvetisti, että oma selfcontrol ei riitä...)

Rönsy

Tiedostamaton motorinen rutiini kuvaa hyvin myös omaa tilaani. Noita SelfControl (alkaa Laura Branigan väkisin välittömästi soida päässä) -tyyppisiä oli myös Imagen jutussa taannoin, mutta mulle se ei jotenkin riitä, että netti on blokissa. Kirjaimet on pakotettava ruutuun voimakkaammilla keinoilla.

Ja siis hei, tervetuloa, täällä putoilee uutisia sähköpostiin kun yritän keskittyä kommentointiin!

Tattis! Mä ajattelin ensi viikolla ottaa järeät aseet käyttöön ja kokeilla SelfControlin ja Pomodoron yhdistämistä. Laitan 25 minuuttia SelfControliin ja 25 minuuttia munakelloon, ja kun pärähtää, pidän kymmenen minuutin surffailutauon todetakseni, että ei siellä netissä kuitenkaan tapahtunut mitään tärkeää niiden 25 minuutin aikana.

Kult!

Vau, heti huomenna tomaatit käyttöön graduprojektia varten!

No Sex and the City

Samoja keloja täälläkin aikalailla - etenkin tuo Eevan mainitsema häpeä siitä, ettei oma itsekontrolli riitä. Nettiä en ole vielä koskaan blokannut, mutta se saattaisi kyllä olla hyvä idea...

Toisaalta olen huomannut, että palkitseminen toimii mulle kieltoja paremmin. Kun yritän kieltää itseltäni jotain, muuttuu se yhä houkuttelevammaksi, plus että kiellot ärsyttävät. Niinpä en blokkaa nettiä, vaan päätän aina saavani netata tms. vaikkapa vartin kunhan saan ensin jonkin tietyn asian suoritettua. Periaate on siis sama, mutta esittelen idean itselleni muka-positiivisemmin. Näin helppo se on hölmöä huijata!

Ja kirjoittamiseen minulla toimii kenties maailman höntein juttu - Written? Kitten! Siinä saa määrittää itselleen sanamäärän sadasta tuhanteen, ja kun tuo määrä tekstiä on naputeltu, ruudulle läpsähtää kuva söpöstä kissanpennusta. Jotenkin tosi debiiliä, mutta toimii meikälle!

Tomaatit pelasti mun opinnäytetyöni! Oon aivan vakuuttunut. Ihan mielettömän motivoivaa laskea päivän lopuksi, montako tomaattia on tullut tahkottua.

Opparityöskentelyn loppuvaiheilla en enää ees käyttänyt tomaatteja, kun jotenkin se työskentelytapa oli iskostunut takaraivoon. Loistava systeemi!

Rönsy

Kissanpentu! Oi, ihkua! Mä kokeilen tota heti kun taas tulee kirjoitettavaa.

Laura / Kahden suora (Ei varmistettu)

Herranjestas. Tämä oli paras lukemani juttu aikoihin. Otan tomaatit käyttöön heti, siis ens viikolla. Kiitos.

Hömppäblogi

Oon kuullu tomaateista aiemminkin, mutta en ole saanut kokeiltua. Nyt uskon, että se kannattaa. Ehkä gradukaan ei ole niin pelottava tämän tekniikan kanssa.

sivulauseita

Kiitos näistä tomaateista. Ja Jeminalle kissanpennusta, mahtavuutta!

Mulla on usein tapana että sivu tai kaksi tuntia, tai huonoina aamuina päätän että puoli sivua tai kaksi tuntia. Jos kirjoitan sivun vartissa, olen vapaa. Mutta jos mitään ei tule kaksi tuntia sitten vaikka tuijotan tiedostoa. Ja kyllä, vain sivu. Olen tosi hidas kirjoittaja. Sivu päivässä saa aikaan riemunkiljahduksia. Flow on muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ihan vieras käsite.

Rönsy

Helmi, ihanan armollinen tuo tapasi, että kahden tunnin jälkeen olet vapautettu! Mun metodi vastaavassa tilanteessa olisi varmaan että "sivu meni siinä sitten vaikka koko päivä ja yö".

Ihan uteliaisuudesta, kirjoitatko siis yleensä sivun päivässä, vai otatko noita sessioita lisää saman päivän aikana?

sivulauseita

On se kai armollinen. Nyt on ollut monta hidasta ja takkuista päivää, ja tuo kissanpennun 200 sanaa helpotti jo kovin :) fiktion puolella on se onni (ja paha) ettei ole dedikset painamassa, voi kirjoittaa hitaasti.

En oikeastaan kirjoita yleensä mitään, siis ei ole mitään keskiarviota. Joskus pari hyvää lausetta vie tekstiä eteenpäin vaikkei sitä sinä päivänä kirjottaisikaan. Mutta siis jos yhden päivän aikana saan sivun tai kaksi niin muita sessioita tuskin on luvassa, tuntuu että mussa vain on rajallinen määrä tekstiä tuotettavaksi per päivä, enkä pysty keskittymään enempää kuin korkeintaan neljä tuntia päivässä, ja niidenkin on oltava aamulla/aamupäivällä. En käsitä (joskus myös kadehdin) näitä "kirjoitin koko yön enkä edes vessassa käynyt" tyyppejä.

 

Rönsy

Dedikset ovat vihaa ja rakkautta. Mä en saisi mitään aikaiseksi ilman niitä, ja kuitenkin juuri niiden takia vatsahaava kehkeytymässä.

Kadehdin flow-ihmisiä!

Kommentoi

Ladataan...