Huoritellaanko sinua?

Ladataan...
Rönsy

Luin eilen tämän kiinnostavan kirjoituksen ja jäin miettimään.

Tiedän kyllä että tyttöjä ja naisia huoritellaan. Olen kuullut inhottavia tarinoita paljon, eikä minulla ole syytä epäillä, etteikö kerrottu olisi totta. Tarkoitukseni ei siis ole kyseenalaistaa Kukkalan tekstiä.

Mutta yritin muistella, onko minua koskaan huoriteltu tai kourittu.

Muistin yhden huorittelun, se tapahtui Marokossa. Suomesta en pysty muistamaan ainuttakaan. Kourimisia on ollut joitakin, mutta ne liittyvät yleensä molemminpuoliseen känniin, yökerhoihin tai vastaaviin, eivätkä siten ihan arkipäivään, kuten tuossa kirjoituksessa kuvatut (aiheeseen hieman liittyy myös tämä ja tämä uutinen, kummatkin järkyttäviä).

Sitten mietin, mistä johtuu, että itse en törmää tähän ilmiöön Suomessa. Johtuuko se tavalla tai toisella minusta itsestäni, käytöksestäni tai olemuksestani? Vai johtuuko se ympäristöstä jossa liikun, ihmisistä joiden parissa vietän aikani? Hyväosaisista elinalueistani? Vai olenko sen verran vanha ja onko tämä tuore ilmiö, jonka alta olen ehtinyt pois?

Kauniaisten yläaste ei varmana ole yläasteista kauhein, mutta oli sielläkin kamalaa. Olin liian lapsi, liian nössö, liian hyvä koulussa, liian urheilullinen, jne, mutta en ikinä kokenut, että kamaluus olisi johtunut siitä, että olen tyttö. Lauta-sanaa en ihme kyllä koskaan kuullut, en myöskään läskiä. Muistelen hämärästi, että huora-sanaa käytettiin, mutta muistoissani se sanotaan tytön äänellä toiselle tytölle, ja se on kai olevinaan jonkinlainen typerä kunnianosoitus.

Onnekas olen ainakin, mutta olenko poikkeus? Naiset, kertokaa: Onko sinua huoriteltu? Kouritaanko? Kuinka usein? Missä? Milloin? Millaisten ihmisten toimesta?

Onko huoritteluun keksittävissä joku kaava? Vai onko se täysin sattumanvaraista ja minulla vain käynyt tolkuton tuuri?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Hmm, hieman asian vierestä, mutta epäilemättä sama asenne taustalla mulle sattuneessa tapauksessa; seisoin odottamassa kaveriani Helsingin rautatieasemalla pari talvea sitten, olimme menossa jonnekin kissanristiäisiin. Jalassa mulla oli tuolloin muodikkaat mustat ylipolvensaappaat (joissa korkoa, muttei sentään mitään strippariplatoa), mustat paksut sukkahousut, musta pitkä villakangastakki, hiukset takana tiukalla nutturalla, kevyt silmämeikki ja punaista huulipunaa. Eli omasta mielestäni look oli lähinnä city chic.

Joka tapauksessa odotellessani tuli suht. epäsiisti (huom. subjektiivinen mielipide) vanhempi mies tuijottelemaan viereeni päästä varpaisiin ja kysyi, että "mitä maksaa?". Olin oikeasti niin typertynyt etten osannut kuin sylkäistä ensimmäisen kirosanan suustani, joka nyt kielen päälle lopulta putkahti. Tilanne oli täysin WTF?

Syyttelemättä sen kummemmin suomalaisten (miesten) peräjunttilalaisia käsityksiä sopivasta pukeutumisesta eniten ällöttää se, että aloin miettiä asujani vastaavien tilanteiden välttämiseksi. Se jos mikä on vastenmielistä. 

Pahoittelen asiaan miltei asiaan liittymätöntä kommenttia.

päivikki (Ei varmistettu)

Luin myös Kukkalan hyvän kirjoituksen. Ja luonnollisesti aloin muistella tilanteita, jolloin minua olisi huoriteltu tai kourittu. Mieleeni tuli ainoastaan muutama hassu kerta yöelämässä, mutta silloin miesten tukevalla humalalla on ollut osuutta asiaan. Vaikka eipä humalatila tee huorittelusta yhtään sallitumpaa.

Omien kokemusteni mukaan minihameet, saappaat, avonaiset paidat ja vahva meikki lisäävät kourituksi tulemisen mahdollisuutta. Ikävä juttu, mutta niin se vaan on.

Kirjallinen projektini

Minua on huoriteltu kerran: joku random-poika tuli kännissä vastaan, haukkui huoraksi ja käveli pois...? Tämä tapaus lähinnä huvitti minua.

 

Minua on myös kourittu kerran, viime viikolla. Nousin ratikkaan Lasipalatsilta ja tunsin kun takana tuleva tuntematon mies kouraisi persettäni, oli hänkin humalassa. Tästä minulle tuli likainen olo...

 

Kaki tapausta siis, ja koen, että olen "päässyt vähällä".

Kerran on huoriteltu. Se tosin oli seiskaluokalla, ikuisuus sitten, kun käräytin luokkalaiseni pojat tupakoinnista. Olin tunnollinen hikipinko ja lähinnä kikattelin heidän haukkumasanavalinnalleen.

Tuulee tuulee

Älytöntä, laitoit sanoiksi joka ikisen ajatuksen, joita mielessäni kävi kun eilen pureskelin tuota kirjoitusta! Huh ja wau, heh. :)

Juuri näin: törkeyksien kohteeksi joutuminen ei koskaan ole kohteen vika. Ja juuri niin: silti kiinnostaa pohtia, onko hommassa joku kaava, vai onko kyse vain tsägästä. Mikä provosoi huorittelijoita, millaisissa tilanteissa joudutaan kourittavaksi? Koska joillekin kyllä ihan ilmiselvästi on nuoruudessaan tätä tapahtunut enemmän kuin toisille, enkä ainakaan itse löydä mitään kovin yksinkertaista vastausta (ainakaan ne minun tuntemani tytöt, jotka eniten ovat saaneet kohdata törkeyksiä, eivät nähdäkseni ole pukeutuneet tai käyttäytyneet sen kummemmin kuin ne toiset, jotka ovat pahimmalta välttyneet).

Itse kuulun siihen porukkaan, jolle huorittelu ei todellakaan ole ollut arkipäivää. En itse asiassa taida muistaa yhtä ainutta kertaa - en koulusta, baarista tai edes asiakaspalvelutyöstäni. Persettä on puristeltu pari kertaa, baarissa, jonkun lähes söpönsäälittävän ylikännisen pikkupojan toimesta. Ulkonäkökommenttejakaan en muista saaneeni, mikä on itse asiassa jokseenkin uskomatonta siihen nähden, että tissini kasvoivat varhain ja paljon.

Yhden ainoan oikeasti hämmentäneen ja loukanneen tilanteen muistan: olin ehkä 16, kun keskellä kirkasta päivää Espalla vastaan tulleen miesjoukon kovin jätkä (huomaa ironia...) otti tanakasti kiinni tisseistä, nauroi ja käveli ohi. Kaikki kävi niin äkkiä, etten ehtinyt edes raivostua ajoissa. Tuon jälkeen kehittelin kyllä mielessäni selkärankaan valmiita pikareaktioita, mutta näitä munien väkivaltaisia kourimisia sun muita en ikävä kyllä (???) ole vielä päässyt testaamaan...

Fw (Ei varmistettu)

Oman kokemukseni perusteella huorittelu tuntuu liittyvän ehkä hiukan enemmän siihen, miten pukeutuu suhteessa johonkin naisen ideaaliin, kun taas vaikkapa puistorunkkareihin törmääminen tuntuu olevan vain (huonosta) tuurista kiinni. Itse olen tullut huoritelluksi muutamaan otteeseen, yleensä jonkun verran humalaisten miesporukoiden toimesta, kaupungilla keskellä päivää, ja tätä tapahtui enemmän silloin kun olin vielä teini ja jaksoin kipitellä korkkareissa pitkin kaupunkia. Vielä kun hiukset oli punaiset ja hame päällä, niin muistelen erottuneeni keskimääräisestä naisten pukeutumistyylistä jonkun verran, ja kaikkiin noihin huuteluihin jotenkin tuntui liittyvän tietynlainen "pistetäänpäs tuo nyt ruotuun"-lähtökohta (vaikka saatan sen toki kuvitellakin, viimeisimmästä huutelusta kun on jo joku vuosi aikaa). Samaa muistelisin koulusta: siihen aikaan pyrin olemaan mahdollisimman näkymätön enkä päätynyt huorittelun kohteeksi, toisin kuin ne tytöt, joilla oli poikakavereita ja tiukkoja vaatteita. Opettajien taholta huoritteluun puuttuminen tuntui vähän laimealta ehkä senkin takia, että osa opettajista avoimesti piti mainittujen tyttöjen pukeutumista ja poikien tapailua tytöille sopimattomana, moraalittomana käytöksenä. (Mikä tavallaan tuntui vahvistavan huoritteluun johtavaa ajattelutapaa: on olemassa hyviä ja huonoja tyttöjä, ja huonoihin tyttöihin on yhteisöllä oikeus puuttua.)

miksou

Itseä on kourittu pari kevättä sitten Helsingin päärautatieasemalla keskellä päivää, kun tulin junasta ulos iso putkikassi selässä, olkalaukku vatsan kohdalla kun etsin toisella kädellä bussirahaa ja toisella puhuin puhelimessa. Eräs huonosti suomea puhunut mies tuli pummimaan kai rahaa tai jotain ja yritin viestittää hänelle puhelin kädessä, että yritän juosta bussiin ja nyt ei ole aikaa. Kun kävelin hänen ohitseen hän kouraisi minua persauksista ja haarovälistä ja minä refleksinomaisesti käännyin ja löin häntä kännykällä päin näköä. Menin ihan lukkoon. Mies piteli kasvojaan yllättyneenä ja ihmiset tuijottivat ja kukaan ei tehnyt mitään. Mies alkoi huutamaan minulle jotain vieraalla kielellä (ehkä huoritteli?) ja lähti tulemaan minua kohti agressiivisesti ja kun pääsi tarpeeksi lähelle, potkaisin häntä suoraan kiveksille. Olin ihan kauhuissani ja en tiennyt mitä muuta olisin voinut tehdä, koska hän näytti käyvän minun päälleni. Seuraavaksi paikalle saapui miehen tuttuja auttamaan häntä ja huutamaan minulle ja minä paniikinomaisesti vain poistuin paikalta ja kävellessäni ulos muistin, että siskoni oli vieläkin puhelimen toisessa päässä. Se oli ihan hirveä tilanne. Minulla oli pitkään likainen olo ja olin loukkaantunut, että joku oli päässyt koskemaan minua ilman lupaa ja hyvin yksityiselle alueelle. Vaikka en väkivaltaa kannatakaan, jostain selkärangasta en osannut muuten puolustautua. Tapauksen jälkeen olen seurannut mielenkiinnolla slut walkeja ja juttuja siitä miten naisen pukeutuminen esim. vaikuttaa miesten mielipiteeseen ja kuvaan hänestä. Itsellä oli farkut, tennarit ja huppari + nahkatakki päällä, joten pukeutumiseni ei voinut mitenkään provosoida miestä käyttäytymään miten hän käyttäytyi. Huhhuh. Miten nainen voi puolustautua jos joku kouraisee tai huorittelee? Väkivallasta voi olla kuitenkin seurauksia kuten Siiri Nordinin tapauksessa: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201109300132502_uu.shtml Jos olisin itse jäänyt paikalle ja joku olisi soittanut poliisit, olisin varmasti saanut pahoinpitelysyytteen. Miten olisin voinut todistaa kaiken olleen itsepuolustusta kun todistajat kävelivät vain ohitsemme ja kiireellä junaan ja ne ainoat, ketkä jäivät paikalle, olivat miehen ystäviä?

Mangomalen

Mietin Joanna aivan samaa Kukkalan kirjoitusta lukiessani! Että onko syy minussa vai hyväosaisissa ympyröissä vai pelkässä tuurissa, kun en voinut samaistua juurikaan tämän kasvukertomukseen. Meidän ystäväpiirillemme yhteisö ei kiljunut arvoamme tai miessukupuolen kollektiivisista himoista. On aivan kamala ajatella, että monelle on.

Meillä rinnakkasluokan Antti alkoi huoritella kaikkia yläasteella. Joku keksi alkaa vastata, että itselläsi on pieni muna, hihihihih, niin heti loppui. Ei tätä voi ihan traumaksi kutsua. 

Hömppäblogi

Yläasteella huorittelu oli suht yleistä, joten on mua kutsuttu haukkumistarkoituksessa huoraksi useaan otteeseen. Välillä se oli myös kuvaamallasi tavalla kuin kunnianosoitus tyttökaverien välillä, mutta minuun sellainen ei koskaan liittynyt.

Humalaiset miehet ovat joskus yrittäneet kouria, joo. Lähinnä baarissa.

Mua on myös huoriteltu, noin niinkun tyttöjen keskeisenä kiusaamisena. Mein yläasteella (ja ala-asteellakin) oli yksi tyttö, joka ei tykännyt syystä tai toisesta musta (mä luulen tosin että se liittyi vaan jotenkin siihen, että piti nyt olla joku jota nimitellä, joku jota kiusaamalla tuns ittensä jotenkin muka paremmaksi). Meillä oli kummallakin ihan tosi kauheesti kavereita ja tuttuja, oltiin kivoja tyyppejä (ainakin mä kuvittelen että sekin oli, ei kai sillä muuten olis ollut niin paljoa kavereita :D) ja ihan nätin sorttisiakin. En mä jaksanut ottaa semmosesta käytävällä ohi sihahdettavasta "huora"-jutusta itteeni, mua se huvitti enemmänki. Kaiken huippu oli kun tää tuli joskus fillarilla siskonsa kanssa mua vastaan. Isosiskonsa huikkas huoran mulle ennen kun ohitti (koska siis kaippa sen vaan piti olla siskonsa puolella, mehän ei ees tunnettu :D), siskonsa tuli perästä että "nii just!". Mä kuolin nauruun. Musta se oli jotenkin tosi aww :D 
Enihau nykyään ollaan jopa face-kavereita, jutellaan sillon tällön ihan nätisti ja moikataan, että eipä se sellasta "oikeeta" kiusaamista tai huorittelua ole koskaan oikein ollut. 

Sen sijaan mitä on seurannut sitten sivusta noita muita kavereita joita on huoriteltu.. No, kyllä se on aika pitkälti kytköksissä siihen, kuinka pukeudut ja montako miestä (okei, poikaa..) sulla oli lyhyessä ajassa. Jos sulla oli tyyliin 50 yhden illan juttua vuodessa, kyllä se huorittelu on vähän kuin "ansaittu" (ei sillä ettei ketään pitäis mun mielestä huoritella, mutta ymmärrätte pointin). 

Ja musta toi toisten lääppiminen tuntuu olevan jotenkin kytköksissä jo paikkakuntaankin. Mitä pienempi paikka, sitä enemmän lääppimistä. Oikeesti, tulkaa Hartolaan, siis tsiisus! Sen sijaan isommassa kaupungissa tuntuu olevan tosi harvinaista, että joku kävis suoraan iholle, pienissä paikoissa perseelle läpsitään kun sä kävelet baarissa pöydästä vessaan vähintään sen kuutisen kertaa :S 

Punavuoren insinööri

Ensimmäinen reaktioni tähän aiheeseen oli, ettei mua ole koskaan huoriteltu tai ahdisteltu mitenkään erityisesti. Sitten aloin vähän kaivella muistiani ja mieleeni alkoi tulvia useita tapauksia. Vain joitain tapauksia mainitakseni voin kertoa miehestä, joka tuli uimarannalla runkkaamaan rantapyyhkeeni reunalle. Miehestä, joka pysäytti auton pyörätien viereen illan pimeydessä ja kysyi paljonko maksaisi. Pojasta, joka soitti uudelle poikaystävälleni kertoakseen minun olevan munan perässä juokseva huora  (olin neitsyt). Miehestä, joka ratikassa ahdisti minut penkkien väliin ja kertoi voivansa "ottaa" minut.

Tapauksia yhdistää viimeistä esimerkkiä lukuunottamatta se, että olin kaikissa tilanteissa 16-vuotias tai nuorempi. Huoritteluja en ole painanut mieleeni, mutta sitäkin on tapahtunut.

Traagisinta on kuitenkin ensireaktioni. Se, että ahdistelu ja huorittelu on niin tavallista, että ensireaktio asiasta puhuttaessa on "ei mulle ole mitään koskaan tapahtunut". Ahdistelun ja huorittelun tietoinen ja tiedostamaton vähättely littyy mielestäni hyvin läheisesti ilmiöön, josta Melissa McEwan on kirjoittanut mielestäni varsin ansiokkaan yhteenvedon;

http://shakespearessister.blogspot.com/2009/10/rape-culture-101.html 

 

Nii joo ja peeäs. ainoot huorittelut, mitä tuntemattomilta oon koskaan kuullu kenellekään on just noita jossain yllämainittuja "puistorunkkareilta" tulleilta, tai vaihtoehtoisesti miehiltä baarissa, jos annat jollekulle pakit. 

Stillleben

Ei huoritella, mutta sen edestä kuulen melkein joka päivä kommentteja ulkonäöstäni ja koen epämiellyttäviä lähentely-yrityksiä. Kommentit tulevat aina paikallisväestöön kuulumattomilta miespuolisilta henkilöiltä, (ikähaarukka 20-30), joita tässä kaupunginosassa on prosentuaalisesti lähes eniten koko Wienissä. Välillä kommentit ovat olleen aika kesyjä tyyliin "Hei kaunistus, mitä kuuluu?", mutta toisinaan tulee näitä häiritseviä tilanteita, kuten eräs kerta kun odotin raitiovaunua ja vieressäni seisoi mieskaksikko, jotka muiskuttelivat minulle ja sopersivat jotain seksikommentteja. Vielä kaiken kukkuraksi oli jo myöhä ja olimme ainoat pysäkillä. Olin lievästi sanottuna kauhuissani ja pakenin tilanteesta nousemalla väärään ratikkaan.

Alussa tämä oli minulle todella outoa, sillä en ikinä ollut Suomessa joutunut tällaisen huomion kohteeksi ja olen sentään asunut Turussa ja Helsingissä. Pikku hiljaa tuohon huuteluun kuitenkin turtuu ja ne helpoimmat tilanteet osaan jo automaattisesti ignoorata. Nykyään jopa tunnistan huutelijat jo etäältä. Niillä on se tietty katse, jolla ne katsovat sinua kun kävelet kohti. Ennakoin tilanteisiin ottamalla esimerkiksi kännykkäni esiin ja olen soittavinani poikaystävälleni.

Tämä kaikki tietysti johtaa lievään vainoharhaisuuteen näitä etnisiä ryhmiä kohtaan (yksikään itävaltalainen ei ole minulle tähän mennessä huudellut, eivät edes humalaiset), mutta en todellakaan ole yksin tämän asiani kanssa. Monilla naispuolisilla ystävilläni on täällä samanlaisia kokemuksia etenkin turkkilaisten miesten kanssa. Haluan kuitenkin vielä korostaa että minulla ei ole mitään tätä koko ihmistryhmää vastaan, enkä aio mennä Homma-forumille avautumaan, sillä tunnen myös todella ihania ja hyviä ihmisiä, joiden juuret ovat jossakin muualla kuin täällä vuorivaltakunnassa ja minusta se on todella OK että he ovat täällä. Nämä yksittäiset huutelijat ovat kuitenkin antaneet maanveljilleen huonon maineen ja vain pönkittäneet paikallisten ennakkoluuloja.

Tällaista täässä maailmankolkassa!

Virmixet

Eka mietin et no eeei ei oikeestaan. Mut joo kyllä! Mieleen hiipi yläaste, ja hyvän kaverin tapa kutsua huoraksi. Ei siis kiusaamismielessä, vaan silleen "hyvällä", mut enpä kyllä ite oikeen lämmennyt tolle. Ja tais mun luokalta yks poikakin aina kiusotella kuiskimalla huorrrraaa jne, sen takia että mä provosoiduin siitä. Mutta kävipä siellä sellastakin, että luokan pelle meni luokan eteen arvioimaan suureen ääneen kellä on suurimmat tissit...

Tuorein kourimistapaus taas oli tässä suht lähiaikoina. Ennen oon jotenkin sivuuttanut noi ja kiehunut vaan lopun päivää, mut tällä kertaa mä vedin sen herneen aika syvälle nenään. Seisoskelin baarissa, ja joo mulla oli minimekko, so what? , ja joku ällötys ohi kulkiessaan työns kätensä mekon alle hiplaamaan. Tuli siitä niin paha mieli että lähin sitten perään ja rupesin kiljumaan tälle miesporukalle. Olin ihan valmis lyömään jo (mun ei tarvi kunnioittaa fyysistä koskemattomuutta jos mun ei kunnioiteta), mut kun kukaan ei tunnustautunut täksi kourijaksi, niin tyydyin vaan räyhäämään. Ärsyttää ettei sillä munapäällä ollut munaa tunnustaa. Päättivät sitten vaan luikkia pakoon.

Virmixet

Eka mietin et no eeei ei oikeestaan. Mut joo kyllä! Mieleen hiipi yläaste, ja hyvän kaverin tapa kutsua huoraksi. Ei siis kiusaamismielessä, vaan silleen "hyvällä", mut enpä kyllä ite oikeen lämmennyt tolle. Ja tais mun luokalta yks poikakin aina kiusotella kuiskimalla huorrrraaa jne, sen takia että mä provosoiduin siitä. Mutta kävipä siellä sellastakin, että luokan pelle meni luokan eteen arvioimaan suureen ääneen kellä on suurimmat tissit...

Tuorein kourimistapaus taas oli tässä suht lähiaikoina. Ennen oon jotenkin sivuuttanut noi ja kiehunut vaan lopun päivää, mut tällä kertaa mä vedin sen herneen aika syvälle nenään. Seisoskelin baarissa, ja joo mulla oli minimekko, so what? , ja joku ällötys ohi kulkiessaan työns kätensä mekon alle hiplaamaan. Tuli siitä niin paha mieli että lähin sitten perään ja rupesin kiljumaan tälle miesporukalle. Olin ihan valmis lyömään jo (mun ei tarvi kunnioittaa fyysistä koskemattomuutta jos mun ei kunnioiteta), mut kun kukaan ei tunnustautunut täksi kourijaksi, niin tyydyin vaan räyhäämään. Ärsyttää ettei sillä munapäällä ollut munaa tunnustaa. Päättivät sitten vaan luikkia pakoon.

Maria R

Kyllä, valitettavasti on huoriteltu vaikka kuinka paljon läpi yläasteen niin kuin niin monia muitakin. Asiaa paljon miettineenä mielestäni nämä huorittelijat ovat harvemmin niitä koulun fiksuimpia tyyppejä, tai elämässä ylipäätään kovin menestyneitä, jos  joku tosiaan jatkaa huutelua vielä aikuisenakin. Sen enempää koulukiusaamiseen tässä menemättä, toivoisin, että huorittelu ymmärrettäisiin myös nuorempien keskuskuudessa äärimmäisen sivistymättömäksi toiminnaksi, mikä antaa huutelijasta itsestään juntin kuvan. Hyvinvoiva, fiksu, hyvin käyttäytyvä ihminen ei koskaan missään tilanteessa hauku ketään huoraksi. 

Viimeisin huorittelutapaus sattui juoksulenkillä Hesperiankadulla. Huono-osainen näköinen nainen potkaisi ohi juostessani vatsaan ja huuteli pitkään perään. Eihän siitä voi mitään muuta päätellä kuin, että mahtoi olla naisella paha olo.

Turhat jorinat

Tämä taitaa olla aika paikkakuntasidonnainen juttu. Huuthemmeteissä pitkin Suomea joutuu aina kuulemaan ties mitä kommenttia, käpälöintiäkin tulee jatkuvasti eteen, jos olet alle 20 ja asut jossain jumalan selän takana.

Muistan alle parikymppisenä baariin mennessäni pyyhkineeni kotona peilin edessä huulipunat pois ja vaihtaneeni huonommin istuvat vaatteet päälle, että saisin olla rauhassa. Siis rumistautuneeni, ettei tulisi käpälöintiä miehiltä ja huorittelua (ja jopa väkivallalla uhkailua) vanhemmilta naisilta.

Pikkupaikkakunnilla on kiinnostavat miehet kiven takana, joten niistä on kilpailua. Kerran kiimainen keski-ikäinen pubiruusu yritti polttaa mua baarijonossa tupakalla naamaan, koska oli kiinnostunut jostain sonnista, joka taas oli kiinnostunut musta...

Onneksi ajat ovat muuttuneet. Vai ovatko? Nuorempien mielipiteet kiinnostaisivat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yläasteen alussa yksi poika otti minut erään koulumatkan aikana silmätikukseen ja mm. huoritteli, vaikka mun maineeseen ei ton ikäisenä edes mitään poikajuttuja liittynyt. Muistan olleeni tosi hämmentynyt, sillä kyseessä oli tuttu poika, jota siihen asti olin tainnut pitää vieläpä ihan ok tyyppinä.

Kerroin asiasta vanhemmilleni, jotka huora-sanan kuullessaan ottivat heti yhteyttä luokanvalvojaan. Tuolloin pidin sitä tarpeettomana ja varmaan vähän nolonakin, mutta näin jälkeenpäin olen siitä tosi tyytyväinen, sillä se viimeistään opetti mulle sen, ettei mun tarvitse sietää epämiellyttävää kohtelua keneltäkään. (En muista tuliko pojalle mitään seurauksia asiasta, tuskinpa mitään puhuttelua kummempaa. Mut eipähän enää huoritellut jatkossa.) Tosta on jo useita vuosia, mutta en mä kyllä edelleenkään edes moikkaile ko. tyyppiä, jos joskus satutaan samaan paikkaan samaan aikaan.

Kukaan mulle tuntematon ihminen ei ole huoritellut tai käyttäytynyt muutenkaan seksuaalisesti uhkaavasti. Asiakaspalvelutyössä ollessa aina välillä kuuli kaikenlaista, mutta ne jutut meni saman tien toisesta korvasta ulos. Baareissa on pari kertaa ollut jotain perseelle taputteluja. Ne olen kokenut pikemminkin junttimaiseksi käytökseksi kuin ahdistavaksi.

Rönsy

Olen ollut nettipimennossa koko päivän, mutta hyvinhän täällä on pärjätty. Kiitos kaikista hyvistä kommenteista ja kauheista tarinoista, näitä on aika pysäyttävää lukea. Mitään kaavaa tuosta ei pysty löytämään, mutta mainittuja tekijöitä: vaatteet, paikkakunnan koko, huorittelijoiden etnisyys, yhden illan juttujen määrä.

Erityispeukku multa kaikille, jotka ovat tavalla tai toiselle tehneet selväksi, että noin ei mulle tehdä. Hyvä!

Klavvyminx, itse olen päättänyt olla matkustamatta enää Italiaan, koska olen kohdannut joka kerta niin törkeää käytöstä miehiltä siellä - en tietenkään kaikilta, mutta riittävästi jotta sillä on pilattu monta matkapäivää. Enkä nyt tarkoita mitään että vihelsivät perään, vaan ihan todellista häirintää. Ja on näitä muuallakin ollut, eli tässä suhteessa olen itse usein ajatellut, että ollaanpa me onnekkaita täällä pohjoisessa, paitsi että ei vissiin kaikki sittenkään olla.

Roosa, keksitte sitten yläasteen tärkeimmän taikasanan, jolla ratkeaa moni sosiaalinen ongelma!

Pupsilla ja virmixetilla hyvä pointti tuo, että ensin ei muista, ainakaan mitään erityistä, mutta kun rupeaa oikein pakolla muistelemaan, niin onhan sitä kaikenlaista. Se on kieltämättä hälyttävää.

 

Vierailija-Tiina (Ei varmistettu)

Minua on huoriteltu aika usein. Ensimmäiset muistot ovat teini-iästä, pikkukaupungin keskustasta perjantai-iltana, jolloin pukeutumiseni oli aivan liian paljastavaa ja trendikästä tuon ajan ympäristöön. Elimme 90-luvun alkua, jolloin sai kuulla tuntemattomilta nuorilta miehiltä olevansa 'ylpeä vosu' tai 'typerä huora'.

Nuo eivät sinänsä koskettaneet minua, mutta se, mikä on koskettanut on se fakta, että loukkaavimmin minua ovat nimitelleet omat kundikaverit. Riidan hetkellä lausuttu 'saatanan huora' on jäänyt ikuisesti jäytämään itsetuntoa. Nykyinen suhde, jossa mies on älykkö, ja minäkin jonkinsortin lukenut, on siitä kumma, että edelleen sama jatkuu... Se on vitsikäs humalassa lausuttu 'hey, you bitch, otatko lasillisen viiniä?' Tämä tapahtui siis illallisella. Se on vitsikästä, mutta tekee ilmeisen selväksi sen että minä olen objekti. Seksiobjekti.

Mariajohanna (Ei varmistettu)

Pitää kommentoida vaikka tämä onkin jo vanha päivitys. Muistan paljon peräänhuutelua ja kourimista kun olen ollut teini-ikäinen. Lähinnä jotain hyvä perse-huutelua, joskus mitä maksaa -huutelua. Kommentoijat ja lääppijät olivat sekä tuntemattomia vanhoja miehiä, että poikia joista olin kiinnostunut. Hampurilaisravintolassa työkaveri kouri jatkuvasti ja ehdotteli seksiä. Hän oli kuitenkin myös mukava ja ystävällinen.

En jotenkin osannut suuttua, ja huomio myös imarteli. Kun tulin parikymppiseksi, huutelu loppui. Jälkeenpäin ajatellen jotenkin hämmentää, miten esillä seksuaalisuus on tietyn ikäisenä, vaikka on vielä niin kokematon.

Jostain syystä olen järkyttynyt enemmän nyt aikuisena kun jotain on sattunut. Kerran juttelin tuntemattoman miehen kanssa bileissä, kun hän suuttui jostain ja veti vehkeensä esiin ja työnsi sen naamani eteen. Muistan että se haisi pahalle ja tilanne oli jotenkin uhkaava ja absurdi, en tuntenut juhlista oikein ketään ja kaikki istuivat ympyrässä samassa huoneessa.

More1100 (Ei varmistettu)

Hei...
Vanhaan juttuun haluan kommentoida sen verran että minua huoritellaan jos ei päivittäin niin kerta viikkoon työssäni.
Olen hoitaja ja kohtaamani asiakkaat ovat vaikeissa elämäntilanteissa joka usein purkautuu todella rumana kielenä...

Kommentoi

Ladataan...