Katja Ketusta

Rönsy

Tasa-arvon päivää, hei vaan! Mä olen kovasti pohdiskellut tapausta Katja Kettu. En ole tullut mihinkään suureen lopputulokseen, mutta mielelläni vatvoisin kanssanne.

Seksuaalinen ahdistelu ja kaikentasoinen sukupuoleen liittyvä vähättely ja häirintä ovat ongelmia ja isoja epäkohtia. Sen todettuani:

Useat Pimppini on valloillaan -kirjan kirjoittajat ovat sosiaalisessa mediassa (muun muassa blogeissaan) todenneet, että Iltalehden uutisointi ja toimittajan käytös kirjan julkistamistilaisuudessa olivat tyyppiesimerkki seksuaalisen väkivallan uhrin syyllistämisestä. En ollut tilaisuudessa, enkä ole paperi-IL:ää pidellyt käsissäni aikoihin, ilmaisnettijuttuja vain lukenut. Olen saanut sen käsityksen, että ei se kovin nätisti tai syyllistämättä mennyt.

Mutta jos tyyli ja provolööppi hetkeksi unohdetaan, minusta toimittaja periaatteessa teki ihan työhönsä kuuluvia hommia. KK oli kolumnissaan syyttänyt poliisia välinpitämättömyydestä. Jos aiheesta tekee jutun, toimittajan on jo tasapuolisuuden nimissä kysyttävä poliisilta, miksi ei rikosilmoitus kiinnostanut. Jos poliisi takeltelee vastauksessaan, uskoakseni toimittaja mieluusti tekee myös poliisia syyllistävän lööpin – sellaisia lööpintekijät ovat. Mutta jos poliisi sanoo, että rikosilmoitusta ei löydy (tosin ihmettelen, kuinka tällaiset rikosilmoitukset nimiä myöten ovat julkista kamaa), on toimittajan kysyttävä Ketulta, mikäs juttu tää nyt on. Samoin kun kerran tapahtuman ajankohdasta oli epäselvyyttä, kyllä siitä saa kysyä. Näin journalismissa tehdään. Sitten on tietysti ihan eri asia, miten korrektisti asiansa hoitaa ja kirjoittaa, missä yhteydessä kysyy ja niin edelleen.

En usko, että tapaus oli mikään Ketun suunnittelema "mainostemppu". Mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, en ymmärrä tässäkin yhteydessä esitettyä ajatusta, että "seksuaaliseen väkivaltaan liittyy niin suuri häpeä, ettei kukaan ikinä valehtelisi joutuneensa sellaisen uhriksi". Miten niin ei (kukaan ikinä)? Kyllähän ihminen – mies, nainen – on kykeneväinen paljon kauheampiinkin pahuuksiin kuin valehteluun. Ja kyllähän häpeän tunne ja aihe vaihtelee ihmisestä, kontekstista ja kulttuurista toiseen.

Mitä ajatuksia herättää? Entä kirja? Senkin luin mutta siitä ehkä toiste.

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Tietysti tuntuu kamalalta Katja Ketun puolesta, että hänen kokemuksensa totuudenmukaisuus kyseenalaistettiin julkisesti, mutta pitää toimittajan varmistaa asia toiseltakin osapuolelta. Parasta olisi, että noin epäselvässä tilanteessa ei liikaa reviteltäisi valehteluotsikoilla. On kuitenkin aika hankala kuvitella, että kirjailija keksisi tuollaisen jutun julkisuuden takia. Totuus tulee yleensä ilmi ennemmin tai myöhemmin, mutta monen mieleen jää juuri se juttu, jossa Kettu esitettiin valehtelijana. Eikä sitä mielikuvaa saa helposti poistettua.

Se on kyllä totta, että raiskattuja tai raiskausyrityksen kohteeksi joutuneita syytetään usein valehtelusta, mutta pelkkä asian tarkistaminen poliisilta ei minusta ole halventamista. Iltisten tyyli kuvata tilannetta voi jo ollakin.

Joanna Palmén
Rönsy

Tyyliasioista olen ihan samaa mieltä, tätä periaatetta halusin vain selventää. Ikävä kyllä just tämmöisessä tapauksessa totuus ei mitenkään absoluuttisesti "tule ilmi", kun ei tää mihinkään koskaan ratkea. Se on Ketun kannalta tosi sääli, koska kuten sanoit, monelle jää tuo mielikuva. Ja siksi en minäkään usko, että tää olis mainostemppu. Mutta kylläkin tosi omituinen tapaus.

Kettu muuten on tänään Enbusken talk show'n vieraana.

Arjen takaa

Tässä asiassa sympatiani ovat Ketun puolella, koska lähtökohtaisesti uskon häntä eikä varmastikaan ole helppoa tulla julkisuuteen tällaisen teeman kanssa. Sinua taas voisin onnitella, koska osasit kyseenalaistaa aiheen, jonka oikea tulkinta (=kyseinen iltapäivälehden toimittaja on paholaisesta) on jo määritelty ja tällaisissa tilanteissa syntyy helposti bushilainen asetelma: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Tapa millä iltapäivälehtiä myydään ei valitettavasti useinkaan tuota kovin eettistä journalismia. Tai ihan kuin muistaisin, että olen joskus aiemminkin nähnyt jonkun perättömän lööpin...

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos onnitteluista vaan! Vastustan mustavalkoisuutta, molempiin suuntiin. Raflaavampia juttuja tietysti syntyisi bushilaisella ajattelulla.

Iilinkäinen (Ei varmistettu)

Ketun selitys alkuperäisen rikosilmoituksen katoamiselle oli, että Kettu teki sen netissä ja se ei tallettunut. Ihan pikkuisen kummallista jo sellaisenaan. Vielä kummallisemmaksi sen tekee, että netissä ei ylipäänsä voi tehdä rikosilmoitusta kuin jostain vähäisistä ja yleisistä rikoksista, kuten vahingonteosta ja anastuksesta.

Olisikohan Ketulla mennyt mielikuvitsu ja todellisuus vähän sekaisin?

Joanna Palmén
Rönsy

En osaa sanoa muuta kuin että kummallinen tapaus.

Kommentoi