Keräilijä-metsästäjät tarvitsevat apua!
Tämä ammattiraivaaja eli professional organizer oli eilen aamutelkkarissa ja näemmä myös Ilta-Sanomissa. Sitä on haastateltu ihan tosissaan kummassakin mediassa, ihasteltu, että kyllä nyt on tässä ihmisille hyvä apu, ja "pienen lapsen äiti sai vihdoin sellaisen kodin, josta oli aikoinaan muuttaessaan haaveillut" ja "Laitisen asiakas sai noin 1000 eurolla yli kaksikymmentä neliötä lisää asuintilaa arvoalueelta".
Ja sitten on olemassa myös tietokirja, Kaaoksen kesyttäjä, jossa ilmeisesti neuvotaan, että älä ostaa turhaa tavaraa ja heitä turha roina pois, tai mieluiten kierrätykseen.
Tietokirja.
Ylelle nämä tietokirjan ammattiraivaajakirjoittajat sanoivat joulukuussa näin:
Me entiset keräilijät ja metsästäjät olemme joutuneet tavarapaljouden keskelle yllättäen, ilman keinoja käsitellä asiaa. Keräilystä on tullut helpompaa, koska elämme yltäkylläisyyden keskellä. Meillä ei myöskään ole sisäistä jarrua, joka sanoisi, että nyt saa riittää.
Voi meitä parkoja! Ei ole ihmistä luotu heittämään tavaraa pois, ei osaa ihmispolo olla ostamatta liikaa. Kyllähän siitä nyt tonnin maksaa, että saa roinansa hallintaan.
Ihan tosi, eikö ketään nolota?
(Terveisin himosiivooja)
Kommentit
Ammattijärkkääjät tulivat muakin vastaan Huili-lehden sivuilla. Älytöntä! Vai nerokas bisnesidea?
Nii-in, jos joku todella maksaa tonnin tuosta hyvästä, niin nerokastahan se on.
Onko tämä Lilyn imago ja brändi? Olla ylimielinen, alentuva besserwisser? Jos itse on himosiivooja, ei se tarkoita, että jokaisen tulisi olla tai että se on jotenkin geeneissä. Krooninen epäjärjestys voi olla seurasta myös esim. pakko-oireisesta häiriöstä tai ADHD:sta, joista ainakin ADHD on synnynnäinen, perinnöllinen sairaus. Tuskin se tonni tuossa muuten kaikki meni palkkioon, vaan mukana oli myös ostoksia esim. järjestyksen pitoon tms.
Tosiasia on, että jotkut näitä palveluita tarvitsevat. Olkaa onnellisia, jos te ette niitä tarvitse, mutta ei tarvitse olla halveksiva ja lapsellisen itsekeskeisen typerä. Hävetkää.
En koskaan palkkaisi näin ahdaskatseista, ennakkoluuloista ja suvaitsematonta toimittajaa tekemään juttua. Toimittajan työ vaati objektiivisuutta, laaja-alaisuutta ja inhimillistä otetta elämään. Tässä siitä ei näy hitustakaan.
Uskomatonta... :D Hahah! Ja samalla aika nerokasta. Tai siis jos tollaisella saa joku elantonsa, niin siinähän sitten järjestelkööt.
Mites, toimisiko tämä toisin päin? Itse voisin ainakin alkaa ammattimaiseksi sotkijaksi, koska eihän se ole kivaa, että joku tila (koti, julkinen tila...) tuntuu liian steriililtä ja järjestetyltä. Pitäisikö alkaa ammatti sotkijaksi? Yrityksen nimi voisi olla vaikka "Elämän jäljet" tai vastaavaa ja slogan voisi olla "Teemme kodeista kodikkaita". :D
Hei vierailijakommentoijat,
muutama disclaimer. Lilyn brändi tai imago tuskin määrittelee jokaista yksittäistä juttua jonkun sävyiseksi.
Himosiivojakommenttiin kai olis pitäny laittaa lukuohje perään, ehkä joku hymiö, joka ilmaisee itseironiaa.
En kohdistanut naureskelua perinnöllisesti sairaille tai pakko-oireisille, tietenkään. Mutta ei ollut aiheesta lukemiani juttuja tai palvelun nettisivuakaan kohdistettu sairaille vaan selvästi ihan kenelle tahansa tavikselle, joka ei syystä tai toisesta siivoa. Tässä naureskeltiin uusavuttomuudelle, mikä ei kyllä ole kovin harvinaista tai edes mitenkään omaperäistä naureskelua ja mistä en näin ollen suostu tuntemaan yhtään huonoa omaatuntoa.
Ja vielä se, vastaisuuden varalta, että tämän palstan jutut eivät ole objektiivisuuteen tähtääviä uutisjuttuja vaan kolumninomaisia, mielipiteellisiä kirjoituksia.
Kyllähän siitäkin maksetaan isoja rahoja, että joku auttaa laihduttamisessa. Ei kai tämä siitä paljon eroa: liikaa ja vääriä tavaroita vs. liikaa ja väärää ruokaa. Siinä voi tarvita apua, hyviä neuvoja ja rohkaisua. Onhan se vähän noloa, ettei omin neuvoin pärjää, mutta sellaista elämä on! Toiset on parempia toisissa asioissa kuin toiset. Joskus apu on ilmaista, esim. jos sitä saa läheisiltä, joskus maksullista.
no katsokaas vaikka Nelosella pyörinyttä sarjaa Himohamstraajat, vakava ongelma, Amerikassa ainakin 3 miljoonalla ihmisellä, lisääntyy Suomessakin. Ei siitä välttämättä yksin selviä, kaverit liian läheisiä avautua ongelmasta, näyttää niille lattiasta kattoon kekonsa, joten ulkopuolinen asiantuntija-apu paikallaan.
Kysehän ei ole siivouspalvelusta, joten turha sanoa että se on tarkoitettu niille, jotka eivät halua / jaksa siivota. Itselläni ainakin kyse on isommasta "ongelmasta", joka on suoranainen noidankehä. Hankin tavaraa tulevaisuutta varten (esim. remonttia varten joka alkaa ehkä vuoden päästä) ja varsinkin jos saan sitä halvalla. Minulla on suuret suunnitelmat, miten verhoilen uudelleen nojatuoleja, tuunaan lipastoja ja maalaan ihanat eripariset tuolit keittiöön. Kun kamaa alkaa kertyä, alkaa nurkat olla täynnä. Siivoaminen vaikeutuu, kun koti on palapeli: "Siirrän tuon tuonne, että saan tämän siihen tilalle". Siihen kun lisätään pari lasta ja vuorotöissä käyvät vanhemmat, niin lopputulos on kamahelvetti. Meille professional organizerin apu olisi enemmän kuin tervetullutta, koska emme näköjään itse pysty hallitsemaan tätä tavaramäärää.
Ja toisaalta, mitä ilkkumista olisi siinäkään, että palkkaisi jonkun siivoamaan oman huushollinsa? Onhan sitä maailmansivun verran jo ollut siivoajia, joille siitä työstä maksetaan. :o
Hyvä Ram, hyvä Mamma!
Se että ihmisiä ilkutaan avuntarpeensa takia, on syy moneen tragediaan - kun ihmiset ei _kehtaa_ hakea apua. Ei sekamelskaisen kodin tarvi olla erityisen "vakava" asia, jotta on ihan perusteltua hankkia "ammattiapua". Ihmisillä ei ehkä ole aikaa ja vuosia kertyneet roinavuoret voi tuntua ylitsepääsemättömiltä. Ja ihmisten organisointikyvyt eroaa paljon. Eiköhän suomalaiset häpeä jo nyt aivan turhaan kaikkea turhaa - oikea häpeän kulttuuri jyllää.
Miksi EI palkata jotakuta auttamaan hommassa, joka ei itseltä vain suju?
Sitä paitsi ei ne kamavuoret aina ole edes omia alkujaan, vaan esim. perittyjä.
Niin ja muuten mihin ne tuhat euroa sitten pitäisi käyttää - lisään roinaan? Ja onko esim. hierojalla käyntikin "noloa"?
Eikös se nyt ole niin, että kysyntä ja tarjonta vaan kohtaa tässäkin asiassa ;)
Mä tosin ajattelin ihan itse hankkiutua eroon turhasta krääsästä, varsinkin kun edessä on muutto huomattavasti pienempään asuntoon. Toki jos olisi varaa, palkkaisin mielelläni jonkun tekemään sen puolestani, ja lähtisin siksi ajaksi vaikka joogaretriittiin puhdistamaan myös mieleni ylimääräisestä. Mut kun ei o ni ei o ni ei muuta kuin huuto.net-tili laulamaan.
Ai että Amerikassa kolmella miljoonalla ihmisellä vakava ongelma, jota kuvataan tosi-tv-ohjelmassa Nelosella? I rest my case.
En lainkaan vastusta siivouspalveluja, ja jos tämä olisi siivouspalvelun pilke silmäkulmassa keksitty nimi tai markkinointikikka, niin ihan fine, jopa hauskaa. Mutta vastustan sitä, että me maapallon hyvinvoivimmat kerskakuluttaja-ahnehtijat annamme itsellemme luvan vetäytyä kaikesta, jopa omaa elämäämme koskevasta, vastuusta ja normalisoida sen, että keräämme tavaraa niin paljon että hukumme siihen, mukamas "ilman keinoja käsitellä asiaa". Että se on ihan normaalia, johtuu jostain ihmisen syvimmästä olemuksesta tai kivikausigeenistä, että emme vaan osaa (ja nyt en tarkoita sitä jotain prosentin murto-osaa, jolla on joku sairaus).
Ettekö muka yhtään näe ironiaa siinä, että suurella osalla maailman ihmisistä ei ole mitään, ja meillä on niin paljon, että tarvitsemme ammattiraivaajan? (Ja kuten Ram huomautti, maksamme myös laihduttamisesta.) Olisiko ongelma sitten ehkä se, että meillä on liikaa rahaa?
En nyt myöskään tarkoita sitä, että jokaisesta ostamastaan tavarasta pitäisi olla huono omatunto nälkämaan lasten takia, mutta tällaiset ammattiraivaajat kyllä palauttavat mieleen asioiden suhteettomuuden ainakin itselleni.
Njaah, sinua siis jurppii, kun ihmiset eivät itse osaa pitää järjestystä tavaroidensa suhteen. Onhan sitä toki hyvä ihmetellä (ja ehkä jopa naureskella.) Hämmästelen kuitenkin sitä, miksi juttu pitää kirjoittaa sävyssä, jossa väheksytään yrittäjyyttä ja palvelua tähän liittyen. Kaikilla meillä on joskus tavarat kaaoksessa. Joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Hienoa, että silloin voi saada apua ja loistavaa palvelua.
Nyt hiukan ihmetyttää Johanna (ammattilais kirjoittaja?) tekstisi sävy. Kommentoin hyvin harvoin mihinkään nettikirjoituksiin, mutta nyt tekee mieli sanoa sana tai kaksi.
Itseironiaa en tekstistäsi löydä hyvällä tahdollakaan, ainoastaan halveksuntaa ammattiraivaajia ja heidän asiakaskuntaansa kohtaan. Niitä kohtaan, joilla on ”maksaa tonni” jostain haluamastaan palvelusta tai niitä kohtaan, jotka ovat keksineet toimivan yritysidean ja työllistävät itsensä sillä.
Lisäksi lienee syytä selventää, että ammattiraivaaja veloittaa työstä hyvin kohtuullisen tuntiveloituksen eikä tonnia kertalaakista. Vertailun vuoksi esim. kodinkonekorjaajien tuntiveloitukset ovat 4-5 kertaisia raivaajien veloituksiin nähden. Ja silti me ”parat” maksamme siitä, kun voisimme yhtä hyvin itse korjata pesukoneemme. Vai mitä?
Oletko tutustunut palveluihin muuten, kuin linkkiesi kautta? Oletko lukenut kovin sanoin arvostelemaasi kirjaa? Oletko tutustunut ammattiraivaajien asiakkaisiin? Saanen epäillä.
Esittelen tässä yhden Maria Laitisen ”uusavuttomista” asiakkaista. Olen 36-vuotias, kolmen ihanan lapsen (1, 4 ja 16-vuotiaat) yksinhuoltajaäiti, joka pyörittää kahta yritystä ja työllistää 14 ihmistä. Noloa, eikö? Uusavutonta? Tottavie!
Kutsuin ammattilais raivaajan kotiini alun perin silkasta mielenkiinnosta. Näin Ordinare-nimisen yrityksen mainoksen ja päätin kokeilla mitä tällainen raivari saisi aikaan omassa ”kaaoksessani”. Kahta yritystä pyörittämällä saa esim. työhuoneen sellaiseen kuntoon, että sen paperivuoren selvittämiseen menee varovaisesti arvioiden kaksi-kolme viikkoa - joka vuosi.
Ei minulla ole liikaa rahaa, mutta minulla ei myöskään ole liikaa aikaa. Maksan ilomielin siitä, että saan apua. Minkä arvoiseksi Sinä mittaisit rahassa ne viikot, jotka olisin lasten luota poissa paperipinojen uumenissa? Tonni ei riitä, ei edes kymmenellä kerrottuna. Mikäli tekisin homman itse, joutuisin lisäksi palkkaamaan lastenvahdin (1 ja 4 vuotiaille) samaiselle ajalle. Olisiko sekin yhtä noloa?
Enkä häpeä yhtään, että meidän taloudessamme käy siivooja kerran viikossa. Kyse ei ole laiskuudesta tai haluttomuudesta siivota, vaan siitä, miten haluan arvottaa omaa aikaani. Kun tulen töistä pitkän päivän jälkeen, haluan mieluummin ihailla ovella iloisena siistiä kotia ja viettää illan lasteni kanssa. Toinen vaihtoehto olisi istuttaa lapset vaikka telkkarin eteen ja miettiä uupuneena, mistä kohdasta aloittaa imurointi ja kuuraus.
Maria Laitinen on auttanut minua sellaisissa isommissa urakoissa, jotka ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä aloittaa. Jokainen hänen asiakkaistaan osaisi takuuvarmasti siirtää tavaraa paikasta A paikkaan B. Elämässä on kuitenkin tilanteita, jolloin alkuun pääseminen on mahdotonta ilman potkua takalistoon. Ja raivaajat ovat omiaan tähän hommaan. Kukaan ystävistäni ei tule ikäpäivänä sanomaan hihoja käärien: "Hop hop... nyt laitetaan sun työhuone kondikseen!"
Mielestäni Laitisen ideassa tai asiakkaissa ei ole mitään noloa tai säälittävää. Vaikka en itse jaksa kovin paljoa painoarvoa blogikirjoituksille laittaa, tekstisi oli monia kohtaan loukkaava ja epäammattimaisesti kirjoitettu. Suomessa on työllisyystilastoihin viitaten paljon säälittävämpiäkin jutun aiheita.
En ole lukenut yhdestäkään ammattiraivaajia vastaan tehdystä reklamaatiosta, päinvastoin. He ovat tehneet monet ihmiset enemmän kuin onnellisiksi. Kuinka moni muu yritys tai yritysidea tuottaa elämäänsä tyytyväisiä, riemusta kiljuvia, onnellisia asiakkaita? Mikä olisi mielestäsi sopiva veloitus onnellisuudesta?
Lisäksi kysyisin vielä – ironisesti mutta ilman hymiöitä – onko mielestäsi myös oma esimiehesi samanlainen luuseri ja nolo tyyppi kuin me? Miksi hän ei kirjoita itse omia juttujaan, vaan maksaa Sinulle siitä, että Sinä kirjoitat hänen puolestaan? Ihan tosi, eikö yhtään nolota?
Tämä menee samaan sarjaan kuin se kun kerroin kaverilleni harkitsevani siivoajan palkkaamista ja minut haukuttiin siltä seisomalta porvariksi, rahaa tulvii joka tuutista. Ihmisen työllistäminen oman mukavuudenhalun varjolla onkin todellista betre folk- hommaa, jopa uusavutonta, etenkin kun siivous ei edes (ainakaan täällä kaakossa) ole kovin kallista, lisäyksenä vielä kotitalousvähennys.
Jos uusavuttomuus saa ihmiset yrittämään ja ihmisiä työllistyy niin mikä ettei.
Lisäisin vielä, että tälläiset palstat täällä Lilyssä ovat parhaita; ajatuksia ja keskustelua herättävät. Mieluummin luen vähän kärkkäitäkin tekstejä, kuin päivästä toiseen selaisin perus "tänään päällä"- huttua.
Buu, edelleen, en puhunut siivouspalvelusta. Muutenkin tässä puhutaan vähän toistemme ohi, mä puhuin häpeämisestä aika paljon yleisemmällä, yhteiskunnan tasolla kuin tässä edellä ilmeisesti puhuvat ammattiraivaajien asiakkaat, tuolla tasolla, jonka edellisessä kommentissani selvensin. Yrittäjyyttä en väheksynyt ollenkaan, eihän tässä edes mainita yrittäjyyttä. Palvelu tai bisnesidea taas on tietenkin hyvä bisnes jos se menestyy, sitäkään en kritisoi, vaan maailmaa, jossa tällaiselle palvelulle todella on kysyntää, ja filosofiaa liikeidean taustalla.
Myös yrittäjien markkinointi- ja viestintäsuunnitelma ansaitsee kehun, kun yrittäjät ovat saaneet istua aamutelkkarissa ja ilmeisesti jossain muussakin ohjelmassa esittelemässä palveluaan ja saaneet jonkinlaisen asiantuntija-aseman ja yksinomaan mainostavan jutun ainakin Ilta-Sanomissa. Mediassa pitää kuitenkin myös (jopa yrittäjien) kestää kritiikkiä - ja varsinkin jos se nyt tulee ainoastaan yhdessä blogikirjoituksessa, niin ehkä ammattiraivaajat ovat vielä plussalla. Sitä sietäisi kyllä muutamien toimittajien ihan pikkuisen hävetä, esittämäni kysymys maailmamme suunnasta kun ei ole erityisen kaukaa haettu. (Mutta vielä uudelleen, kritiikillä en tarkoita mitään hyökkäyksiä ammattiraivaajien henkilöitä kohtaan vaan sitä, että tämmöisen palvelun synty ja kysyntä kielii aika suoraan siitä, että elämme hukuttavassa yltäkylläisyydessä ja räikeän epäoikeudenmukaisessa maailmassa, ja yritämme perustella sen itsellemme näin. Tämän voisi sanoa.)
Maria J., hyvä että olet saanut avun ammattiraivaajilta, ja ei, en usko että olet uusavuton luuseri. Sanon vielä kerran että en ollenkaan paheksu siivouspalveluita ja ymmärrän vallan mainiosti että arvotat aikasi ja että lasten kanssa on tärkeämpi olla. Olen pahoillani jos otit itseesi, pointtini oli eri. Esimiesvertauksesi ei ihan toimi kyllä.
Ehkä toki, jos kolumninsa sanomaa saa selitellä sen jälkeen useassa eri viestissä, voisi myös miettiä, olisiko itse kolumni pitänyt muotoilla jotenkin selkeämmin.
Meinaan nyt siitä saa kyllä sellaisen kuvan, että shame on you kun et itse siivoa ja haalit vaan lisää tavaraa. Ainakaan mä en nää alkuperäisessä tekstissä mitään sen suurempaa viittausta ihmiskunnan yleismaailmalliseen tilaan, se näkökulma käy ilmi vasta selventävistä jälkikommenteista.
Tai ehkä meidän kaikkien sisälukutaidossa on vain jotain vikaa?
Naulankantaan, Titiu. Tosin uskoisin että osa ymmärsi.
Et puhunut siivouspalveluista, mutta kyllä roinan raivaus on mielestäni siihen verrattavissa.
Kuten Tiutiu sanoi, sisälukutaito taitaa olla hukassa, ainakin minulla, sillä itsekin ymmärsin vasta selventävien kommenttiesi jälkeen mitä pohjimmiltaan tarkoitit. Luen tekstin uudestaan ja uudestaan, mutta valitettavasti pointtisi hukkuu tekstin saarnaavaan sävyyn.
Mutta hei, itse asiassa tuo kirja Kaaoksen kesyttäjä on filosofialtaan samoilla linjoilla kuin Lily itsekin. Kirjan viesti ei suinkaan ole se, että olisi ihan okei vaan kuluttaa ja tuhlata länsimaalaisen hemmotellun ihmisen yltäkylläisellä panoksella. Eikä se, että sitten kun on vähän surkea olo tästä kaikesta, tartuttaisiin kirjaan joka sanoisi ettei asialle voi mitään kun se johtuu geeneistä ja jos nyt joku vaan vähän heittäisi kamaa roskiin niin sama touhu voisi jatkua.
Asia on toki tätä monivivahteisempi ja -syisempi. Tämä paradoksi jossa elämme, se että pitäisi kuluttaa jotta talouden pyörät pyörisivät ja se että pitäisi säästää että pallosta olisi edes jotain jäljellä lapsenlapsille. Olemmme eläneet muutamia vuosikymmeniä kulutuskulttuurin keskellä ja toteuttaneet sitä hartaasti ja "parhaan" kykymme mukaan. Nyt alkaa olla maksun paikka, monessa mielessä. Ei tuo kirja ongelmiin ratkaisua pysty antamaan eikä sen lähtökohtana ole syyllistää ihmistä - se kun ei ole paras kimmoke asioihin heräämiseen. Mutta ajatuksia se herättää muuten ja antaa käytännön vinkkejä ihmisille uudenlaisen, terveemmän elämän jatkamiseen tavaroiden kanssa.
Täydennän vielä, että yksi tuntemani ammattiraivaajan asiakas oli pari, jonka lapset muuttivat pois kotoa ja pariskunta muutti pienempään asuntoon. Paitsi, että elämänmuutos oli kriisi sinänsä, parin-kolmenkymmenen lapsiperhevuoden jälkeen tavaraa oli kertynyt ja siitä oli pakko päästä eroon. Raivaaja pelasti hermoromahdukselta (ja ehkä avioeroltakin!)Raivaajat lisäksi huolehtivat siitä, että tavarat lajitellaan oikeisiin osoitteisiin, kierrätetään, energiajakeeseen tms. eikä niitä mätetä vain lähimpään roskikseen. Sekin vaatii ammattiosaamista, jota tavallisilla ihmisillä ei välttämättä ole.
Mutta se on kyllä ehdottomasti totta, että tavaraa noin yleensä ottaen meillä suomalaisilla on ihan järjettömästi!!
Joo, siitä olen myös samaa mieltä noin yleisesti ottaen tavaraa on tarpettoman paljon, ja on hyvä kriittisesti arvioida länsimaisen kulutusjuhlan mielekkyyttä, ja myös vahingollisuutta ympäristölle.
Ai, minusta teksti oli hauska ja hyvä muistutus siitä, että meillä on tosiaan ihan järjettömästi tavaraa eikä uuden ostaminen ole mikään luonnonlaki, sisäsyntyinen vaisto.
Kyllä tavaranpaljoudesta saa ihmisiä syyllistääkin. Vähän herkkähipiäistä menoa, jos joku heti kommentoi että kauheaa kirjoittaa noin, kun jollakin voi olla adhd. Kiva jos joku tekee noin bisnestä, mutta ihan hyvä kritisoida sitä maailmaa, jossa sellaista bisnestä tarvitaan.
Jos ihmiset on niin kädettömiä tai avuttomia, ettei osaa siirtää tavaroita niille kuuluvilleen paikoille (vaatekaappi, kellari, kierrätyskeskus, roskis), niin voidaanko opetella pysymään poissa kaupoista? Puuttuu kyllä maalaisjärki kun hukkuu tavaroihin ja tarvitsee henkilön auttamaan siinä. Mutta tämä on vain hyvä juttu yrittäjille, sehän ei ole tyhmä, joka pyytää.
Joka tapauksessa kyllä meillä on asiat hyvin, kun on nurkat niin täynnä tavaraa, että tarvitaan apua röykkiöiden purkamiseen. Nämä on näitä hyvinvointiyhteiskunnan ongelmia.. voi voi, onpa meillä vaikeeta!
ps. Palstan kirjoittaja: Kreikka-juttusi oli pysäyttävä. Kiitos!
Keskustele