Kirja ja ruusu

Ladataan...
Rönsy

Millainen kuva sinulla nousee ensimmäiseksi mieleen kirjailijan työpäivästä? Näetkö hiljaisen kammion ja tyhjän paperin tai tietokoneen näytön?

Vai näetkö jotain tällaista:

Jenni S:n tavoin minäkin olin tänään hankkimassa Miniää, Tuomas Kyrön uutta kirjaa, joka oli saatavissa vain tänään. Samalla olin tietysti havainnoimassa seuraavan juttuni kohdetta, joka kirjoitti tunnissa nimmarinsa arviolta 250 kertaa, Aleksin Suomalaisessa ja Akateemisessa kirjakaupassa. Vakoilin tuolta kirjapinon takaa kirjanostajien tervehdyksiä Kyrölle. Parhaat palat:

  • "Kirjoita siihen et elämä on ihanaa. Eikse oo?"
  • "Kiitos niistä ihanista kuunteluhetkistä, joita olen saanut viettää."
  • "Näin tv-haastattelun, se innosti tännekin tulemaan."
  • "Pistä vaikka Lauralle, rakkaudella."
  • "... on tullut juuri avioero, ajattelin piristää häntä."
  • "Minä tykkäsin niin siitä jäniksestä."
  • "Kiitos paljon ja jatka kirjoittamista."
  • "Susta on tullu mun fäni sun urheilutietämyksen kautta."

Sain Miniän. Olin etukäteen vähän pohtinut minkä kirjan keksin ostaa, jotta saan sen kaupan päälle. Olen arvostelukappaleilla pilalle hemmoteltu. Mutta ongelma ratkesi helposti. Satuin tarttumaan aivan ensimmäiseksi NHL-kiekkoilija Theo Fleuryn suomennettuun elämäkertaan Kovaa Peliä (auts, tuo iso P-kirjain melkein sattuu silmään). Käänsin sen ja luin takakannesta vastustamattoman suosituksen:

Share
Ladataan...

Kommentit

Lauralle, rakkaudella. Voi ei!!! Mainiota salakuuntelua, kiitos siitä, mutta voi ei silti. Ja mitä tuo viimeinen "ihailijakommentti" edes tarkoittaa? Mutta mahtava tuo salakuunteluidea ja hienoa, että jaoit sen.

Tunnustan, että yritin itse hieman vakoilla runokioskin runoilijoita, mutta menin itseeni ja totesin, etten itsekään saisi runoiltua ruuhkassa, jos joku vielä tuijottaisi uteliaana vieressä. Ehdin kuitenkin nähdä luonnoksen, jossa puhuttiin rakkaudesta ja elämästä.

Pst. Mun on pakko mainostaa tätä salakuuntelua blogini FB-sivun kautta.

Rönsy

Yritin näyttää luontevalta vakoojalta ja harmittelin, etten ollut pukeutunut vaikka Lumikiksi. Akateemisessa ihan siinä Kyrön vieressä istui maassa joku maahinen runoilemassa, eikä kukaan tuijottanut sitä yhtään, toisin kuin minua ja lehtiötäni.

Kiitos mainostuksesta, se passaa kyllä!

Hih, mulla oli sama tunne: en selvästikään mennyt lukiolaisrunoilijasta, kun mun lehtiötä katseltiin! ;)

No nyt kaikki ovat tietysti lukeneet meidän palstoja, ja tajunneet, että ahaa, Lilyn huippureportterit olivat myös Akateemisessa...

Rönsy

"Tietysti"!

mrht (Ei varmistettu)

Itse odotan niin mielenkiinnolla analyysejä ja arvosteluja Miniästä! Ideasta tykkään kovin, mutta samalla myös mietityttää tää tilattu pikaromaani -meininki. Itse hain kylkiäisen vuoksi Suomalaisesta uusimman Riikka Pulkkisen, koska sen saaminen kirjastosta lainaan on tuntunut mahdottomuudelta. Nyt on ensi viikonlopun junamatkoille kotimaista laatukirjallisuutta, tykkään!

Rönsy

Mä olen lukenut Miniää vasta vähän mutta ihan taattua Kyröä tuntuu olevan. Käsittelee, ylläri ylläri, kaupunkilaisten ja sysisuomalaisten (Kyrö-sana) maailmojen ja maailmankuvien eroja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun tuo kaupunkilaisuus on meillä melkoisen nuorta ja sitäkin luodaan kaiken aikaa uusiksi, ja useimmiten niiden sysisuomalaisten toimesta, taitaa erotkin olla ihan sysisuomalaisia. Pohtii Stadin bermudankolmiosta böndelle siirtynyt uus´maalainen.

Kommentoi

Ladataan...