Lentokenttäjournalismi
Tulivuori purkautuu Islannissa, joten luultavasti saamme pian taas paljon suoria uutislähetyksiä Helsinki-Vantaalta.
Toimittajamme Tiina Toimittaja on parhaillaan Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöselvitysaulassa, kerro meille, Tiina, millaiset tunnelmat ihmisillä siellä on?
Täällä on odottavat tunnelmat, ihmiset ovat pysyneet ihan rauhallisina ja odottelevat lisätietoja. Minulla on nyt tässä vieressäni matkustaja Matti Möttönen. Matti Möttönen, miten tämä tulivuoren purkautuminen/lakko/tsunami/lentokoneen tekninen vika/muu lentoliikennettä vaikeuttava asia on vaikuttanut sinun matkustussuunnitelmiisi?
No oltiin vaimon kanssa lähdössä Japaniin/Lontooseen/Teneriffalle/johonkin muualle maailmaan, mutta nyt ollaan täällä ja odotellaan.
Kuinka monta tuntia olette joutuneet odottamaan?
No tultiin tänne tossa 2/5/12 tuntia sitten.
Kuinka paljon tämä harmittaa?
No kyllä harmittaa, kun piti lomalle lähteä.
Onko tietoa, milloin pääsette lähtemään?
Ei ole. Tässä ootellaan.
Kiitos haastattelusta, Matti Möttönen. Niin, tällä hetkellä ei ole varmuutta, milloin lentoliikenne palaa normaaliksi, mutta Finavian viestintäjohtaja kertoi tuossa juuri äsken, että tilannetta seurataan vuorokauden ympäri.
Kiitos, Tiina, sinne Helsinki-Vantaalle. Nyt siirrymme muihin aiheisiin.
Kommentit
Haha, osuvaa!
Etteikö muka olla läsnä ihmisten arjessa, mitä?!
Ollaan todellakin. En nyt jaksanut taas haukkua ihan kaikkea, mutta onhan tässä se ongelma, että uutiskärki tuppaa olemaan se matkustajien ahdinko eikä esimerkiksi lakko-osapuolten ahdinko tai luonnonkatastrofien oikeasti vakavat, pitkäaikaiset ja yleismaailmalliset seuraamukset (ei nyt välttämättä just tässä tulivuori-casessa eikä välttämättä just tv-uutisissa, mutta noin yleisenä heittona). Kuluttajajournalismia. Palvelujournalismia. Tiedottamista.
Juu, juttusi pointti upposi. En muista saaneeni koskaan lentokenttähaastatteluista muuta sisältöä kuin vaihtuvien ihmisen vaihtelevan ärsytyksen siitä, kun ei päästäkään reissuun. Ja perustelut jutun teolle kuuluvat tietenkin, että tässä ollaan nyt ihmisten iholla - ihmiset haluavat kuulla, keneltä nyt jäi lomamatka väliin ja miltä se tuntuu. Tai siis ihmisillä on OIKEUS kuulla tämä.
Täytyy myöntää, että mulla tuli hyvä mieli ton lukemisesta. Maailmassa on jotain ennalta-arvattavaa! Outoa kaipuuta yhtenäiskulttuuriin tai jotain muuta yhtä hämärää?
Ihmiset on ennalta-arvattavia elukoita. Tuntuu, että on ihan turhaa haastatella jengiä näissä tilanteissa, kysymykset ja vastaukset kun tuntuvat olevan aina samat. Eiköhän se nyt ole selvää, että kaikkia matkustajia risoo. Onhan se ikävää tajuta oma pienuutensa kun matka Mallorcalle jää väliin tulivuoren takia, nyyhkistä vaan. Itselläni on lento Suomeen varattuna kesäkuun kolmas päivä, mutta eipä siinä itku auta jos lennot eivät kulje. Pitää venailla.
Ja aina se yllättää. Seismologit, viestintäjohtajat, turistit, toimittajat.. Tulee yhtä puun takaa kuin talvi joka yllättää autoilijat.
Bear Gryllsin sanoin, "better drink my own.."
Henry
Sehän siinä on ajatuksena, että ihmisiä kiinnostaa toiset ihmiset eikä monimutkaiset taustat ja liian vaikeat asiat. Mutta sepä vasta ois mielenkiintosta,jos päästäiskin vähän syvemmälle ja tehtäis se niin, että se on kiinnostavaa ja helpostilähestyttävää.
Toisaalta, toisaalta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen matkustaessa joutunut lentokentillä eri puolilla maailmaa sellaisiin sotkuihin, että voi kun olisi kameraryhmä ja lentokenttäjournalistit olleet paikalla. Olisin raivosta puhkuvana väärinkohdeltuna maksavana asiakkaana antanut värikkäitä lausuntoja. Käyttistä. Mutta ei ne tietenkään silloin ole.
Muistin justiinsa, että tykkäsin kyllä edellisen tuhkapilven aikaan niistä jutuista, joissa seurattiin ihmisten bussimatkoja Euroopan toiselta laidalta Suomeen. Erityisen hienoa oli lukea, kun yhdessä jutussa (en muista, minkä lehden, oisko ollut HS) kaksi eri puolilta maanosaa lähtenyttä suomalaisseuruetta kohtasi jossain Romanian maaseudulla. Kohtaamisessa oli jotain hämmentävää ja liikuttavaa - ja ihmisillä seisoivat silmät päässä yli 30 tunnin valvomisen jäljiltä. Tätä lisää, jos tuhka taas peittää Euroopan, kiitos.
Ja taas.
"Jos emme pääse ilmaan, täytyy mennä juoksemaan vuoden kuluttua", yksi maratonille aikova mietti.
(Kati, enpä muista noita, mutta tuhkapilvi olikin jo aika iso ja mielenkiintoinen juttu. Juuri se, miten kaikki meni sekaisin. Se tarjosi hyviä juttumahiksia.)
Taidat olla ennustajaguru... :D Ei missään mitään järkevää pohdiskelua siitä, miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin vaan just tota iänikuista "Matti Möttönen ei nyt saanut laukkuaan" -huttua.
Kommentoi