Minä ja mun yksityisyys eli Googlen käyttäjäsopimuksesta

Rönsy

Joo, tyhjensin erilaiset Google-hakuhistoriani, mutta olisin voinut olla tyhjentämättäkin.

Ei haittaa, että saan kohdennettuja mainoksia, päinvastoin, jos kerran mainoksia joka tapauksessa tulee. Toivottavasti Google oppii mahdollisimman nopeasti, että olen superälykäs ja huippusivistynyt, ja alkaa pian tarjota minulle arvoisiani mainoksia.

Niin tyhmä en ainakaan ole, että diilaisin huumeita tai laittomia aseita kirjautuneena omalla nimelläni yhtään mihinkään, tai edes omalla tietokoneellani. Niin kauan kuin en tee rikoksia enkä käytä nettiä aivan epätavallisen naurettavien perversioiden toteuttamiseen, klikkailuissani ei ole mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa. (Ja jos olisikin, niin tietenkin tutkivan journalistin ominaisuudessa kattelin, työtarkoituksiin vain.)

Ajatus siitä, että yksityisyyttäni on suojeltava päivänvalolta, perustuu osittain ajatukseen, että yksityisyyteni olisi tosi kiinnostava. Ikävä pettymys: ei se ole. En ole uniikki, olen todella tavallinen ja yhtä tylsä kuin 99,8 prosenttia ihmisistä, vaikka mulla onkin tämä blogi ja Facebookissa sata naamakuvaa itestäni ja niissä kavereiden tykkäyksiä.

Yksikään Googlen työntekijä ei tule koskaan käsin poimimaan ja tarkastelemaan juuri minun tietojani, etsimään kotiosoitettani ja soittamaan ovikelloani. Ja vaikka tulisikin, niin mitäs sitten. En minä sitä tyyppiä tunne, ajatelkoon minusta mitä haluaa.

Ja vaikka nyt kieltäisin yrityksiä yhdistelemästä eri hakuhistorioitani, varsin kattavat datat niillä jo on yhdistelemättäkin. En ole todellakaan tietoturva-asiantuntija, mutta yksi sellainen sanoi juuri täällä, että tämä G-käyttäjäsopimusmuutos on amerikkalaista sopimusjuridiikkaa vailla suurta käytännön merkitystä.

Tykkään Googlesta. Käytän sitä varmaan enemmän kuin puhun puhelimessa. Katselen Youtubea enemmän kuin telkkaria. Ja Facebook, no, en osaa enää kuvitella elämää ilman sitä (tiedän joo, sitä varmasti on).

Näitä kaikkia käytän aivan ilmaiseksi. Kuinka pahasti minun kannattaa loukkaantua, jos ne pyrkivät rahoittamaan toimintansa jollakin järkevällä ja ilmeisesti laillisella tavalla? Paljonko olisin valmis maksamaan omasta lompakostani jokaisesta Google-haustani? Ennen kuin alan yhtään urputtaa, olisi varmaan kohtuullista vähintään siirtää jo valtavaksi paisunut sähköpostini johonkin maksulliseen palveluun.

Share

Kommentit

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla. Harmi että joidenkin ihmisten missio on pysyä otsikoissa joko a) tappelemalla (kännissä) b) lentämällä pesästä pesään c) pelottelemalla asiaan vihkiytymättömiä ihmisiä. 

Tiedän vasta yhden ainoan tapauksen, jossa personoidusta markkinoinnista on ollut selkeää haittaa. Koko jutun voi lukea täältä.

Joanna Palmén
Rönsy

Jep, hyvä kirjoitus sulla. Tuo NYT:n juttu odotteleekin jo selaimessa sopivaa lukuhetkeä.

Fw (Ei varmistettu)

Noin periaatteessa olen samaa mieltä tuosta, että kun kerran ilmaisia palveluja käytän, jollain ne on rahoitettavakin, enkä pistä pahakseni jos minulle mainostettaan asioita, joita oikeasti voisin ollakin ostamassa. Enkä minäkään usko, että Googlen puolella kukaan jaksaa alkaa ihmetellä juuri minun nettikäyttäytymistäni. Toisaalta kukaan ei myöskään taida olla tekemässä erottelua siitä, haluaisinko mielummin nähdä mainoksen pesukoneesta vai lääkityksestä sukupuolitautiin, jos molempia olisinkin joskus kaipaillut. Eli kaikki minun toimintani netissä ei kyllä kestäisi päivänvaloa. Omiin silmiini toki kestää, mutta netissä kun pyöritään myös vaikkapa bileiden etkoilla tai sukulaiselle uutta sohvaa etsien, missä tilanteissa olisin aika närkästynyt jos nettikäyttäytymiseni perusteella mainoksena esiin lävähtäisi fetissiklubin banneri.

Toisekseen tuollainen keskitetty tietomäärä tuntuu hiukan ongelmalliselta turvallisuuden suhteen, siinä mielessä että jos nuo tiedot hakkeroitaisiin ja julkaistaisiin, paljastuisi varmaankin ainakin joidenkin hyvin yksityisinä pitämiä tietoja esim. sairauksista. Tällä hetkellä en pidä tuollaista hakkerointia ihan kovin kaukaa haettuna ajatuksena, ja uskon, että tuollaiset tiedot kuitenkin asettaisivat ikävään asemaan vaikkapa ne, joiden yksityiselämä ja työ ovat eri linjoilla. Vaan enpä minäkään, kaikesta huolimatta, osaa kuvitella elämää ilman näitä palveluita - kaipaanpahan vain sitä aikaa kun netti tuntui avaavan mahdollisuuden luoda useita identiteettejä niin ettei joka paikassa tarvinnut käyttäytyä kuin työhaastattelussa luokanopettajaksi.

Joanna Palmén
Rönsy

Joo ihan totta, tää ei toki ole mitenkään joko-tai-asia.

Mutta sitä myös, että järjenkäyttö sallittua, eli jos ihan alvariinsa hakee vaikka fetissijuttuja, niin ei vältsisti kannata olla kirjautuneena. Ei mua kyllä ihan yks fetissimainoskaan (ts mikä ikinä kiusallista) vielä pelästytä.

Mutta hakkerointiriski on toki olemassa. Aina, kun netissä puuhataan.

Lia (Ei varmistettu)

Mä en ole ihan varma, onko esimerkiksi sairauksien googlettelu vielä minkäänlainen indikaatio siitä, että googlettajalla on kyseinen sairaus. Etsii sitä tietoa muutkin, sairastuneiden läheiset tai näin.

Itse koen (näin maallikkona) hakkerointirintamalla paljon isompana uhkana sähköpostiin tunkeutuvat hakkerit, jotka saattavat sitä kautta saada tietoa vaikka verkkokauppatunnareista tai jopa luottokorteista. Varmaankaan kovin isoa osaa verkkorikollisista ei kiinnosta jengin hakuhistorioiden paljastelu.

Itse asiassa, vähän samaan tapaan mua ei paskaakaan kiinnosta esim. työtovereiden googlehaut. Entäs sitten jos googlaavat fetissejä - niin kauan kun niitä ei toteuteta viikkopalavereiden ohjelmana, pistäkööt näpytellen.

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Kuinkakohan moni siivoaa selaimen historiasta saitteja joita ei halua kenenkään muun näkevän? Tai käyttää intiimeissä googletuksissa selaimen yksityisyys tilaa?

Voiko olla niin, että suojelemme itseämme enemmän näkymättömiltä ja olemattomilta möröiltä kuin niiltä, jotka eivät todellakaan saa tietää fetisseistä ja vaivoistamme?

Ja jos joku kysyy, niin en katsele kavereiden sivuhistorioita.

empuska

Sivuhistoriassahan ei sinänsä olisi ongelmaa, ellei automaattinen täyttö olisi vain niin äärimmäisen kätevä väline. Tuskin kukaan nostaa kulmia siitä, jos joku pornosivun nimi nousee esiin jotain P-alkuista nettisivua etsiessä, mutta häiritsevämpää on sitten nettiyhteisöt ja vastaavat, joita itsekin käyttää. Tämä nostaa omat ongelmansa niiden ihmisten kohdalla, jotka haluavat tiukasti suojella netti-identiteettiään oikeasta elämästä (kukapa ei, kaikkea kivaa ja typerää kun netissä on hauska tehdä).

Joanna Palmén
Rönsy

Mä en katso muiden sivuhistorioita kuten en katso heidän tekstiviestejäänkään tai lue posteja. Ja oletan tietty samaa myös muilta, mutta jos annan koneeni pidemmäksi aikaa jonkun toisen käyttöön, tekaisen kyllä äkkiä toisen käyttäjäprofiilin. Tosin en varmaan ensisijaisesti sivuhistorian takia.

Ihan läheisimpien historioita varsinkaan en halua nähdä - olen joskus vahingossa nähnyt jotain ns. kiusallista, ja se oli enemmänkin häiritsevä tieto kuin mitään muuta. 

Katos, nyt löytyi kaksikin hyvää bloggausta aiheesta:

http://www.karihaakana.net/blog/2012/02/miksi-en-tyhjenna-google-hakuhistoriaani/

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/google-tuntee-sinut-kohta-entista-paremmin-mista-tietojen-keruussa-on-kyse

Joanna Palmén
Rönsy

Totta, empuska. Tässä on tietty myös se, että mulle tietokone on jo lähes yhtä henkilökohtainen kuin kännykkä. Ei sitä pahemmin muut sorki kuin minä (tai korkeintaan tosiaan eri käyttäjätunnuksilla). Toisilla voi toki olla erilainen tilanne.

Hosuli
Hömppäblogi

Hyvä näkökulma. Minäkään en ole osannut ainakaan vielä kauheasti pelätä tätä uudistusta. Enkä Timelinea enkä monta muutakaan. Ehkä en ole tarpeeksi vainoharhainen, vaikka pitäisi.

"Toivottavasti Google oppii mahdollisimman nopeasti, että olen superälykäs ja huippusivistynyt, ja alkaa pian tarjota minulle arvoisiani mainoksia." Ahahaa! Niinpä, toivon samaa.

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Joanna: itse asiassa sen sivuhistorian voi vahingossa nähdä aivan vain kirjoittamalla uutta osoitetta ja selain sitten tekee ehdotuksia historian perusteella. Muutaman kerran on tahattomasti löytynyt kiusallisia osoitteita aivan vahingossa.

Joanna Palmén
Rönsy

Hosuli, Timelinen kanssa mä sain kyllä pienen paniikin, kun Facebookiin en hirveästi luota, tai siis siihen, että ne itsekään aina tietää, mitä ovat julkistamassa. Enkä nyt siis tästä tuhahtelusta ja avomielisyydestä huolimatta todellakaan halua, että esim kaikki Facebook-kaverini näkisivät kaiken kahdenkeskisen viestintäni. Ja koko ajan on pikkuinen pelko juuri semmoisista. Outoa kyllä, musta Microsoft "tuntuu" luotettavammalta, joten suosin aina meseä ennemmin kuin fb-chattia jos mahdollista. 

Vieras Mies, juuri noin mulle on käynyt. Inhottavaa.

Kommentoi