Mitä huonommin käyttäytyy, sitä ihailtavampi ihminen?

Ladataan...
Rönsy

Toivon jokaiselle vanhemmalle, joka toivoo etukäteen tytöstään "oikeaa tyttöä" eli pikku prinsessaa, omapäistä ja voimakastahtoista riiviötä, joka räkä poskella oppii runkkaamaan ennen kuin muodostamaan kokonaisia lauseita.

Rosa Meriläisen kolumni Hesarin nettisivulla kiertää Facebookkia ja näemmä Lilyäkin. Tuo lause on hauska (joskin harmittavan epäselvästi muotoiltu) ja ymmärrän prinsessatoiveiden ärsyttävyyden, mutta kylläpä väsyttää tämä huonon käytöksen ihannointi. 

En kirjoita lastenkasvatuksesta vaan rönsyän.

Mistä tulee tämä käsitys, että kiltteys ja tottelevaisuus ovat jotain vammoja, joita kaikkien ja erityisesti tyttöjen tulisi välttää? Mitä pahaa siinä on, että lapsi (tyttö tai poika) osaa istua hiljaa paikallaan kun käsketään?

Jokainen tiedostava tiedostaja osaa heittää lonkalta analyysin esimerkiksi siitä, kuinka "jatkuvaa talouskasvua pidetään nykyään luonnonlakina". Tiedostakaa nyt sekin, että myös tuon kolumnin ekaa lausetta, "tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää", pidetään luonnonlakina mutta se ei ole sitä.

Milloin lakkaatte parjaamasta kilttejä ihmisiä ja väheksymästä kympin tyttöjä? Milloin sanotte niille itsekeskeisille, kovaäänisille ja kaiken hengitystilan vieville menestyjäindividualisteille, että te olette väärässä ja käytöksenne on vastenmielistä, teidän pitää muuttua eikä kilttien? 

Kyllä vaan, säännöt koskevat kaikkia eli myös sinua. Vesijuoksuradalla ei todellakaan saa juosta vierekkäin, et edes sinä. Näille kolmelle kassalle on yhteinen jono tässä keskellä, kyllä sinä sen oikeasti huomasit. Pummillamatkustaja, mä en halua tarjota sulle tätä metromatkaa. Ja Mechelininkadulla on kuin onkin iltaisin parkkeerattuja autoja oikeanpuolisella kaistalla, turhaan yrität kiilata sieltä muka viattomana takaisin ohitettuasi koko jonon tottelevaisia autoilijoita. 

Liikenneruuhkat ovatkin erinomainen esimerkki: niitä ei olisi, jos ihmiset eivät käyttäytyisi huonosti. 

Niin että ootteko ihan tosissanne, että maailma kehittyy, jos yhä harvempi tottelee eli ottaa toiset huomioon, koska "tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää"?

Ja samaan syssyyn kun nyt kerran aloitin: "räiskyvät" "temperamenttiset" "tunneihmiset" ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja. Tunneihmiset ovat yleensä kiinnostuneita vain omista tunteistaan ja olettavat, että muutkin ovat. Sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

tiiti
ite puin

Kyllä! Mua ihmetytti ihan sama asia. Lisäksi mua ärsyttää myös, että jotenkin tyttöjen pärjääminen koulussa tarkoittaa aina automaattisesti sitä, että on vaan mukautuvainen ja kiltti suorittaja ja kokolailla ahdistettu ja tukahdutettu systeemin orja, eikä oikeasti ihan vaan fiksu.

Ja tosiaan se, että äänekkyys ja venkoilu taas jotenkin suoraan korreloisi siihen luovuuteen tai muuhun erinomaisuuteen yhtään mitekään.

Vau mikä vauva!

Aivan näin, ajattelin ite juuri samoin kun ton luin. Minkä ihmeen takia hyvin käyttäytyvää lasta/ihmistä pidetään tahdottomana ja flegmaattisena, "araksi nujerrettuna"? Ihan totta on, että lasten tulee saada myös juosta, riehua ja meluta. Syytä olis kuitenkin ainakin koittaa opettaa ajat ja paikat.

"Tiedostakaa nyt sekin, että myös tuon kolumnin ekaa lausetta, "tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää", pidetään luonnonlakina mutta se ei ole sitä."

Näinpä, ei ehkä pärjääkään ainakaan niin kauan kun itsekin pidetään itsestäänselvyytenä että kiltti ja kohtelias ei pärjää, äänekäs kyynärpäätaktikko kyllä. Olisko syytä siis itse kunkin koittaa jättää ne silkasta tottelemattomuuden ilosta tottelemattomat takasijalle.

Kolumnista: "Toivon jokaiselle vanhemmalle --"

Niin mäkin, mutta enemmän sen vanhemman takia, että oppis oleen avarakatseisempi, en lapsen. Kliseiset sukupuoliolettamat ei musta edes liity tohon kolumin muuhun aiheeseen, "lapsi on hyvä lapsi kun se riehuu aina".

Hyvä blogikirjoitus :)

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Oi, ihan loistavaa! Kiltteydellä ja kohteliaisuudella pitää pärjätä, eikä se ole negatiivista että on koulussakin kiltti, kohtelias ja tekee niinkun sanotaan :)

Vierailija-Anni (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksesta, ja palstastasi muutenkin.

Tosiaan, kiltteys ja alistuvuus eivät ole toistensa synonyymeja, kuten eivät välttämättä ole riehuminen ja häiriköintikään.

Kilttinä kympin tyttönä toisinaan mietin, mistä minulle on tullut sellainen tunne, että menestymiselläni peruskoulussa ja lukiossa ei olisi juuri merkitystä. Ja että on vähän noloa olla ylpeä omasta menestyksestään jossain, josta on jo vuosia aikaa, ja jolla ei ole välttämättä enää jatkokoulutuksessa mitään merkitystä.

Sattumalta luin tänään myös kirjoituksen, joka käsittelee häiriköintiä: http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-9/hairikko-puhuu

Mahdoton Nainen

Itse sijoitun mielipiteineni jonnekin Joannan ja Rosan välimaastoon. En pidä huonosti käyttäytyvistä ihmisistä enkä kurittomista lapsista (tai oikeastaan en pidä niistä vanhemmista jotka eivät komenna lapsiaan koska vapaa kasvatus tai joku muu bull shit reason). Vältän ihmisiä jotka pitävät itsestään älämölöä vain älämölön pitämisen takia. Kuitenkin Rosalla oli kärjistetyssä kirjoituksessaan pointti, joka jokaisen lapsen (etenkin tyttölasten) kasvattajan tulisi ottaa huomioon.

Itse olen aina ollut kiltti ja hyväkäytöksinen, olen pärjännyt elämässäni melko hyvin sillä asenteella, mutta toisaalta kiltin tytön syndrooma on aiheuttanut minulle ihan aitoja ongelmia. Jos olisin useammin miettinyt sitä mitä itse haluan ja mikä on minulle hyväksi kuin sitä että loukkaantuukohan tästä joku tai mitä nuokin nyt ajattelevat, niin väitän että olisin ollut suuren osan elämästäni paljon onnellisempi ja myös läheisilleni parempi kuin mitä nyt olen ollut.

Vaikka Rosan kaltaiset ns. edistyksellisesti ajattelevat saavatkin palstatilaa lehdissä, on kulttuurimme silti edelleen hyvin heteronormatiivinen joka asettaa ihmiset lapsista lähtien tietynlaiseen lokeroon. Ja tyttöjen nyt vain täytyy sen lokeron mukaan käyttäytyä kohteliaasti ja "naisellisesti", ja tämä on mielestäni se pointti johon Rosa kirjoituksellaan pyrki puuttumaan, eikä niinkään sanomaan että antakaa niiden kakaroiden riehua rauhassa, vaikka hänen tyylinsä hyvin kärkäs onkin. Jonkinlainen kultainen keskitie tästäkin asiasta löytynee.

Ihmisten tulisi kunnioittaa toisiaan, mutta lampaiksi ei pidä alentua. Jos yhteiskunnassamme ei ikinä kuunneltaisi soraääniä, ei mikään muuttuisi ainakaan parempaan. Itse olen hyvin vahvasti tunneihminen (temperamenttinen ja räiskyväkin sille päälle sattuessani), mutta minulle se tarkoittaa sen lisäksi että elän elämääni voimakkaasti tunteideni mukaan myös sitä, että samaistun vahvasti myös toisten ihmisten tunnetiloihin, mikä omasta mielestäni lisää empatiakykyäni.

Ja mitä tulee liikenneruuhkiin, niin kyllä niiden syy löytyy ennemmin kaupunki- ja tiejärjestelmän suunnittelusta kuin huonosti käyttäytyvistä kuskeista (joita toki ruuhkaan mahtuu enemmän kuin hiljaisempiin autoiluhetkiin). Se nyt vaan on fakta että kun iso prosentti autoista on samaan kellonaikaan samalla tieosuudella, niin kyllähän se isompikin väylä pullonkaulautuu.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Minä ajattelen, että on olemassa sekä positiivista että negatiivista kiltteyttä. Positiivinen on sitä, että ottaa muut huomioon ja käyttäytyy asiallisesti ja kohteliaasti silloin kun tilanne sitä edellyttää. Negatiivinen taas on sitä, että ottaa muut huomioon oman hyvinvointinsa kustannuksella ja pitää suunsa supussa silloin kun olisi oikeasti aihetta älähtää. Eli nämä kaksi pitäisi mielestäni erottaa toisistaan. Positiivinen kiltteys luo hyvää, mutta negatiivinen sairastuttaa, terveisin nimimerkki Kokemusta on-79.

Mahdoton Nainen

Komppaan MinnaM:ää. 

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Sikäli kun katson tuntemistani kolmekymppisistä niitä ihmisiä, jotka ovat päässeet pitkälle työelämässä ja löytäneet rakastavan kumppanin (tai naisilla riittää pelkkä varakas kumppanikin), niin aikas mulkkuja ämmiä ja äijiä siihen porukkaan mahtuu.

Kyseessä on muna vai kana -ongelma. Kumpi oli ensin, kyynärpäätaktikoivien mulkkujen arvostaminen joka paikassa, vaiko kyynärpäätaktikoivat mulkut joka paikassa korkealla pallilla päättämässä siitä mitä arvostetaan.

Mahdoton Nainen sanoi kaiken, minkä minäkin olisin voinut sanoa. Amen! :)

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos kommenteista kaikki kiltit! Pieniä tarkennuksia: Kyllä tiedän että erityisesti tyttöjen kasvatuksessa on riski "vääränlaiseen" kiltteyteen, nimim. Kokemusta on -80, mutta siitä pyritään monesti pois markkinoimalla ihan puhtaasti huonoa käytöstä ja halveksimalla luonteenpiirteitä, jotka kuuluu ihmisten väliseen normaaliin kanssakäymiseen.

Mitä tulee "räiskyvyyteen", se on aika usein eufemismi ihan muille piirteille ihmisessä. Ei toki aina ja välttämättä, mutta mulla herää aina epäilys tietyistä kuvailuista.

 

"Jos yhteiskunnassamme ei ikinä kuunneltaisi soraääniä, ei mikään muuttuisi ainakaan parempaan."

Keskustelemattomuus ja tottelemattomuus on aivan eri asioita. Hyvään käytökseen kuuluu myös se, että kuunnellaan toisia. 

Liikenneruuhkat: Toki suunnittelua voi aina parantaa, ja siinä tietysti kannattaa lähteä siitä, että autoilijat käyttäytyvät kuin kusipäät, ja suunnitella sen mukaan. Mutta jos on mahdollisuus, käy vaikka siellä Mechelininkadulla kokeilemassa. Jos kaikki ne, jotka tietävät, että oikea kaista loppuu kesken, pysyttelisivät vasemmalla, kenenkään ei pitäisi odottaa törkeän kauan. Mutta ei. Kun mulla on kiireempi kuin muilla ja mun kiire on tärkeämpi kuin noiden muiden. Noi muut saa odottaa. Minäminäminä. 

Joanna Palmén
Rönsy

Niin ja se vielä, että kuten mainitsin, ajatukseni ei niinkään liittynyt lastenkasvatukseen vaan ihan yleisiin aikuisillekin tuputettaviin asenteisiin, ohjeisiin ja selfhelp-oppaisiin. Kasvatuksesta mä en osaa sanoa yhtään mitään. Tämä vaan sattui rönsyämään tosta kolumnista. 

Mahdoton Nainen

Joo se Mechelininkadunpätkä on hyvin tuttu ja muakin ärsyttää kiilailijat (myös muissa vastaavissa paikoissa. 

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Jos haluaa etsiä vertauskuvia, niin Mechelininkatua paremmin vertauskuvana toimii mielestäni ravintolajonot yökerhoihin ja maksullisiin bileisiin sekä konsertteihin.

Ei paljoa kokemusta enää viime vuosilta, mutta sikäli kuin muistan, niin osa porukasta pääsee jonon ohi ja sisäänpääsyä maksamatta soittamalla jollekin sisällä olevalle "tärkeälle" tutulleen, joka tulee sitten ovelle sanomaan pokeille, että tuo tuosta pitää päästää sisään. Toisaalta sitten näitä tyyppejä vielä selkeästi enemmän on porukkaa, jotka tulevat jonoon "moikkaamaan" jotain tuntemiaan ihmisiä, ja änkevät sitten siihen jonon keskelle, kiilaten suuren osan porukkaa. Sitten on vielä kolmas ryhmä, ne jotka vain ilmeenkään värähtämättä yrittävät kiilata jonoon, ilman mitään ns. syitä kuten tutut jonossa seisoskelemassa. Useimmiten nämäkin onnistuvat aikeissaan.

On se kumma kun ei saa omaa nimeään tähän laittaa (Ei varmistettu)

Juttu on jo vanha, mut putkahti jostain esiin. Kirjoitus on hyvä ja sen poikimat keskustelukommentit myös. Pakko kuitenkin vastata tähän jonotusasiaan kun tuli mieleen oma kokemus parin vuoden takaa.
Oli siis eräs bilemesta, jossa pikkuveljeni oli keikalla. Häntä sinne mentiin kuuntelemaan, paikkaan jossa en muuten edes oikein tykkää käydä. Hän ei tiennyt miten toimia ovella, sanoi vain et olen sinne kutsuttu ja nimeni on bängin sisäänpääsylistalla. Toinen pikkuveljeni lähetti viestin päästyään sisään, että mene siihen toiseen jonoon jonottamaan ja sano sitten nimesi pokelle. Mennessäni paikalle huomasinkin, että ovella oli kaksi jonoa, molemmin puolin ovea. Menin sitten siihen jonka pikkuveljeni sanoi. Jonottaessani minulle selvisi, että jono oli tarkoitettu tietyllä kortilla sisäänpääsyyn. Itseasiassa kahdella eri kortilla VIP ja joku toinen. Mietin et olenko sittenkään oikeassa paikassa kun ei mulla semmoisia kortteja ole. Sisäänpääsy niillä kahdella kortilla tuntui olevan erilainen ja sitten vielä se toinen jono, jossa oli ne joilla ei ollut mitään korttia. Vaikeaksi menee ja mietin jo et lähden pois koko paikasta. Porukkaa tuli jonon väliin jostain ja lähimmät vain mutisivat partaansa. Takanani oli jotain lakinaisopiskelijoita ja he rupesivat lopulta uhkailemaan immeisiä ja pokea lakipykälillä jos eivät pääse sisään heti. Poke tuli siihen lähelle ja yritti kuunnella kaikkien asian. Minä olin se kiltti tyttö, jonka ääni ei meinannut kuulua muiden yli vaikka he olivat minun takanani. Poke kyllä huomasi minut, vinkkasi et hetkinen, sitten kun sai huutelijat hiljaisiksi, kysyi mitä minulla on asiaa. Sanoin nimeni ja kerroin olevani bändin listalla. Poke meni sisälle tarkistamaan listaa ja sitten kohta tuli ovelle ja vinkkasi suurieleisesti minut sisään kaikkien huutelijoiden nenän edestä. Purjehdin sisään herjausten saattelemana ja tajusin, ettei minun olisi tarvinnut jonottaa ollenkaan, kun olin kuitenkin kutsuvieras. Sitä jäin ihmettelemään, että milloinkahan ihmeessä ne toisen jonon hännillä olevat mahtavat päästä sisään kun paikka oli aika täynnä sisään mennessäni. Omituinen korttijärjestelmä, joka aiheuttaa hämmennystä ja ärsytystä jonoissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

JESS! Hyvä kirjoitus! Kiitos tästä!

Mun mielestä jokaisella tytöllä (ja pojalla) on oikeus olla ihan omanlaisensa. Arkoja ja hiljaisia ei saa väheksyä yhtään sen enempää kuin rämäpäisempiäkään.

Ja tottelemattomuus ei todellakaan ole sellainen hyvä, jollaiseksi Rosa Meriläinen sen haluaa esittää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah. Kiitos. Nimim. "Anteeksi rouva, tässä oli kyllä jono."

Vierailija (Ei varmistettu)

Näin juuri! Kiitos!

Tuija - Vierailija (Ei varmistettu)

No, kaikki me, jotka EMME ole päällepäsmäreitä hillujia voimme jo kertoa. kuinka kurjaa on jäädä Rosa Meriläisten jyräämäksi.
Pahempaa on, kun joutuu katsomaan, kuinka oma lapsi, peruskäytöksen omaava, joutuu kärsimään kaikkien yli jyräävien, hilluvien ja lukutaidottomien (saati lukemista kuuntelukyvyttömien) lapsien seurassa, koska päiväkodissahan on perusajatus, että lapset riehuvat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Koko kirjoituksen uskottavuus ja laatu kiteytyy hyvin lauseeseen: "Liikenneruuhkat ovatkin erinomainen esimerkki: niitä ei olisi, jos ihmiset eivät käyttäytyisi huonosti. "

Erinomaista päättelykykyä Joanna!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikesta muusta täysin samaa mieltä paitsi ajokulttuurista (esim. Mechelininkadulla). Kun kaista on kiinni, niin molemmat kaistat tulee aina ajaa loppuun saakka ja sen jälkeen vuorotellen kummaltakin kaistalta. Näin muu eurooppa on osannut jo toimia vuosia. Suomalaiset ryhmittyvät vaikka kymmenen kilometriä ennen kuin kuin kaista on umpeutunut ja kyyläävät ettei kukaan vaan aja "väärälle" kaistalle. Tämä tyyli aiheuttaa ruuhkia kun taas "vuorotellen"-tyyli pitäen liikenteen mahdollisimman sujuvana. Ko. tapa on on erinomainen esimerkki muiden huomioonottamisesta, josta kaikki hyötyvät.

deeby (Ei varmistettu)

"Keskustelemattomuus ja tottelemattomuus on aivan eri asioita. Hyvään käytökseen kuuluu myös se, että kuunnellaan toisia. "

Ihmiset ovat jotenkuten järjissään vain 10%:n saralla elämässä, toisinsanoen puhuessaan säästä, tekniikasta ja matkustelusta. Muilla elämänalueilla kilpailu vie kaikki hyväntahtoiset resurssit.

Kiltteys on usein myöskin tapa väistellä mahdollista (tai varmaa) väkivaltaa, joskus se voi olla tapa käyttää valtaa muiden yli.

"Liikenneruuhkat: Toki suunnittelua voi aina parantaa, ja siinä tietysti kannattaa lähteä siitä, että autoilijat käyttäytyvät kuin kusipäät, ja suunnitella sen mukaan. Mutta jos on mahdollisuus, käy vaikka siellä Mechelininkadulla kokeilemassa. Jos kaikki ne, jotka tietävät, että oikea kaista loppuu kesken, pysyttelisivät vasemmalla, kenenkään ei pitäisi odottaa törkeän kauan. Mutta ei. Kun mulla on kiireempi kuin muilla ja mun kiire on tärkeämpi kuin noiden muiden. Noi muut saa odottaa. Minäminäminä. "

Jos menet ajamaan nelikaistatielle, jossa on neljänkympin rajoitus, niin koeta tyytyä siihen, mistä satut milloinkin pääsemään. Helpointa liikenteessä on kun tyytyy siihen mitä saa. Aivan kuten useimmat miehet seksin saannissa. :D

deeby (Ei varmistettu)

"Kun kaista on kiinni, niin molemmat kaistat tulee aina ajaa loppuun saakka ja sen jälkeen vuorotellen kummaltakin kaistalta. Näin muu eurooppa on osannut jo toimia vuosia. "

Suomessakin voi yrittää toimia noin. Jos joku ei anna tietä, niin sitten jäät
odottamaan. Ja kun olet odotusvälikössä, voit ruveta taas työntämään keulaa muiden väliin, kunnes joku himmaa tai soittaa äänimerkkiä. Suomalaiset autoilijat ovat puritanistisia ja räjähdysherkkiä. :D

"Suomalaiset ryhmittyvät vaikka kymmenen kilometriä ennen kuin kuin kaista on umpeutunut ja kyyläävät ettei kukaan vaan aja "väärälle" kaistalle."

Sitä varten kai ne parkkikset siellä Mechelininkadulla on, että saadaan aikaan pientä riidanpoikasta. Mutta jos joku on niin kova jätkä, että tulee lyömään minua kun pääsen Turunväylälle, tukin koko väylän ajamalla auton poikittain kahdelle kaistalle. :D

VierailijaNina (Ei varmistettu)

Mä luulen, että on kyse siitä kun ihmiset usein olettaa, että jos on kiltti ja hyvä käytöksinen ei osaa pitää puoliaan. Minä olen kiltti ja hyvä käytöksinen, mutta myös temperamenttinen ja äänekäs oman kantani puolustaja. En mä usko, että kenenkään mielestä on paha asia olla kiltti. Kunhan ei vaan jää jalkoihin. Vaikka en ole hiljainen ja arka olen kiltti ja se johtuu mun mielestä kasvatuksesta.

Marylou (Ei varmistettu)

"Milloin sanotte niille itsekeskeisille, kovaäänisille ja kaiken hengitystilan vieville menestyjäindividualisteille, että te olette väärässä ja käytöksenne on vastenmielistä, teidän pitää muuttua eikä kilttien?"

Allekirjoitan täysin! Nykyajan kilpailuyhteiskunnassa vaikuttaa siltä, että parhaiten menestyvät ne ihmiset, jotka osaavat olla röyhkeitä, epäkohteliaita ja ottavat sen "mikä heille kuuluu", vaikka sitten muita lyttäämällä.

Ja toistaiseksi mun tielle ei ole tullut vastaan tunneihmistä, joka olisi kiinnostunut kenenkään muiden tunteista kuin omistaan, sillä tarkoituksena on ollut oman "herkkyyden" tai "taiteellisuuden" korostaminen. Ihanaa kun joku on pistänyt merkille tämän saman ;D

Pineapplehead

Tuota noin... Tämä pätkä vähän tökkäsi silmään ja särähti korvaan: "Ja samaan syssyyn kun nyt kerran aloitin: "räiskyvät" "temperamenttiset" "tunneihmiset" ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja. Tunneihmiset ovat yleensä kiinnostuneita vain omista tunteistaan ja olettavat, että muutkin ovat. Sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa."

Anteeksi nyt vain, mutta näin tunneihmisenä pitää hieman korjata käsitystäsi... Emme me mahda sille tosiasialle mitään, että tunteet näkyvät ja kuuluvat voimakkaasti ulospäin, niin hyvässä kuin pahassakin. On silti typerää väittää, että temperamenttiset ihmiset olisivat egoistisia ja vain omista tunteistaan kiinnostuneita. Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan minun kohdallani. Yritän (huom! paino todellakin sanalla "yritän") ottaa huomioon myös kanssaihmisteni tunteet ennen omien, ylitsepursuavien tunteitteni räjähtämistä ilmoille (asia, jota tunneihmisten on hyvin vaikea tietoisestikaan hallita ja hillitä!). Öykkärit ja itsekeskeiset kusipäät ovat asia aivan erikseen, eivätkä he välttämättä edes ole tällaisia "räiskyviä temperamenttisia tunneihmisiä", vaan siis pelkkiä itsekeskeisiä, meuhkaavia m**kkuja...

Rosa Meriläisen kirjoitus oli loistava, vaikkakin hyvin kärjistetty. Kiltteydessä, hiljaisuudessa ja ujoudessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta on väärin olettaa, että kaikkien tyttöjen täytyisi olla tällaisia. Jos "pojat on poikia!",  niin annetaan tyttöjenkin olla juuri sellaisia tyttöjä kuin he ovat. Maailmaan mahtuu kaikenlaista rymyrinsessaa ja pikkumyytä, eivätkä he ole tyttöinä yhtään niitä "kympin tyttöjä" huonompia.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kiltteydestä ja käyttäytymisestä ja kaikesta muusta samaa mieltä. MUTTA toi liikenne-esimerkki... Jos kaista päättyy kadunvarsipysäköinnin vuoksi, voi tieliikennelain tulkinnan mukaan sillä päättyvää kaistaa ajavalla olla etuajo-oikeus oikeanpuoleisen liikenteen etuajo-oikeuden mukaan.

”Oikeanpuoleisessa liikenteessä kaikissa tasa-arvoisissa tilanteissa oikealta tulevaa on väistettävä.”

Oikeanpuoleisen liikenteen perussääntö, TLL 14 § 1 momentti

Mitä tämä tarkoittaa?

Kun kaista päättyy pysyvään esteeseen, esimerkiksi merkittyyn pysäköintipaikkaan, oikealta tuleva ajaa ensin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en itse oikein lämpene tolle ainaisen samalle vasta-argumentille. En ymmärrä miksi räiskyvyyttä pidetään aina epäkohteliaana ja oletetaan, että vielä väheksytään sääntöjä. Kiltti saa olla, mutta jostain syystä kilttina itseään pitävät ihmiset ottavat aina itseensä kohdistuvana arvosteluna, jos joskus toivoo tilaa myös erilaisille ihmisille, eli ns. "räiskyville". Olisi mukavaa, ettei siihen aina liitettäisiin automaattisesti tässäkin tekstissä ilmeneviä karrikatyyrisiä piirteitä. On vähän ikävää, kun ihmiset saattaa pitää ilkeänä, itsekkäänä tai tyhmänä ilman, että vaivautuu tutustumaan. Ei räiskyvät tyypit ole pois kielteistä ja maailmassa voi pärjätä kummallakin tyylillä.

Joanna Palmén
Rönsy

Katos, uutta tietoa toi tieliikennelaki, kiitos. Mutta se ei muuta sitä asiaa, että on huonoa ja itsekästä käytöstä ajaa vasemmalla kaistalla olevan puolen kilsan seisovan jonon ohi, kun aivan hyvin tietää, että jono johtuu siitä, että tää oikea kaista loppuu ja nää vasemmalla jonottavat joutuvat päästämään kiilaajat ohi, koska TLL 14 § 1. Toki joukossa on niitä, jotka ihan oikeasti eivät tiedä parkkeeraushommaa, mutta ikävä kyllä en usko että kovin monta.

Tunneihminen, hyvä jos yrität ottaa muutkin huomioon, vaikka se onkin vaikeaa.

Jenniii
Pupulandia

Yksi kiltti tyttö huikkaa myös täältä kiitokset tästä tekstistä. Ja Mahdottomalle Naiselle myös, kerrassaan hieno kommentti! :) 

Sellaisen ajatuksen haluaisin vielä jakaa, että olen ehkä siitä outo ihminen, että koen olevani sekä kiltti että räiskyvä. Näitä ominaisuuksia harvoin liitetään samaan persoonaan. Minusta normaaleihin käytöstapoihin vain kuuluu se, että hillitään villeimmät raivonpuuskat tai älämölöt puolituttujen ja tuntemattomien seurassa. Perheen parissa ja läheisten seurassa saa sitten meuhkata vapaammin.

Liian moni oikeuttaa huonon käytöksen vain vetoamalla luonteeseensa. Tietenkään räiskyvyyden ei aina tarvitse tarkoittaa huonoa käytöstä ja huonosti osaavat käyttäytyä takuuvarmasti myös hiljaisemmatkin tyypit, mutta valitettavan usein erityisesti räväkässä ilmaisussa unohtuu se toisten huomioon ottaminen. Olen ehkä joskus itse liiankin kiltti ja kohtelias, mutta minusta hyviin käytöstapoihin vain kuuluu se, että ollaan ystävällisiä kaikille ja huomioidaan myös muut. 

Thug312 (Ei varmistettu)

Täyttä sooopaa koko artikkeli, ja se että ruuhkat muka vähenee jos ihmiset käyttäytyy on täyttä skeidaa. Jengi kun ei aja tarpeeksi röyhkeästi ja nopeella vauhdilla siellä liikenteessä niin siitä niitä kehittyy

Eino (Ei varmistettu) http://einonurmisto.blogspot.com

"Ja samaan syssyyn kun nyt kerran aloitin: "räiskyvät" "temperamenttiset" "tunneihmiset" ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja. Tunneihmiset ovat yleensä kiinnostuneita vain omista tunteistaan ja olettavat, että muutkin ovat. Sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa.""

Juuri näin! Huonoa, jopa törkeää, käytöstä perustellaan aivan liian usein sillä että "mä nyt vaan oon niin temperamenttinen". Tietenkin saa kokea ja jopa ilmaista tunteitaan, mutta terveen ihmisen pitää pystyä käyttäytymään ja hillitsemään tunteensa.

(Laitoin tän nyt uudestaan, kun jostain syystä nimi katosi tuosta kentästä.)

Vierailija000 (Ei varmistettu)

Mahdottoman naisen ajatuksia täältäkin komppailen. Kyllä tytöiltä yhä vaan odotetaan erilaista käytöstä kuin pojilta, tai ainakin pojille annetaan paljon helpommin anteeksi, koska "pojat on poikia". Jos tyttö ei käyttäydy kuten odotetaan, hän on huono tyttö, varmaan itsekäs, kiroileva, ehkä seksuaalimoraalisestikin arveluttava. Pojille ja miehillehän nämä ominaisuudet ovat vain odotettavissa. "Sellasia ne miehet on."

Myös sillä mikä määritellään "hyväksi käytökseksi" on seurauksensa, ja sitä voi ihan oikeasti käyttää myös sosiaalisen vallan välineenä. Osoittamalla kuka käyttäytyy "hyvin" tai "huonosti" voidaan sulkea ihmisiä ulkopuolelle ja nolata heitä. Mutta kuka se saa määritellä mikä on hyvää tai huonoa käytöstä? On aika joustava käsite, ja riippuu myös kustakin ihmisestä.

Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, ettei sekään ole oikein, että ujot ja hiljaiset, "kiltit" olisivat vain jonkun miehisen ylivallan uhreja, kuten aiemmat kommentoijat toivat hyvin esiin, tai että he pärjäisivät koska osaavat miellyttää muita eivätkä siksi, että olisivat oikeasti fiksuja ja taitavia. Kaikkien ihmisten pitäs saada olla sellaisia kuin haluavat, äänekkäitä tai hiljaisia. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi antaa muiden kävellä ylitseen, ja joku niin tekee toiselle, muidenkin pitäisi siihen kyllä silloin puuttua ja sanoa et hei, not cool.

Terveisin räiskyvän rationaalinen tunneihminen, joka käyttäytyy muiden ihmisten seurassa kiltisti, mutta haastaa kyllä äänekkäästi sen ekan möykkäröijän joka kattoo asiakseen pitää muita henkilökohtaisina räsynukkeinaan. Kiltteys ja räväkkyys tai tunneihmisyys ja muiden huomioiminen eivät ole toisensa poissulkevia kategorioita, vaikka vastakkainasetteluilla toki saadaankin teksteistä aina kiinnostavia, dramaattisia, ja lukijat valitsemaan puolensa. Ei me ihmiset ihan niin mustavalkoisia ja kaksijakoisia olla.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Vierailija000:

Naisesimiehet ovat ihan tutkimustenkin mukaan keskimäärin vittumaisempia, epäarvostavampia ja riitaa haastavampia mikromanageeraajia kuin miesesimiehet.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ei räiskyvät tyypit ole pois kielteistä ja maailmassa voi pärjätä kummallakin tyylillä."

Siis ymmärrän sun pointin tässä myös. Ei maailma ole oikeesti näin mustavalkoinen. Kiltteyttä tarvii räiskyviin ja räiskyvyyttä kiltteihin myös. Räiskyvyydellä tarkoitan nyt sitä, että jokainen luo rajat muille miten sua itseä kohdellaan.

Vierailija Riina (Ei varmistettu)

Jep. Samalla tavalla väsyttää ironian ja sarkasmin ihannointi, se että I ja S ovat muka merkkejä suuresta älykkyydestä. Tuntuu siltä, että on kunnia-asia osata loukata toista ihmistä niin nokkelin sanankääntein, ettei toinen edes tajua tulleensa loukatuksi.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä kieltojen, sääntöjen ja paheksunnan luvatussa maassa on mielestäni aihetta vähän vastustaakin joitain asioita. Se ettei alistu toisten tahtoon tai taivu joihinkin ihan todella typeriin normeihin, ei ole vielä rettelöimistä, vai? Pitää tietää omat rajat ulkoapäin tulevien odotusten ja paineiden suhteen, ja lakata miettimästä liikaa muita. Siis jos aikoo elää omanlaisensa elämän. Täällä niin usein paheksutaan asioita, joista ei ole edes kenellekään mitään todellista haittaa! Kuten mutalammikossa kieriminen, rään syönti ja runkkaaminen, aidatulla alueella käveleminen, nurmikon yli oikaisu, juhliminen kerrostaloasunnossa, pieniin tuloihin tyytyminen, ikäero parisuhteessa jne.

Sääntöjen satunnainen, omaan elämään sopiva vastustaminen ei mielestäni sulje pois kiltteyttä tai kykyä huomioida kanssaeläjiä. Voihan sitä toki pelätä ja estää kokemuksia syntymästä olemalla liian varovainen ja tottelemalla muita. Ja sitten voi kirjoitella jälkeenpäin marttyyrina siitä nettiin, miten muut eivät taaskaan huomioineet ja olivat itsekkäitä. Ihan yhtä itsekäs on se, joka vaatii toisia toimimaan itselle mieluisalla tavalla. Vaikka on ihan loisto juttu, että itse on kohtelias, niin ei voi olettaa sitä saavansa kaikilta takaisin tai pitää sitä ainoana oikeana tapana toimia. Ei toisten erilaisesta (en edes sano huonosta) käytöksestä tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa, ihmiset vain on.

empuska

Hieman näissä kommenteissa hämmentää se, että miten kaikki kyynärpäillä sohiminen sitten leimataan röyhkeäksi, jos toiminta on enemmänkin sitä, että on kehdannut tehdä jotain (useinmiten vain kysyä tai mennä ensin, ihan kuin liikenneruuhkissa ei tällaisia ongelmia synny). Mulla on esimerkiksi kaksi hyvin julkeaa kaveria, joista molemmat mielletään röyhkeiksi, mutta toinen vain on tosissaan sitä (kiinnostunut ainoastaan siitä oman aihealueensa asioista ja hyödyistä). Toinen on huomaavainen, muista kiinnostunut ja mukava ihminen, mutta valitettavasti joka kerta, kun kaveri kehtaa kysyä jotain sosiaalisista normeista poikkeavaa (tosin aika usein sellaista, mitä muutkin ihmiset haluaisivat tietää), näin suomalaisessa ympäristössä hänet mielletään röyhkeäksi. 

Se on sinänsä tosi sääli, että se, miten helposti ihminen leimataan röyhkeäksi, kun kehtaa kysyä tai tehdä jotain sosiaalisista normeista poikkeavaa asiayhteydessä. 

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Vierailija 17:52

Luulen, että olet käsittänyt asian vähän eri tavalla kuin ainakaan minä. Itse laskisin nämä kyynärpäätaktikoijat hyvin usein siihen porukkaan, joka jatkuvasti ohjeistaa muita ja pitää omia mielipiteitään jumalansanana.

Kyynärpäätaktikoijien motiivina on ottaa maksimaalinen hyöty muista keinolla millä hyvänsä, oli se sitten suoraa alistamista tai epäsuoraa manipulointia. Sen sijaan nurmikon yli oikaisevalla, pieniin tuloihin tyytyvällä yms. vallitsevia arvoja vastaan kapinoivalla ihmisellä on useammin motiivina päättää itse omista asioistaan, sekaantumatta muiden asioihin sen paremmin kuin antamatta muiden sekaantua hänen asioihinsa.

Puhutaan siis kahdesta aikalailla eri ihmisryhmästä. Ensimmäistä ryhmää naistenlehtien toimittajat, nuo kulttuurin pahimmat rappeuttajat, ihailevat täysin kritiikittömästi. Jälkimmäistä ryhmää taas lätkitään surutta mediassa kuin mediassa, ja syytetään heitä kaikesta siitä pahoinvoinnista, jonka ensimmäisenä mainittu ryhmä aiheuttaa koko yhteiskuntaan.

Järki ja tunteet (Ei varmistettu)

Mielestäni kiltteydellä sen enempää kuin "huonolla käytökselläkään" ei sinänsä hoideta asioita paremmin, kyse on siitä kuinka viisaasti kyseisiä (temperamentti)ominaisuuksiaan osaa käyttää. Ideaalitilannehan olisi, että kaikki kykenisivät elämään onnellisesti ja toisiaan kunnioittaen.

Itse olen syrjäytynyt työelämästä, eikä lapsiakaan ole, joten käytän esimerkkinä yhdistystoimintaa. Olin useamman vuoden ajan erään yhdistyksen hallituksessa. Kanssa-aktiivit olivat fiksuja ihmisiä ja keskustelu kokouksissa eri aiheista oli melko vapaata ja monipuolista. Silti huomasin kuinka vuodesta toiseen asialistalla pyörivät hyvin samat aiheet. Vaikka asioista keskusteltiin ajatuksella ja hyvässä hengessä, harvoin mitään uutta saatiin kuitenkaan aikaiseksi... kunnes uudet ihmiset tulivat vanhan hallituksen tilalle ja uskalsivat sanoa mitä mieltä olivat yhdistyksen sen hetkisestä toiminnasta.
Selvää oli, että asiat eivät koskaan juurikaan edenneet sillä ensisijaisen tärkeää hallituksen toiminnassa tuntui olevan hyvän hengen ylläpito. (Ohimennen mainiten, suurin osa ko. hallituksen jäsenistä oli naisia).

Itse olen ulospäin aika kiltti ja koen hieman jääneeni paitsioon kun en ole halunnut tyrkyttää itseäni seurapiireihin tai mihinkään kyynärpäät edellä. En silti osaa paljonkaan arvostaa ainakaan sellaista "käännetään toinenkin poski" -marttyyrikiltteyttä, jonkalaista näkee paljon suurten ikäluokkien naisissa. Ollaan niin tuskallisen kilttejä ja venytään loppuun saakka ja katkeroidutaan tai sairastutaan jos kukaan ei arvostanutkaan.
Monista tämän ketjun kommenteista huomaa, että olemme Suomessa. Harvassa maassa tunteilua pidetään yhtä suurena etikettivirheenä kuin täällä. En toki pidä melodraamalla mässäilyäkään kovin toimivana toimintatapana arjessa. Joskus vain sen arjen toivoisi maistuvan joltain muultakin kuin paperilta ja olevan enemmän kuin kädenlämpöistä.
Niin, ja olen myös tavannut kilttejä ihmisiä, jotka ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta toisten ihmisten tyrmääminen pärjääjiksi tai pärjäämättömiksi on alentavaa ja lyhytnäköistä.

Meillä kaikilla on kokoelma luonteenpiirteitä, jotka ilmenevät eri tilanteissa eri tavalla. Joskus sellaisillakin tavoilla, jotka yllättävät.

Kaikilla on oikeus suuttua, oikeus kuunnella tai olla kuuntelemataa. Ihmisiä ei tulisi tuomita yhden tai muutaman tilanteen/kontekstin perusteella jonkinlaiseksi.

empuska

Eliittikärsijä;

Ehkä sen takia, että jälkimmäinen kuuluu siihen hienoon poppooseen nimeltä "jälkiviisaat, laiskat liberaalit", joiden päämääriä ei ymmärrä edes he itse. Koska heillä ei ole niitä. Granted, päämäärättömyys individualistilla ei ole paha asia, mutta se on, jos tämä yksilö halutaa vaiktutaa olemassa oleviin asenteisiin ilman päämäärää, koska se on saatanan lyhytnäköistä nillittämistä. 

Kusipäät ovat aika selkeitä päämäärissään ja tällöin heitä pystyy ennakoimaan ja varautumaan siihen, mitä hittoa ne keksivätkään. Koitapa samaa tuosta mauttomasta, hajuttomasta ja läpinäkyvästä ennakoida, päädytään jälleen laiskaan, jälkiviisaseen liberalismiin, joka ei lisää mitään arvoa yhteiskunnalliseen keskusteluun, vain kasallista ulisevia "1st world problem"-ihmisiä.

Lisäksi, jättäisit nyt oikeasti tuon "Nerds and Jocks"-käsityksen sinne kultaiselle kahdeksankytluvulle, vai koska oletkaan syntynyt. On vain täysin käsittämätöntä, miten et itse tajua, miten ironista tuo vuodattamisesi on. Kiitoksia tosin nauruista, vaikka näin tosikkona en ironiasta kuuluisi nauttiakaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä kuin Vierailija 30.11.2012 13:50.

Onhan sitäkin tutkittu että esimerkiksi ihmisen kipukynnys ei suinkaan ole kaikilla sama, ja muutenkin kehomme reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin eri tavoin. Tunteet myös näkyvät kehossa ihan fyysisesti, ja esimerkiksi stressillä onkin loputtomiin negatiivisia terveysvaikutuksia.

Ette todellakaan voi tietää mitä toisen ihmisen sisällä on meneillään. Kaikkihan me olemme vähemmän viehättäviä suuttuneina, ja jos oletetaan että yrität hillitä tornardoa, pieni pakoon päässyt puhuri on vielä hyvää itsehillintää, aitoa tahtoa ottaa myös itsestä erilaiset ihmiset huomioon ja kovan vaivan takana.

Kysynkin miksi sitä ei voi hyväksyä että joku ihminen voi ihan sisäisesti olla taipuvaisempi tuntemaan muita voimakkaammin ja siis kokee suurempia haasteita käyttäytyä tavalla joka juuri sinua ei loukkaisi?

Nimittäin - vaikka sitä voi olla vaikea käsittää jos itse on erilainen - kaikkia eivät myöskään loukkaa voimakkaat tunteenilmaisut samoin eivätkä kaikki nuoresta asti käsitä että ihan pelkkä kiukku pienessä asiassa voi loukata jotakuta.
Esimerkiksi itselläni on temperamenttinen ystävä (joka tosin saattaa olla vähän enemmänkin kuin ystävä) ja paukumme kyllä toisillemme ajoittain ja saamme ison draaman aikaan pienestäkin asiasta - mutta emme millään voisi olla toisillemme läheisempiä ja tiedän että hän tekisi vuokseni mitä tahansa. Ja samoin minä hänen.

Onhan se ärsyttävää kun toinen käyttäytyy huonosti, mutta se on huomattavasti vähemmän loukkavaa kun ymmärtää millaista tunnemyrskyä hän yrittää hillitä. Silloin siihen voi suhtautua vaikka salaa huumorilla, häntä voi silti arvostaa ja ehkä rakastaa vain enemmän, koska tietää ja luottaa että metelistä huolimatta toinen ei ikinä tahtoisi minulle pahaa. Hän myös rakastaa minua omana itsenäni, kuten minä häntä, emmekä vaadi tai varmaan edes halua toisiltamme täyttä tyyneyttä - se tuntuisi päinvastoin kylmältä siksi että itse esimerkiksi kykenen täyteen ja viilipyttymäiseen itsehillintään vain niiden ihmisten kanssa joista en todella välitä.

Se erityinen suhde mikä minulla on esimerkiksi häneen jäätyisi jos toimisimme toisin, eikä se todellakaan johdu julmuudesta vaan eräänlaisesta tarpeesta olla toisillemme oma itsemme - ja todellista välittämistä on minusta nimenomaan tämä. Jos alkaa tuntua liian pahalta niin silloin toinen menee liian pitkälle ja hänelle on paikallaan huomauttaa toimintatavoista, mutta itsekkyyden puolelle menee se jos ei voi antaa toisen ihmisen olla lainkaan sellainen kuin hän on, ei edes sovituissa rajoissa ilman että nimitellään heti mulkeroksi ja tahallisen ilkeäksi.

Tiedän kyllä että tunteeni ja etenkin se miten helposti saatan suuttua voivat loukata ihmisiä joille se tarkoittaa etten pidä heistä tai halua olla heidän kanssaan, tai etten välitä lainkaan siitä miltä heistä tuntuu - näitä viestejähän tunteenpurkauksiin yleensä yhdistetään tiedostamattakin. Tottakai lähtökohtaisesti tunteet pitää pyrkiä hillitsemään jottei kukaan kokisi tällaista, mutta toisia ja hyvin erilaisia ihmisiä ei aina ainakaan nuorena ymmärrä.

Loppuun vielä henk.koht. avautuminen aiheesta "kiltit" vastaan "tuhmat". Kun näin (itsestäni hyvin erilaisen) poikaystäväni itkevän, se oli oman elämäni tähän asti järkyttävin ja silmiä avaavin kokemus sillä en ollut omasta näkökulmastani ymmärtänyt lainkaan kuinka jo pelkkä kiukku itsessään voi loukata erilaista henkilöä. Lopetin kyseisessä tapauksessa hänelle kiukuttelun lähes kokonaan siitä kerrasta lähtien (sillä aikuisena pystyn tietenkin piilottamaan tai ilmaisemaan tunteeni eri tavoin), mutta siitä seurasi minulle pysyvästi niin huono olo, että en pystynyt elämään sen kanssa ja erosimme parin vuoden jälkeen koska jompikumpi olisi kuitenkin joutunut kärsimään.

Niinpä tarkoitus ei ollut satuttaa enkä sitten lopultakaan ollut itsekäs enkä todellakaan olisi jatkanut hänen loukkaamistaan tarkoituksella, mutta ei ihmistä voi eikä tarvi täysin muuttaa tai siitäkin seuraa vain pahaa oloa aina jollekulle. Ymmärrystä, kiitos. Tahallinen mulkkuilu on asia erikseen mutta se että pääsee joku pieni ilkeä kommentti kun yrittää olla kuolematta siihen myrskyyn mikä sisällä vallitsee, voi joskus pelastaa ko. henkilön mielenterveydestä kokonaisuudessaan enemmän kuin se sinun päivästäsi pilaa.

Kaikkien on paikallaan yrittää ja koittaa ymmärtää että toisesta voi tuntua sama asia erilaiselta - samoin kuin me temperamenttisetkin sen käsitämme ja yleensä hillitsemme itsemme ihan teidän muiden takia.

Olen  nimimerkki "Mahdoton Nainen" kanssa samoilla linjoilla...  luin eilen Rosa Meriläisen blogin todella ilahtuneena, ja mielestäni tämän ylläolevan blogin kirjoittaja ei ehkä ole ymmärtänyt oikein Rosan tekstiä.. tai ehkä halunnut ymmärtää sen väärin...  Itse hoitoalalla pitkän työhistorian jo tehneenä voin todeta, ettän  "Florence NIghtingalen" opit joutavat jo roskakoriin,  ns. kiltit hoitajattaret - ammattiinsa alistetut -  huonolla palkalla, koska eivät omaa mitään yhtenäistä joukkovoimaa korjata tilannettaan paremmaksi - missään muussa ammatissa ei ole poljettu työehtoja niin alas mm. palkkauksen muodossa kuin hoitoalalla.. verrataanpa nyt vaikka paperimiehiin ...  "tulevaisuuden" hoitoalan työntekijät toivottavasti nousevat jo barrikadeille - vaativasta työstä sen arvoinen palkka! -     enää ei pelkkä "kutsumus" todellakaa ole mikään hyve. Kiltteydessä sinänsä ei ole mitään hävettävää... ja nöyrä pitää olla mutta ei sentään nöyristellä.

Räikeä (Ei varmistettu)

kirjoittajalla on selkeästi lapsuudesta saadut traumat.....

josko puhuttaisiin jo siitä, mitä lasten ja aikuisten KUULUU tehdä eikä siitä,
mitä paska_oikeuksia heillä ja naapurin Penan koiralla on...

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Empuska:
Missä kohtaa ilmaisin "Nerds and Jocks" -ajattelua, ja jos ilmaisin, niin mitä vikaa siinä on?
Jos käsitän oikein, mitä sillä tarkoitat, niin mielestäni se ei kuvaa tätä keskustelua aivan täysin, mutta sopii kyllä viitekehykseksi oikein hyvin puhuttaessa ainoastaan miehistä. Naisethan ne tuolla tavalla jakavat miehet kasteihin, ei se ole miesten itsensä päätettävissä.

Mahdoton Nainen

Empuska, ethän ruoki trollia.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Eli siis mielipiteen omaaminen on trollausta, jos se ei ole sama kuin Mahdottoman Naisen mielipide?

Sari P. (Ei varmistettu) http://lupaollamina.blogspot.fi

"Mistä tulee tämä käsitys, että kiltteys ja tottelevaisuus ovat jotain vammoja, joita kaikkien ja erityisesti tyttöjen tulisi välttää? Mitä pahaa siinä on, että lapsi (tyttö tai poika) osaa istua hiljaa paikallaan kun käsketään?"

Kahden lapsen äidin ja kiltin tytön näkökulmasta: Ei kiltteydessä ole mitään pahaa, silloin kun se kumpuaa siitä, että lapsi (tai aikuinen) tekee yhteistyötä omasta tahdostaan, kun hänen tarpeensa on aidosti kohdattu. Jos saa vaikkapa mesota, huutaa, kiroilla, kiirehtiä silloin kun on sopiva aika, niin on helpompi istua paikallaan ja huomioida muut kun tarvitaan sitä "tottelevaisuutta". Jos taas se kiltteys kumpuaa siitä, että on oppinut ohittamaan omat tarpeensa, koska ne eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä kuin kaikkien maailman muiden ihmisten tarpeet, niin silloin kiltteydessä ja tottelevaisuudessa on paljonkin pahaa.

Kääntöpuolena on myös tietysti se, että niiden toistenkin tarpeet ovat tärkeitä. Ei tärkeämpiä kuin omat, mutta ei myöskään merkityksettömiä. Ja niitä "vain minulla on väliä" -törppöjä kirjoittaja mun nähdäkseni tässä kritisoi, siinä missä Rosa Meriläinen alkuperäisessä tekstissä kehotti vanhempia varomaan, etteivät nujerra lapsistaan sitä omien tarpeiden kuuntelemista kokonaan pois.

nn (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Minusta olisi itse asiassa kivaa, jos meillä Suomessakin sekä lapsille että aikuisille olis olemassa enemmän käyttäytymissääntöjä, joita kaikkien "pitää" noudattaa. Välillä tuntuu, että meillä ei ole edes mahdollista menettää huonon käytöksen takia kasvojaan, päin vastoin kohteliaisuutta jotenkin nolostellaan. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka uskoo tiukkoihin rajoihin ja sitten niiden rajojen sisällä mahdollisimman suureen vapauteen. Ei kai itsensä toteuttaminen ja normien vastustaminen ole vastakohta sille, että on tässä maailmassa toisillekin iloksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sari P. Kiitos kommentistasi! Juuri tämä oli sen kaiken pointti!
Ehkä Joannakin tajuat nyt viimein mistä tässä oli alunperin kyse.

Terveisin yhden lapsen äippä

Pages

Kommentoi

Ladataan...