Mitä teit 11. syyskuuta vuonna 2001?

Rönsy

Lähipäivinä kuullaan varmaan runsaasti 9/11-muisteloita. Itse olen lukenut jo muutaman mielenkiintoisen tekstin, tässä linkkivinkkejä:

  • Sydsvenskan kertoo mm. isästä, joka halusi kunnioittaa WTC-iskuissa kuolleen poikansa muistoa kirjoituttamalla tämän nimen johonkin Irakissa käytettävään aseeseen. Niinpä Irakiin sitten lähti pommi, jossa luki "In the loving memory of Jason Sekzer". Syvä huokaus.
  • Täällä erään iskusta selvinneen varsin koskettava kertomus syyskuun 11:nnestä ja sen jälkeisestä elämästä.

Muistelin sitten itsekin. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 olin iltapäivällä Pasilassa, MTV3:n studioilla katsomassa ennakkoon uuden jenkkisarjan, CSI:n pilottijaksoa, joka minun piti arvioida Nyt-liitteeseen. En pitänyt sarjasta yhtään ja kirjoitinkin sitten myöhemmin varsin happaman arvion. Sitten matkustin junalla takaisin Sanomataloon, jonka alakerrassa ihmettelin, että miksi silloisen HTV:n myymälässä oli niin paljon ihmisiä telkkarin ympärillä. Sanomatalon hississä matkalla kahdeksanteen kerrokseen näin ikkunoiden läpi, että kaikissa toimituksissa ihmiset olivat kerääntyneet telkkarin ääreen. Niin oli myös Nytin toimituksessa. Huusin jo kaukaa, että mitä ihmettä on tapahtunut.

"Kolmas maailmansota on syttynyt", vastasi joku.

Missä sinä olit, kun kuulit WTC-iskuista?

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

No johan sattui. Kirjoitin just aihetta sivuavasta kirjasta. Ja 11.9.2001 kirjoitin kotona gradua. Sitten katsoinkin loppuillan telkkaria.

estella

Olin kahdeksannella luokalla ja juuri tullut koulusta. Avasin telkkarin ja aloin selata MTV:tä näkyviin. BBC:n kohdalla tuli kuvaa kahdesta savuavasta tornista ja ajattelin vain, että ok. Seuraavana päivänä koulussa tapahtuneesta kohistiin ja aloin itsekin tajuta tapahtuman laajuuden. Tämän kertominen hävettää, mutta hei, olin 13v...

rin (Ei varmistettu)

Minäkin olin kasilla tuolloin. Tulin koulusta ihan normaalisti kotiin ja katseltiin pikkuveljien kanssa Cartoon Networkia. Sitten isä tuli töistä kotiin ja huusi heti oven avattuaan että pitää vaihtaa kanavaa, koska Yhdysvalloissa on sattunut jotain ihan kamalaa. Istuin sitten isän kanssa telkkarin ääressä melkein koko illan. Pari kyyneltäkin taisin tirauttaa, kun luulin ihan tosissani että kolmas maailmansota syttyy.

Joanna Palmén
Rönsy

Kati: Katohan, tää aihe taitaa putkahdella lähiaikoina joka puolelta, mutta meilläpä oli todella synkattu ajatukset. Kiinnostava tuo kirja, mutta mä luin keväällä Eläinten syömisestä, enkä mitenkään hurmaantunut siihen kikkailuun ja teatraalisuuteen, vaikka itse asia koskettikin ja sai voimaan pahoin. Saattaa siis jäädä väliin tämä.

Ja hei, on ok jos ei 13-vuotiaana tajua kaikkia kauheuksia. Siinä voi käydä just niin kuin kuin rinille.

Ursula (Ei varmistettu)

Olin kuvataidekoulussa ja kuulin radiosta uutisen. Jatkoin maalaamista, niin kuin kaikki muutkin. Maailmalla tapahtuu koko ajan niin paljon kamalia asioita, etten tajunnut, että tästä uutisesta pitäisi erityisesti vauhkoontua. Kotona äiti meuhkasi asiasta ja ymmärsin viimein järkyttyä. Myös Dianan kuoleman järkyttävyyden äiti joutui selittämään minulle.

Appelsiininkukkia

Olin aloittanut juuri kahdeksannen luokan ja minäkin satuin katsomaan telkkaria, kun uutisissa näytettiin kuvaa Yhdysvalloista. Olin kuullut World Trade Centeristä ennenkin, koska sehän oli yksi nähtävyyksistä ja näin ihmisten hyppivän palavasta rakennuksesta ajattelin, että eihän tuollaista voi oikeasti tapahtua! :O

uw (Ei varmistettu)

Aloittelin lukiota ja olin pari viikkoa ennen iskuja kirjoittanut aineen, jossa väläyttelin lentokoneelle huimaa potentiaalia aseena jos sen vaan ajaa oikeaan kohteeseen. Oli vähän jännä fiilis.

sehnsucht

Piti oikein laskea, että minkä ikäinen olin... Viikkoa vaille 13. Meillä ei silloin ollut telkkaria ja tajusin asian laajuuden kunnolla vasta seuraavana päivänä koulussa (enkä siis muista niitä myöhemmin niin ikonisiksi nousseita uutiskuvia). Muistan isäni hössötyksen asiasta, vanhemmat kuunteli radiota ja selasi tietosanakirjoista WTC-faktoja koko illan.

Joanna Palmén
Rönsy

Oi suojeleva ymmärtämättömyys! Mutta kyllä siinä itse kullakin aika leffaolo tuli.

uw, ethän kirjoita enää niitä aineita, ethän.

Jesse (Ei varmistettu)

Olin armoijassa. Taisi olla viikko tai pari palvelusta enää jäljellä. Loppuaikana oli aika hiljaista ja katseltiin luokassa telkkarista koko päivän NY:n tapahtumia. Heti alkoi tornihuhut liikkumaan, että valmiutta on nostettu ja meidän kotiutuminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen:) Onneksi ei pitänyt paikkaansa.

Shoegal (Ei varmistettu)

Mä olin varmaankin Ruttopuiston tienoilla, umpikännissä pukeutuneena jätesäkkiin... On jotenkin yliopistofuksiaisten päivämäärä jäänyt kätevästi mieleen. Ihmisille alkoi tulla tekstareita ja puheluita ja tilanne oli kaikin puolin niin absurdi. Ensin ei meinattu siinä tilanteessa uskoa uutisia, sitten kaikki alkoi miettiä, että nyt alkaa kolmas maailmansota.

Sinänsä muistikuvat tuosta päivästä muuten ei ole kaikkein tarkimmat, mutta silti on suht tarkkaan mielessä, millä hetkellä asiasta kuulin. Jatkettiin kyllä aika iloisesti bileitä lopulta, kun oltiin saatu pari ihmistä fuksiryhmässä ylipuhuttua, että ehkä se sota ei kuitenkaan vielä tänään ala.

Bisquits (Ei varmistettu)

Olin Jyväskylässä opiskelijakämpässäni ja satuin katsomaan juuri silloin CNN:ää amerikkalaisen poikaystäväni kanssa. Näin kaiken alusta loppuun, ihan sattumalta. Se, että tuo silloinen poikaystäväni oli jenkki, teki tilanteesta tietenkin ihan toisenlaisen kuin jos olisin seurannut telkkaria yksin. Poikaystäväni totesi heti ensimmäisen lentokoneen jälkeen, että tuon takana on varmaankin Osama Bin Laden - huh, että osasikin ennakoida oikein jo siinä vaiheessa!

Joanna Palmén
Rönsy

Aika hienoja tarinoita hei. Kiitos! Lisää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Heräsin aikaisin aamulla kaverini luota äidin puhelinsoittoon, olin tuollapäin maailmaa, tosin aika monen osavaltion päässä New Yorkista ja Pentagonista. 9/11 ja seuraavia päiviä voisi kuvata sanoilla maailmanlopun tunnelmat. Tuntui käsittämättömältä kun jotkut menivät seuraavana päivänä töihin, että mitä järkeä kun tätä koko maailmaa ei ole enää kohta. Nyt tuntuu hieman naurettavalta ja naiivilta, mutta siltä se silloin tuntui. Tuo päivä meni sisällä telkkaria tuijottaessa ja itkiessä ja pienessä paniikissa kun levisi huhu, että iskut jatkuvat ympäri Yhdysvaltoja. Huh näitä kyyneleitä kun ajattelenkin.

Ginger thing

Itsekin kävin yläastetta, ja silloin minulla oli tapana tarkastaa bbc:ltä maailman tapahtumat lähes päivittäin. Näin kun toinen lentokone iskeytyi... epäusko taisi olla päällimmäinen tunne. Ja epätietoisuus päivän seurauksista. Silloin en osannut tuntea surua. Vasta myöhemmin, kun on tullut katsottua elokuvia ja dokkareita on suru ja myötätunto läheisensä menettäneille noussut esiin niin USA:ssa kuin Lähi-idässä. Seuraukset ovat sitten olleetkin melko järisyttävät. Mihin kaikkeen voi terrorismin vastaisella sodalla ottaa oikeutuksen..

Kommentoi