Neljät hyvästit ja yksi paluu

Rönsy

Juuri ennen joulua hyvästelin kulttuurijournalismin, kurssikaverini, Rubikin ja hyvän ystäväni, joka muuttaa ulkomaille.

Kulttuurijournalismi päättyi näin:

Viime viikolla palasin Imageen ja teinkin rankan ma ja pe -työviikon tyhjässä toimituksessa. Tällä viikolla luvassa on vielä rankempaa: ma, to, pe! Ja ensi viikolla, huhhuh, en kestä ajatella. 

Kaikki kysyvät, millaista on ollut palata töihin. Haluaisin vastata kysyjille, että varaa kalenteristasi tyhjä päivä, niin voin yrittää tiivistää tuntemukseni. Mutta jos on vain kaksi lausetta käytössä, niin: 

  1. On kivaa tehdä taas jotain konkreettista, haastatella ja kirjoittaa ihan julkaistavia juttuja.
  2. Poissaolo auttoi ymmärtämään, että täällä töissä on aivan sietämättömän pahaa kahvia. 

Seuraavaksi hyvästelen vuoden 2013. Teen sen ilomielin, vuosi on ollut aika kipeä. Mutta ei pelkästään. Niinpä teen huomenna taas kuten kaikissa lehdissäkin tehdään, muistelen kulunutta vuotta. Minulla on jo pitkään ollut tapana kirjoittaa vuodenvaihteessa päiväkirjaani lista vuoden huippuhetkistä. Suosittelen, niitä on kiva lukea jälkeenpäin ja muodostaa elämästään mentaalinen timeline. Toki sen voi myös kuvittaa ja valita juuri oikean taustamusiikin!

Tosin nämä tällaiset ovat toki blogimaailmassa jo vahvasti käytössä, että mitäpä minä tässä yritän.

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Tervetuloa takaisin. On siinä jotain lohdullistakin, että jotkin asiat eivät muutu, kuten nyt vaikka työpaikan kahvi. Mahahaavaa odotellessa!

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos! Mutta kun mä en ollut koskaan tajunnut, että se tosiaan on noin pahaa! Musta jengi oli vaan nirsoa, kun valitti. Ei.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Niin, loman tai muun pitkän poissaolon jälkeen sen vasta erottaa. Otan osaa.

Kommentoi