Oletko neitsyt?

Rönsy

Viimekesäinen Eliitti & kärsijät -juttuni löytyy nykyään Imagen juttuarkistosta. (Mut siis kaikkihan ovat jo tietty lukeneet sen monta kertaa, eiksni. Kesän keskustelut on tägitetty tänne.) 

Tuossa juttuprojektissa yritin päästä puheisiin sellaisten miesten kanssa, joilla olisi huomattavia ongelmia parisuhdemarkkinoilla. Tulos oli silloin melko laiha, mutta jälkikäteen olen saanut jutusta paljon palautetta - lähes yksinomaan positiivista, mistä suurkiitos! 

Palautteenantajien joukossa oli kaksi tukevasti aikuista miestä, jotka harmittelivat, etteivät olleet huomanneet projektiani ajoissa, ja ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi haastateltaviksi, jos haluaisin tehdä jatkojutun. He olivat molemmat vastoin omaa tahtoaan sinkkuja ja neitsyitä. Juttuni lukeminen oli herättänyt monenlaisia tunteita. 

Totta kai haluan tehdä jatkojutun. Eli tervetuloa mukaan, tämä on Eliitti & kärsijät Revisited!

Pyydän teiltä, rakkaat viisaat lukijat ja keskustelijat, jälleen apua. Luultavasti moneen kertaan. 

Ensimmäiseksi: Onko täällä Lilyssä naispuolisia samassa tilanteessa? Siis aikuisia jotka eivät ole koskaan seurustelleet eivätkä harrastaneet seksiä. Haluaisitko kertoa kokemuksistasi ja ajatuksistasi juttuani varten? Tai ehkä tiedät jonkun joka voisi haluta? 

Olen toki iloinen myös useammista mieshaastateltavista, jos heitä sittenkin löytyy.

Voit esiintyä jutussa täysin nimettömänä ja detaljit blurrattuina tai muunnettuina. 

Ota yhteyttä, sähköpostiosoitteeni yläoikealla palkissa.

Share

Kommentit

StillWaitingForTheRightGuy (Ei varmistettu)

Hyvä että nostat esille tärkeän aiheen, josta ei juuri kuule puhuttavan!

Itseäni tämä aihe liippaa läheltä siltä osin, että olen pian 22-vuotias nainen vailla seurustelu- ja seksikokemuksia. Tiedän, että ikäni puolesta minusta tuskin voi puhua vielä parisuhdemarkkinoilta syrjäytyneenä, mutta tunnen silti itseni jotenkin ulkopuoliseksi ajatellessani kaveripiiriäni, jossa suurin osa on löytänyt seurustelukumppanin ja muuttanut yhteen. Niiden harvojen sinkku- tai ei koskaan seurustelleiden kavereiden kanssa aiheesta ei puhuta. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä kävin läpi muutaman itsesäälissärypemiskauden asian suhteen, mutta enää nykyään en häpeä kokemattomuuttani samalla tavalla. Toisaalta jos vaikka illanistujaisissa aletaan sivuamaan näitä aiheita, niin pidän kyllä tutussakin seurassa suuni kiinni ja pyrin vaihtamaan aihetta. En syytä tilanteestani ketään muuta kuin itseäni ja sitä, että olen hieman ujo mitä tulee miehiin lähestymiseen ja oman kiinnostuksen ilmaisemiseen. En kuitenkaan pidä itseäni täysin toivottamana tapauksena, vaan haluan uskoa, että seuraavalla kerralla saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta lähestyä kivaa tyyppiä:)

Olisi kiva kuulla muidenkin, erityisesti "samassa veneessä" olevien ajatuksia aiheesta:)

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos kommentista! Pysy mukana, pohditaan näitä pian lisää ja olisi kiva kuulla sun näkemyksiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, tää on kyllä niin hyvä aihe! Ja uskon, että siitä voi kirjoittaa useita kertoja :) En ole koskaan virallisesti seurustellut, eikä varsinaisia seksikokemuksiakaan oikeastaan ole, mutta en silti koe olevani seksuaalisesti kokematon. Koska seksuaalisuus on onneksi paljon muutakin kuin se itse akti. Nämä kaksi asiaa meni joskus mulla pahasti sekaisin ja koin olevani jotenkin jäljessä kaikista. Joskus oli myös hirveitä paineita kertoa jollekin miehelle ekaa kertaa että en oo kovin kokenut. Kuitenkin kun sen tein, sain vain hyväksyntää, sekin helpotti kummasti :)

Mulla oli ehkä joku tosi hieno pointtikin.. Ehkä se, että on tosi hienoa että tällainen näkökulma tuodaan esille, koska nyky-yhteiskunnalta tuntuu tulevan viestiä joka tuutista, siitä miten ne kokemukset on tärkeitä ja eihän nyt kukaan mielellään ole jäljessä tai jotenkin kummajaisia muitten keskellä. Oikeasti niitä kokemattomia on ihan tosi paljon :) Ei siitä ehkä vaan pidetä minkäänlaista meteliä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella kiinnostava aihe ja nostan hattua siihen tarttumisesta! Ei ole vaikea löytää aiheesta kirjoittelua, joka pohtii asiaa nimenomaan miesten näkökulmasta. Näistä teksteistä välittyy usein asenne, että nainen kuin nainen saa seksiä aina kuin haluaa. Mielestäni ajatus on arveluttava ja kapea-alainen. On paljon aikuisia naisia, joilla olosuhteet eivät ole olleet otollisia seurustelu- tai seksikokemuksiin.

Minua itseäni häiritsee mielikuva joka ihmisillä on aikuisesta neitsyeestä. Tuntuu, että ihmisen seksuaalinen haluttavuus määrää sen kenellä on oikeus/velvollisuus olla seksuaalisesti aktiivinen. Sosiaalinen ja kaunis nainen saattaa kohdata järkyttyneitä reaktioita, joiden mukaan hän "tuhlaa itseään ja seksuaalisuuttaan" olemalla neitsyt. Toisaalta taas olen törmännyt tilanteeseen jossa perinteisistä kauneusihanteista poikkeavan naisen seläntakana kuiskitaan: "Ei sillä kettään ole ollut, valehtelee vaan. Kuka tuollaista panisi." Ristiriita on hyvin räikeä ja siinä unohdetaan että kaikilla on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan, mutta kenelläkään ei ole siihen velvollisuutta.

Mediakuvaston äärellä unohdetaan usein, että ihmiset ovat tässäkin asiassa yksilöitä ja tiemme sosiaalisine ja seksuaalisine suhteineen eivät kulje samoja polkuja.

samaistunut (Ei varmistettu)

Olen lähes samassa asemassa StillWaitingForTheRightGuy:n kanssa. Olen 21-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut kokeillut seksiä. Olen epävarmuudellani saanut nekin kiinnostuneet harvat kaikkoamaan ja olen todella ujo uusien ihmisten seurassa. Tapani on myös ajatella liikaa; "pitääköhän tuo ihminen minusta", "apua, sanoinkohan jotain noloa?? Olisi pitänyt olla hiljaa" ym.
Seksi ei oikeastaan ole enään minulle minkäänlainen houkute, kuvittelen pystyväni aivan hyvin tästä eteenpäinkin olemaan ilman. Kokeilematta oleminen on herättänyt ehkä enemmänkin pelkoa edes yrittää ja samalla halut asiaa kohtaan ovat kadonneet.
Silti olisi ihana löytää joku, jonka kanssa olla yhdessä ja viettää hauskaa aikaa seurustellen.
Minun kaveripiirissäni osa myöskin on(jopa nuoremmat) muuttaneet yhteen, suunnittelemassa jo lapsia (niihin minulla ei kyllä ole mitään kiirettä) ja menneet kihloihin.

Joanna Palmén
Rönsy

Vierailija, olet ihan oikeassa. Paitsi että kokemattomia varmaan on paljon, epäilen, että vielä enemmän on niitä, joiden elämässä seksi ei kertakaikkiaan näyttele niin tärkeää roolia kuin erinäiset tuutit antavat oletuksena ymmärtää ja miltei vaativat (ottamatta nyt kantaa siihen, millainen rooli itse kunkin elämässä sillä sopisi olla).

Olispa kiinnostavaa kuulla, mitä käytännössä tarkoitat seksikokemusten ja seksuaalisten kokemusten erolla...? (Täällä tai sähköpostitse.)

Joanna Palmén
Rönsy

Kommenttini oli Vierailijalle klo 10.52, mutta oikeastaan se sopii klo 15.58:llekin...

Samaistunut, olispa kiva tavata ja haastatella sut!  

Virgin -85 (Ei varmistettu)

Mahtavaa Joanna, että olet halunnut tarttua tähän aiheeseen!

Olen 27-vuotias enkä ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä (itse aktia tai mitään muutakaan oikeastaan). Olen pitkään odottanut juttua aiheesta ja perin kyllästynyt juuri tuohon asenteeseen, jonka mukaan nainen kuin nainen saa aina halutessaan seksiä.

En puhu "seksittömyydestäni" kuin lähimpien ystävieni kanssa, mutta jos tulen uusien ihmisten seurassa maininneeksi, ettei minulla oli entisiä eikä nykyisiä poikaystäviä, vaaditaan siihen usein jonkinlaista selitystä, koska olen "niin nätti ja kiva".

Ystävilläni seurustelu- ja seksikuviot ovat menneet mukavasti yläaste- tai lukioaikaisen poikaystävän kanssa. Ensin on tutustuttu ja edetty hitaasti ja vasta useampien kuukausien jälkeen on harrastettu seksiä. Sitten sitä hommaa onkin voinut "treenata" tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Kun taas 27-vuotiaana lähtee tutustumaan ihmiseen, tuntuu siltä, että seksin on tultava kuvioihin lähes saman tien ja sitten kun sitä seksiä on harrastettu, niin senhän perusteella sitten päätetään, tuleeko koko jutusta mitään. Tällainen luo aikamoiset paineet.

Haluaisinkin siis mielelläni haastateltavaksi juttuasi varten. Sähköpostin lähettäminen yliopiston sähköpostiosoitteesta vain hieman mietityttää, pistänkö pystyyn uuden virgin85@hotmail.com-osoitteen vai voinko luottaa yksityisyyteni säilyvän, vaikka näkisitkin koko nimeni lähettäjäkentässä?

Joanna Palmén
Rönsy

Hienoa, Virgin, kiitos! Voit ilman muuta luottaa. Lähteen paljastaminen vastoin tämän tahtoa on ehkä typerintä mitä toimittaja voi tehdä, eikä siihen edes ole yhtään mitään syytä. Jos kuitenkin pelottaa, niin toki voit pystyttää myös uuden hotmailin, sekin kelpaa mulle. 

Niina S. (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe!

Menee ehkä vähän ohi itse asian, mutta kommentoinpa silti :) On se kyllä hurjaa, miten naisten seksuaalisuus edelleen on yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme niin monenlaisten sosiaalisten normien kontrolloimaa. Jos aloitat kovin aikaisin ja olet tosi aktiivinen, se on huonoa ja paheksuttavaa, ja jos taas aloitat keskimääräistä myöhemmin tai et ollenkaan tai et ole erityisen aktiivinen, sitäkin pidetään outona. Ihan tosi hyvä siis että näistä asioista puhutaan ja paljastetaan tällaisten rajoittavien ja syyllistävien normien olemassaolo - ja tehdään maailmasta ehkä taas hitusen helpompi paikka olla kunkin sellainen kuin on.

Valopilkku (Ei varmistettu)

Hei,
hyvä aihe. Olen 31, ja vaikka en ole täysin vailla seksuaalisia kokemuksia, olen silti vielä neitsyt. Kohdallani se johtui fyysisestä viasta, joka aiheutti kauheata kipua yhdyntäyrityksissä. Häpesin, pelkäsin ja kammosin ajatusta lääkäriin menosta ja pidin itseäni syypäänä ongelmiini, joista puhuminen on ollut ja on edelleen minulle tosi vaikeaa. Immenkalvon kireys aiheutti kipuja, joiden takia kammoan edelleenkin gynekologin tuolia. Pari vuotta sitten lopulta uskalsin sanoa asiasta gynekologille, kauhean itkukohtauksen se vaati että pystyin puhumaan aika pahaksi patoutuneista peloista ja häpeästä huolimatta. Pääsin leikkaukseen - vielä leikkaussalissakin itkin kauhusta ja häpeästä.

Pahimmat nöyryytyksen, kivun ja häpeän kokemukset liittyvät neitsyyteeni. Nyt immenkalvoni pitäisi olla "normaali", mutta seksittömyys on jo muuttunut elämäntavaksi, enkä ole saanut aikaiseksi ryhtyä muuttamaan mitään. Olen aika tyytyväinen yksineläjä, enkä koe jääväni mitään erityistä paitsi. Kuten näissä kommenteissa on jo aiemminkin todettu, ehkä seksi ei vaan merkitse kaikille niin paljon kuin mitä media antaa ymmärtää. Maailma ei pyöri ainoastaan seksin ympärillä.

Neitsyydestäni tietää vain kaksi ihmistä. Pidän leimaa liian häpeällisenä, että voisin ikinä siitä puhua - häpeän, vaikka samalla tajuan, miten turhaa häpeäni on. Enhän voinut fyysiselle ominaisuudelle mitään, ja tekisi ehkä hyvää oppia puhumaan asioista. Kotikasvatus vaan on minussa syvällä, eikä häpeäni työstäminen ole toistaiseksi tuntunut tarpeelliselta.

Joanna: tosi hyvä että teet tämän jutun. Olisi hienoa, jos siinä voisi tuoda esiin asian eri puolia. Siis että yli 25-vuotiaankin neitsyyteen voi olla monia syitä, niin henkisiä kuin fyysisiäkin - tai että fyysisestä syystä voi tulla henkinen este.

Athene (Ei varmistettu)

Tämä on todella tärkeä asia, ja se tuntuu olevan suuri tabu. Itselleni se on häpeän aihe, enkä missään tapauksessa kestäisi puhua tästä edes parhaitten kavereideni kanssa. Olen 29- vuotias nainen, neitsyt, enkä koskaan seurustellut. Kun mietin syitä asiantilalle, tulevat mieleen ennen kaikkea ujous ja epävarmuus, joiden takia minulle on aina ollut melko vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Nämä piirteet ovat iän myötä onneksi helpottaneet, mutta seksiin liittyvät paineet ovat vain kasvaneet. Minun ihmissuhteissani on aina ollut tyypillistä se, että ystävystyn muiden tyttöjen kanssa ja mukavatkin miehet pidän tietyn matkan päässä. (Uskon se juontuvan yläasteajoilta, kun aika monet pojat kiusasivat minua, mutta tyttöjen kanssa tulin hyvin toimeen. En luottanut miessukupuoleen todella pitkään aikaan, en ehkä kunnolla vieläkään.)

Toisaalta olen romanttinen ja nautin rakkausromaaneista, sellaisista, joissa onnistutaan kuvaamaan oikein syvällistä sielunkumppanuusrakkautta. Haaveilen sellaisesta itsellenikin. Samalla pelottaa. Pelottaa myös se, että en anna mahdollisille suhteille edes mahdollista, ennen kuin sabotoin ne itse pelostani johtuen. Ei niitä mahdollisuuksiakaan ole kovin paljon ollut. Lohduttaudun sillä, että ei tarvitsisi löytää enempää kuin yksi...

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin haluan sanoa jotain! Olen 22-vuotias nainen, seurustellut olen suht. vakavastikin mutta seurustelu päättyi eroon ennen varsinaista seksin harrastamista. Suhtaudun seksiin ja seurusteluun vähän konservatiivisesti, seksi on minulle tärkeä asia ja liitän sen mielessäni luotettavaan ja pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Uskon kyllä, että halutessani voisin opetella myös erilaisen suhtautumisen seksiin, mutta en oikeastaan halua. Vaikka tuntuu, että ympäröivä kulttuuri suhtautuu asiaan vähän eri tavalla ja että se ehkä joskus johtaa pieniin yhteentörmäyksiin, haluan kuitenkin pitää itselleni merkityksellisen asian edelleen merkityksellisenä.

Kokemattomuus seksissä on asia, jota en juurikaan oma-alotteisesti tuo esille. Läheisten ihmisten kanssa toki siitäkin aiheesta tulee ennen pitkää puhuttua. Ristiriitaisesti koen toisaalta jonkinlaista painetta harrastaa seksiä - tuntuu että nyt olen seksittömyyteni kanssa ehkä vain hieman outo, parin vuoden päästä huomattavasti oudompi - ja toisaalta taas elämäntilanteeni on sellainen, että sinkkuna olossa on hyvät puolensa eikä minulla ole mikään erityinen kiire seuraavaan suhteeseen.

Seurustelin ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana, sitä ennen oli jo melko paha kriisi siitä, etten ollut ikinä seurustellut. Jälkikäteen on tuntunut siltä, että ihan turha sitä oli murehtia. Ehkä seksin kanssa käy samalla tavalla, että sitten kun sitä joskus päätyy harrastamaan (toivottavasti todella kivan ja merkityksellisen ihmisen kanssa), jälkikäteen tuntuu että se tapahtui ihan oikeaan aikaan :)

Alena (Ei varmistettu)

Hei, onpa hienoa, että aiot tarttua tähän aiheeseen! Aloin itse seurustella ensimmäistä kertaa vasta päälle kaksikymppisenä, mutta ensimmäiseen yhdyntään meni tästä useampi vuosi. Olimme tuon entisen mieheni kanssa molemmat kokemattomia ja saimme toisemme asiasta täysin lukkoon, mikä lopulta aiheutti minulle myös fyysisiä ongelmia asian tiimoilta. En koskaan puhunut asiasta edes ystävilleni - mielestäni oli niin noloa olla 25-vuotias, parisuhteessa ja neitsyt. Lopulta asia sitten ratkesi, mutta niinpä päättyi parisuhdekin aikanaan. Jo ennen tuota suhdetta, puhumattakaan sen aikana ja ehkä jälkeenkin, syytin itseäni kokemattomuudestani ja ongelmistani.

Nykyään kolmekymppisenä harrastan seksiä toisinaan, eikä asiaan liity enää sen kummempia henkisiä mutkia. Seksi ei kuitenkaan ole elämässäni mitenkään erityisen merkittävässä roolissa, vaikka siitä pidänkin. Silläpä allekirjoitan minäkin toisen Vierailijan kommentin siitä, miten seksi nyt yksinkertaisesti ei ole kaikille äärettömän tärkeää, vaikka ilmeisesti kuvitellaan, että sen pitäisi olla. Toivotan siis tämän juttusi uudemman kerran erittäin tervetulleeksi!

Joanna Palmén
Rönsy

Suurkiitos jälleen, kommenttinne ovat niin todella hyviä! Harvinaista, että missään keskustelussa tulee näin loppuun saakka mietittyä, rauhallista ja järkevää tekstiä. 

Ja onpa kiinnostavaa myös, miten verrattain paljon ja helposti seksuaalisesti kokemattomia (ei omasta tahdostaan) löytyy - ei mediakulttuurimme perusteella välttämättä uskoisi.  

Nämä ajatukset on mulle todella hyödyllisiä. Myös kernaasti otan asiaan liittyviä linkkivinkkejä tai lukuvinkkejä!

Atalante (Ei varmistettu)

En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä, vaikka olen lähempänä 30 ikävuotta. Itselläni taustalla vaikuttaa syömishäiriö - häpeä omasta ruumiista.

Meima (Ei varmistettu)

Löysin edellisistä kommenteista niin monta yhtymäkohtaa omaan elämääni, että on pakko liittyä keskusteluun. Olen "entinen aikuinen neitsyt", 24-vuotias nainen, ja olen tällä hetkellä parisuhteessa ja harrastan seksiä, mutta kumpikin asia tapahtui vasta vähän ennen kuin täytin 23, enkä ole seurustellut ennen tätä suhdetta.

Kuten Vierailija 19.10.2012 00:42, tunsin teininä stressiä ja alemmuudentunnetta kokemattomuudestani. En osannut suhtautua poikiin ystävinä, samoin kuin Athene kertoo. Taustalla oli aina ajatus siitä, että miessukupuolen edustajana tuo henkilö ehkä haluaa minusta jotain vaikeaa, mitä en voi antaa. Teoriatietoni seksistä olivat kyllä laajat, mutta todellinen mahdollisuus seksiin pelotti, koska en halunnut paljastaa sisintäni. Nykyäänkään en varmaan pystyisi yhdenillanjuttuihin, koska tarvitsen luottamusta ja henkisen intiimiyden voidakseni heittäytyä.

Siinä 20-vuotiaana sain tarpeekseni poikaystävän perään haikailusta, ja päätin tietoisesti olla tyytyväinen yksinäisenä elämiseen. "Se tulee kun on tullakseen", ja minusta tuli itsevarmempi ja elämästä tuli hauskempaa. Ystävieni vaihtelevanpituisia avoliittoja sivusta katsellessani päätin itsekseni, että minun on tehtävä toisin, ja ennen parisuhdetta osattava olla onnellinen itsekseni. Pidin seksiä edelleen tärkeänä, mutta se ei vaan kuulunut elämääni sillä hetkellä kuin itseni kanssa.

Yhdessä vaiheessa sitten minun kävi tuuri ja haaveeni toteutui: joku rakastui minuun päätä pahkaa eikä antanut minun päästä pakoon, vaan sai luottamukseni avautumalla itse. Loppujen lopuksi on mielestäni hyvä, etten harrastanut seksiä aikaisemmin, koska se olisi voinut tapahtua vääristä syistä. Nyt se tapahtui rakastuneena ja oikean ihmisen kanssa, ja aikaan, jolloin pidän vartalostani. Se on varmasti kivempaa kuin olisi ollut 16- tai 18-vuotiaana. Koen kyllä menettäneeni jotain, mutta en liikaa.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Joanna: "Suurkiitos jälleen, kommenttinne ovat niin todella hyviä! Harvinaista, että missään keskustelussa tulee näin loppuun saakka mietittyä, rauhallista ja järkevää tekstiä."

Minusta on kyllä pikemminkin harmi, että naiset eivät kirjoita näistä jutuista kärjistettyjä ja syytteleviä kirjoituksia, joissa rapa lentää. Jos naiset kirjoittaisivat siihen tyyliin, niin olisi paljon helpompi analysoida asiaa. Ei minua haittaisi lukea jotain tekstiä, jossa miesten huomiota vähemmän saanut nainen kärjistäisi miesten vikoja ja sen jälkeen pilkkoisi miehet kilon palasiin tekstimuodossa. Siinä voisi paljastua jotain uuttakin.

Merimuumi (Ei varmistettu)

Olisi kiva, jos juttuun saisi muitakin kuin traumaattisia tarinoita, joissa ihminen ei kykene luottamaan kehenkään tai taustalla on jokin mielenterveyden häiriö - joillakin vaan käy paska tuuri, eikä ketään satu kohdalle oikeaan aikaan.

Itse olen nyttemmin harrastanut seksiä, mutta en edelleenkään seurustellut - eka kertani oli 24-vuotiaana, eka suudelma vuotta aiemmin (olen nykyään 28). Olin kyllä aiemmin yrittänyt tapailla ihmisiä ja käynyt treffeillä, mutta ei ketään kiinnostanut tarpeeksi päästä sänkyyn kanssani. Myönnän olevani hieman ujo ja hiljainen, mutta en mitenkään sairaalloisen syrjäänvetäytyvä. Teen aloitteita, osaan olla sosiaalinen ja käyn tapahtumissa.

Minulla on ollut yhteensä 5 seksikumppania, joista kenenkään kanssa en ole harrastanut seksiä muutamaa kertaa enempää. En tiedä, missä on vika - miesten kiinnostus vain lopahtaa muutaman tapaamiskerran jälkeen (riippumatta siitä, onko päästy seksiin asti vai ei). En mielestäni ole mitenkään hirveä ihminen, tai edes poikkeuksellisen tylsä tai ruma.

Osa ongelmaa tietenkin on se, ettei samanhenkisiä miehiä tunnu tapaavan missään - siirryin opiskeluiden jälkeen töihin yliopistolle, joten melkein kaikki aikani kuluu akateemisessa ja naisvaltaisessa ympäristössä. Harvat heteromiehet ovat yleensä joko varattuja tai sinkkuja ihan syystä.

Joskus sitä huolestuttaa, tuleeko loppuelämä olemaan tällaista. Kaverit pariutuvat pikkuhiljaa, ja ymmärrettävästi viettävät suurimman osan ajastaan kumppaneidensa kanssa. Olisi ihana voida suunnitella elämää yhdessä jonkun toisen kanssa. (Puhumattakaan siitä, miten paljon kalliimpaa asuminen ja matkustaminen on sinkkuna.) Olisi ihanaa joskus sanoa "me". Me käytiin. Me ollaan tulossa kuuden maissa. Me ei nyt päästä tulemaan.

Seksiäkin olisi kiva harrastaa usemmin kuin kerran vuodessa - minulle sopiva määrä olisi kerran päivässä. Yhdenyönjuttujen hakeminen on tosi raskasta ja aikaavievää, fuckbuddy-järjestelyyn ei ole löytynyt ketään (mainitsinko jo miesten kiinnostuksen lopahtamisen muutaman kerran jälkeen?), puhumattakaan siitä, että ei se seksi ole kovin hyvää sellaisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan ja joka ei yhtään tiedä, miten mun kroppa mihinkin reagoi.

Tiedän, että 28 on nuori vielä. Mutta vituttaa se silti.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Merimuumi, ei kannata kovin paljoa mainostaa halukkuutta johonkin fuckbuddy-juttuihin, jos haluat löytää jotain muuta kuin pelimiehiä.
Luuletko oikeasti, että toimivaa parisuhdetta etsivä mies haluaa jonkun panokavereita harrastavan naisen?

Merimuumi (Ei varmistettu)

En kauheasti arvosta tuollaista alentuvaa asennetta ("luuletko oikeasti, että..."). Mistä sait sen käsityksen, että olen jotenkin laajasti kaikille tuntemilleni ihmisille sitä mainostanut? Kun sanoin, ettei ketään ole sellaiseen löytynyt, tarkoitin sitä, etteivät ne jutut ymmärtääkseni ala millään virallisella sopimuksella tai ilmoituksella, vaan sopiva tyyppi vain löytyy jotain kautta. Ja tähän mennessä ei ole löytynyt.

Enkä tajua, miksi sen "toimivaa parisuhdetta etsivän miehen" pitäisi tietää, millaisissa järjestelyissä olen aiemmin seksiä harrastanut. Ei kai kumppanin kanssa muutenkaan ruodita läpi kaikkia entisiä.

En myöskään jaksa uskoa, että kaikki miehet kelpuuttaisivat parisuhteeseen vain naisen, joka vähintäänkin teeskentelee jotain puhdasta neitsyttä, jota ei seksi kiinnosta.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

"Enkä tajua, miksi sen "toimivaa parisuhdetta etsivän miehen" pitäisi tietää, millaisissa järjestelyissä olen aiemmin seksiä harrastanut."

Panokavereita harrastavat naiset ovat epäluotettavia. Ainakin itse lasken ihan puhtaasti, että jos en halua joutua petetyksi, niin parempi pysyä erossa tuollaista harrastavista naisista. Ja siis jopa minulla on tällainen kriteeri, vaikka naistuurini on niin huono, että useimmissa asioissa en paljoa nirsoile.

Joanna Palmén
Rönsy

E ja K, palaamme samaan vanhaan jankkaukseen. Musta on täysin hedelmätöntä ja turhaa keskustella tai raivota siitä, kuinka "naiset on" jotain ja "miehet on" jotain. Kun niin se ei vaan todellisuudessa ole (tosi-tv-ohjelmissa ja draamassa varmasti on, ihmisiä viihdytetään yksinkertaistuksilla, kaavamaisuuksilla ja stereotypioilla). Siksi musta on kivempi lukea reflektiivisiä kommentteja omasta yksilöllisestä kokemuksesta kuin lapsellisia raivonpurkauksia siitä, kuinka koko jompikumpi sukupuoli on idiootti.

Mutta, kysymys Merimuumin ja sun keskusteluun liittyen: mites jos nainen etsii elämänkumppania eikä sellaista meinaa löytyä, niin onko se nainen epäluotettava, jos se kuitenkin kaipaa siinä etsiessään seksiä ja harrastaa sitä fuckbuddyn tai vastaavan ei niin tositarkoituksella-henkilön kanssa? Pitäisikö sen elää ilman seksiä kunnes oikea rakas löytyy?

Kiitos myös Meima ja Atalante, ja Merimuumi kans! Meima, on täällä mielestäni ollut niitäkin, joissa taustalla ei ole oikeastaan mitään sen kummempaa. Ei mitään traumaa, vikaa, sairautta tms. Niin vain on käynyt. (Tai sitten olen lukenut niitä meileistä ja sotken.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Merimuumin ekassa kommentis oli paljon tutun kuuloisia juttuja. Itellä vähän sama kuvio, en ole neitsyt, mutta en ole koskaa seurustellut. Mulla ei oo taustalla mitään itsetunto- tai mielenterveysongelmia. Oon todella tavallinen tyttö. En oo neitsyt, koska oon tarkoituksellisesti ns. etsinyt seksiä, lähtenyt mukaa yhdenyön juttuihin. Ihan vaan harrastaakseni seksiä, koska halusin.

Merimuumin kuvioon lisäisin kuitenkin vielä sen, että kaksi miestä on halunnut seurustella kanssani, he ovat ilmaisseet kiinnostusta vielä useamman tapaamisen jälkeen, mutta niistä jutuista ei ole tullut mitään ihan minun takia. Heissä ei ole ollut mitään ns. vikaa, en pysty osoittamaan mitään syytä, muuta ku ettei mulla ollut heitä kohtaan kaveriastetta enempää tunteita. Esimerkiksi heistä oli kiva kuulla, mutta mulla ei koskaan ollut ikävä heitä tai en erityisesti jännittäen/innostuneena odottanut taas näkeväni heitä.

Eliitti ja Kärsijät: Liityn mukaan kommentoimaan. Esimerkiksi itekin voisin kuvitella olevani jonkunlaisessa fuckbuddy-järjestelyssä ihan vaan seksin takia, koska sitä tosiaan olisi kiva harrastaa useamminkin. En kuitenkaan koskaan puhu tällaisia missään julkisesti tai kerro miehille, että haluaisin sellaisen. Miehet eivät tiedä siitä, eli he eivät voi laskea minua mitenkään valikostaan ulos sen takia.

Olis ehkä kiva "kärjistää miesten vikoja ja sen jälkeen pilkkoa miehet kilon palasiin tekstimuodossa", koska onhan se varmaan omaa ns. tuskaa helpottavaa saada syyttää jota kuta muuta omasta tilanteestaan...

Ainoa mitä nyt tulee mielee, on se et monesti ne tavalliset miehet, jotka valittaa ettei saa seksiä tai tyttöystävää, unohtaa ne tavalliset tytöt. Se että he ei saa seksiä tai tyttöystävää, tarkoittaa tarkemmin sitä etteivät he saa niitä naisia, joita haluaisivat. Nyt en sano, että he haluaisivat vain esim. laihoja ja kauniita naisia. Niitä tavallisia miehiä ei kiinnosta ne tavalliset tytöt, ei seksiin tai tyttöystäväksi. Tavalliset tytöt eivät riitä saavutukseksi. Ja sitten heitä turhauttaa se, että ne heidän haluamansa tytöt eivät arvosta heitä.

Ja heti perään mainittakoon, että sama tilanne on varmaan toisin päinkin. Sama tilanne on varmaan minulla, mutta omasta kulmastaan sitä ei näe sillälailla. Mutta ehkä mulle ei sit kelpaa ns. tavallinen mies, koska haluaisin olla erityinen tyttö.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Joanna: "Mutta, kysymys Merimuumin ja sun keskusteluun liittyen: mites jos nainen etsii elämänkumppania eikä sellaista meinaa löytyä, niin onko se nainen epäluotettava, jos se kuitenkin kaipaa siinä etsiessään seksiä ja harrastaa sitä fuckbuddyn tai vastaavan ei niin tositarkoituksella-henkilön kanssa? Pitäisikö sen elää ilman seksiä kunnes oikea rakas löytyy?"

Panokaverijärjestelyt tyypillisesti toimivat niin, että nainen ei saa sitoutettua parisuhteeseen niin korkeatasoista miestä kuin haluaisi, joten hän päättää antaa "muuten vaan seksiä" jollekin miehelle, jolle kelpaa panoalustaksi mutta ei vaimoksi.

Jos faktaa on, että:
* kyseinen nainen ei ikinä saa sitoutettua parisuhteeseen itsellensä niin korkeatasoista miestä
* kyseinen panomies ei tunne pahemmin mitään kyseistä naista kohtaan, vaan käyttää häntä panoalustana, eikä aio ikinä olla mitään sen enempää kyseiselle naiselle
* kyseinen nainen ei pysty täysin unohtamaan sitä, että olisi halunnut panomiehestä myös seurustelukumppanin (tai jostain toisesta panomiehen "tasoisesta" miehestä)

niin tullaan vain yhteen kysymykseen:
millaisia vaikutuksia tällaisen harrastamisella on kyseisen naisen mielenterveydelle, kyvylle uskollisuuteen oman tasoisen miehen kanssa, sekä kyvylle toimivaan parisuhteeseen yleensäkään?
Tätä kannattaa miettiä.

Vierailija Tavis (Ei varmistettu)

Tässä vielä sama vierailija kuin yllä, huomasin vasta nyt, että Vierailijakin voi nimetä itsensä...

Edelliseen romaaniin halusin vielä lisätä, et ymmärrän todella hyvin niitä, jotka on neitsyitä eikä seurustellu. En oo neitsyt tosiaan vaa siksi, et tietoisesti oon tehnyt asialle jotain ja eihä sekään suoraan tarkoita et voisi vaan päättää ettei oo neitsyt. Yhdenillanjuttujen kautta on ollu tapauksia, joiden jälkeen ei oo ollu paras fiilis ja jotkut tietää suoraan itestään ettei niille sovi yhdenyön jutut tai ne ei niitä halua. Musta on upeeta, jos tuntee ittensä ja kuuntelee itteensä, eikä niitä ns. muiden asettamia paineita.

Joskus iteki haaveilin et kuvio menisi niin, et joku pyytää ulos ja vähä aikaa tapaillaan ja päädytään seurustelemaan (ja harrastamaan seksiä). Jos tota olisi odottanut, niin olisin edelleen neitsyt.

Joanna Palmén
Rönsy

Ai niin ku tää on tätä "ei saa sitoutettua parisuhteeseen tarpeeksi korkeatasoista" -läppää. Ja ku mä edelleen elän täällä jossakin eri planeetalla, jossa naiset ja miehet saattavat kummatkin haluta parisuhdetta tai sitten ei, eikä se ole sukupuolesta kiinni. Ja tääl kans naiset ei välttämättä koe olevansa "panoalustoja", vaan saattavat ihan ite itsensä vuoksi haluta sitä seksiä.

Mutta no niin, musta tuntuu ihan siltä kun oltais jo joskus käyty nämä keskustelut.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Yksinkertaista. Jos nainen oikeasti haluaisi vain seksiä, niin se ottaisi panokaveriksi omantasoisensa miehen.

nansk

Mun järkeen kävisi se, että jos haluaisin panokaverin vain seksin vuoksi, niin ottaisin sellaisen miehen, jolta olettaisin saavani parasta seksiä. Harjoitus tekee mestarin. Tai sitten sellaisen, jonka kanssa kemiat synkkaa muuten vaan tosi hyvin.

Voin tietysti olla myös väärässä ja ylenkatsoa niitä "omantasoisiani" miehiä tai luulla olevani korkeatasoisempi, kuin olenkaan (;

Merimuumi (Ei varmistettu)

Mä luulen, että Eliitti ja kärsijät -nimimerkin kanssa on ihan turha kuvitella käyvänsä mitään järkevää keskustelua niin kauan, kuin hänen lähtökohtansa on se, ettei naisilla ole omia seksuaalisia haluja ja että naiset ovat jokin heikompi astia, joka hajoaa jos harrastaa seksiä ilman Suurta Rakkautta.

Ja mistä E ja K muka tietää, minkä "tasoisen" miehen kanssa kukakin nainen panee? Eihän ole mitään järkeä sanoa, "jos nainen oikeasti haluaisi vain seksiä, niin se ottaisi panokaveriksi omantasoisensa miehen" kun ei ole mitään oikeaa tietoa siitä, onko panokaverina "korkeampitasoinen" mies vai ei? Kyseessähän on aivan puhdas kehäpäätelmä.

Merimuumi (Ei varmistettu)

Ja sivuhuomiona: tykkään tosi paljon Joannan palstasta, mutta useimmiten ei tee mieli kommentoida juttuihin mitään (eikä edes lukea kommentteja), koska tietää saavansa palstan vakiotrolleilta niskaansa naisvihamiehistä paskaa mistä tahansa kommentista.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Kehäpäätelmä :D

Suurta Rakkautta :D

naisvihamielistä :D

naiset ovat jokin heikompi astia :D

Ootko naistutkimuksen luennolla käynyt?

No mutta asiaan. Jos nainen ja mies harrastavat seksiä, mutta miehelle ei kelpaa kuin seksi, niin mies on mitä luultavimmin liian korkeatasoinen, että nainen voisi ikinä saada hänestä omaa miestä. Miehet ovat tällaisissa asioissa paljon yksinkertaisempia kuin naiset; jos nainen on lähelläkään sitä tasoa, mitä kyseinen mies voi saada, ja jos luonteetkaan eivät ainakaan aivan täysin leikkaa kiinni, niin useimmat miehet ottavat naisen mieluusti tyttöystäväksi. Jos mies puhuu jotain paskaa "en halua juuri nyt sitoutua", "olen liian kiireinen seurusteluun" jne. niin yleensä on kyse vain siitä että nainen on liian heikkotasoinen kyseisen miehen elämänkumppaniksi, mutta kelpaa kuitenkin miehelle seksiin.

Merimuumi (Ei varmistettu)

Osaatko ylipäätään kommentoida vähättelemättä muita?

Sulla edelleen on taustaoletuksena se, että nainen haikailee aina parisuhteen perään ja mies aina roikottaa naista perässä vain seksin takia - ei se, että panokaverijärjestely missään olosuhteissa yhteinen päätös ja sellainen, joka sopii kummallekin.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Ei vaan pikemminkin taustaoletuksena on se, että miehet haikailevat yleensä enemmän parisuhteen perään kuin naiset. Useimmat miehet alkavat mielellään parisuhteeseen vähänkään siedettävän naisen kanssa. Mutta sitten on olemassa pieni joukko miehiä, joiden pökittäväksi suorastaan jonottaa naisia. Heitä voidaan kutsua "korkeatasoisiksi" tässä yhteydessä, vaikka ihmisinä he voivatkin olla täysin paskoja. Jos nainen eksyy tällaisen korkeatasoisen miehen sänkyyn, niin mitä luultavimmin miestä ei kiinnosta seurustelu. Onhan hänellä parempiakin naisia jonossa oven ulkopuolella.

empuska

Eliitti ja kärsijät; ihme, kun et omia kirjoittelujasi analysoi, ne nimittäin voisivat tuoda jotain iloa elämääsi. Mutta kuten eräässä mahtavassa netin likasangossa sanotaan;"So close to the self-awareness, yet still so far away from it...!"

 

 

Merimuumi (Ei varmistettu)

En ihan ymmärrä, mitä sinä, E ja K, saat tästä trollaamisesta. Eihän tämä postaus edes liity mitenkään sinuun. Alunperin kysyttiin, "onko täällä Lilyssä naispuolisia samassa tilanteessa?" ja "olen toki iloinen myös useammista mieshaastateltavista, jos heitä sittenkin löytyy". Sinä et ole näköjään naispuolinen henkilö tässä tilanteessa, etkä ole tarjoutumassa haastateltavaksi. Piti vain päästä pätemään, että naisen kannattaa pysyä siveellisenä, tai ei pääse hyviin naimisiin.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

En ole puhunut mitään siveellisyydestä.

Minun puolestani nainen saa esimerkiksi harrastaa yhden yön juttuja joskus, kunhan ei tavaksi ota, eikä valikoi ainoastaan jotain älyttömiä statusalfoja seikkailuihinsa (jos ei itsekään ole mikään statusnaaras).

Panokaverit ovat kuitenkin eri asia. Jatkuva seksisuhde, jossa luonnostaan syntyy tunteita toista osapuolta kohtaan, mutta jotka tunteet kuoletetaan kun ollaan niin itsenäisiä ja moderneja, ei tee hyvää kenenkään päälle. Noiden harrastaminen pilaa naisen kyvyn uskollisuuteen ja hyvään parisuhteeseen.

Merimuumi (Ei varmistettu)

"En ole puhunut mitään siveellisyydestä."

Öö, just. Mitähän tämä sitten oli: "ei kannata kovin paljoa mainostaa halukkuutta johonkin fuckbuddy-juttuihin, jos haluat löytää jotain muuta kuin pelimiehiä.
Luuletko oikeasti, että toimivaa parisuhdetta etsivä mies haluaa jonkun panokavereita harrastavan naisen?"

Ilmeisesti meillä on myös ihan eri käsitys panokaverisuhteesta, ja olet päättänyt että sinun käsityksesi on pakko olla kaikkien käsitys. Ei kukaan muu kuin sinä ole puhunut mistään tunteiden kuolettamisesta. Kyllähän panokaveristaan saa pitää ja välittää, ja jos tuntuu ettei seksisuhteeseen pysty ilman rakastumista, pitää tajuta lopettaa.

Olisi kiva myös kuulla jokin oikea perustelu väitteellesi, että panokaverisuhteiden "harrastaminen pilaa naisen kyvyn uskollisuuteen ja hyvään parisuhteeseen". Huom: anekdootti tai mielipide ei ole perustelu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkään en nyt ymmärrä tuota E:n ja K:n trollaamisen motiivia. Tärkeä ja monelle kipeä aihe, täällä oli hyvä keskustelu alkamassa, ja jos tämä nyt tyssää tähän, niin harmin paikka. Ei tää mun mielestä ole edes mikään sukupuolikysymys, jossa miehet sitä ja naiset tätä, niin kuin Joannakin jo yläpuolella sanoi. Sekä miehissä että naisissa löytyy ihmisiä, jotka kaipaavat parisuhdetta, mutta eivät syystä tai toisesta sitä löydä, ja ne syyt on sen verran monimutkaisia, ettei niitä voi typistää mihinkään korkeatasoisuus-alempitasoisuus-jne. todellisuudesta irtautuneeseen höpinään.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

En minä ole mitään keskustelua halunnut estää. Enhän ole yleensäkään tästä neitsytaiheesta kirjoittanut muuta, kuin että laittakaa naiset rapa lentämään teksteissä, niin tulee mielenkiintoisempaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eliitti ja kärsijät, huomaatko, mitä tapahtuu kun sinä ilmestyt mukaan keskusteluun? Keskustelu alkaa hyvänä, rauhallisena ja asiallisena. Ihmiset jakavat kokemuksiaan avoimesti ja puhuvat asioista, joista eivät ole ehkä aikaisemmin koskaan puhuneet kellekään.

Sitten tulee Eliitti ja kärsijät ja kaikki katoavat linjoilta lukuunottamatta niitä paria, jotka jaksavat vielä jankuttaa kanssasi.

Etkö ihan oikeasti näe tätä? Eikö se sinusta kerro jotain sinusta?

Harmittaa Joannan puolesta. Täällä olisi varmasti tosi hyviä keskusteluja, mutta tämä yksi henkilö pilaa ne kaikilta muilta. Ketä kiinnostaa avautua henkilökohtaisista asioista kun tietää, että tämä yksi ja sama kommentoija on täällä pian taas märisemässä?

Kannattaisikohan Joannan harkita jatkossa E&K:n kommenttien poistamista, niin tänne huvittaisi muidenkin kirjoittaa?

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Ei se minun vika ole, että naiset menevät niin paljon fiiliksen mukaan kaikissa asioissa. Yrittäkää nyt herranjumala päästä eroon siitä, että teidän kallisarvoiset tunteet estää jokatoisen asian elämässä.

Menkää vaikka johonkin fudis- tai tietokonefoorumille katsomaan mallia miten miehet kirjoittavat. Siellä voi olla kovaakin tekstiä, mutta kukaan ei ota tuolla tavalla henkilökohtaisesti asioita, kuten ilmeisesti te muutamat siinä yläpuolella.

Tai kuvitelkaa vaikka minun tekstini vaaleanpunaisiksi ja pörröisiksi, jos sitten loukkaantuisitte sen verran vähemmän, että pystytte edes kirjoittamaan samaan keskusteluun.

Merimuumi (Ei varmistettu)

Jee, saatiinhan kehäpäätelmän seuraksi vanha kunnon olkiukko. "En minä ole mitään keskustelua halunnut estää" - ei kukaan näin väittänytkään. "Enhän ole yleensäkään tästä neitsytaiheesta kirjoittanut muuta, kuin että laittakaa naiset rapa lentämään teksteissä, niin tulee mielenkiintoisempaa" - paitsi alkanut selittämään ihme sfääreissä kulkevia juttuja ylempi- ja alempitasoisista ihmisistä, naisten kyvyttömyydestä tuntea omaehtoista seksuaalista halua, siitä miten seksi ilman tunteita vaikuttaa negatiivisesti naisen mielenterveyteen ja "pilaa naisen kyvyn uskollisuuteen ja hyvään parisuhteeseen". Tuolle viimeiselle odotan muuten yhä pätevää perustelua.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Minusta se panokaveri-puoli oli eri keskustelu kuin tämä neitsytjuttu. Keskustelun sivupolku.

Neitsytaiheeseen en ole ottanut muuten kantaa kuin että laittakaa naiset tekstejä ja kokemuksia. Ja niin sanon edelleenkin, ja poistun sitten vaikka häiritsemästä :)
(en kylläkään lupaa, että mitenkään lopullisesti, mutta ehkä vähäksi aikaa kuitenkin)

Merimuumi (Ei varmistettu)

Miten se, että sinä trollaat viestiketjuja aiheeseen mitenkään liittymättömillä postauksilla ja suhtaudut halveksivasti muihin kirjoittajiin, on naisten itsensä vika kun "menevät niin paljon fiiliksen mukaan kaikissa asioissa"?

Todella omaperäistä väittää naisia (yli)tunteellisiksi sen sijaan, että yhtään miettisi, onko itseen kohdistunut (mielestäni tähän mennessä asiallisesti kirjoitettu) kritiikki ansaittua. Aivan kuin viestiesi sisältö ei olisi se ongelma, vaan ainoastaan tyyliseikat, se, että otetaan jotenkin henkilökohtaisesti - sinähän tarkoitat viestisi henkilökohtaisiksi alun perinkin!

Mene itse sinne tietokonefoorumeille, mitä ihmettä sä saat jossain Lilyssä pyörimisestä?

"... pystytte edes kirjoittamaan samaan keskusteluun." Siis mitä? Kaikki muut ovat pysyneet aiheessa, sinä yksin viet keskustelua koko ajan sivuraiteille, etkä edes vastaa sinulle aiemmin esitettyihin kysymyksiin tai väitteisiin, vaan nurkkaan ahdistettuna päästät tuonkaltaisen purkauksen, jossa syytät kaikkia muita jostain ylitunteellisuudesta.

Ja viimeiseksi, ihan rehellisesti: miten sinä kehtaat?

Mulle riitti just nyt.

empuska

Minusta on niin söpöä, ettei EK huomaa omaa ironiaansa postauksissa. Toki futis- ja tietokonefoorumeilla puhutaan järjellä, vai, VAI?

Tietokonefoorumeilla nyt ei puhuta muuta KUIN tunteella, en ole vielä nähnyt iOS vs. Anrdoid-keskustelua, jossa ei olisi tunnetta (ehkä jollain devausfoorumilla, mutta ne ovat usein hyvin fasistisesti moderoituja). Samaa tapahtuu alituiseen tietokoneiden käyttöjärjestelmissä ja älä anna mun aloittaa pelikonsolien sodista. Sama pätee urheilufoorumeilla, kun verrataan pelaajia tai joukkueita keskenään. 

Tosin veikkaan, että tunnevammaisena on hieman vaikea nähdä tällaista aktiviteettia. Odotellen sitä "Minulla onkin 'diagnosoitu' Aspergerin oireyhtymä"-korttia, mitä kaikki "rationaaliset" miehet heittelevät paskapuheen paljastuttua.

Joanna Palmén
Rönsy

Harmittaa kun en ole ehtinyt tai jaksanut puuttua tähän, mutta vaikka nyt on vähän myöhäistä, niin parempi kai edes nyt kuin ei ollenkaan. Mulla on tarkoitus jatkaa näitä keskusteluja uusissa postauksissa jopa varmaan huomenna, ja toivon että jengi uskaltaa ja haluaa yhä kirjoittaa.

Mulla on aika neutraali suhtautuminen E&K:n juttuihin, en jaksa provosoitua, mutta toisaalta, enpä mä täällä mitään ihan hirveän henkilökohtaista ole kirjoittanutkaan. Eliitti ja kärsijät, esitän vilpittömän pyynnön että pysy nyt lähiajat asiallisena, tai sun mittapuulla ehkä ekstrasuperempaattisena, niin voit saada kuulla kiinnostavampia juttuja. En jaksaisi ruveta moderoimaan.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

No mutta siis E&K:han vastaa pyynnöstä noihin alkuperäisen aiheen ulkopuolisiin juttuihin (vastauksen vaan ei miellytä kysyjiä).
Aiheen ulkopuolisessa kinassa ollaan juurikin siksi, että jotkut jaksaa jankata.

Joanna Palmén
Rönsy

Joo, no. Peace nyt ihan vaan, everybody.

pähkinä (Ei varmistettu)

Huomasin tämän jutun vasta nyt, mutta pakko jakaa omia kokemuksia kokemattomuudesta.
Olen 21-vuotias ja erittäin sosiaalinen persoona ja omaankin hyvin laajan ystäväjoukon. Ulkonäkökin on ihan kohdallaan, eikä pahempia valituksia ole tullut vastakkaiselta sukupuoleltakaan. Kuitenkin olen edelleen neitsyt. Kokemukseni rajoittuvat vain muutamiin suudelmiin.

Opiskelen hyvin miesvaltaisella alalla koulussa, joka on täynnä miehiä. Tämä synnyttääkin minussa usein kauhua, kun katselen koulumme valtavaa uros määrä, että enkö kelpaa kenellekkään tai löydänkö koskaan miestä jos en kerran löydä sitä täältäkään..? Kaveriporukkaani on sattumalta valikoitunut miehiä, jotka kaikki seurustelevat tai ovat kihloisssa.

Saan siis usein kuulla siitä, miksei minulla ole jo miestä, sillä myös suurin osa naispuolisista kaveristani elää jo avo-/avioliitossa. Usein myös kuulen olevani liian nirso, jota suuresti ihmettelen..Olenko liian nirso jos en ota jokaista miestä joka sattuu olemaan kiinnostunut minusta? Varsinkin kun baareissa minua useimmiten tulevat iskemään sellaiset tyypit, jotka haluavat selvästi vain yhden illan juttuja tai lähentelevät jo reippaasti keski-ikää..Ja tiedän, että yhden illan jutuista saisin aivan valtavan moraalisen morkkiksen.

En häpeä neitsyyttäni ja moni naispuolisista kavereistani tietää, että olen vielä kokematon, tosin olen yleensä avautunut asiasta vasta siinä vaiheessa kun viinipullo on jo melkein tyhjä.. Luulen, että häpeäisin enemmän kertoa sen, jos olisin yksi niistä joka on menettänyt neitsyytensä joskus 12-13-vuotiaana, vaikka toki jokainen tekee itse omat päätöksensä milloin on valmis.
Olenkin oikein tyytyväinen elämääni sinkkuna. Siihen, että saan käyttää vapaa-aikani minua kiinnostaviin asioihin, enkä ole tekemisistäni vastuussa kenellekkään muulle. Eniten kuitenkin kaipaan sitä läheisyyttä ja hellyyttä, joita parisuhteessa on tarjolla (jos on..?)

Pages

Kommentoi