Saako leikata, piikittää, liimata?

Ladataan...
Rönsy

Väkerrän täällä kauneus-xxx-aiheista juttua. Nuo x:t siksi, etten keksi sopivaa termiä. Ei kauneuskirurgia-, mutta ei myöskään kauneudenhoito-, vaan jotain siltä väliltä.

Tämä rajanveto ja siihen liittyvät perustelut ovat kiehtoneet minua jo kauan. Muistan jostain 10-15 vuoden takaa, kun missiehdokkailta alettiin kysellä maailmanrauha-asian lisäksi, että "mitä mieltä olet kauneusleikkauksista". Heidän kuului vastata, että "en tuomitse ketään, mutta itse en missään nimessä menisi sellaiseen".

(Minusta olisi aivan hyvin voinut kysyä myös että miksi, joskin epäilen että vastaukset olisivat olleet ihan fuulaa. Tai siis että miksi ei, jos kerran on missi tai malli tai vastaava. Silloinhan oma ruumis on työväline, sitenhän kaikenlaista mallien painontarkkailuakin aina kommentoidaan. Tavikset väittävät ottavansa silikonit itseään varten, mikä on omituista. Jos keho on työväline, leikkauksia ei ainakaan tehdä muka sitä varten, että toppatakin alla itsestä tuntuisi jotenkin kivemmalta.) 

Nyt tätä ei kai enää ihan yhtä kovasti kysellä, vaikka kauneusleikatuille ja -leikkaamattomille on entistä korostetummin omat missikisansa. Kysymyksen ja vastauksen ongelmallisuus ovat entistä räikeämmin näkyvillä. Miksi-kysymykseen ei enää voisi vastata, että luonnollinen kauneus blaablaablaa, kun seisoisi lavalla tekoripsissä, tekokynsissä ja hiustenpidennyksissä, otsassa botoxia ja huulissa täytettä.

En paheksu vaan mietin: millä etiikalla tai periaatteella vedetään raja siihen, mikä on luonnollista?

Olisipa kiva kuulla, mitä mieltä te, lilyläiset, olette. Voisitteko (periaatteessa) ajatella menevänne kauneusleikkaukseen, siis sellaiseen, jonka tekee kirurgi veitsellä? Jos ei, niin entäpä voisitteko (periaatteessa) ottaa ihoonne piikin jotain täyteainetta tai lihaksen lamaannuttavaa botoxia? Kasvoihin, rintoihin, pakaroihin? Entä saisiko teihin pistää ihon omaa, luonnollista kollageenintuotantoa edistävää ainetta (luomupisteitä vaan ropisee)? Jos ei, niin voisitteko (periaatteessa) ottaa hiustenpidennyksen? Rakennekynnet?

Jos ei, niin meikkaatteko te?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Inahdus

Osuitpa taas ajankohtaiseen asiaa: katselin eilen Tiina Jylhän uuden ohjelman isoja mainoksia ratikkapysäkillä ja ärsyynnyin. Ihan vaan siksi, etten tajua kuka voi yhdistää sanan kauneusklinikka niihin karmeisiin muovisiin rumiluksiin, joita mainoskuvissa on? Oikeesti. Meikkaan itse ja tykkään kosmetologilla käynnistä enkä sylje hiusväriin, mutta jotenkin kauneusihanteet on alkaneet liukua kahteen toisiaan kohtaamattomaan äärilaitaan. En vain tajua, että joku voi haluta näyttää siltä kuin Jylhän mainoksissa.

Sitten kysymykseen: meikkaan, en ottaisi botoxia enkä menisi mihinkään veistä vaativaan operaatioon vain ulkonäön takia. Rakennekynsiä en tarvitse, kun kynnet kasvavat muutenkin. Jos vanhemmiten tulisi tarve nostaa esim. silmäluomia, niin siitä en osaa vielä sanoa - muuten pelkään leikkausten komplikaatioita ja kipuja liikaa. Hiustenpidennyksiä en paheksu, mutten ole koskaan nähnyt yhtään luonnollista esimerkkiä. Eli jes pliis pakkelille ja kaikelle kivalle kauneushömpälle, ei kaikelle muulle.

Uu, mielenkiintoinen aihe! Mulla on vähän sama kuin Inalla: ihmettelen kauneusleikkauksia osin siksi, että niiden jälki on usein oman kauneuskäsityksen vastainen. Ehkä suhtaudun niihin varauksella myös sen takia, että on pelottava ajatus, että leikkauspöydällä kursitusta kropasta tulee oikeasti vallitseva ihanne tai jopa standardi ja kaikki muu alkaa olla rumaa tai epänormaalia. Tästä oli mielenkiintoinen bloggaus Cityn sivuilla: http://www.city.fi/yhteisot/blogit/bbhennak/116267/

Vaikka periaatteessa voisin laittaa hiustenpidennykset tai jopa mennä joskus paranneltavaksi leikkuupöydälle, käytännössä kauneusjutut jää  tärkeysjärjestyksessä muiden asioiden taakse. Käytän rahat mieluummin ihan muihin juttuihin enkä uskalla tehdä kauneuden vuoksi mitään, minkä pelkään vahingoittavan jotenkin terveyttä.

ite puin

Hmm... Määkin just kattelin noita samoja mainoksia kuin Ina. Mulla on värilliset piilarit, feikkiblondi, ripsenpidennykset ja push-up-rintsikat, silti pidän itseäni aika luonnollisen metsänpeikkoisana. En oikein osaa sanoa miksi, en vaan tunne olevani kovin neitineiti.

Leikkaus ei kyllä oikein tunnu omalta, juuri siitä syystä, että pelkäisin näyttäväni kiristetyltä muovioliolta tai että se ns. sattuisi aivan saatanasti. Minkään solumyrkyn pistäminen itseen taas tuntuu todella kammolta. Ainakin toistaiseksi olen vielä siinä iässä, että rypyt (rypyt! mitkä rypyt?! aaaargh!aaargh!aarrgh!) ovat persoonallisia ja on kiva näyttää ikäiseltään.

Rönsy

Niin, ihan totta että tämähän ratkeaa helposti esim sillä, että a) pelkää leikkauksia tai piikkejä tms b) lopputulos ei vältsisti ole kauniimpi ja operaatioihin liittyy riskejä ja c) ei koe tarvetta. Mutta mä yritänkin miettiä ihan teoreettisesti. Myönnän, vaikeaa. Jos saisi jonkun yliluonnollisen takeen, että operaatiot menis kivasti ja kipulääkkeet dumppais kaikki kivut ja tulos olisi, heh, luonnollisen näköinen. Ja rahaa ei tarttis myöskään miettiä.

Kattelin just eilen töissä noita Tiina Jylhä -klippejä. Voi toki sanoa, että ne ihmiset on friikkejä, mutta ei ne kohta enää ole, tuokin sarja tulee neljänä päivänä viikossa ja ip-lehdet näyttää jatkavan innokkaasti aihetta. Tosi-tv, my love.

Onko muuten Ina tosissaan niin, että kauneusihanteet on kahdessa äärilaidassa? Mikä tämän Tiina Jylhä -äärilaidan vastakohta on? Mä ajattelisin, että sellainen hillitty ja sivistynyt nykykauneusihanne on kyllä aika samanlainen, mutta siis hillitty. Vähän realistisemmat hiukset, ripset, huulet ja rinnat, mutta edelleen runsaat.

Kiitos Päivi tosta linkistä, mielenkiintoinen indeed! Näin sanoo BB-Henna:

Olen tietty nähnyt paljon luomutissejä, ja monesti ne on mun mielestä sellaisia ällöttävän löröjä, semmoisia laiskan näköisiä. Ne riippuu tai hölskyy joka suuntaan, jopa pienet rinnat. Kun niihin koskee ne tuntuu läskiltä.

Että tissit tuntuu läskiltä ja näyttää ällöttäviltä jos niissä ei ole implanttia. Luonnollinen on ruma, ihminen tekee paremman. Huh, missä me jo ollaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselleni tulee mieleen jonkin kauneusklinikan työntekijän vinkki (luin jostain blogista, en muista mistä) siitä kuinka voi estää ryppyjen syntymistä tai ulkonäön "rupsahtamista" raskauden aikana, kun botoxia ei suositella käytettäväksi. Vinkki oli, että otsaansa ei kannata rypistää ja kaikenlaisten muidenkin "ylimääräisten" ilmeiden tekemistä tulee välttää.

Aloin sitten pohtia, että mitäs sitten kun se vauva syntyy ja äidille on jäänyt päälle tämä ilmeettömyys. Mahtaa siinä pikku ihminen hämmentyä, kun äidin kasvot eivät reagoi mitenkään mielialanvaihteluihin. Ja mites sitten kun lapsi kasvaa ja tulee jokin uhmaikä, yritä siinä sitten pitää auktoriteetti kun naamasta ei saa irti kuin yhden ilmeen. Itsestäni jo pelkkä ajatus siitä että "kauneuden" tai ulkonäkönsä eteen pitäisi lopettaa ilmehtiminen (mikä ainakin itselläni korreloituu vahvasti tunteiden ilmaisemiseen) on todella ahdistavaa, mutta tämä äiti-aspekti jotenkin vielä korostaa asian absurdiutta.

Itse en todellakaan osaa sanoa menisinkö leikkaukseen jos tilaisuus tulisi ja tarvetta sille näkisin. Joskus olen pohtinut, että jos rahaa ja mahdollisuuksia itsensä täydelliseen muokkamiseen olisi, niin millaisen sitä itsestään sitten teettäisi. Vielä en ole päässyt mietinnöissäni lähellekään ideaalia, vaihtoehtoja on liian monta ja kun helpompaa on varmasti vain opetella tulemaan toimeen tämän nykyisen ulkomuodon kanssa. Ja kun niitä kauneusihanteita tuntuu olevan niin paljon, olisi vaikea päättää toteuttaisiko omaa ihannettaan, massan ihannetta vai mitä. Ja kyllä, meikkaan ja mm. värjään hiuksiani, enkä vain ns. itseäni varten.

Rönsy

Tuossa vinkissä taisi olla hauska lähtöoletus, että botoxia käytetään aina paitsi raskauden aikana.

Totta, pitäisi lisäksi olla kokonaisnäkemys, mihin "suuntaan" itseään muokkaa, jos sille tielle lähtee. Löytyisikö tähän hommaan asiantuntija-apua, ruumisarkkitehtejä tai -stylistejä?

Kaksi-nolla

Luin joskus vuosia sitten, että parikymppiset naiset suhtautuvat kielteisimmin kauneusleikkauksiin. Itsekin olin kymmenen vuotta sitten tosi ehdoton: ei ikinä mitään botoksia tai leikkauksia, ja niitä ottavilla on vääristynyt käsitys kauneudesta ja omasta ulkonäöstä. Nykyään ajattelen, että joskus tulevaisuudessa hyvin todennäköisesti haluan esim. nostaa silmäluomia, jos ne lerputtavat niin, että näytän jatkuvasti väsähtäneeltä.

Hc-kauneuskirurgia ei edelleenkään lämmitä, ja esim. silarit tisseissä ja rasvaimu tuntuvat todella, todella vieraalta ajatukselta - siis reaalimaailmassa. Mutta jos leikin ajatuksella, että saisin täysin riskittömästi, ilman komplikaatioita ja monsteriulkonäkövaaraa sellaisen kehon, joka on minusta superkaunis ja jota en minkään valtakunnan jumpalla ja muutenkin hyvällä elämällä itselleni voi muokkailla, kysymys onkin vaikeampi. Silloin koko jutun pointti on ajatus siitä, olenko minä ihminen, joka harrastaa kauneusleikkauksia vai ihminen, joka osaa elää ns. epätäydellisen kropan kanssa. Siihenhän leikeltyjen naisten arvosteleminen erityisesti perustuu (sen lisäksi, että monen mielestä leikkausten lopputulos on ruma): nuo ressukat eivät hyväksy itseään sellaisena kuin ovat ja ovat siis pienempiä ihmisiä kuin me luomut. On  helppoa asettua toisten yläpuolelle, kun kyse on kauneudesta.

Olispas muuten kiinnostavaa kuulla, ovatko parikymmpiset naiset edelleen niitä, joilla on jyrkin asenne kehon muokkaamiseen leikkauksin. Veikkaan, että eivät.

Piskuista

En oikein tiedä, kuinka suhtautua kauneuskirurgiaan omalla kohdallani.

Haluaisin uskoa, etten koskaan halua tai tunne tarvitsevani rasvaimua tai kasvojenkohtusta, mutta on hankala nähdä tulevaisuuteen - ehkä mieli muuttuu? Toisaalta veikkaan, etten koskaan tule niin rikkaaksi, että minulla olisi varaa hassata muutamaa tonnia johonkin operaatioon :)

Käytän meikkiä ihmisten ilmoilla. Tukkaa en ole värjännyt vuosiin, koska se on omasta mielestäni luonnostaan kauniin värinen. 

Minulla on ollut pidennykset kerran, ja kyllähän ne mieltä lämmittivät alkuun, kun tukka oli pitkä, paksu ja terveennäköinen. Kampaajaserkkuni asentama pehko ei tullut kalliiksi ja näyttikin luonnolliselta siihen asti, kun omat hiukseni kasvoivat ja alkoivat rastoittua sinetin yläpuolelta. Lopulta tulin  siihen tulokseen, ettei minulla riitä aika eikä hermot tekotukan hoitamiseen.

Minulla on kasvoissa ärsyttävä couperosa-läntti toisen poskipään yläpuolella, enkä saa sitä millään peittoon. Ilmeisesti sen voisi hoidattaa laserin avulla. Voi olla, että jonain kauniina päivänä hankkiudun eroon tästä "kosmeettisesta haitasta" :)

ite puin

Hmm... jos miettii tollalailla teoreettisesti, en ehkä siltikään ainakaan tänään lähtisi leikeltäväksi, olen jotenkin oudosti kiintynyt nykyiseen pallinaamaani. Tosin jos iän tuloksena saan kunnon lörppäleukapielet ja/tai väkivaltaisen vihaiset otsarypyt, ehkä sitten voisin korjaavaa leikkausta harkita. Sixpäkin voisin toisaalta hommata kivuttomalla riskittömällä rasvaimula vaikka heti. Valehtelisin vaan sitten kaikille, että "mitä nyt vähän katsoin syömisiäni ja kävelin työmatkat."

Rönsy

Hyvä kysymys Katilla! Ihan varmasti on noin, siis että parikymppisten suhtautuminen on muuttunut, mutta minäpäs koitan selvitellä.

Mulla on kanssa joku kiintymys omaan itteeni sellaisena epätäydellisenä kuin se on (ja tämähän on tietty aina hyvä asia oman mielenterveyden kannalta), ja musta tuntuisi vieraalta lisätä siihen vieraita aineita, jotka ei olis "minua". Olen kai verrattain puristi tässä, meikkaankin aika minimaalisesti. Mutta voisiko siitä jonain päivänä ottaa pois jotain roikahtavaa, kuten just pikkuisen niitä silmäluomia?

Tämähän on tietyillä täyteaineilla, kuten kollageenintuotannonkiihdyttäjä poly-L-laktaatilla (mä olen kohta asiantuntija!), se mainostettava juttu nimenomaan: että kasvonpiirteisiin ei lisätä mitään mitä niissä ei joskus luonnostaan olisi ollut, ainoastaan nuorennetaan, täytetään niitä kohtia joista on iän myötä lähtenyt jotain.

Inahdus

Lisään: ajattelin vaihtoehtoisella kauneuskäsityksellä tän hetken luomubuumia ja sellasta sporttisen luonnollista naisihannetta, joka on aika lihaksikas, hoikka ja pienirintainen, eikä silkkarit tai paksu pakkeli missään nimessä sopisi siihen kuvaan, niitäkin mainoksissa näkee. Mutta eihän luomuilu tai luomumeikit tietenkään kauneuskäsitystä sinänsä erilaiseksi tee, oot oikeassa siinä, että hillitty naisihanne pohjautuu ehkä kuitenkin samaan kuin se Jylhän näköinen naisihanne. XL-mallejakin näkee edelleen tosi vähän.

Katsoin muuten Jylhän ohjelmaa vartin tietääkseni mitä kritisoin ;)  ja ymmärrän kyllä, että se on halunnut säilyä nuoren näköisenä. Mutta kun mun mielestä se on alunperin kaunis nainen, joka on pilannut naamansa pahasti a) ilmeettömyydellä b) turbohuulilla, jotka näyttää siltä että sen on vaikea puhua. Mun mielestä ilmeettömyys ei ole koskaan kaunista, mieluummin rypyt kuin tönkkö naama.

Mutta 10 vuotta sitten oisin voinut vastata toisin sun teoreettiseen kysymykseen: nyt vastaan edelleen ei, ihan vaan siksi, että olen tottunut itseeni. ;) Teininä oisin varmaan tehnyt vaikka mitä, joten luojan kiitos ei silloin ollut edes mahiksia tehdä operaatioita, joiden kanssa saisi sitten elää loppuikänsä hyvässä ja pahassa.

En tosin halua tuomitakaan ketään: jos ihminen on nykykäsityksen vastaisen näköinen eli susiruma ja sitä voi jollain operaatiolla fiksata ja parantaa onnellisuuttaan, niin why not? Mutta nuorten tyttöjen leikkauksia vastustan todella paljon - kukaan ei edes tiedä, miltä kakskymppinen viiden vuoden kuluttua näyttää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mietin, että tunnistaisinko itseni enää sen jälkeen, jos leikkauttaisin naamaani? Entä jos en tuntisi olemustani enää omaksi? Olen käsitellyt suurimman osan identiteettiongelmistani, enkä kaipaa niitä enää lisää. Sen myönnytyksen tein, että totesin olevani blondi, joten värjäytän tasaisin väliajoin piiloon sen maantienvärin, joka valtaa hiukseni. Mutta hyvähän nuoren ja rypyttömän on puhua. Tiedä vaikka en sitten tunnistaisikaan niitä ryppyjä omikseni ja leikkauttaisin itseni henkisen ikäni näköiseksi...

Vierailija (Ei varmistettu)

Teoriassa voisin tehä jotain näille mun kauheille silmäpusseille ja isolle pahkuranokalle, mutta käytännössä taidan olla liian laiska. Olen just sitä ikäluokkaa jossa naama huutaa ylimäärästä kollageenia tms. Vartaloa en muokkais, koska mun urheilijaidentiteetti menis sekasin. Ajatus urheilemisesta tai nukkumisesta (nukun mahallaan) silikonien kans tuntuu kauhealta. Mutta jos polven sais korjattua, maksaisin paljon...

Kävin muuten taannoin Brasiliassa ja siellä kauneuskirurgia on kai aika suosittua. Ihmiset oli kauhean pehmeitä mutta muodokkaita (kauneuskirurgia, ei urheilu?) ja tapasin mm. 21v tytön jolle oli tehty vatsalaukun ohitusleikkaus. Onko se kauneuskirurgiaa?

Rönsy

Identiteetti, sepä juur, aina panee vastaan! Ja tuo Brasilia on ihan käsittämätön, meillä oli joskus mahtavassa koulussani Tukholman yliopistossa kokonainen teemaviikko brasilialaisten kauneusleikkauskulttuurista, en tajua kyllä miksi. Sieltä muistan esimerkiksi, että tytöt saivat valita olikohan se 16-vuotissynttärikseen joko jotkut valtaisat aikuistumisbileet tai silikonirinnat. Ja luokkaeroja myös merkataan silikonilla; jos ei ole leikatut tissit, olet köyhä. Brasilialaiset opiskelutoverini vahvistivat, että näin se menee.

els (Ei varmistettu)

Sairastin pari vuotta sitten kasvohermohalvauksen, jonka seurauksena jotkut pienemmät silmäympäryslihakset löystyivät ja mahdollisesti vauriot ovat hyvin näkyviä tulevaisuudessa. Nyt olen siis alle 30 eikä huolen häivää, mutta aion varmasti käydä leikkauttamassa/kiristämässä jos toinen silmä alkaa näkyvästi "roikkua". Nyt ilmiö on havaittavissa jos tuijottaa kasvoja tarkkaan ja tietää mitä hakee, eli paras ystävä ja äiti sen huomaavat.

Miten lajitellaan sitten rintojen pienennysleikkaus joka käsittääkseni on yleistymässä? Henkilökohtaisesti omaan jotenkin kaksijakoisen näkymyksen alaan, on "korjaavaa" ja muokkaavaa. Korjaavaa voisi olla juuri rintojenpienennys ja oma silmäprobleemani, ja muokkaavaa sitten yltiöpäiset silarit. Tosin jos vaikka imetyksen jälkeen rinnat ovat entiset, on ihan ymmärrettävää että haluaa asialle tehdä jotain. Mutta onko se sitten korjaavaa?

Tämä on kauhean vaikea ja kiinnostava aihe, odotan että mitä saat selville. Jotenkin näen että "nuoret" voisi jättää tämän vanhemmille, että ikääntymisen merkkejä voisi korjailla mutta hyväksyä se 20- vuotias keho? Toi Brasilian esimerkki on kyllä ihan karsea.

vastaan vaihteeksi nimettömänä vaikka nic oiskin (Ei varmistettu)

Mulle on laitettu rintaimplantit 13 vuotta sitten. Eivät ole koskaan tuntuneet miltään muulta kuin omilta rinnoilta, ja omathan ne onkin; viimeistä penniä myöten maksettu.

Myös näköäni on korjattu, olen pitänyt hiusjatkeita, värillisiä piilareita, irtoripsiä ja rakennekynsiä. Parhaillaan mietin, josko törsäisin rahani pakaroiden ja pohkeiden uudelleen muotoiluun -olen sitä niin pitkään haaveillut. Vaihtoehtoisesti voisin käydä poistattamassa laserilla ihokarvoja vähän sieltä sun täältä.

Samoin pohdin sitä, mikä olisi fiksuin tapa täyttää otsassa olevat kiukkurypyt.

Olen turhamainen ja sitä mieltä, että mulla on oikeus toteuttaa mielihalujani. Kaikkea en nimittäin voi saada kuitenkaan, otan sen minkä voin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meikkaan, värjään hiuksia ja minulla on rakennekynnet ja minulla on ollut useamman kerran hiustenpidennykset. Jos se tuottaa minulle iloa, miksi ei? Mielestäni kauneusleikkaukset eivät periaatetasolla eroa tästä - muokkaamista sekin on, toki siihen liittyy aivan erilaisia riskejä. Botoxia en ikinä aio ottaa - hermomyrkkyä lähelle aivoja? Ei kiitos. Täyteaineita olen joskus pohtinut, saatan sellaiseen turvautuakin, kun ikää tulee lisää ja jos niiden käytöstä saadaan tutkimustuloksia, jotka varmistavat niiden turvallisuuden.

En suhtaudu kielteisesti kauneusleikkauksiin - jos itsessä on jotain, mikä sinua itseäsi häiritsee, miksei sitä saisi korjata? Sen sijaan en hyväksy leikkauksia nuorisolle tai lapsille (paitsi lasten tapauksissa hörökorvaleikkaukset yms, joita tehdään julkisellakin puolella ja onnettomuuksien ja sairauksien takia tehtävät korjausleikkaukset). Hyvä kauneusleikkaus mielestäni korjaa selkeän vian tai on tehty niin huomaamattomasti, ettei kukaan voi tietää, että korjattu alue on kirurgin jäljiltä eikä syntymässä saatu. Karmeita tapauksia ovat ne muoviset töröhuuliset barbiet, joilla on jalkapallon kokoiset silarit ja naama kiristetty äärimmilleen. Voisin itse ehkä korjailla iän tuomia merkkejä n. 50-vuotiaana, jos ne minua häiritsevät tuolloin (olen nyt 31). Sen sijaan tämän ikäisenä voisin kyllä käydä rasvaimussa... Silikoneille sanon ei.

Vierailija (Ei varmistettu)

itselläni on silikonirinnat (vaikka vaikea ajatella näin pienistä rinnoista, mielikuva on kuitenkin ainä että silikonithan on OLTAVA jotkut hervottomat :D)kuppikokoni on nyt ihan perus 75b.
Menin leikkaukseen riskit tiedostaen, ja koetin todellakin elää elämääni ilman onnellisena ilman rintaleikkausta-siitä vain ei valitettavasti tullut mitään.

Kukaan ulkopuolinen ei varmasti arvaa että rintojani on leikelty, ainoastaan siinä kohtaan jos tietäisivät että olen täysimettänyt 2lastani (kumpaakin vuoden ikään asti) saattaisi asiaatunteva ihminen huomata jotain(:

Itse menin leikkaukseen mielenterveyteni takia, en tiedä kuinka kauan olisin kestänyt enää sitä huonoa itsetuntoa koska en vai kuulunut niiden onnekkaiden joukkoon jonka rinnat palautuisivat imetyksistä lähtökohtaan ja minulle tuotti suunnatonta vaikeutta mennä esimerkiksi lasten kanssa uimarannalle, leireille jossa tiesin joutuvani pukeutumaan uikkareihin ym. kesät myös ahdistivat ja vaatteitakaan ei voinut pitää sellaisia kuin olisin oikeasti halunnut+kyllästyin kaikkiin irtotoppauksiin totaalisesti, joita en pystynyt tanssi ja muissa harrastuksissani kuitenkaan luontevasti käyttämään.
Lisäksi rintojeni tila vaikutti jopa parisuhteeseen, koska ihminen joka pitää itsestään antaa myös toisen pitää jne.
Tämä oli ehkä kuitenkin ratkaisevin syy, ja lopulta miehenikin onneksi ymmärsi sen, ja tuli tuokseni leikkausmatkalle(Tiina Jylhän klinikalle) (:

Valitettavasti rinnoille ei pysty samalla tavalla itse tekemään mitään kuten esim. vatsalihaksille,pakaroille ym.päinvastoin-kuntoilun seurauksena itselläni ne vain katosivat entisestään.
Turhamaista ehkä mutta tämä oli henkilökohtainen valintani ja olen todella tyytyväinen että uskalsin tehdä sen! (: Ja samaa mieltä olen yleisestikin, jokaisen oma asia-tietysti äärimmäisyyksiin menevä kauneuskirurgia kertoo varmasti vakavemmasta ongelmasta ihmisellä. Ja parashan olisi hyväksyä kehon muutokset joita elämä tuo, valitettavasti kaikille se oi ole niin helppoa-olen onnellinen ihmisistä jotak ovat rempseitä ja eivät välitä miten hedän tissinsä roikkuvat tms (: niin olisi toki paras-mutta ihminen on yksilö ja jokaisella on oikeus tuntea olevansa kroppansa kanssa sinut.

Ja nämä rinnat ovat todellakin omat, en puhu ikinä 'minun silikoneista'. koen että ne on vain restauroitu entisiksi! (:

-Kaikkea hyvää, ja iloista kevättä kaikille tisseillä tai ilman <3 :D

Minä ottaisin mielelläni kauneuskäsittellyjä jos olisi varaa. Täyteaineet & kauneuskirurgia eivät ole mitenkään poissuljettuja vaihtoehtoja. Hiustenpidennys minulla on silloin tällöin, koska tykkään siitä että hiuksissa on vähän enemmän paksuutta ja pituutta. Rakennekynsiä en ole hankkinut, sillä ne eivät omassa arjessani montaa päivää hyvänä pysyisi. Tatuoinnitkin kuuluvat vartalon muokkaamiseen, ja niitäkin löytyy. Minusta ihminen saa parannella itseään parhaalla näkemällään tavalla ja se on jokaisen oma asia.

Rönsy

Kiitos oikein paljon hyvistä kommenteista ja mielipiteistä! Vierailija klo 11:42 tiivisti ajatukseni:

Meikkaan, värjään hiuksia ja minulla on rakennekynnet ja minulla on ollut useamman kerran hiustenpidennykset. Jos se tuottaa minulle iloa, miksi ei? Mielestäni kauneusleikkaukset eivät periaatetasolla eroa tästä - muokkaamista sekin on, toki siihen liittyy aivan erilaisia riskejä.

Tätä juuri tarkoitin!

Kiitos myös mielenkiintoisista implanttitarinoista. Tämä nyt rönsyää aika lailla, mutta antaa mennä. Kun Lola Odusoga vuonna 2000 laitatti silikonit, Nyt-liitteen nuorelle harjoittelijalle eli minulle nakitettiin todellista tutkivaa journalismia: silikonirintatesti. Testihenkilöt, kaksi miestä ja kaksi naista, kopeloivat sokkona kahden naisen rintoja, joista toiset olivat luomut (tämä sana oli otettu käyttöön juuri sinä syksynä rintojen kohdalla) ja toiset leikatut. Jos nyt vielä muistan oikein, niin kaikki koehenkilöt erottivat leikatun leikkaamattomasta, mutta ne, jotka kokeilivat ensin silikoneja, luulivat niitä luomuiksi ennen kuin kokeilivat niitä toisia. Kaikki (eivät siis olleet mitään asiantuntijoita) olivat positiivisesti yllättyneitä silikonin "hyvästä tuntumasta". Eli ero ei siis ollut suuren suuri.

La Vita è Bella (Ei varmistettu)

Mieheni on kirurgi ja käyttää botuliinihappoa kurkunalueen syöpäleikkauksen jälkeen lammannuttamaan ympärillä olevia lihaksia. Menetelmä on aika uusi ja antanut paljon hyviä tuloksia. Kun päivän tärkeät leikkaukset ovat tehty, tekee hän illalla joitakin kauneusleikkauksia, lähinnä neniä, roikkuvia luomia, ns.botuliini pistoksia jne.

Itse olen todellinen luonnonlapsi. Laitan juuri ja juuri vähän ripsiväriä ripsiin, jos muistaa, ulos lähtiessä. Hiukset ponihännälle ja menoksi. Minulla ei ole tekokynsiä saatikka hiuspidennystä. Juuri sellainen antikauneuskirurgin vaimo. En ole ikinä ajatellut että menisin kirurgin veitsen alle jostain kauneudellisesta syystä, ainoa mitä voisin harkita ovat nuo luomet, jos ne käyvät liian raskaiksi ja alkavat haittaamaan näkemistä, joskus tulevaisuudessa.

Täällä Italiassakin on yleistä käydä kauneusleikkauksissa, varsinkin kohennuttamassa rintoja imetyksen jälkeen. Itse imetin lastani 13.kuukautta ja sain takaisin maitotykkien kimmoisuuden tekemällä muutamia jumppaliikkeitä. Mikä on kauniinpaa kuin nähdä äiti joka imettää lastaan, eikä jättää sen takia imettämättä että rinnat tipahtaa. 

Ainoa arpi mitä kehostani löytyy on sektioarpi.

Sincerely yours

Mukavaa, että teksti herättää keskustelua (varsinkin nyt kun Tiina Jylhän reality pyörii TVssä.)

Olen itse käynyt kauneusleikkauksessa (juurikin Tiina Jylhän klinikan kautta), minulle on laitettu hyaluronihappoa huuliin (en näytä kumiveneeltä enkä hakeutunut hoitoon, vaan sain sen "työsuhde-etuna", työpaikallani siis piikitetään), minulle on tehty lipolyysihoito (ei toiminut), olen poistanut tatuoinnin valoimpulssilla (edelleen työpaikallani) ja minulla on ripsien pidennykset (ollut jo 2½ vuotta) ja pidän silti itseäni luomuna.

Kauneuskirurgiaan hakeutuvalla on aina (tai yleensä) joku ongelma tai tarve, itselläni oli ylitsepääsemätön. Olin haaveillut leikkauksesta viisi vuotta, kunnes sain mahdollisuuden toteuttaa sen. Voin kertoa että leikkaus kohotti itsetuntoani, ja miksi en sitä tekisi jos saan siihen mahdollisuuden. Leikkaus vie yhden päivän, rahaa menee muutama tonnia ja parantuminen omalla kohdallani vei alle viikon. En ole edelleenkään tyytyväinen kroppaani, tuskin tulen koskaan olemaan. Liikun paljon mutta vika on geeneissä. Seuraava operaatio on jo ajatuksissa ja leikkauskassa säästössä. Tämän leikkaukseen menen suoraan Viron klinikan kautta, ilman Tiina Jylhän välikäsiä, vaikka palvelusta ei montaa huonoa sanaa olekaan.

Ymmärrän kauneuskirurgian tiettyyn rajaan asti. Kun tavoitellaan Johanna Tukiaista, sitä en enää ymmärrä. Kauneusklinikka on mukavaa ajanvietettä, mutta barbinukkejen ulkonäöstä olen monen kanssa samaa mieltä. Liika on liikaa.

Jatkona aiempaan kirjoitukseeni (Vierailija klo 11:42, ei ollut  vielä tunnuksia Lilyyn..) haluaisin kommentoida vielä näitä kauneusleikkauksia. Koen, että Suomessa edelleen pidetään jotenkin arveluttavana käydä leikkauksessa. Monet pitävät jopa meikkaamista ja tyylikästä pukeutumista moraalisesti vääränä ja niin tekeviä ihmisiä pinnallisina.  Suomessahan kysytään jopa ihan vakavissaan, voiko tulla häihin farkuissa! En kannata myöskään brassien tai jenkkien äärimmilleen vietyä leikkelyäkään - jokin raja sentään pitää olla., enkä pidä muovisen näköisiä ihmisiä edes kauniina.

Itse pidän kauniista asioista ja minusta on kiva nähdä itsestään huolehtivia ihmisiä katukuvassa. Kauneus ei mielestäni kuitenkaan ole yksistään kiinnostavaa, vaan itsevarmuus ja jokin epätäydellisyys ja yksilöllisyys ulkonäössä. Siksi esimerkiksi en haluaisi muuttaa kasvojani leikkauksilla, vaikka korjattavaa varmasti olisi.

Kommentoi

Ladataan...