Tekin rakkaat

Ladataan...
Rönsy

Ihan puhdasta sattumaa, vakuutan, mutta sopivasti Lilyn alkajaisiksi pohdinkin täällä työpisteelläni Imagen toimituksessa blogiaiheista juttua.

En ole hetkeen juurikaan seurannut blogimaailman kehitystä. Pidin pitkään hieman henkilökohtaisempaa ja puoli-nimetöntä blogia jossain tuolla internetin mannuilla, mutta kun se loppui - ikävystyi kuoliaaksi - puolitoista vuotta sitten, jäin täysin kelkasta. Myös moni seuraamani blogi loppui samoihin aikoihin. Tuntui suorastaan, että tietyntyyppiset blogikirjoittajat samanaikaisesti kyllästyivät hommaan. Tai ehkäpä lukijat kyllästyivät heihin.

Nyt kurkin uteliaana paitsi Lilyn uusia palstoja myös muuta modernia blogimaailmaa, ja olen toistaiseksi pannut merkille seuraavaa.

Bloggaajat tuntuvat olevan avoimempia kuin ennen. Harva enää blurraa kasvojaan kuvista tai piiloutuu nimimerkin taakse. Miksihän?

Luetuimpien blogien listoja hallitsevat entistä tiukemmin muotiblogit. Ne ovat aina kiinnostaneet minua jollain kierolla tavalla, vaikka muoti sinänsä ei kiinnosta. Olen yrittänyt selvittää kaavaa, jolla muotiblogista tulee suosittu ja hyvä. Se on pysynyt mysteerinä itselleni. (Samalla tavalla en tajua, millainen aikakauslehden kansi myy irtonumeroita ja millainen ei. Ihmismieli, tuo tutkimaton planeetta.) Sen huomaan kuitenkin, että ne luetuimmat näyttävät entistä paremmilta, niissä on parempia kuvia, persoonallisemmin valittuja aiheita ja tyylikkäämpi graafinen ilme. Luettelinkohan tässä juuri sen etsimäni kaavan osasia?

Moni lilyläinen näyttää aloittaneen palstansa kutsumalla Lilyä ja lilyläisiä ihaniksi ja rakkaiksi, mikä on ihanaa. Mutta oikeastaanhan Lilyä ei vielä niiden postausten kirjoitushetkellä kauheasti ollut olemassa, eivätkä lilyläiset juurikaan tunteneet toisiaan (tai sitten minä en vaan tunne). Samoin lukiessani satunnaisten muotiblogien kommentteja totesin, että ne ovat internet-mittapuulla harvinaisen positiivisia, lämpimiä ja ystävällisiä. Kliseisesti siis jotenkin näin: oot nätti <3, ihana mekko, mutta todellisuudessa paljon monimuotoisemmin ja syvällisemmin. Niistä tulee hyvä mieli. Toisin kuin suunnilleen mistä tahansa muusta nettikeskustelusta. Onko muotiblogikieli (ja varmaankin myös esimerkiksi ruoka- tai sisustusblogikieli) nettikansan vastaisku keskustelupalstojen masentavalle vihakielelle?

Ja ai niin, törmäsin tämmöiseen muotiblogiin, nauratti kovasti.

Kommentoikaa kernaasti, rakkaat lilyläiset, jotka olette paremmin kelkassa kuin minä! Niin kohta mekin tunnetaan. 

Share
Ladataan...

Kommentit

ite puin

Vaikka mä en rakastanutkaan ekassa postauksessani ketään (mitä nyt vähän ehkä itseäni), vastaan silti. Veikkaisin, että kyse on ennemminkin kommentoitavan aiheen harmittomuudesta eikä (ikävä sinänsä) ihmiskunnan lähimmäisenrakkauden lisääntymisestä. Ehkä kukkamekosta vaan on pidempi matka Hitler-korttiin kuin vaikka kehitysapurahoista kertovassa jutussa.

Rönsy

Rakastettu tiiti,

joo, näin varmaan jossain määrin on, mutta ehkä ei pelkästään. Keskustelupalstalaiset, tarkemmin määrittelemättä, ne ne kyllä osaavat tuhota kaiken. Kukkamekko saattaa olla jopa ensimmäinen asia, jolle voi ohimennen tuhahtaa veemäisesti.

Anderson (Ei varmistettu)

Blogia jälleen, tosi kiva :)

Mää luulen, että blogaajat uskaltaa henkilöityä Facebookin takia. Ollaan jo totuttu paljastaan kaikki puolitutuille, miksi ei siis puolituntemattomille?

Rönsy

Vanha kunnon Anderson! Tosi hauskaa tavata jälleen, ja heti tuntuu kotoisammalta! Oletko itse jossakin päin blogipalstamaailmaa nykyään, olen hukannut jäljet?

Anderson (Ei varmistettu)

Mulle tais käydä juuri niinku kuvasit, vaikken edes kirjota työkseni :)

Kari Haakana (Ei varmistettu)

Rakas Joanna,

ensinnäkin kiitoksia linkistä.

Toisekseen, miksi blogi nauratti? Kysymys on ihan vakavasti esitetty. Tai siis että miksi muotiblogit, noin yleensä, ei naurata?

Rönsy

Rakas Kari Haakana,

kiitos itsellesi facebook-linkityksestä. Kysymyksesi on vaikea. Anteeksi nyt, jos esimerkiksi raportti ryntäyksestä Aleksi 13:n aleen etsimään uutta pikkutakkia vuoden vanhan tilalle oli ihan kuolemanvakavissaan kirjoitettu, mutta oli se vaan aivan mahtavan hauska, puhumattakaan realistisesta alusvaatemainoksesta. Muotiblogin parodiointi on aika helppoa, mutta vaikeampaa on tehdä se ei-ilkeästi ja ikään kuin, hmm, asiapitoisesti.

Itse olen muuten joskus tehnyt sivuprojektina vähän mallinhommia tälle muotiblogille.

Mutta niin sanotuista perinteisistä muotiblogeista en ole löytänyt juuri yhtään huumoria. Ellei sitten sitä, jos bloginpitäjälle on sattunut jotain hassua ja hän kertoo siitä hauskasti. Haastattelin eilen yhtä Suomen suosituimman muotiblogin pitäjää ja kysyin, miltä tuntui kun tajusi, että blogilla on älytön määrä lukijoita. Hän sanoi, että yksi asia muuttui: hän poisti kaiken ironian ja vähänkin hankalasti ymmärrettävän asian kirjoituksistaan, kun oli "aikansa vääntänyt anonyymien kommentoijien kanssa". Tämä varmasti vaikuttaa huumorin määrään ja tyyliin aika monissa isoissa blogeissa.

Rönsy

Niin ja rakas Peeta kans, kiitos kommentista! Pointtisi ovat juuri niitä, joita tässä jutunteossakin on tullu esiin.

Kari Haakana (Ei varmistettu)

Rakas Joanna,

kiitos vastauksesta. Keski-ikäisten miesten muotiblogia kirjoitetaan kyllä kieli tukevasti poskessa, mutta en ole ihan varma, miten asenne välittyy. Hauskaa, jos välittyy.

Kommentoi

Ladataan...