Vialliset ja arvottomat sukupuolet

Rönsy

Tuolta jättiketjun loppupäästä kommenteista poimittua:

Niin kauan kuin muistan minulle on päivittäin sanottu, että olen viallinen, hemmoteltu, naiivi, typerä ja arvoton, koska olen mies.

Olen kuullut aika täsmälleen saman lauseen lukemattomia kertoja siinä muodossa, että sen viimeinen sana on nainen.

Ottamatta tällä kertaa kantaa kummankaan sukupuolen kokemuksen todenperäisyyteen tai yleisyyteen, eikös tässä ole joku ihan perustavanlaatuinen ongelma, jos ihmisen pitää kuulla olevansa viallinen ja arvoton, koska on jompaa kumpaa biologista sukupuolta. Haloo.

Hiekkalaatikolle sopivaa pelleilyä.

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Olet oikeassa. Ongelma on jos ihminen joutuu kuulemaan olevansa viallinen ja arvoton mistä tahansa syystä.

deeby (Ei varmistettu)

"Olen kuullut aika täsmälleen saman lauseen lukemattomia kertoja siinä muodossa, että sen viimeinen sana on nainen."

Naisten hemmottelu ja avuttomuus eivät aiheuta naiselle "lopullisia"
seurauksia, vaikka asia todettaisiinkin. Kaikki miehet kyllä hyväksyvät naiset, joiden luonteenpiirteisiin kuuluu avuttomuus. Ja jos ei kuulu naisella on niin halutessaan yleensä paremmat mahdollisuudet ryhdistäytyä, koska tuossa ryhdistäytymisvaiheessa on kaikki mahdollinen tuki ympärillä.
Mies, joka kaipaa ryhdistäytymistä on todennäköisesti menettänyt ympäriltään kaiken tuen tai sitä ei alunperin ole ollutkaan. Tai sitten kyseessä on mies, jonka luonteenpiirteisiin ei edes kuulu kovin ryhdikäs käyttäytyminen, mutta jota painostetaan kiivaasti muuttumaan vakiituneen maskuliinisen roolimallin edustajaksi.

Naiset eivät usein pidä myöskään seksuaalisista muutosodotuksista,
koska naisen ryhdistäytyminen saattaisi johtaa kontakteihin, joissa miehet hakevat tyydytystä omille alistumisfantasioilleen dominoivan naisen kautta.
Hierarkian yläpäässä olevat nuoret, timmit naiset yleensä ovat kuitenkin
valmiit olemaan dominoivia, koska heillä on kokoajan korkealuokkaiset alfaurokset takaamassa sen, ettei heidän tarvitse sotkea näppejä miehiin, joiden pään sisällä on "epämiehekkäitä törkyfantasioita"

deeby (Ei varmistettu)

"Ottamatta tällä kertaa kantaa kummankaan sukupuolen kokemuksen todenperäisyyteen tai yleisyyteen, eikös tässä ole joku ihan perustavanlaatuinen ongelma, jos ihmisen pitää kuulla olevansa viallinen ja arvoton, koska on jompaa kumpaa biologista sukupuolta. Haloo."

Perustavanlaatuinen ongelma, mutta ongelman korjaaminen nakkikioskitasolla vaatii hyvin paljon ruohonjuurityöskentelyä ja
tiedon levitystä esim. miesaktivismin ja mediakulttuurin puolelta. Kummallisinta nykymaailmassa liene se, että naisena saat olla millainen tahansa (paitsi todella susiruma), mutta miehenä olet hyvin helposti jotain ei-toivottua. Esimerkiksi rajatieteitä harrastava nainen voi olla monen mielestä neutraali henkilö tai hyvä vaimo, jolla on eksoottisia kiinnostuksenkohteita, mutta raksamies, jota vastaavat asiat kiinnostaa saattaa pistää koko työpaikan ilmapiirin ihan sekaisin.

Naisten ja miesten ongelmia tässä on turha yrittää tasapäistää.
Naiselle ei ole mitään seuraamuksia siitä, jos häntä pidetään pehmona tai miesmäisenä, tai outona. Naiselle ongelmaksi voi koitua vain susirumuus tai jotkut neurologiset häiriöt, naisellisuuden totaalinen puute tms. Suurella osaa naisista ei ole mitään ongelmia, ja jos onkin osa on ihan itseaiheutettuja. Naiset kitisevät tietenkin avuttomuudestaan ja tyhmyydestään, mutta sitten kun eteen kävelee mies, joka yrittää kaivaa naisesta esiin vähemmän avutonta puolta niin mies leimautuukin joksikin eksentriseksi friikiksi tai perverssiksi.

deeby (Ei varmistettu)

"Olet oikeassa. Ongelma on jos ihminen joutuu kuulemaan olevansa viallinen ja arvoton mistä tahansa syystä."

Ei asian kuuleminen ole mikään ongelma. Ongelma on, kun tulee kohdelluksi arvottomana ja merkityksettömänä, ja tyytymättömien joukko kasvaa, kunnes jonain päivänä tilanne leviää käsiin. Yhteiskuntaa ei voida loputtomiin ylläpitää talkoovoimin. Työn hedelmiin tulisi sisältyä myös hyvä yksityiselämä ja pyrkimys työn asteittaiseen vähenemiseen.

Mutta tässä ei pidä liikaa korostaa itseään, sillä monet menestyvätkin ihmiset kokevat aika vähän kouriintuntuvaa merkitystä ja arvoa omalla elämällään. Elämme yhteisössä, jossa ei ole enää juurimeininkiä, eikä tuntumaa elämän paradokseihin. 2000-luvun alku alkaakin jo muistuttaa jonkinsortin ilmapalloa, joka aikanaan poksahtaa. Monet tulevat hyvin toimeen pinnallisten juttujen kanssa ajelehtien, kun toiset haluaisivat enemmän. Ja on niitäkin, joille riittää arkisten tapahtumien jatkuva kirjanpito ja vatvominen, ja vääristä detaljeista närkästyminen.

Sen asian ymmärtäminen, että raha ei tee onnelliseksi on itseasiassa hyvin vaarallinen visio.

deeby (Ei varmistettu)

"Hiekkalaatikolle sopivaa pelleilyä."

Kevyesti (ja sinällään hyvin) sanottu, mutta kulttuuri, jossa ihmiset, erityisesti vastakkaisten sukupuolten edustajat tutustuvat toisiinsa on hyvin hiekkakakkusotapainotteinen puolityhjiö. Ei siinä ole sijaa sivistykselle. Sivistys on toistaiseksi ollut vain pientä filosofiaa ja jeesusveljeyttä välimeren malliin, eikä lähellekään sitä sivistystasoa, jolla ihmisen pitäisi elää ollakseen edes ihmiseksi mainittava olento. Nykyisiä ihmisiä voisi nimittää korkeintaan pikkuoppineiksi mäyriksi, jotka ovat lukaisseet pari kertaa jotain valtameren tuomaa kääröviestiä ja panneet ihmiset kouluihin lukemaan latinaa.

Nykyinen sukupuoliroolimalli viittaa vahvasti siihen, että edullisinta olisi ryhtyä homoksi ja naida omaa sukupuolta. Ongelmia tulee nimenomaan miesten ja naisten välisissä kytkennöissä ja niihin liittyvissä asioissa. Räsäselle voisi lähettää sellaiset terveiset, että nyt olisi tullut aika purkaa kaikki heteroavioliitot.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Eikös tässä ole joku ihan perustavanlaatuinen ongelma, jos ihmisen pitää kuulla olevansa viallinen ja arvoton, koska on jompaa kumpaa biologista sukupuolta."

Kyllä.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Naiselle ei ole mitään seuraamuksia siitä, jos häntä pidetään pehmona tai miesmäisenä, tai outona. Naiselle ongelmaksi voi koitua vain susirumuus tai jotkut neurologiset häiriöt, naisellisuuden totaalinen puute tms. Suurella osaa naisista ei ole mitään ongelmia, ja jos onkin osa on ihan itseaiheutettuja."

Vähän kehno yksinkertaistus. Kaikella on seurauksensa. Aivan kaikella. Naisia tuskin rangaistaan roolin ulkopuolelle lipsumisesta siinä määrin missä miehiä, muttei nyt naisetkaan mitään yksiselitteisiä "voittajia" tässä nykysykkyrässä ole.

Miesten kokema syrjintä ja väheksyntä on avointa ja tällä hetkellä yhteiskunnan siunaamaa. Poliittista (esim. asevelvollisuus), kulttuurista (esim. tv-sarjat ja mainokset esittävät "hölmöt" etusijassa miehinä), taloudellista (esim. tulonsiirtopolitiikka) ja jopa "tieteellistä" (esim. jako naistutkimukseen ja _kriittiseen_ miestutkimukseen). Avoin syrjintä on siitä hyvä, että siihen on helpompaa reagoida ja käyttää hyväkseen jos kehtaa. Lisäksi kaikki tuo avoin syrjintä on lopetettavissa varsin helposti, jos yhteiskunnallinen ilmapiiri kääntyy miesten syrjintää vastaan.

Naisten syrjintä on vähäeleisempää ja nykyisellään piilossa syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ihmisten mielissä ja kansansatujen kääntöpuolella. Juhlapuheissa paasataan pehmoisia tasa-arvosta - reaaliliiketoiminnassa taasen tiedostetaan jokaisen nuoren naisen palkkaamisen olevan potentiaalisesti paljon suurempi riski kuin vastaavien miesten. Nykyinen naiserityinen tasa-arvopolitiikka lienee myös kääntynyt itseään vastaan, kun luonnollisten riskien lisäksi pitää huomioida ylimääräiset laillisuusriskit.

Ahdas miehen rooli ei ole kiva niille jotka siitä haluaisivat poiketa, mutta siihen sopivat harvemmin tuottavat ikäviä yllätyksiä ja saavat kyllä palkintonsa. Pätevimpäänkään naiseen harvemmin luotetaan niin paljon, kuin LSVHM:n.

Toki epärehellisyys ulottuu myös työelämän ulkopuolelle. Useammalla nuorella naisella on varaa uskoa romantiikkaan, kun ruletti on viritetty aavistuksen paremmin kuin kaikkein heikoimmalle kansanosalle. Tulonsiirtopolitiikka ja vanhemmuuskäytäntöjen edullisuus toimii vain niin kauan, kuin meillä on halua ja varaa ylläpitää vahvaa sosiaalista sopimusta. Kreikassa, Italiassa, Espanjassa jne, näin ei enää ole.

Pohjoismaissa on tasa-arvosta huolimatta hyvin vahva ammatillinen jakautuminen miesten ja naisten aloihin. Maailman kärkeä. Länsimaissa on tällä hetkellä kaksi vahvaa polarisoitumiskehitystä - superrikkaat vs. keskiluokka (esim. USA, Britannia, Ranska, Kiina) ja yksityiset ammatinharjoittajat vs. julkishallinto (Kreikka, Espanja, jne.). Suomessa ei onneksi superrikkaita juurikaan ole, mutta naiset ovat toistaiseksi pysyneet aika kuivin jaloin turvassa pahimmasta kurjistumisesta. Kävi miten kävi, polarisoituminen ja asenteiden koveneminen ei ole hyvä, eikä varsinkaan jos väliin muodostuu "biologinen kuilu".

"Ongelma on jos ihminen joutuu kuulemaan olevansa viallinen ja arvoton mistä tahansa syystä."

Se varmaan olisi sitä, jos olisimme viattomia, arvokkaita, älykkäitä, oikeinymmärrettyjä, virheettömiä ja kauniita. Näinhän ei tunnetusti ole. Sinänsä asiaankuuluva dissaus ja nöyryys ei ole väärin, vaan se miten sitä yleensä käytetään näennäisesti alistamaan toisia subjektiivisessa hierarkiassa itsensä alapuolelle. (Lähes) yhtä myrkyllistä on näennäisesti ylentää ketään ihmisyyden yläpuolelle. Syyllä tai ilman.

Satunnainen seuraaja (Ei varmistettu)

"Hiekkalaatikolle sopivaa pelleilyä."

Olen lukenut tämän lauseen satoja kertoja internetin "femosphäärissä" (kun nyt niin paljon puhutaan "manosphääristä"). Relevantti kysymys kuuluu, mitä "oikeasti" tapahtuu, kun toista sukupuolta systemaattisesti mollataan - mitkä ovat seuraukset? Epätoivo? Itseinho? Tarvitseeko tasa-arvokeskustelu osapuolta (tässä viitaten naisasialiitto unioniin) joka lietsoo miehille "itseinhoa" - siksi, että he ovat miehiä?

Nopea esimerkki löytyy naisten oikeuksia ajavan naisasialiitto unionin hiekkalaatikolta:

http://www.tulva.fi/index.php?k=15862

Muutamia nostoja:

"Kompromissitonta miesvihaa 2000-luvulle"

"AN: Tää on nyt vähän huono luokittelu kysyä multa jotain "miehenä". Mutta mähän olen itse myös kirjoittanut vähän vastaavaa miesvihamielistä tekstiä. Mutta siinä missä mun tekstissä on satiirinen, ironinen ja epätoivoinen sävy niin sellaiset piirteet puuttuu tästä ihan täysin. Tykkään tästä, koska mä olen miehistä ihan samaa mieltä."

"AN: Onhan tää tällainen itseinho sitä tosiasiaa kohtaan, että on mies, se oireyhtymä josta mä kärsin mitä suurimmissa määrin. Sillä mä nautin tosta SCUM:in miesvihasta."

Joanna Palmén
Rönsy

Ollaan kuitenkin vissiin tosta perusasiasta samaa mieltä, everybody.

Satunnainen seuraaja, mä en jotenkin usko, että Antti Nylénin miesitseinho on millään lailla Unionin aikaansaannosta. Mä en oo lukenut tota Scumia, en usko että se vetoais muhun. Mutta se on Savukeitaan kustantama ja suomentama, ja tuossa kyseisessä jutussa Tulva on musta ihan journalistisesti käsitellyt teosta, joka on ilmestynyt ja joka eittämättä kuuluu niiden alaan. Ja Savukeidas muuten kustansi myös mm. Timo Hännikäisen teoksen Ilman.

Satunnainen seuraaja (Ei varmistettu)

(huomasin hauskan mainosbannerin sivuston oikeassa reunassa. siinä kysytään, olisko tulta. minne laitetaan, munille vai vituille? http://www.lapsenoikeus.info/Tulta%20munille!-feminismi%20-TULVA.JPG)

Satunnainen seuraaja (Ei varmistettu)

"Satunnainen seuraaja, mä en jotenkin usko, että Antti Nylénin miesitseinho on millään lailla Unionin aikaansaannosta"

En väitä, että Nylenin miesinho on naisiasialiitto unionin aikaansaannosta. Ihmettelen lähinnä, miksi kyseinen unioni kokee tarvetta hekumoida miesinholla. Tai edes fasilitoida sen promootiota. Uskaltaisitko sinä journalistina hekumoida naisinholla, ja kirjoittaa artikkelin jossa kerrot, miten kompromissitonta naisvihaa tavallaan tarvitaan 2000-luvullakin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo Joannan poimima siteeraus oli pelottava ja kauhea; en osaa kuvitella millaisissa oloissa tuo mies elää - minkä ikäinen hän on, ja kuka häntä päivittäin solvaa?!

Alaikäisen on vaikea lähteä kotoaan, ja toisaalta parisuhdeväkivalta on niin monimutkainen ja vaikea kuvio, että ymmärrän, että kun tilanne on tarpeeksi pitkään jatkunut, siitä voi olla vaikea repäistä itseään irti. - Miehillä lienee vähemmän sellaisia sukulaisia tai ystäviä, joille voisi uskoutua, ja joiden luo päästä turvaan miettimään jatkotoimenpiteitä kuin naisilla, näin olen ymmärtänyt, ja minusta tiukka biologisiin sukupuoliin perustava roolijako tukee tätä vääristynyttä tilannetta.

Päinvastoin kuin Joanna, minä en juuri koskaan ole törmännyt tilanteisiin, joissa minut naiseuteni takia haukuttaisiin lyttyyn - en itse asiassa muista kuin yhden kerran, kun eräässä seminaarissa eräs vanhempi mies tokaisi, puheenvuoroni kuultuaan, ettei ole mikään ihme, jos firma Xn työntekijöillä on asiat huonosti, kun luottamusmieskin keikkuu täällä korkokengissä, eikä tuon paremmin puhu. Olin 20 v, aika ujo vielä, varsinkin tuollaisissa koulumaisissa ryhmätyötilanteissa, mistä vielä oli tuoreet traumat nuoren ihmisen mielessä... :) - No koko salihan kohahti, ja puheenvuoroja pyydettiin enemmän kuin sateella kasvaa sieniä; osa yleisöstä tiesi jo minut ja työni, ja lopuille se huolellisesti kerrottiin, siinä puhetulvassa... :)

Luulin tosiaan olevani siellä vain kuuntelemassa, kun mikrofoni lykättiin yllättäen eteen, ja pyydettiin selittämään viimeisin tilanne työpaikalla, jonka olin oikaissut. En ollut valmistautunut mitenkään, ja sanoin ensin että hui, tämä tuli vähän yllättäen - jännityksen myöntämistä monet asiantuntijat esiintymispelkoisille suosittelevat; se kuulemma lievittää tilannetta :D - ja aloin sitten selittää. Silloin meitä oli kielletty puhumasta työasioista kahvihuoneessa - oltiin mietitty kimpassa että mihin ne kalenterit kannattaisi sijoittaa, että asiakkaat ne löytäisivät helpoiten, mutta olin saanut aikaan aika paljon palkkauudistuksia, työtuomioistuimeen vietyjä, työntekijöille edullisia päätöksiä, jne, ja pelkkä läsnäoloni viattomassa ja firman etuun pyrkivässä tilanteessa haluttiin nähdä jonain agiteerauksena.

Siellä sitten pomppi kollegaa, liiton asiamiestä, muuten vain asiasta kiinnostunutta ihmistä kuin kengurupallot, ja kaikki hokivat, että anna nyt Charin olla, ja mitä sä nyt tolleen, hyvä kun nuori ihminen yrittää; enemmän se on tehnyt kuin firmassa on tapahtunut vuosiin... - No näinhän se myös oli, ja pidin lopuksi oman puheenvuoron, jossa sanoin, että minun kokemukseni mukaan kyky toimia tositilanteissa, sorvin ääressä, ja firman YT-neuvotteluissa on se, mikä loppupeleissä ratkaisee, ei se, miten sujuvasti esiintyy ammattiliiton laivaseminaareissa. - Koko loppuillan pöydässäni ramppasi tuttuja ja tuntemattomia taputtamassa olalle, ja toteamassa, älä että sää tosta Kallesta välitä, se on semmoinen vanhanaikainen mies, eikä oikein kestä naisia näissä hommissa... Kallea minun kävi jo silloin sääliksi; ei varmaan ollut helppoa olla hänen housuissaan sinä iltana. - Toisaalta voimme toivoa, että hän oppi, etteivät korkkarit liity työasioiden hoitamiseen. :)

Muuta avointa, sukupuoleen liittyvää solvausta en keksimälläkään löydä (ja tuokin oli siis tosi lievää, eikä siinä edes mitenkään yritetty tallata minua kokonaan ihmisenä tai naisena; kunhan nyt keski-ikäinen, kokenut, monta kertaa varmasti omassa ay-työssään pettynyt Vanhan Liiton mies väärässä kohtaa tuhahti tyhmän kommentin). - Juu, paitsi että siellä erityiskoulussa opena toimiessani minuun hermostunut rehtori, joka puolestaan oli nainen, nimitti minua kerran "Pikku Neiti Kaikkitietäväiseksi". Ei sitäkään minusta voida laskea, vaikka se "neiti" siinä tulikin sanottua.

P.S. Monilla naisilla on ihan päinvastaisia kokemuksia, eli en mitenkään vähättele naisiin kohdistuvaa suullista väkivaltaa; viimeksi tänään kuuntelin kahden naisystävän kertomuksia lapsuudestaan ja nuoruudestaan, jolloin heitä systemaattisesti lytättiin.

Joko olen äärettömän onnekas, näin aikuisena, tai sitten vain onnistun valikoimaan keskustelukumppanini oikein. - Janaamiseen kyllästyin silloin kun 17-v; nuorena jaksoin vänätä ihmisten kanssa; nykyään mieluummin kuuntelen, jos jollain on selkeästi paha olo, ja yritän ymmärtää, ja tietenkin tarvittaessa auttaa.

Olen avoimesti omanlaiseni feministi, jolle kaikki ihmisoikeudet ovat äärimmäisen tärkeitä, ja minusta gender-tutkimus, ja biologiseen sukupuoleen liittyvien stereotyyppien kyseenalaistaminen on hyvä keino edetä yleisen ihmisarvon saralla... Kuulun myös Setaan, ja tuen Unicefia. Omasta mielestäni olen androgyyni, mutta mieheni nauroi itsensä tärviölle kun aikoinaan pohdiskellen mainitsin hänelle tästä; olen kuulemma naisellisin nainen jonka hän on koskaan tavannut. - Ihana mies, mutta outo huumorintaju; toisaalta mielipiteenvapaus se on hänelläkin, eli emme jatkaneet aiheesta. ;) :D

- Eikä sillä, että naisellisuudessa mitään pahaa olisi, sen enempää kuin miehekkyydessäkään; taidettiin mennä semantiikan puolelle. Olen mielelläni maailman naisellisin nainen juuri hänelle, meidän suhteessamme. :)

Miesten tasa-arvosta olen tietenkin aidosti kiinnostunut, ja vaikken netissä vouhkaa, niin noin arkielämässä pyrin parhaani mukaan korjaamaan epäkohtia. Usein suoraan, lasten kanssa - ja antamalla nimenomaan myös sille monille pojille tyypilliselle "macho"-vaiheelle tilaa... Vanhin hoitopoikani on mainio esimerkki; hänellä onneksi oli rakastava ja hellä isä elämässään, ja taaperoiässä tuli semmoinen vaihe että poika tilitti kaikista isin kanssa tehdyistä hommista, R-kirjaintainta ronskisti sorautellen. Että he kaksistaan korrrjasivat laiturrria, ja ja moottorrrrisahaakin käytettiin... Se oli tosi iso juttu, ja ihastelin sekä isän taitoja, että pojan osallistumista. - Kului vartti, ja poika sanoi, että Charin Sylikisu (ts. Poika) haluaa halia... Tuon ikäiset lapset soljuvat "roolista" toiseen, eivätkä näe mitään ristiriitaa niissä. Saa olla raksa-macho, ja hellyyttä haluava halittava, ja sitten rynnätä leikkimään legoilla, tai lukemaan kirjaa...

Me aikuiset noita jäykkiä rooleja luomme, uskokaa pois!

Char

Vierailija (Ei varmistettu)

Puheliaana ihmisenä jatkan vielä vähän! :)

Yksi kirjoittaja täällä puhui fiksusti satujen ja myyttien viesteistä; niihin minäkin omassa kasvatustyössäni olen törmäillyt ja törmään. Muistan, kun 3-v siskonlapset valmistautuivat katsomaan Disneyn Robin Hoodia kanssani, ja yritin vähän etukäteen lohdutella, että vaikka leffa on jännä, niin sankari voittaa aina! :) Mihin sitten tyttöseni tokaisi surullisena, että juu, mutta kun tytöt eivät koskaan voi olla sankareita. En oikein osannut sanoa mitään; olen Bettelheimini lukenut, ja tukuttain lastenkirjoja, enkä tosiaan keksinyt mitään kivaa vastaesimerkkiä tuolle väitteelle... Halin lasta, ja sanoin, että kyllä voivat, ja Char kyllä alkaa tästä päivästä etsiä sinulle sankarillisia tyttöjä ja naisia! - Mulan, tietty, mutta leffaan he olivat liian pieniä; kirja lainattiin ja luettiin. Milo ja Stitch, noin toisena esimerkkinä... Mutta juu, kyllä sadut, tarut, ja lastenleffat esittävät tosi jäykät roolit niin naisille kuin miehillekin.

Toisaalta on Peppi Pitkätossukin, ja Eemeli; molemmat minusta hyviä esikuvia lapsille! - Ei ehkä vanhempien kannalta niitä helpoimpia, mutta tytöt saavat olla villejä, ja pojat tehdä metkuja, ja ovat silti ihania ja rakastettavia hahmoja! :)

Joanna, tuosta hiekkalaatikosta - ymmärrän ja tajuan, että se oli heitto - mutta pakko on silti sanoa, että sukupuolirooleja tai biologiaan perustuvaa syrjimistä tai kiusaamista ei yleensä taaperoiässä vielä ilmene. - Silloin kyllä tapellaan leluista, mutta jokainen penska on yhtä valmis iskemään toista lapiolla päähän, tai toisaalta leipomaan kakkuja yhdessä. :)

Eli itse asiassa toivon vahvasti, ettei tätä meidän aikuisten live- tai nettihäsläämistä projisoida lapsuuteen liittyväksi elementiksi, koska sitä se ei oikeasti ole.

Jos vain todettaisiin, että me aikuiset tässä töpeksimme, ja yrittäisimme antaa lapsille tilaa ja mahdollisuuksia hakea omaa paikkaansa avoimesti ja ilman jäykkiä ennakko-odotuksia.

Char

deeby (Ei varmistettu)

"Vähän kehno yksinkertaistus. Kaikella on seurauksensa. Aivan kaikella. Naisia tuskin rangaistaan roolin ulkopuolelle lipsumisesta siinä määrin missä miehiä, muttei nyt naisetkaan mitään yksiselitteisiä "voittajia" tässä nykysykkyrässä ole."

Naisen "toissijaisuuden" perusproblematiikkaa on nimenomaan vastuunpuute ja ylenmääräinen seksuaalinen valta. Nurinkurisesti valveutuneet naiset kokevat oman arkiminuutensa ehdottomana pohjana sen mistä pitäisi oikeamminkin päästä eroon. Myös suuri osa miehistä on sitoutunut tukemaan naisia vähemmän vastuun ja seksuaalisen päätäntävallan airueina. Etupäässä tulevat alfaurokset, jotka ajattelevat asioita yksinkertaisen lyhytnäköisesti, haluavat naisjonoja, ja pitävät laajenevaa miesasiaa uhkana. Vapaamman parittelun maailmassa alfauroksetkin käyttäytyisivät kiltisti, mutta saisivat toki edelleen seksinsä, vähän pienemmällä paineella ja vähän suuremmalla viiveellä, kuin nykyisin.

"Naisten syrjintä on vähäeleisempää ja nykyisellään piilossa syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ihmisten mielissä ja kansansatujen kääntöpuolella."

Naisen klassissävytteinen syrjintä perustuu lähinnä kuvitelmiin. Hehän ovat itse valinneet pataluhan linjansa, jonka vuoksi eivät pärjää miesten älyllä rakennetussa kehittyneemmässä teknotodellisuudessa, missä antamisen ja saamisen, tulen ja veden pitäisi pyrkiä symbioosiin. Oikeasti valveutuneeet naiset ovat muuttaneet itsensä ja irtisanoutuneet feministien juonista. He eivät kärsi tasa-arvo-ongelmista. Satun tuntemaan.

"Juhlapuheissa paasataan pehmoisia tasa-arvosta - reaaliliiketoiminnassa taasen tiedostetaan jokaisen nuoren naisen palkkaamisen olevan potentiaalisesti paljon suurempi riski kuin vastaavien miesten."

Palkkaisitko itse koiran hoitamaan kissoja?
Naisen palkkaaminen johtotehtäviin on sinänsä kaunis
ja epäseksistinen ele, mutta moni koulutettu nainen on potentiaalinen torpedo kun puhutaan esimerkiksi alaisten kohtelusta ja huolehtimisesta. En tarkoita kaikkia naisia, sillä kyllä monetkin naiset pystyvät hoitamaan firman ydinasioita, mutta miesten täytyy pitää puoliaan. Maailma, jossa naiselle ei saa sanoa monessakaan asiassa vastaan voi yllättäen nousta naiselle itselleen seinänä silloin kun pyritään alfaksi alfan paikalle. Firman miesomistaja varmaan mieluummin pitää tällaisen auktorisoidun totuuden torven oman elinkeinonsa asiakaspalveluportaassa, kuin ottaa hoitamaan keskeisiä päällystötehtäviä. Liiketoimintaeliitin siirtyminen naisten hallintaan nykytilanteessa voisi johtaa melkoisiin kauhuskenaarioihin, mihin miehet eivät halua kasapäin mennä.

"Ahdas miehen rooli ei ole kiva niille jotka siitä haluaisivat poiketa, mutta siihen sopivat harvemmin tuottavat ikäviä yllätyksiä ja saavat kyllä palkintonsa. Pätevimpäänkään naiseen harvemmin luotetaan niin paljon, kuin LSVHM:n."

Miehen rooli on hiukan ahdas kaikille, vaikka toiset siihen paremmin sopivatkin. Ei ole mitenkään sattumaa, että miesasiamiehistäkin monet on melko harmaita ja apeita tyyppejä. Miesrooli perustuu siihen, että miehet ovat aina oikeassa tulokulmassa valmiina kunnian kentille, joilla vapautuneet, mystiset naiset heittelevät raiskauskortteja ilmaan.

"Pohjoismaissa on tasa-arvosta huolimatta hyvin vahva ammatillinen jakautuminen miesten ja naisten aloihin. Maailman kärkeä."

Se onkin pieni huoli, miten Suomi saa jatkuvasti
varauksetonta kehua tasa-arvosta, vaikka kyse on lähinnä ilmaisesta koulutuksesta ja siitä mitä oli 20 vuotta sitten.

Kun astuu pois Suomesta näkee tosissaan parempaa tasa-arvoa. Ihmisten käytös muuttuu miellyttäväksi. Täällä vajaatuloisetkin ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuin miljoonia perineet yrityspamput.

Mitäs tähän vielä loppukaneetiksi,

Jos olet oikeea karhu, pysy poissa pääkonttorista. :D

Joanna Palmén
Rönsy

Satunnainen seuraaja, mä en näe tossa toimittajan tekstissä mitään hekumointia. Haastateltavat vastaa omista sitaateistaan. Ja käsittääkseni tuon julkaiseminen suomeksi nyt oli jonkinlainen noteerattava kulttuuriteko. Mutta aika karsealtahan se vaikuttaa.

Char:

"Päinvastoin kuin Joanna, minä en juuri koskaan ole törmännyt tilanteisiin, joissa minut naiseuteni takia haukuttaisiin lyttyyn"

En sanonut itsekään törmänneeni, mutta kuulen monien törmäävän. Itseasiassa olen joskus aiemmin kirjoittanutkin tästä.

Noihin Deebyn ja Charin keskusteluihin en nyt millään repeä. Pysykää kohtuudessa, jooko.

deeby (Ei varmistettu)

"Kuulun myös Setaan, ja tuen Unicefia. "

Tuosta Setasta sen verran, että se on homojen ja lesbojen oikeuksia ylikorostava vihannestason järjestö,
seksuaalinen suuntausjärjestö, elikä ei siis seksuaalinen tasa-arvojärjestö toiminnaltaan. Se ei ole seksuaalista poikkeavuutta tasavertaisesti ajava lafka, mitä olen asiaan tutustunut. On sitäpaitsi vahingollista, että koko yhteiskuntarakenteemme alkaa enenevissä määrin olemaan suosiollisempi homoille, kuin heteroille. Setan kannattaisi toimia maltillisesti ja muuttaa nimensä viittaamaan paremmin seksuaalista suuntautuneisuutta.

Jokaisen sisältä löytyviä mies- ja naisvoimia tulee toki kunnioittaa ja tulisi toki paremmin ymmärtää, ettei seksuaalinen akti kahden samaa sukupuolta olevan välillä ole erogeenisena nautintona mitenkään huono, ja että rakkaus ei kysy ikää, eikä sukuouolta. Ihmisten seksuaalista etua ei kuitenkaan aja homojen liika huomioiminen. Lähes puolella ihmisiä esiintyy seksuaalista poikkeavuutta, mutta suurin osa poikkeavasta seksuaalisuudesta kohdistuu erinäiseen fetisismiin ja disciplineen (laaja käsite). Homot ja lesbot eivät saisi olla monopoliasemassa, vaan päinvastoin ihmisten seksuaalisuutta pitäisi vapauttaa heterokontekstin sisällä.

Satunnainen seuraaja (Ei varmistettu)

"Satunnainen seuraaja, mä en näe tossa toimittajan tekstissä mitään hekumointia. Haastateltavat vastaa omista sitaateistaan. Ja käsittääkseni tuon julkaiseminen suomeksi nyt oli jonkinlainen noteerattava kulttuuriteko."

Ymmärrän, että haastateltavat vastaavat omista sitaateistaan. Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että toinen haastateltavista on nykyään kyseisen Unionin lehden päätoimittaja; joka osaltaan kertoo Unionin arvovalinnoista.

Olen lukenut kyseisen kirjan. Ja olen tietoinen, että kyseinen henkilö yritti murhata useita miehiä, oikeasti. Se, että tällaisen teoksen julkaiseminen suomeksi on noteerattava kulttuuriteko rinnastuu mielestäni vahvasti tilanteeseen, jossa breivikin manifestin julkaisemista pidettäisiin noteerattavana kulttuuritekona.

Ainoa syy, miksi Solanasin paperi on "kulttuuriteko" on se, että miehiä oikeasti nyt vaan "saa" haukkua ja syyllistää kaikesta mikä tässä maailmassa on pahaa ja väärää.

Char:

"Tuon ikäiset lapset soljuvat "roolista" toiseen, eivätkä näe mitään ristiriitaa niissä. Saa olla raksa-macho, ja hellyyttä haluava halittava, ja sitten rynnätä leikkimään legoilla, tai lukemaan kirjaa..."

Tämä on jännittävä huomio, ja mielestäni todella hieno sellainen. Itseäni hiukan harmittaa se, että tällainen katoaa. Minusta on varsin normaalia, että ihmiset "soljuvat" roolien välillä ja ovat erilaisissa tilanteissa erilaissa mielentiloissa hieman eri roolissa. Jossain kohtaa, jostain syystä sitten ne ahtaat sukupuoliroolit (mies ei valita, mies ei ole herkkä, mies ei ole haavoittuvainen, ja poks) sitten takertuvat mukaan ja jälki on välillä aika rumaa. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, että olisi yksi "miesten" rakentama voima ja hallitsema joka tätä sukupuoliroolijärjestelmää kontrolloi, joka tavallaan juontaa siihen, miksi (vaikka kannatan tasa-arvoa) en koskaan voisi feministiksi itseäni kutsua.

Joanna Palmén
Rönsy

Satunnainen, joo, mä puolustin toimittajaa ja juttua. Scumista noin muuten en tiedä mitään, joten parempi etten mitään sanokaan. Paitsi toistan että sen julkaisi miesälyköistään tunnettu Savukeidas.

deeby (Ei varmistettu)

"Minusta on varsin normaalia, että ihmiset "soljuvat" roolien välillä ja ovat erilaisissa tilanteissa erilaissa mielentiloissa hieman eri roolissa. Jossain kohtaa, jostain syystä sitten ne ahtaat sukupuoliroolit (mies ei valita, mies ei ole herkkä, mies ei ole haavoittuvainen, ja poks) sitten takertuvat mukaan ja jälki on välillä aika rumaa. "

Tässä voisi puhua aikuisten yleisistäkin roolipakoista. Aikuinenhan ei saa enää kirmata kiipeilytelineisiin, heittäytyä kadun varteen ruohikolle selälleen makaamaan, laittaa lompakkoa taskuun väärällä kädenliikkeellä. Lapselle tuo kaikki on sallittua ja mahdollista. Ja vielä 15-20 vuotiaanakin voi kiivetä lumipenkan päälle koulusta tullessaan.

Miehen spesifinen ongelma on, että hänen roolinsa pitää olla itsevarma ja astetta vielä jäykempi kuin naisella, koska se mahdollistaa sen, että nainen
voi jatkuvasti opettaa ja näyttää miehelle kaikenlaista hupsua mitä mies ei itse uskalla tehdä. Miehellä pitää olla kova itseluottamus ja halu suojella naista, joka on eksoottisilla taajuuksilla surffaileva puolilapsi. Miehen jäykkyys ja harmaus on naiselle tae siitä, että mies on kiinnostunut naisesta ja kadehtii naista tämän vapaudesta ja villistä spontaaniudestaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joanna,

kun kirjoitit, että törmäät kommentteihin, joissa Miehen kohdalle vaihdetaan Nainen, luulin, että puhut ns. oikeista tilanteista, joihin olisit itse törmännyt, jollain tasolla. - Paitsi netissä, mutta kuka aikuinen nyt oikeasti ottaa näitä tosissaan? Kurjaahan tuommoinen kirjoittelu on, mutta ei kai niitä trolleja tai provosoijikaan kokonaan estää voi?!

Ketä naista on nyt nimenomaan noin törkitty kuin siteeraamaasi miestä, ja missä? Jos niitä esimerkkejä kerran jatkuvasti kuulee? - Ja kysyn uudestaan: mikä on tämän miehen tarina, ja missä elämäntilanteessa hän on? Jos hän siis kirjoittaa aidosti ja totta.

Jos koko juttu on huuhaata, en näe mitään hyötyä siinä, että todetaan, että naisistakin kirjoitetaan perättömiä kurjuuksia. - Tai sitten se kannattaisi ääneen sanoa.

Emmeköhän me aikuiset jo tunne nämä kuviot.

Tänään tosiaan itse puhuin kahden naisystävän kanssa, ja he eivät varmaan niinkään ole kokeneet, että heidät tallottaisiin lyttyyn biologisin ja sosiaalisin perustein, vaan että perheet olivat moniongelmaisia. Yhdessä tapauksessa perheen häiriintynyt äiti mäiski tasapuolisesti kaikkia lapsiaan; hiljainen tyttö välttyi pahemmilta pahoinpitelyiltä; kapinoiva poika hakattiin mielenterveysongelmiin asti.; toisessa alkoholisti-isän ikeen alta pääsi pois sosiaalisesti avoimempi isoveli (yllättäen pojan opettaja tarjosi, perheen tilanteen tuntien, pojalle mahdollisuutta muuttaa kotiinsa ja osaksi perhettänsä); pikkusisko oli Näkymätön Lapsi isän kuolemaan asti. Ja kokee vieläkin pelkoa ja syrjäytymistä elämässään.

Molempien naisten kohdalla he kokevat, että alistuminen ja hiljaisuus on ollut heidän elämänsä kannalta paha juttu. - Varmasti myös se vastaanpaneminen sen sairaaksi asti hakatun yhdenkin isoveljen mielestä, joka tosin ei enää pysty kunnolla kommunikoimaan.

Pohdittiin yhdessä sitä, että olisiko kapina ja avoin yhteenotto ollut parempi kuin näkymättömyys. - Molemmilla naisilla oli omiin kokemuksiin liittyvät ja vastakkaiset näkemykset; niistä sitten puhuttiin, ja keskustelu jatkuu.

- En ollenkaan käsittänyt, mihin sinä et kommenttieni kohdalla "repeä". - Näin vähän vanhempana naisihmisenä en edes tiedä, mitä tarkoitat. Ihan oikeasti. :)

Vauvoihin ja lapsiin ei ole mitään sisäänrakennettua, vastakkaisen sukupuolen inhoamisen tai alistamispyrkimyksen geeniä, eli jos siis jätetään lapset leikkimään, ja puhutaan mieluummin yhteisöllisyydestä ja kulttuurista.

- Jos haluat, että lopetan kirjoittamisen tänne, toki! Olenhan kylässä, enkä halua tuppautua; sinä emäntänä valitset vieraasi!

Char

P.S. Satunnainen Seuraaja, huomasitko viime keskustelun loppukommenteissa viitteeni Erkki Lampenin kolumneihin? Hän on sovinisti, pitää sitä luonnollisena - ja minulla feministinä on tosi paljon enemmän yhteisiä mielipiteitä hänen kanssaan kuin monen feministinaisen. - Eli ehkä noilla leimoilla ei ole niin väliä; jotkut nyt vaan haluavat julistaa (kuten Erkki, ja minä), mutta määrittelevät käsitteensä itse, ja pyrkivät kohtelemaan kaikkia ihmisiä hyvin, oikeudenmukaisesti, ja tasa-arvoisesti. Itseni tunnen, ja Erkin juttuja olen seurannut vuositolkulla. - Ei kukaan sinua feministiksi ole tyrkkimässä; ole sovinisti, ja fiksut ihmiset ymmärtävät mistä puhut, kunhan puhut, teet ja toimit kuten saarnaat! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä tarkoittaa sovinisti tässä kontekstissa? Onko Laasanen sovinisti? Pasi Malmi? Panu Horsmalahti?

Sovinisti on helposti sen luokan haukkumasana, että soisi käyttökynnyksen olevan asiaankuuluvan korkea.

Satunnainen seuraaja (Ei varmistettu)

"Ei kukaan sinua feministiksi ole tyrkkimässä; ole sovinisti, ja fiksut ihmiset ymmärtävät mistä puhut, kunhan puhut, teet ja toimit kuten saarnaat! :)"

Jos en ole feministi, tekeekö se minusta sovinistin? Enkö voisi ihan vaan kannattaa tasa-arvoa? En halua piestä naisia hellan alle tai pois työmarkkinoilta, enkä myöskään halua väheksyä ja pilkata miesten ongelmia. En edelleenkään koe sopivani kummankaan näistä kuvauksista alle, joten ehkä tyydyn vaan olemaan jotain muuta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, te kaksi viimeisintä kirjoittajaa,

tokikaan ei tarvitse mihinkään ryhmään kenenkään liittyä.

Ja kun kirjoitin tuon "sovinisti"-viestini, viittasin nimenomaan yhden tunnetun ja tietyn, tällä kertaa miehen kirjoittamiin kolumneihin. Muistaakseni sanoin myös, että kyseessä on ammattikirjoittaja, ja lähde julkiset aikakauslehtikolumnit, joita kirjoittaja itse on päättänyt netissäkin julkaista.

Lampen kirjoittaa hyvin ja kaikkia ihmisiä kunnioittavasti, ja on selvästi hakemassa uusia määreitä termille "sovinisti" (eikä suinkaan halua piestä naisia hellan alle tms; päinvastoin), ja ennenkaikkea varmasti kumoamassa ihmisten leimaamista. - Kyllä "feministikin" on sen luokan haukkumasana, että minä puolestani haluan tietoisesti ottaa kantani, ja hakea uutta ja hyvää sisältöä sille sanalle.

Eli jospa luette ainakin ne mainitsemani pari (netti)artikkelia ennen kuin hutkitte minut.

Tämä keskustelu menee käytännössä mahdottomaksi, jos sanat irrotetaan kontekstistaan. - En minä tiedä kenenkään vieraan ihmisen ismeistä yhtään mitään; parasta että kysytte Panulta ja Pasilta ja Henryltä ja keitä kaikkia niitä nyt oli, että ovatko he, ja mitä, ja miten he määrittelevät minkäkin käsitteen.

Tasa-arvoa toivottavasti kannatetaan me kaikki; ymmärrän myös, että ammattikirjoittaja voi tahallaan käyttää termejä provosoivasti, ja haastaa lukijat kirjoituksillaan pohtimaan omia näkemyksiään.

Minusta on hienoa, että perhelehteen, joka mielletään varmasti ennenkaikkea naistenlehdeksi, on löytynyt kirjoittaja, joka jaksaa vuodesta toiseen tuoda esiin myös todelliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, välillä itsensä likoonkin laittaen, ja luutuneita käsityksiä ja määritelmiä haastaen.

- Mikä ei siis tarkoita sitä, että näissä nettihuuteluissa kenenkään tarvitsee/kannattaa/pitäisi alkaa selittää, miten itsekukin minkäkin termin kokee.

Char

Joanna Palmén
Rönsy

Char, tarkoitin, etten jaksa uppoutua keskusteluun, joka rönsyilee niin valtaisasti kuin tämä, ja jossa pitäisi vastata Deebyn "moni koulutettu nainen on potentiaalinen torpedo kun puhutaan esimerkiksi alaisten kohtelusta ja huolehtimisesta" -tyyppisiin heittoihin. En vaan jaksa nähdä että se keskustelu johtaisi mihinkään. Mutta jos sinä jaksat, olet tervetullut jatkamaan. 

En minä tiedä, mikä sen kommentoineen miehen tarina on, sehän oli siis anonyymi nettikirjoitus. Kuten yritin postauksessani korostaa, en mä arvioi sen miehen kokemuksen todenperäisyyttä sen enempää kuin niiden naistenkaan, jotka sanovat jokseenkin samalla lailla. Paitsi että noin arkikokemuksella olen aika varma, että sukupuolisyrjintää tapahtuu kumpaankin suuntaan, ja on naisvihaa ja on miesvihaa. Tuskin mun tarvitsee ryhtyä kumpaakaan tässä todistamaan. Postaukseni tarkoitus oli tuomita molemmat ihan tasapuolisesti. Jännän paljon keskustelua tästäkin syntyi, kun ottaa huomioon, että postaukseni viesti oli nykymaailmassa lähes yhtä provokatiivinen kuin jos olisin sanonut vaikka että "lapsia ei saa tappaa" tai "junamatkustajan pitää ostaa lippu". 

Jaime (Ei varmistettu)

Joanna, jos haluisit tänne järjellistä keskustelua, niin moderoisit kylmästi deebyt, charit ja kumppanit pois ja vaatisit kommenteilta sekä aiheessa pysymistä että jonkinnäköstä johdonmukaisuutta. Tää sun masinoima aihekokonaisuus on mielenkiintoinen, mutta ei kukaan tolkuissaan oleva jaksa osallistua keskusteluun, jos joka toinen kommentti on hämärä ja aiheeseen liittymätön semitrollaus. Toki siinä moderoinnissa olis oma vaivansa, mut ihan vaan huomiona. Ja alukshan ilmotit haluuvas just deebyn ja kumppanit tänne, joten ehkä tää keskustelu on sitä mitä halusit ja mun kommentti on turha...

Vierailija (Ei varmistettu)

Huomenta, Joanna,

asia klaari, kuten eräskin tuttava sanoo! :)

Minulla meni eilen hommat yötyöksi, ja justiin tässä heräilen ja juon kaffetta. - Toivon, ettet ottanut kysymystäni piruiluna; sellaista en harrasta. Jäin ihan oikeasti miettimään, mitä tarkoitat; vaikka luen ja kirjoitan paljon, työkieleni on englanti, ja aina välillä huomaan, etten oikeasti käsitä, mitä jotkut kaikille muille selvät termit tarkoittavat. Käytin esim. pitkään sanaa "matalalento", kun luulin sen tarkoittavan sitä, että elämä on jotenkin vaikeaa ja hankalaa, enkä siksi ole tehnyt jotain asiaa; fiksu isosisko sitten jossain vaiheessa huomautti, että useimmat ihmiset viittaavat sillä kiireeseen, ilman mitään arvolatauksia.

Käsitin kyllä, ettet voi mitenkään tietää, mikä sen sitaattisi miehen tarina on; esitin kysymykset ja pohdinnat itse asiassa po. kirjoittajalle, sikäli mikäli hän vielä palstaa lukee. Ja kaikki nettihulinointi unohtaen (enkä mitenkään viittaa tässä sinuun, Joanna), tässä meittien reaalimaailmassa ihmiset ovat minun kokemukseni mukaan keskimäärin kivoja, ja haluavat muillekin hyvää. - En väitä, että kokemukseni olisi kategorisesti totta; minä vain hakeudun ja ajaudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät pura aggressioitaan läheisiinsä, ja joilta saan valtavasti tukea silloin, kun tarvitsen.

Kyllä miestenkin ongelmat turvaa hakiessa huomioidaan; minä olen tukenut seksuaalisen häirinnän uhreiksi joutuneita miehiä siinä kuin naisiakin (itse asiassa niitä miehiä enemmän; naisten häirintään löytyy tahot ja instanssit; miesten kohdalla niitä vasta rakennetaan ja haetaan). Muistaakseni ensi syksynä Suomen Seksologinen Seura järjestää kurssin re: miesten kokema seksuaalinen väkivalta, sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaisille. - Tuo ajankohta ja järjestö mun pitäis tarkistaa, mutta nyt on vasta eka kahvikupponen menossa. Palaan tarkemmin asiaan, jos jotakuta kiinnostaa.

Olen oikeasti pahoillani, jos olin liian ärhäkkä! :)

Itse asiasta ollaan täysin samaa mieltä!

Taisin olla eilen aika kiihtyneessä mielentilassa kun siihen hiekkalaatikkoosi niin noppana tartuin. - Oltiin just meinaan ystävien kanssa käyty pitkää keskustelua siitä, miten aikuisten suhtautuminen vaikuttaa lapsiin, nimenomaan, jos aikuiset kohtelevat poikia ja tyttöjä eri tavalla. Toivottavasti en loukannut sinua! Minulle lapset ovat Se Juttu, ja kun höyhenet olivat valmiiksi pörhössä, iskin kuin sika limppuun tuohon heittoosi. - Jota käytit tehokeinona, juu, ymmärrän kyllä. :)

Aurinkoista päivää sinulle,

Char

P.S. Kaikki kunnia Deebylle ihmisenä; minä en lue hänen juttujaan tällä tai muullakaan palstalla, eli en tiennyt enkä tiedä mitä hän on kirjoittanut. Väsyin siihen kasvatuskeskusteluun, jonka hän väänsi lasten manipuloinniksi, plus että aika on kortilla (on tämä sellaista matalalentoa :D), että sivuutan ne viestit, jotka eivät kiinnosta. - Sinulla ei palstanpitäjänä tietenkään tällaista ylellisyyttä ole.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jaime: en ole trollannut, jos pientä
agitointia ei pidetä sellaisena.
Mutta on eri asia onko se haitallista ja jos niin kenelle. Koko edellinen pitkä keskustelu oli aika pitkälti minun ylläpitämä. Se oli huono vai mitä? Asiat, joista puhutaan ovat olleet tärkeitä ja jos niistä ei haluta enää keskustella ollaan sillä kuivakkaalla ad hominem-vyöhykkeellä.
Nyt näyttäisi siltä miltä yleensä näyttää eli keskustelu on kuivaa eliirriä ja tilastointia varten. Aälkää kirjoittako minulle ja pysykää rilastoissa niin olen hiljaa. :D

Joanna Palmén
Rönsy

Jaime, oot ihan oikeassa ja olen miettinyt tätä. Moderointi sinänsä ei olisi mikään ylenmääräinen työ, kyllähän mä nämä kaikki luen kuitenkin (ja jotain olen poistanutkin), mutta epäröin riman nostamisessa tässä asiassa yhtä korkealle kuin, no, eräällä toisella elämänalalla. Kun tämä itseltänikin on vähän kokeilu, en ole ekspertti siinä, mikä on otollisin moderointitaso. Toistaiseksi olen pyrkinyt mieluummin aloittamaan uusia keskusteluja uusista spesifeistä aiheista kuin kitkemään.

Täten siis, kaikki, koitetaan pysyä aiheessa, niin keskustelu ei kuivu. 

deeby (Ei varmistettu)

Char: no hyvä ettet lue. Myös joidenkin muiden asenne on minua vastaan. Helvetin hyvä. Nyt Joannalla on koulukirjaesimerkki laajaa syrjintää kokevasta miesihmisestä.

Henry Laasanen (Ei varmistettu)

Näissä keskusteluissa kannattaa hypätä yli epäkiinnostavat tai yli hilseen menevät kommentit. Niin minä teen omien blogieni kommenttieni suhteen.

Joannan lainaamasta alkuperäisestä lauseesta: lause ei kuulosta ollenkaan miehen suusta tulleelta. Miehet eivät juuri koskaan sano tuollaisia lauseita, koska (1) kukaan ei yleensä uskalla sanoa mitään tuollaista miehelle päin naamaa ja (2) "oikea" arvottomuus on sitä, että kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. Jos henkilölle sanotaan, että "olet arvoton", henkilö on kuitenkin niin arvokas, että joku vaivautuu pilkkaamaan.

Joanna Palmén
Rönsy

Hei sinä jonka viestejä poistan, keskustele niin kuin aikuiset keskustelee tai pysy poissa. En ole millään ristiretkellä eikä mulle ole valkenemassa mitkään ikävät tosiasiat. Mä vaan yritän keskustella. Ja se on sujunut aika hyvin melkein kaikkien muiden paitsi sun kanssa.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän se tosiaan suju, jos et ymmärrä missä sukupuolten tasa-arvossa Suomessa mennään.

Tosiasiat ovat ikäviä. Ajattelitko päivystää 24/7, ettei kukaan vaan pääse kertomaan ikäviä asioita?

Kuhnurit ja kuningattaret (Ei varmistettu)

Kun naisten kommentteja katsoo, tulee vääjäämättä siihen loppupäätelmää, että miehen roolin on oltava juuri se stereotyyppinen MIES, joka tosiaan pitää koko paskan kasassa vaikka maailma räjähtää ympäriltä.

Naiselle ei ole evoluutiossa kehittynyt tarvetta huomioida miestä muulla tavoin. Sen takia nainen ei tajua esimerkiksi nimimerkki 'deeby' ajatuksen juoksua, koska se on naisen asemasta katsottuna outoa ja turhaa höpötystä.

Nainen on kunigatar ja mies on kuhnuri ja kuhnurin on vaan hoideltava kuhnurin hommat ja sen jälkeen olkoon hiljaa.

On ehkä itse asiassa tässä systeemissä aivan ajan haaskausta yrittää kommunikoida keskenään. Ei ole naisilla päässä reseptoreja ottamassa vastaan toiselta sukupuolelta tulevia ajatuksia. Laumaeläimenä ihmisnaarailla on aivot kehittyneet hoitamaan jälkeläiset hengissä aikuisuuteen ja mies on siinä vain metsästäjä joka tuo ravintoa systeemiin ja pitää viholliset loitolla. Laumana/heimona.

Nyt sitten vaan sekoillaan tässä oudossa todellisuudessa, jossa ei ole kuin geneettiselle perustallemme vieraita arvoja. Mikään ei näytä pysyvän vakaana kovinkaan kauaa. Romahdus seuraa toistaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Nyt kun tulee kunnollinen talousromahdus niin oletettavasti saadaan sitten jonkinlainen toisinto uusilla mausteilla viimevuosisadan alkupuoliskolta ja kun se tapahtuu, voi olla että sillä hetkellä eletään ihmiskunnan historian kaikkein synkintä aikaa mitä tähän asti koskaan on koettu.

Pitäisiköhän alkaa keräämään jonkinlaisia varmuus varastoja pikkuhiljaa, mutta minne?

Joanna Palmén
Rönsy

Vierailija, ei mulla ole mitään henkilökohtaista sensuurisyytä tässä, ethän sä edes kerro mitään "ikäviä asioita", toistelet vaan sisällöttömiä vihamielisiä sloganeitasi. Internet on täynnä muita paikkoja, joihin voit mennä purkamaan vihaasi. Jos oikeasti haluaisit puuttua ja vaikuttaa johonkin miesten tasa-arvo-ongelmiin, koko lähestymistapasi pitäisi olla täysin toinen. 

Kuhnuri, mitähän naisten kommentteja tarkoitat? Esimerkiksi tässä ketjussa ainoat naiskirjoittajat taitavat olla Char ja minä, ja ainakaan kummankaan meidän viesteistä tota johtopäätöstä ei oikein voi vetää hyvällä tahdollakaan. 

Jos olet sitä mieltä, että "Ei ole naisilla päässä reseptoreja ottamassa vastaan toiselta sukupuolelta tulevia ajatuksia", ennustan sulle tosi huonoa menestystä evoluutioketjussa.

Ja tästees poistan kaikki idioottimaisuudet, tuli ne sitten miehiltä tai naisilta. Netissä on tosiaan omat foorumit tyhmille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuules nyt pikku Joanna, ne "sloganit" ovat mielestäsi vihamielisiä ja sisällöttömiä, koska ne A) ovat totta ja B) ristiriidassa oman, hemmotellun feministisen ajatusmaailmasi kanssa.

Tiedäthän muuten, että alat hetki hetkeltä vaikuttaa enemmän aivottomalta feministirobotilta, joka ei siedä vastakkaisia mielipiteitä?

Joanna Palmén
Rönsy

Feminismistä en ole edes puhunut tässä koko keskustelussa. Itse olet hokenut jotain sisällötöntä ristiretkilätinää. Siedän vastakkaisia mielipiteitä, mutta koita nyt tajuta, että niissä pitää olla jotain sisältöä, mielellään aiheeseen liittyvää, ja ne pitää esittää ilman tota sun vihamielisyyttä. Nimittely "pikku Joannaksi" tai aivottomaksi tai kermaperseeksi tai mitä näitä nyt on ollu on vaan sellaista aggressiota jota mun ei täällä tartte sietää. Ei yhtään kiinnosta ryhtyä johonkin vittuilusotaan kanssasi. Mene pois kun et osaa käyttäytyä. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Edelleen meillä on vain sinun sanamme "sisällöttömyydestä", sinulla kun on tapana poistaa viestit, jotka ovat ristiriidassa oman ajatusmaailmasi kanssa. Keskustele siinä sitten.

Joanna, et sinä tätä peliä voita. Sori nyt vaan.

Joanna Palmén
Rönsy

Olisin poistanut täältä aika hitosti viestejä, jos tuo olisi kriteerini. Jostain kumman syystä olen kuitenkin poistanut vain sinun viestejäsi. Harmi kun en ole tallettanut niitä niin ei voida analysoida sisällöttömyyttä. Lukijat, suhtautukaa siis varauksella, kun sisällöttömyydestä on vain mun sanani.

Nyt, heippa.

Kuhnurit ja kuningattaret (Ei varmistettu)

Anteeksi jos väärät päätelmäni loukkavat. Alkaa vain tuntua siltä, että mies ja nainen ovat aika kaukana jostain syystä toisistaan ja nykyisessä elämäntavassa niitä on vaikea lähentää. Laitamme korvat kiinni koska, emme ymmärrä toisiamme tai toinen osapuoli ei ymmärrä. Kumpi? Onko kiellettyä sanoa toivottomia havaintoja. Ei minulla ole toivoa enkä edes toivo mitään. Miksi ihmeessä toivoisin jotain tässä systeemissä. Se olisi täydellistä ajan ja elämän haaskaamista. Ei sen tarvitse tarkoittaa sinulle tai kenellekään muulle toivottomuutta jos minä olen havaitsevinani jotain sen tapaista ilmapiiriä. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia havaintoja ja on aika epäsuvaitsevaista kieltää toisten havaitsema todellisuus jos se ei tunnu omalta todellisuudelta.

Jollain tavalla avioero yms erot kertovat karua kieltä ajastamme. Emme ehkä ole sellaisia kuin uskomme ja haluaisimme olevamme, mutta mitä sille voi jos asiaa ei haluta edes ottaa huomioon... Joka jo siteen herättää vain lisää synkempiä kysymyksiä...

Kommentoi