Viestejä neitsyiltä

Rönsy

Olen ehkä vähän yllättynyt. Olen saanut parissa vuorokaudessa monta kiinnostavaa ja analyyttistä viestiä ihmisiltä, joilla ei elämässään ole ollut seksi- tai seurustelusuhteita - sekä tänne Rönsyyn että sähköpostiini, ja sekä miehiltä että naisilta. 

Kun kesällä etsin tähän juttuuni haastateltavia, ei meinannut löytyä ketään. Mitä voidaan päätellä? Ei varmaan mitään, tämä on kovin epätieteellistä, mutta veikkaukseni on, että on paljon miehiä ja naisia, joilla ei mene parisuhdemarkkinoilla hyvin mutta jotka eivät syytä tilanteesta järjestelmää tai vihaa toista sukupuolta (pahoittelut heteronormista). Eivätkä näin ollen ilmoittautuneet kesällä, kun puhuttiin hieman aggressiivisempaan sävyyn.

Tässä muutamia sitaatteja sähköposteista ja edellisrönsyn kommenteista. Ne ovat mielestäni kovin kertovia ja koskettavia, mutta kertovatko ne ollenkaan samasta maailmasta kuin lehdet, telkkari ja kaikki muu ympärilläni?

Miksi?

  • Elämäni on vain mennyt näin. En ole koskaan ihastunut. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka kanssa oikeasti olisin halunnut harrastaa seksiä.
  • (Etenkin) miespuoliset ystäväni pitävät ulkonäköä tärkeänä seurustelukumppanissa, mutta minulle ne harvat ihastuksenkohteet ovat ensisijaisesti samanmielisiä tyyppejä, jotka sanoillaan ja teoillaan sykähdyttävät sisimmässä. Toisaalta myös siksi tuntuu vaikealta ehdottaa seurustelua: pelottaa, että pilaa hyvän ystävyyden, jos toiselle tuntuukin oudolta ehdottelu.
  • En syytä tilanteestani ketään muuta kuin itseäni ja sitä, että olen hieman ujo mitä tulee miehiin lähestymiseen ja oman kiinnostuksen ilmaisemiseen.
  • En esimerkiksi hirveän hyvin osaa samaistua oikein keneenkään tuossa alkuperäisessä Eliitti & kärsijät -jutussa haastatelluista miehistä. Toisin kuin he, koen tilanteeni olevan enemmän yksityistä laatua kuin seurausta yhteiskunnassa vallitsevista olosuhteista, eikä minulla ole esittää mitään raflaavia syytöksiä naissukupuolta, yksittäisiä naisia tai "yhteiskuntaa" ja "kulttuuria" kohtaan (viimeksi mainittua kohtaan pientä kritiikkiä kylläkin).
  • Yhden yön jutut eivät tule osaltani kysymykseen, en yksinkertaisesti pysty niihin. Se sellainen seksuaalinen painostus, johon toisinaan baarissa kohtaa, on ahdistavaa ja nostaa ainakin omalla kohdallani vastareaktion.

"Nainen saa kyllä seksiä aina kun haluaa"?

  • Näistä teksteistä välittyy usein asenne, että nainen kuin nainen saa seksiä aina kuin haluaa. Mielestäni ajatus on arveluttava ja kapea-alainen. On paljon aikuisia naisia, joilla olosuhteet eivät ole olleet otollisia seurustelu- tai seksikokemuksiin.
  • Jos tulen uusien ihmisten seurassa maininneeksi, ettei minulla oli entisiä eikä nykyisiä poikaystäviä, vaaditaan siihen usein jonkinlaista selitystä, koska olen "niin nätti ja kiva".
  • Miehet ovat kirjaimellisesti lentäneet yllätyksestä selälleen kun ovat kuulleet minun olevan neitsyt.

Millaista on elämä ilman seksiä?

  • Välillä tuntuu absurdilta tämä "naisettomien miesten" valitushuutelu. Aivan kun elämä alkaisi vasta kun rinnalla on joku jonka kanssa jakaa elämä. Mutta toisaalta ihmiset ovat hyvin erilaisia ja haluavat elämältään eri asioita.
  • Rakkaus, parisuhde ja seksi ovat joka puolella. Nuo kaikki vaikuttavat todella olennaisilta ihmiselämän asioilta. Tuntuu, että minulta jää jotain tärkeää kokematta ilman niitä ja se osattomuus ärsyttää.
  • Nyky-yhteiskunnalta tuntuu tulevan viestiä joka tuutista, siitä miten ne kokemukset on tärkeitä ja eihän nyt kukaan mielellään ole jäljessä tai jotenkin kummajaisia muitten keskellä. Oikeasti niitä kokemattomia on ihan tosi paljon :) Ei siitä ehkä vaan pidetä minkäänlaista meteliä.
  • Seksi ei oikeastaan ole enään minulle minkäänlainen houkute, kuvittelen pystyväni aivan hyvin tästä eteenpäinkin olemaan ilman. Kokeilematta oleminen on herättänyt ehkä enemmänkin pelkoa edes yrittää ja samalla halut asiaa kohtaan ovat kadonneet. Silti olisi ihana löytää joku, jonka kanssa olla yhdessä ja viettää hauskaa aikaa seurustellen.
  • Seksittömyys on jo muuttunut elämäntavaksi, enkä ole saanut aikaiseksi ryhtyä muuttamaan mitään. Olen aika tyytyväinen yksineläjä, enkä koe jääväni mitään erityistä paitsi. Kuten näissä kommenteissa on jo aiemminkin todettu, ehkä seksi ei vaan merkitse kaikille niin paljon kuin mitä media antaa ymmärtää. Maailma ei pyöri ainoastaan seksin ympärillä.

Kiitos tosi hyvistä viesteistä ja avusta kaikki yllä siteeratut ja muutkin, palaan pian asiaan!

Share

Kommentit

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Jonkun kommentti:
"Välillä tuntuu absurdilta tämä "naisettomien miesten" valitushuutelu. Aivan kun elämä alkaisi vasta kun rinnalla on joku jonka kanssa jakaa elämä."

Naisettomat miehet nyt vain ymmärtävät saman kuin naisen kanssa olevatkin: mies on vain puolikas ilman naista. Miehen ei ole sallittua ilmaista toista puolta itsestään muuta kuin naiselle intiimissä suhteessa, ja silloinkin vain varovasti tai äijämäisen ronskisti.

Omalla kohdallani "elämä" on monella tapaa tosiaankin alkanut vain niinä harvoina vuosina, kun olen ollut parisuhteessa. Ja väittäisin, että moni kovinkin karskilta ja kovalta äijältä vaikuttava mieskin tämän allekirjoittaisi. Ainakin jos itse tuntemiani miehiä arvioin. Mies ilman naista on vajavainen mies, ja tätä puuttuvaa palaa mies korvaa usein esimerkiksi viinalla.

Joanna Palmén
Rönsy

Tuon lainaamasi kohdan jatko:

Mutta toisaalta ihmiset ovat hyvin erilaisia ja haluavat elämältään eri asioita.

En lainkaan halua vähätellä kumppaninkaipuuta ja puutetta, jota sekä miehet että naiset kokevat, ja itsekin olen joskus kokenut. Mutta musta näissä viesteissä huomionarvoista on sekin, että harvempi kirjoittajista on hirttäytynyt tähän asiaan vaan muistuttavat myös kaikesta, mikä heillä on elämässä hyvin. 

Lainaan vielä yhtä viestiä, jonka on kirjoittanut mies.

Laitoin kuitenkin "ongelmat" tässä lainausmerkkeihin, koska tämä ei todella ole ollut elämässäni ongelma. Tietysti mielialat vaihtelevat eri elämänvaiheissa, ja joskus parisuhteen perään tulee haikailtua enemmän, joskus vähemmän. En kuitenkaan ole tuntenut elämääni mitenkään epätäydelliseksi, sillä minulla on aina ollut hyviä ja syvällisiä ihmissuhteita perheen ja ystävien kanssa. --- Kokonaisvaltaista elämää eläessäni voin vain sääliä Henry Laasasen kaltaisia ihmisiä, jotka tuntevat menettäneensä vuosia parisuhteiden tai niiden puutteen takia.

Jaime (Ei varmistettu)

Mun mielestä tossa koko problematisoinnissa kannattais erotella selkeesti se, että puhutaanko tyypeistä, jotka ei itse ole erityisen kiinnostuneita seksistä/seurustelusta vai niistä, jotka ei saa seksiä/seurustelua vaikka haluis ja yrittäis. Toki molemmista näkökulmista on mahdollista saada jotain kiinnostavaa irti, mutta niitä ei tule sekoittaa keskenään.

Esim. tän kommentin esittäjällä ei oo mitään tekemistä niiden kanssa, jotka on ns. "syrjäytyneet" markkinoilta:

"Elämäni on vain mennyt näin. En ole koskaan ihastunut. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka kanssa oikeasti olisin halunnut harrastaa seksiä"

Lisäks tulis huomioida, että miehillä seksinpuute ja parisuhteenpuute käy käsi kädessä paljon voimakkaammin ku naisilla. Jos miehen on helppo saada seksiä, sen on halutessaan helppo saada myös parisuhde saman tasosten naisten kanssa joilta se saa seksiäkin. Naisilla sama ei päde, vaan naisilla on yleensä valtava valikoima halukkaita miespuolisia seksikumppaneita, mutta halukkaiden parisuhdekumppaneiden valikoima on selvästi suppeampi. Toisaalta naisilla "hyvän seksin" rima on korkeammalla kuin miehillä, joten laajasta valikoimasta ei voi päätellä, että naisilla olis seksinkään osalta asiat varsinaisesti miehiä paremmin kokonaisuutena.

Joanna Palmén
Rönsy

Jaime, joo, tässä puhutaan niistä, jotka ei saa seksiä/seurustelua vaikka haluais ja yrittäis. Kuvittelin sen tossa edellisessä postauksessa näin rajanneeni, jos en, niin tämä tarkennuksena.

Naisten ja miesten kokemuksissa näyttäisi tänkin hyvin pienen otannan perusteella olevan eroja, ja sitten on myös niitä sukupuolesta riippumattomia subjektiivisia eroja, uskokaa tai älkää. 

Mä en tällä kertaa välttämättä haluaisi mennä kovin syvälle siihen jankkaukseen,  miten erilainen tilanne eri sukupuolilla on, vaan keskittyä siihen, kuinka ihminen sukupuolesta ynnä muusta riippumatta kokee seksin/läheisyyden/parisuhteen puutteen. Millaista elämä silloin on ja millaisena maailma näyttäytyy. 

Etupenkin mies (Ei varmistettu)

Seksuaalisesti kokematon ja parisuhdeympyröiden ulkopuolella elävä ihminen ei välttämättä murehdi ainoastaan sitä seksin puutetta vaan asiaan voi liittyä paljon muitakin murheita, jotka ainakin välillisesti liittyvät juuri niihin seksikokemusten vähyyteen. Esimerkkinä kaksi edellisestä kirjoituksesta löytynyttä kommenttia:

"Tämä on todella tärkeä asia, ja se tuntuu olevan suuri tabu. Itselleni se on häpeän aihe, enkä missään tapauksessa kestäisi puhua tästä edes parhaitten kavereideni kanssa." - Athene

"Ensin on tutustuttu ja edetty hitaasti ja vasta useampien kuukausien jälkeen on harrastettu seksiä. Sitten sitä hommaa onkin voinut "treenata" tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Kun taas 27-vuotiaana lähtee tutustumaan ihmiseen, tuntuu siltä, että seksin on tultava kuvioihin lähes saman tien ja sitten kun sitä seksiä on harrastettu, niin senhän perusteella sitten päätetään, tuleeko koko jutusta mitään. Tällainen luo aikamoiset paineet." - Virgin-85

Edellisistä viesteissä on nähtävissä kaksi varmasti monen kokemattoman kokemaa asiaa häpeä ja "ramppikuume". Lisäksi siihen, että on elänyt pitkälle aikuisikään ilman kokemuksia parisuhteista liittyy pitkä lista muita asioita joita tulee murehdittua, ja kuten edellisessä viestissä mainittiin ovat parisuhteessa eläneiden ja ilman parisuhdetta eläneiden seksuaalisesti kokemattomien kokemukset todennäköisesti hieman erilaisia. Ainakin itse koen kokemattomuuden olevan osittain este parisuhteiden muodostamiselle ja tietysti sitä miettii miten joku toinen ihminen aiheeseen suhtautuu varsinkaan kun mediakenttä ei erityisemmin hehkuta ihmisissä kokemattomuutta mitenkään positiivisenä ominaisuutena. Jos tehdään elokuva 29-vuotias neitsyt on sen tyylilaji todennäköisesti komedia jossa naureskellaan päähenkilön kompelyydelle.

Kun on nyt elänyt 29-vuotta yksin alkaa myös pikkuhiljaa ajattelemaan, että täytyykö tässä elää myös loppuelämä yksin. Tämä on asia jota varmasti murehdin enemmän kuin mitään muuta asiaa elämässäni. Seksin puute itsessään ei ole mitenkään merkittävä asia eikä sitä kokemattomana edes oikeastaan osaa kaivata sen kummemmin, mutta kokemattomuuteen itseensä nivoutuu paljon muita asioita jotka vaivaavat ja pitävät öisin valveilla.

Ei kokemattomuus tai parisuhteettomuus kuitenkaan ole estänyt minua tekemästä asioita, hankkia koulutusta ja nauttimasta elämästä yleisesti, mutta vanhemmiten elämä alkaa muuttua ja kun ystäväpiiristä useampi alkaa vakiintua ja perustaa perhettä niin tulee luonnollisesti uudesta perheestä heille vanhaa ystäväpiiriä tärkeämpi asia tai ainakin aikaa perheelle varataan enemmän aikaa. Sen huomaan, että nykyisin omat arki-illat ja viikonloput ovat ohjelmaltaan paljon tyhjempiä kuin mitä ne olivat vaikkapa 5 vuotta takaperin ja tästä syystä omaan yksinäisyyteen tulee nykyisin havahduttua huomattavasti useammin.

Rivienvälistä on luettavissa, että artikkelista on tulossa teksti siitä kuinka seksi ei olekaan niin merkityksellistä kaikille ihmisille kuin mitä mediasta voisi luulla. Tällaisen artikkelin tekemiseen tuskin tarvitaan edes kokemattomia ihmisiä vaan varmasti löytyy paljon ihmisiä niin kokeneita kuin kokemattomia joille seksi ei ole yhtä tärkeää kuin mitä eri mediat antavat ymmärtää.

Lopuksi on kommentoitava Joannan lainamaa miestä kohdasta. "Henry Laasasen kaltaisia ihmisiä, jotka tuntevat menettäneensä vuosia parisuhteiden tai niiden puutteiden takia". Niin kyllä minä tunnen menettäneeni jotain kohtuullisen merkittävääkin normaalista ihmisen kehityskaaresta eläessäni lähes 30-vuotiaaksi ilman sen kummempaa kokemusta parisuhteista tai mistään lähemmästä kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa. On varmasti olemassa ihmisiä jotka eivät kaipaa toisia ihmisiä ympärilleen tai eivät tarvitse parisuhdetta mutta itse en kuulu niihin enkä usko, että edes suurinta osaa kokemattomista voidaan ujuttaa tähän lokeroon.

Jaime (Ei varmistettu)

"Jaime, joo, tässä puhutaan niistä, jotka ei saa seksiä/seurustelua vaikka haluais ja yrittäis"

Mutta noissa sitaateissa kuitenkin on selkeesti mukana myös niitä, joilla kyse vaikuttais olevan lähinnä omasta kiinnostuksen puutteesta seksiä/parisuhteita kohtaan ja jotka ei koe selibaattiaan ongelmaks jolle pitäis tehdä jotain?

"Millaista elämä silloin on ja millaisena maailma näyttäytyy"

Niin no, mun hypoteesi on, että se näyttäytyy hyvin erilaisena riippuen siitä, onko elämäntavassa kyse omasta valinnasta vai siitä, ettei muita vaihtoehtoja oikeen ole.

Joanna Palmén
Rönsy

Hei Etupenkin mies, kiitos hyvästä ja pitkästä kommentista. Lukemani viestit tässä yhteydessä ovat olleet tosi riipaisevia, sekä surullisuudessaan, rohkeudessaan että hetkittäisessä positiivisuudessaan. Ei kannata lukea rivien välistä ihan noin paljon sillä perusteella, että olen tehnyt muutaman havainnon viesteistä yleisesti, haastattelematta vielä ketään. Asian kipeitä puolia en katsonut näissä bloggauksissa aiheelliseksi edes korostaa, ne ovat varmaan kaikille aika ilmiselvät. 

Jos haluat kertoa lisää tuntemuksiasi, laita sähköpostia, olisin siitä tosi kiitollinen.

Ja noin yleiskommenttina vielä se, että vaikka yksinkertaisuuden nimissä puhun seksittömyydestä, niin tarkoitus on puhua myös ja kuka ties ennen kaikkea (?) kumppanin ja läheisyyden ja "parin" puuttumisesta.

Joanna Palmén
Rönsy

Jaime, ei se noiden viestien kirjoittajille kenellekään ainakaan alun perin ole ollut oma valinta, ja oikeassa elämässä se asia tuskin on muutenkaan mikään yksinkertainen kyllä-ei-valinta. Veikkaisin. Olenko väärässä - kommentoikaa. 

Hosuli
Hömppäblogi

Pysäyttäviä juttuja. Ei varmasti ole yksinkertainen tuo oma valinta -kysymys. Se voi olla myös tapa selviytyä elämästä ilman parisuhdetta, että alkaa suhtautua tilanteeseen omana valintana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luulen, että Hosuli on oikeassa suurimman osan kohdalla. Siis varmasti on niitäkin ihmisiä, jotka eivät missään nimessä haluaisi minkäänlaista suhdetta, mutta kuvittelisin kuitenkin aika harvan sanovan periaatteen vuoksi "ei" uudelleen ja uudelleen, jos vastaan tulisi kiinnostustaa osoittava, jalat alta vievä tyyppi. Toki sekin, miten toisen ihmisen viehättävyyden kokee, riippuu elämäntilanteesta, mielialasta yms. seikoista, mutta sittenkin harva kai on tässä asiassa aivan ehdoton.

Parikymppinen mies (Ei varmistettu)

"Niin kyllä minä tunnen menettäneeni jotain kohtuullisen merkittävääkin normaalista ihmisen kehityskaaresta eläessäni lähes 30-vuotiaaksi ilman sen kummempaa kokemusta parisuhteista tai mistään lähemmästä kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa."

Ihan samaa mieltä olen minä. Kaikkein ärsyttävintä on se, kun sanotaan: "Ei siinä ole mitään hävettävää!" tai: "Olet nuori vielä!"

Älkää KOSKAAN sanoko noita "lohdutuksen" sanoja tällaisen ongelman kanssa elävälle. Ne eivät lohduta vaan olettavat, että ilman seksiä ja parisuhdetta koko nuoruutensa elämään joutuneet välittävät vain imagostaan eivätkä ole kiinnostuneita rakkaudesta ja läheisyydestä. (Olisiko oletettava, että asia onkin näin niiden "lohduttajien" itsensä kohdalla?)

Kysymys ei ole hävettävyydestä: kysymys on halusta saada nauttia seksuaalisuudesta. Siihen kaikilla lienee oikeus. Olisi ihanaa rakastaa jotakuta tyttöä ja saada hänet nauttimaan olostaan, ja olisi kiva tehdä sitä vielä, kun voi pitää itseään nuorena.

Mokattu tapaus (Ei varmistettu)

Samaa mieltä kuin edellinen! Kovin lähellä en tosin kolmeakymmentä vielä ole, mutta tuota kommenttia en tosiaan halua kuulla koska asia on henkilökohtainen ja sattuu, ja oma syyni pelkooni on se, että tunnen itseni, toisin kuin nuo "miehen taikoo tyhjästä kun tarvitsee" asenteen bilettäjät yms. ihmiset jotka ei oikeasti ymmärrä ongelmaa.
Olen luonteeltani äkkijyrkkä ja äkkipehmeä, ja tarvitsen kumppanin jota paitsi rakastan, jolta saan pohjimmiltaan arvostusta sellaisena kuin olen ja jonka kanssa itse kestän elää. Ystäviä minulla on vuosienkin takaa, joten tilanne ei ole paha, mutta en ole löytänyt yhtäkään suomalaista miestä jonka kanssa tulisin sillä tavalla juttuun. En ota seksiin mitään kantaa koska muuten kuvitellaan etten kuulu tähän aiheeseen, mutta voiko sellaista edes laskea josta seuraa enemmän huonoa kuin hyvää oloa ja joka ei liity mitenkään tärkeimpiin tarpeisiini? Käytännössä minua painaa kammottava yksinäisyys ja murhe jota en voi kuvitella pahemmaksi.
Koska "olen vielä nuori" mikä sattuu minuun joka kerta, sosiaalista häpeää ei tarvitse pelätä, mutta silti... olen kauhuissani. Tähänkö elämäni jää, enkö ikinä tule heräämään rumina maanantaiaamuina epäilemättä äkäisen, mutta rakkaan kumppanin vierestä, enkö tule keittämään kahvia kahdelle Moccamasterilla, joudunko aina laittamaan ruuat pakkaseen sen sijaan että ne söisi joku josta haluankin huolehtia? En todellakaan koe tätä valinnakseni tai ole kevyin mielin "koska olen vielä nuori". Vähättelyn voisi jättää sillä asia on ainakin itselleni todella surullinen ja painava murhe.

Kommentoi