Yksityiskohta Sophie Callen teoksesta Take Care of Yourself
Teos oli esillä EMMAssa, näyttely loppui eilen ja minä kävin siellä toissapäivänä vähän hengittelemässä raskaiden aikojen päätteeksi. Olisi tietysti ollut kiva suositella sitä teillekin, mutta se nyt loppui. (Suosittelin kyllä jo Imagessa 2/2012, jossa haastattelin taiteilijaa.)
Sophie Callen miesystävä jätti tämän sähköpostiviestillä, jossa mainittiin suunnilleen kaikki erokliseet eikä juuri muuta. Calle laittoi 107 naista lukemaan kirjeen ja tekemään siitä tulkintansa, oman erityisalansa mukaan. Peruskoulunopettaja teki siitä analyysitehtäviä, lastenkirjailija kirjoitti sadun, tanssija tanssin ja niin edelleen.
Minua nauratti, liikutti ja vihlaisi moneen kertaan tulkintoja katsoessani. Osin tänään painoon menevän juttuprojektini takia, osin ihan yksityisten markkinatapahtumieni takia. Yksityistä ja yleistä on välillä niin vaikea erottaa toisistaan (mot), ja taiteessa niiden sekoittuminen onkin kaikkein puhuttelevinta. Teoksen nähtyäni ymmärrän myös taiteilijaa huomattavasti paremmin kuin talvella häntä haastatellessani - terkkuja vaan Sophielle, no hard feelings.
Jos olisin ehtinyt, olisin suositellut näyttelyä vielä uudelleen kaikille miehille, naisille ja ihmisille, jotka on joskus jätetty tai jotka ovat joskus jättäneet.
Kas tässä yksityiskohta suomeksi käännetyistä näyttelyteksteistä, poliisin tulkinta erokirjeestä. Nyt korostan, että tämä on tosiaan taidetta, ei ole lähdeviitteitä, eikä tämä ole mikään oma kannanottoni, nauratti vain kun kuulosti yhtäkkiä niin kovin tutulta.
Kommentit
Nyt harmittaa, että jätin näyttelyyn menemättä. Silloin kun näyttely alkoi arvelin, että hyvinhän tuonne ehtii. Jossain vaiheessa olin tilassa, jossa en jaksanut erojuttuja miettiä. Mutta nyt siis harmittaa. Siis olivatko tekstimuotoon kirjoitetut tulkinnat siellä vihkoissa luettavana? Heräsi nimittäin toivonkipinä, josko maija myöhäänheränneelle tuollaista vihkoa näytettäisiin.
Joo noita vihkoja oli ilmaiseksi jaossa, otin itselleni yhden. Varmaan heillä on niitä vielä, jos kysyt.
Haha ihan hyvä :) Poliisi on ymmärtäny, että on olemassa markkinat ja että niukkuus nostaa arvoa. Sen sijaan se ei ilmeisesti oo ymmärtäny, että niukkuutta ei varsinaisesti oo miehistä tai naisista sinänsä. Niukkuutta on naisten näkökulmasta tasokkaista sitoutumishaluisista miehistä ja miesten näkökulmasta seksuaalisista suhteista. Tasokkaista miehistä on naisten mielestä niukkuutta riippumatta siitä, onko miehiä populaatiossa saman verran ku naisia vai pikkasen vähemmän.
Oletko Jaime ihan vakuuttunut, että Ranskassa tilanne on sama kuin Suomessa (ottamatta nyt kantaa siihen, mikä on "tilanne" Suomessa)?
Noh, enhän mä tosiaan mikään Ranska-asiantuntija ole, mutta en toistaseks ainakaan oo törmänny sellaseen maahan tai kuullu sellasesta maasta, missä toi kuvio menis jotenkin muuten. Luulen, että pääpiirteittäin tilanne on aika sama kaikkialla, koska pariutumismarkkinoiden perusmekanismit kumpuaa kuitenkin pitkälti biologiasta. Kaikissa maissa pätee, että naisilla on satunnaisessa seksissä suuremmat kustannukset ja pienemmät hyödyt ku miehillä. Kaikkialla myös pätee, että naisilla on voimakkaammat biologiset kannustimet olla valikoivampia ku miehillä. Kulttuuri voi vaikuttaa siihen, kuinka suuriks sukupuolierot periutumiskäyttäytymisen suhteen muodostuu, mutta käsittääkseni ei oo missään onnistunu kääntämään rooleja päälaelleen.
Suurimmat erot vallitsee varmaan äärikonservatiivisten ja liberaalien maiden välillä. Äärikonservatiivisissa seksuaaliset suhteet ei kasaudu niin voimakkaasti tasokkaimmille miehille, koska avioliitot on tyypillisesti ikuisia eikä niiden ulkopuolisia suhteita käytännössä ole. Siellä mennään pitkälti yks nainen yhelle miehelle periaatteella. Konservatiivisesta pariutumissysteemistä hyötyy ne yksilöt, jotka jäis liberaalissa systeemissä ilman. Toisaalta siitä kärsii tasokkaammat miehet, jotka ei voi harrastaa satunnaisia seksisuhteita ja sarjapariutumista ja sellaset naiset, jotka liberaalissa systeemissä pariutuis mieluummin ylöspäin määräaikasesti ku sitoutuis oman tasoseensa mieheen.
Mun käsittääkseni Ranska ei kuulu noihin konservatiivisiin mestoihin, joten epäilen siellä tilanteen olevan jotakuinkin Suomea vastaava. Saa valaista, jos oon väärässä ;)
Niin, tässähän tämä meiän ydinkysymys taitaa edelleen olla. Jaksanko vielä puhaltaa hiiliin vai annanko olla...
Niin, tos on kolme kiinnostavaa kysymystä:
1. Missä määrin kulttuurilla voidaan vaikuttaa pariutumismarkkinoihin/pariutumiskäyttäytymiseen?
2. Missä määrin ja millä tavalla noihin edellä mainittuihin on jo vaikutettu kulttuurilla?
3. Missä määrin ja millä tavalla kulttuurilla pitäisi yrittää vaikuttaa edellä mainittuihin?
Intuitiolla vastaisin ykköseen, että voidaan vaikuttaa, mutta näyttäis siltä, että biologian vaikutus on niin suuri, että miesten ja naisten roolit säilyy melko samankaltaisina erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Tai vaihtoehtoisesti vois sanoa, että biologia näyttää rajoittavan aika voimakkaasti sitä vaihtelua, jota kulttuuriympäristöjen välillä voi esiintyä. Ts. mä voisin helposti hahmotella mielessäni sellasen kulttuurin, jossa sukupuoliroolit olis täysin päinvastaset ku nykyään, mutta sellasta kulttuuria ei empiirisesti tarkastellen näytä voivan muodostua annettuna biologiset rajoitteet.
Kakkonen on aika hankala. Tyydyn toteemaan, että on mahdoton sanoa, onko kulttuuri pienentäny vai suurentanu sukupuolten välisiä eroja seksuaalikäyttäytymisessä. Ei tiedetä, olisko miesten ja naisten strategiat vähemmän vai enemmän erilaiset ns. luonnontilassa. Yksittäisten juttujen suhteen vois tietty sanoa kaikenlaista. Esim. toi em. konservatiivisuus vs- liberaalius.
Kolmosesta taas lienee suunnilleen yhtä monta näkemystä ku on ihmistä. Aateeämmät haluais naisille pakollista bordellipalvelusta jne. ja feministit seksuaalianarkiaa yhdistettynä valtiolta saatavaan itsensä ja jälkeläistensä täyteen elatukseen. Joku ekonomisti taas voi pohtia asiaa talouden kannalta ja sosiaalitieteilijä sosiaalisten vaikutusten kannalta. Mitä vaikutuksia ydinperheen romuttamisella ja "sukupuoliroolien purkamisella" on talouteen, yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin?
Niin, musta tässä nettikeskustelussa pitäydytään yleensä aika tiukasti vanhentuneissa rooleissa, jotka sittemmin ovat lientyneet ja monipuolistuneet - onneksi, sanoisin minä, mutta joku muu voi tietysti olla eri mieltä. Siksi kysymys niiden "kääntämisestä toisin päin" ei musta ole relevantti, monimuotoistuminen sen sijaan kyllä.
On valtava vähemmistö tai ehkä jopa enemmistö ihmisiä, jotka eivät koe oloaan mukavaksi löyhässäkään stereotyyppiroolissa vaan haluaa olla jotain ihan muuta (rautalankaesimerkki: olen nainen, en tykkää korkokengistä tai halua kotiäidiksi / olen mies, ei vois vähempää kiinnostaa autot tai inttijutut). Toivon että se heille, tai siis meille, suodaan.
Itselläni on kokemus, että miesten ja naisten roolit vaihtelevat ihan hurjasti kulttuuriympäristöstä toiseen, en ole kokenut että biologia sitä hirveästi rajoittaa, jos yritetään lähtökohtaisesti rajata pois fysiikkaan liittyvät asiat (mikä tietysti on vaikeaa, kun kaikki aina vaikuttaa kaikkeen). Mutta noin muuten. Olen sattumalta asunut itse joskus juuri Ranskassa, ja siellä koin roolini todella, todella, todella paljon ahtaampana kuin Suomessa. Epäilemättä sama päti myös miehen rooliin. Vrt. tämä Facebookissa jokunen päivä sitten levinnyt Ruotsiin liittyvä twiitti:
Tilastofakta: Suomalaisella naisella oli 50-luvulla tyypillisimmin yksi seksikumppani elämässään. Nykyään seitsemän. Onhan se ihan valtava muutos, jota on paha selittää biologialla. Ja aikaa on kulunut vasta verrattain vähän. Roolitilanne voi olla ihan toisennäköinen vaikka sadan vuoden kuluttua. Toivottavasti entistä monimuotoisempi.
Toi roolien muuttuminen ja "monimuotoistuminen" on ilmiö, jonka vaikutukset vaihtelee yksilöstä toiseen. Sun lailla mäkin arvioisin, että muutoksesta suhteessa vaikka 50-lukuun on ihmisten enemmistölle ollu hyötyä. Mutta tän arvion kanssa ei oo mitenkään ristiriitasta ajatella, että on ihmisryhmiä, joiden näkökulmasta nää muutokset on lähinnä negatiivisia. Tällanen ryhmä vois esim. olla aateeämmät sopivasti määriteltynä.
Kun taloudelliset markkinat vapautuu, hyötyä saa tulonsiirtojen kautta myös sellaset yksilöt, jotka ei vapaassa kilpailussa pärjää. Kun seksuaalimarkkinat vapautuu, ne jotka ei kilpailussa pärjää jää kokonaan ilman. Ei oo mitään tasotusmekanismia, jolla heikommille yksilöille jaettais seksuaalimarkkinoiden vapautumisen tuottamaa lisähyötyä.
Mä väitän, että naisen rooli ei oo mieltymysten/työn/harrastusten yms. suhteen kovinkaan tiukka. Nainen voi tehdä Suomessa suunnilleen mitä haluaa, ilman että sen markkina-arvo heilahtais oleellisesti suuntaan tai toiseen. Naisen rooli on tiukahko lähinnä ulkonäön suhteen. Miehen arvo määräytyy paljon voimakkaammin sen tekemisten ja niiden tuoman statuksen kautta, jonka takia miehen rooli on tossa mielessä paljon tiukempi.
"Itselläni on kokemus, että miesten ja naisten roolit vaihtelevat ihan hurjasti kulttuuriympäristöstä toiseen, en ole kokenut että biologia sitä hirveästi rajoittaa"
Veikkaan, että lähestyt tota kysymystä nyt ihan eri tasolla ku minä. Sulla on varmaan mielessä erot joissain toimintatapojen yksityiskohdissa yms. Mä taas puhun enemmän fundamentaalisemmista eroista, kuten siitä, kumpi on markkinoilla kysyjänä ja kumpi tarjoajana jne. Tai vaikka siitä, millasten seikkojen perusteella miehen ja naisen markkina-arvo määräytyy eri kulttuureissa. Sä kelaat ehkä jotain sen tyyppistä, että kulttuurit eroaa vaikka siinä, saako mies statusta raa´asta voimasta vai kitaransoittotaidostaan. Mä taas kelaan, että oleellisilta osin kulttuurit on samanlaisia, koska kaikissa kulttuureissa miehen markkina-arvon kannalta oleellista on status, vaikka sitä hankittaisiinkin erilaisilla keinoilla. Vastaavasti kaikissa kulttuureissa naisen markkina-arvon kannalta oleellisinta on ulkonäkö ja statuksen merkitys naisen markkina-arvolle on tyypillisesti vähäinen.
Mitkä sun kokemuksen mukaan oli oleellisimmat erot sukupuoliroolien osalta Suomen ja Ranskan välillä? Mä en tiedä Ranskasta hirveesti, mut stereotypian mukaanhan ranskalaisia naisia pidetään kait "seksuaalisesti vapautuneina"? Mut joo, mun kokemus on yleisestikin se, että kaikkialla Pohjoismaiden ulkopuolella sukupuoliroolit tossa sun tarkottamassa mielessä on ahtaampia ku Suomessa. Sen sijaan tossa mun fundamentaalisemmassa merkityksessä roolit tuntuis olevan aika samanlaisia.
Miesaktivistit ovat tunnetusti rakastuneita kaikkivoipaan evoluutiopsykologiaansa, mutta tuo kulttuuri vs. biologia vastakkainasettelu yksinkertaistaa kuviota liikaa. Välissä on kuitenkin aina yksilö joka tekee valintoja kulttuuristen, biologisten ja henkilökohtaisten vaikutteiden alla. Esimerkiksi "kullankaivaja" -strategia lienee täysin ristiriidassa niin biologisen imperatiivin (löytää henkilö, joka saa dopamiinit, feromonit, serotonit ja adrenaliinit virtaamaan) ja kulttuurisen normin (ihmisten hyväksikäyttö on hyi-hyi!) kanssa.
Kullankaivuu on tietty aika äärimmäinen esimerkki rationalisoinnista ja itsekkäästä oman edun maksimoinnista (tai psyykkisestä oireilusta). Silti me ei taideta olla ihan vain pelkän biologiamme ja ympäröivän kulttuurimme tuotoksia. Pikemminkin tuo kulttuurimme taitaa olla enemmän seurausta yksilöiden ja laajemman populaation tekemistä ratkaisuista ja elävästä arvomaailmasta?
Yksi esimerkki, jossa kulttuuri on voittanut biologian on homoseksuaalisuus länsimaailmassa. Ei siitä nyt niin kauan ole, kun homous hakattiin ihmisestä pois ja oletettiin kaikkien sopivan mukavaan heteromuottiin. (Siitä onkin vähän kauemmin, kun Suuret Filosofit uskoivat todellisen rakkauden olevan mahdollista vain Miesten Kesken.) Homoseksuaalinen pariutumismarkkina on muuttunut moneen kertaan historian saatossa ihan täysin.
Mitä Ranskaan tulee, niin siellähän mm. 1. Maailmansota palautti noin 70% nuorisosta takaisin arkuissa, eikä toinenkaan tainnut mikään piknik olla. En nyt pitäisi ihan mahdottomana, että moiset pikkujutut yhdistettynä melko vahvaan katolilaisuuden perinteeseen liennyt jättänyt vähän toisenlaisen arvomaailman sukupuolikysymysten suhteen.
Ja kokemattomalle matkailijalle kaikki vastaantulevat kulttuurit ovat "seksuaalisesti vapautuneita". Ensimmäisenä vastaan tulevat ne, joilla on ulkomaalaisfetissi ;-)
"Esimerkiksi "kullankaivaja" -strategia lienee täysin ristiriidassa niin biologisen imperatiivin (löytää henkilö, joka saa dopamiinit, feromonit, serotonit ja adrenaliinit virtaamaan) ja kulttuurisen normin (ihmisten hyväksikäyttö on hyi-hyi!) kanssa"
Kullankaivaja-strategiahan ei oo ollenkaan ristiriidassa minkään kanssa. Evoluutiossa on saanu huomattavaa etua siitä, että hallitsee resursseja. Resurssien hallinta myös signaloi miehessä kelpoisuutta ja saa siten monien naisten hormonit hyrräämään. Ja vaikka naisen hormonit ei hyrräiskään, niin silti resurssien haaliminen jälkeläisilleen lienee niiden kelpoisuutta edistävä strategia. Kulttuurisia normeja taas vaikuttaa moneen suuntaan. Näennäisesti kullankaivajia paheksutaan, mutta silti rikkaan miehen napannut nainen onnistuu yleensä pitkällä tähtäimellä nostamaan huikeesti sosiaalista statustaan. Ts. loppupeleissä kulttuuriset normit luultavasti kannustaa kullankaivamiseen paljon enemmän ku toppuuttelee sitä.
"Silti me ei taideta olla ihan vain pelkän biologiamme ja ympäröivän kulttuurimme tuotoksia"
No yleensä kulttuuri kyllä määritellään tässä yhteydessä niin laajasti, että ihmisen katsotaan olevan nimenomaan kulttuurin ja biologian tuotos.
"Yksi esimerkki, jossa kulttuuri on voittanut biologian on homoseksuaalisuus länsimaailmassa"
What? :D Nykytiedon valossa homoseksuaalisuus on voimakkaasti kytköksissä geeneihin ja sikiöaikaiseen hormonialtistukseen. En oikeen ymmärrä mitä biologian vastaista homoseksuaalisuudessa muutenkaan olis. Se että homoja on joskus hakattu tuskin on poistanu niiden homoseksuaalisuutta. Niiden käyttäytymiseen se varmaankin on vaikuttanu.
Toi on ihan hyvä pointti, että esim. sodan jäljiltä miesten ja naisten lukumääräsuhde on saattanu vääristyä niin pahasti, että voi syntyä poikkeuksellista kulttuuria. Miesten ja naisten halut ja tarpeet tuskin muuttuu tossakaan tilanteessa oleellisesti.
Sä sekoitat nyt evoluutiopsykologian biologiaan. Aivokemia on paljon lähempänä eläinkunnan käytöstä, kuin resurssikamppailu. Jälkimmäinen vaatii pohjakseen jo jonkinmoisen lauman ja mutatoituu enemmän sosiologiaksi. Tässä sitten kaikenmoinen rationaalinen ja epärationaalinen harkinta tulee aika olennaiseksi kysymykseksi. Ja sitä on mielekkäämpää mallintaa mm. peliteorian kautta (jossa tekijät etsivät tilannesidonnaisesti parhaita tai vähiten huonoja vaihtoehtoja) kuin laiskasti selittää trendit biologisperusteisiksi "luonnollisuuksiksi".
Homous on kiinnostava ilmiö tässä kontekstissa sikäli, että jos kyseessä on luonnollinen/biologinen taipumus - niin kuinka ko. suuntautumisen kulttuurinen tukahduttaminen vaikuttaa yksilöiden käytökseen ja psyykeeseen? Esim leikkivätkö heteroa ja kykenevätkö olemaan onnellisia pakotetussa roolissaan?
Ööh evoluutiopsykologia on vaan evoluutiobiologian spinoffi, jossa pyritään selittämään ihmisten käyttäytymistä evolutiivisten teorioiden pohjalta. Meni täysin ohi, että miten mä "sekotin" ne.
Mun kokemukseni mukaan kulttuureissa on eroa nimenomaan tossa mielessä, jota kutsut fundamentaaliksi. Mun nähdäkseni sen baari- yms kontekstin ulkopuolella tämä niin sanottu kysyntä-tarjonta-tilanne on huomattavasti tasapuolisempi Suomessa kuin esim siellä Ranskassa. Tiedän että olen itsekin palstallani aiemmin maininnut passiivisuuteni, mutta olen tarkoittanut sillä just nimenomaan tätä baarikontekstia. Muualla elämässä musta oleelliseksi nousee se, mitä Jan Salminenkin taisi jossain tuolla esittää: että mikä se aloite on, mistä flirtti alkaa, kumpi tekee jonkun ensimmäisen siirron. Jos se ensimmäinen kontakti ei ole kysymys "tuutsä tanssiin / otetaanks huone /tms", vaan lähdetään jostain hienovaraisemmasta (usein ja parhaimmillaan päämäärättömästä sosiaalisesta olemisesta) kanssakäymisestä liikkeelle, niin flirttailu on onnistuessaan ja johonkin johtaessaan hyvin molemminpuolista, ei sellaista, että mua naisena nyt tässä hakkaillaan ja kosiskellaan ja mä mielessäni mietin, että annanko vai en.
Tämä siis Suomessa. Kun taas Ranskassa mun odotetaan olevan hirveän imarreltu kaiken maailman ihme temppuilusta ja viheltelystä ja siitä sun tästä, ja mun rooli todellakin olisi vain hyväksyä vai hylätä tämä jostain ilmaantunut kosija. Aloitteenteko naiselta olis vähintäänkin epäilyttävää, osoittaisi varmaan että naisessa on joku vika, jota onneton aloitteen kohteeksi joutunut mies ei tiedä. Niin ja siellä eli aivan helvetin sitkeässä se käsitys, että ei ei tarkoita ei. Näin ollen se hylkääminen on aika haastava viestintätehtävä.
Tämä nyt siis ihan vaan omia kokemuksiani, kun niitä kysyit. Mä olen henkilökohtaisesti oikein tyytyväinen naisen asemaani Suomessa, täkäläiseen huomattavan paljon tasapuolisempaan kulttuuriin ja kuten sanoit, suht vapaaseen naisen rooliin (teinitytöillä on kauheaa, kuten varmaan kaikkialla, mutta sen jälkeen). En ikinä vaihtaisi sitä Ranskan malliin.
Ja mä en ole koskaan kuullut stereotypiaa, että ranskalaiset naiset olisivat seksuaalisesti vapautuneita, päinvastoin. Skandinaavinaisethan, ruotsalaiset itseoikeutetusti etunenässä, ovat niitä seksuaalisesti vapautuneita ranskalaisten mielestä. Toki tällainen stereotypia voi olla suomalaismiehillä, minähän en heteronaisena tiedä asiasta mitään.
Yksi hauska anekdootti vielä brasilialaiselta, Euroopassa (Irlannissa, Ruotsissa) vuosia asuneelta opiskelukaveriltani, hyvännäköiseltä mieheltä, jolla riitti vientiä. Kertoi havainneensa, että Ruotsissa tyttöjen kanssa on tosi vaikeaa päästä suutelemaan, suhteessa hänen kotimaahansa siis. Sen sijaan suhteessa hänen kotimaahansa ruotsalaistyttöjen kanssa on tosi helppoa päästä sänkyyn. Brassi ei voinut käsittää.
Hmm no mä tarkotin enemmänkin sitä, että noi roolit on aina kuitenkin samoin päin, vaikka voikin vähän vaihdella miten voimakkaita ne missäkin päin maailmaa on. Ts. ranskalaiset miehet voi olla aggressiivisempia ku suomalaiset, mutta silti se vonkaajan rooli on molemmissa maissa miehellä. Sellasta maata tuskin on, jossa naiset esim. voittopuolisesti vonkais miehiltä irtoseksiä ja miesten päänvaivana olis hätistellä yli-innokkaita naisia tiehensä. Ton eron irtoseksihalukkuudessa väittäisin kumpuavan pitkälti biologiasta ja muovaavan pariutumismarkkinaa samaan suuntaan kaikissa kulttuureissa. Ja vaikka oltais baari/nettiskenen ulkopuolella, niin sielläkin se aloitevastuu on kuitenkin pääosin miehillä. Sitä paitsi baari ja netti muodostanee kyllä nykyään yhdessä aika ison palasen koko pariutumismarkkinasta eli niitä ei mitenkään voi sivuuttaa tässä yhteydessä.
Naiset tosiaan osallistuu myös siihen flirttiprosessiin, mutta mm. tosta edellä mainistusta yksityiskohdasta johtuen naiset kohdistaa flirttiään paljon harvempiin ja valikoidumpiin miehiin ku mitä miehet kohdistaa naisiin. Siitä se paljon toitotettu epätasapaino pitkälti syntyy. Tosin siitä epätasapainosta usein vedetään virheellisesti johtopäätös, jonka mukaan naiset olis sen takia automaattisesti markkinoilla miehiä paremmassa asemassa. Tän johtopäätöksen tekevät miehet tuntuu olettavan, että naiset olis ikäänku "nirsoja miehiä", jotka on miesten lailla tavottelemassa ensisijaisesti irtoseksiä. Mutta kun naiset ei tyypillisesti sellasia ole, niin ne ei hyödy siitä vonkaamisesta samassa mitassa ku mitä mies hyötyis siitä, että naiset vonkais sitä koko ajan.
No joo, mäkään en oikeestaan usko, että juuri missään päin maailmaa naiset olis seksuaalisesti vapautuneempia ku Suomessa(mut huom., silti Suomessakin on todella iso sukupuoliero suhtautumisessa seksiin. Tuntuis tukevan oletusta biologian isosta merkityksestä jos vapautuneimmassakaan maassa sukupuolten käyttäytyminen ei oo kovin lähellä toisiaan). Jostain muistan vaan kuulleeni stereotypian ranskalaisten naisten vapautuneisuudesta, mutta voi olla ettei siinä ollu mitään perää.
Toi suutelujuttu on outo, en oikeen keksi mitään loogista selitystä :) Aasiassahan ei muuten monissa maissa harrasteta suutelemista ollenkaan.
"Miesaktivistit ovat tunnetusti rakastuneita kaikkivoipaan evoluutiopsykologiaansa, mutta tuo kulttuuri vs. biologia vastakkainasettelu yksinkertaistaa kuviota liikaa. Välissä on kuitenkin aina yksilö joka tekee valintoja kulttuuristen, biologisten ja henkilökohtaisten vaikutteiden alla."
Saattaahan olla vaikuttimia, jotka eivät istu sen paremmin "kulttuuri", kuin "biologia" kategoriaankaan.
Ihmisen muistitieto päättyy kokonaan jonnekin varhaislapsuuteen, jota ennen on voinut tapahtua monia yksilön maailmankuvaan liittyviä "pakkosyöttöjä", joista ei ole kauheasti takeita. Ihmisten arvoprosessia voidaan siis ainakin teoriassa ohjata joltakin vaikeasti havaittavalta tasolta, mutta vitsaus on siinä, ettei ihmisiä yleensä kiinnosta tutkia omaa aivopesuaan, joten turvaudutaan biologia-kulttuuri-henkilökohtainen näkemys- tyyppiseen pyörittelyyn, vaikka totuus olisikin jossain paljon sekavammassa ja alitajuisessa.
Joanna:
"Tämä nyt siis ihan vaan omia kokemuksiani, kun niitä kysyit. Mä olen henkilökohtaisesti oikein tyytyväinen naisen asemaani Suomessa, täkäläiseen huomattavan paljon tasapuolisempaan kulttuuriin ja kuten sanoit, suht vapaaseen naisen rooliin (teinitytöillä on kauheaa, kuten varmaan kaikkialla, mutta sen jälkeen). En ikinä vaihtaisi sitä Ranskan malliin."
Pohjoismaisuus on useasti ollut ihanne muissakin maissa. En silti lähtisi väittämään, että suomalaisen naisen asema olisi absoluuttisesti vapaampi kuin muualla. Pohjolassa ainakin karsastetaan muiden maiden naisen altistuneisuutta konservatiivilähtöiselle naisroolille, miutta toisaalta ei kovin avoimesti huomioida muunmaalaisten naisten mahdollisesti parempaa kykyä rakastaa miehiä.
Suomalaisen miehen kannalta on usein parempi siirtyä mihin tahansa toiseen valtioon, mutta toisaalta naisten altistuneisuus konservatiiviroolille alkaa sekin varmasti ahdistamaan. En kyllä itse hyppisi suomalaisen keskivertonaisen puolesta kattoon, vaikken toisaalta arvosta konservatiivisen ikeen alla olevia naisiakaan.
Henkilökohtaisesti olen oikeastaan kiinnostunut hyvinkin rajatusta joukosta ihmisiä. Olipa sitten mies tai nainen, arvostan omalähtöisyyttä kaikilla elämän alueilla.
"1. Missä määrin kulttuurilla voidaan vaikuttaa pariutumismarkkinoihin/pariutumiskäyttäytymiseen?"
Ensinnäkin pitäisi määritellä jotenkin kulttuuri. Jos tarkoitat kulttuurillamme jotain filosofis-taidehistoriallista mullistusta, niin ei sillä voi mihinkään vaikuttaa. Sensijaan esoteerisempi laajojen kokonaisuuksien tarkastelu ja hahmottaminen, tai elämisemme taustalla olevien asioiden paljastuminen voisi muuttaa ihmisten asenteita maailmaan paljonkin.
Omistuslähtöisen, sotaromanttisen maailmankuvamme lähtökohdista tuskin päästään alfauros ja nainen pariutuvat heti-sektorilta senttiäkään ulospäin. Niin kauan kun ihmisten yleiset tavoitteet ovat materian kasaamisessa ja itsekkyyden (kateuden, kusipäisyyden) tuntemusten, monotonisen panemisen ja saalistamisen ihanteissa maailma tulee olemaan sen mukainen.
Yksi merkillepantava seikka on se, ettei pariutumismarkkinoilta pudonneet ole itsekään kovin keskimäärin sen viisaampia. Samanlaisia "heti mulle kaikki nyt, että voin olla itsekäs kusipää"-tyyppejä he ovat kuin YTM:tkin. Jos pariutumismarkkinoita haluaan ohjata tasavertaisempaan asemaan, niin kyllä silloin on pärjäämisen kontekstia muutettava yhteiskunnassa yleensäkin. Eihän joku hintelä ATM voi koskaan vedota naiseen, joka haluaa osakseen maskuliinisia suorituksia ja kouriintuntuvaa henkilökohtaista suojelua. Kyllä se vaatii kulttuurin ja yleisten pyrkimysten muuttumisen.
"2. Missä määrin ja millä tavalla noihin edellä mainittuihin on jo vaikutettu kulttuurilla?"
Kulttuuri on enemmänkin tulosta. Enemmän seurausta, kuin syy. Ei kulttuurimme ole erityisen itseajattelevaa.
"3. Missä määrin ja millä tavalla kulttuurilla pitäisi yrittää vaikuttaa edellä mainittuihin?"
Voisihan tietysti taiteen avulla yrittää vaikuttaa asioihin. Eri asia kuka haluaa sellaiseen taiteeseen tutustua. Ainoat laajasti tunnetut poikkitaiteelliset teokset taitavat olla jotain Kalervo Palsa-tasoa. Tai sitten tosielämän surrealistisia kouluampumisia, wtc-iskuja jne.
"Mitä vaikutuksia ydinperheen romuttamisella ja "sukupuoliroolien purkamisella" on talouteen, yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin?"
Ydinperhe ja tiivis parisuhde -käytäntö perustuu minun nähdäkseni
aika pitkälti siihen, että se sulkee pois ulkoiset häiriötekijät. Ja vitsaus onkin siinä, että vallitsevassa maailmanmallissa lähes kaikki koetaan ulkoisena häiriötekijänä, suuri osa ihmisen elämästä on intiimiä itsenäisyyttä (usein yksinäisyyttäkin). Etsitään suunnattomien ihmisjoukkojen seasta joku, jonka kanssa voidaan paeta pahaa maailmaa, koska muut ovat liian erilaisia, ja vaarallisia, suhdetta vaarantavia. Tähän liittyy siis pettämisen pelko ja tarve itsekkyyden kokemiseen.
Lukitussa parisuhteessa eläminen nostattaa perusihmisessä ylpeyden
synnin, mutta samalla hän on kuitenkin hädissään tai epävarma, onko suhde riittävässä määrin lopullinen, määrätynlainen kohtalo omassa elämänkirjassa. Jos ydinperhemallia ei olisi, todennäköisesti ihmisten välillä olisi paljon vähemmän mitään inhoa ja pelkoa, ja ihmiset olisivat huomattavasti nykyistä puhtaampia. Lukittu parisuhde antaa mahdollisuuden a) tyydyttää omat tarpeensa melko pitkälle ja b) mahdollisuuden paeta pahaa ympäristöä.
Mitä paremmiksi, puhtaammiksi ja miellyttävämmiksi ihmiset toisiaan kohtaan muuttuvat sitä todennäköisemmin parisuhdemyytti alkaa purkautumaan.
Todennäköisesti maailmanjärjestyksessä, jossa vaihtelunhalu on turvattu taloustilanne on nykyistä parempi. Innovatiivisuus nousee uudella tavalla, kun ihmiset alkavat haluta olla enemmän toistensa kanssa, mikä tarkoittaa työnteon vähenemistä ja korvautumista koneilla.
Suosittelen tutkimaan tätä mahdollisuutta. :D
"Kullankaivuu on tietty aika äärimmäinen esimerkki rationalisoinnista ja itsekkäästä oman edun maksimoinnista (tai psyykkisestä oireilusta)."
Taloudellisissa teorioissa kuten evoluutiobiologiassakin ihmisten (ja eläinten) ajatellaan olevan oman subjektiivisen etunsa maksimoijia.
Yksinkertaisesti sanottuna ihmisten ajatellaan pyrkivän tekemään kivoja asioita ja välttämään mälsiä asioita. Kyse on teorioiden lähtökohdista - teorioilla on yleensä kyseenalaistamattomia perusoletuksia.
Jos meillä on kaksi naista, 1) kullankaivaja ja 2) henkisen yhteyden etsijä, niin teorian mukaan kumpikin etsii miehestä oman subjektiivisen etunsa maksimointia. Nainen 1 arvostaa rahaa, kun taas nainen 2 arvostaa tosirakkautta. Kummassakin tapauksessa kyse on "itsekkäästä" oman edun maksimoinnista, eikä mistään "säälipillusta", jolla edistettäisiin jonkun onnettoman ATM:n seksielämää.
Oman edun maksimointi voi olla joko tietoista rationalisointia tai pelkästään tunteiden perässä juoksemista. Jostain syystä tietoinen rationalisointi nähdään väärempänä oman subjektiivisen edun maksimoinnin välineenä kuin tunteisiin luottaminen.
Itsekkyyttä käsittääkseni käsitellään juurikin psykologian puolella, missä sitä sanotaan egoismiksi(?). Biologinen syy henkilökohtaisen edun tavoitteluun on kyseenalainen. Kysy vaikka rukoilijasirkoilta tai Kamikaze-lentäjiltä. Evoluutiobiologiaa on se, miten tietynlaiset ominaisuudet valikoituu toistettavaksi pitkällä aikavälillä. Toki psykologisia ilmiöitä voi usein selittää biologisilla syillä (esim. kauneusihanteet tai testosteronin vaikutukset). Kokonaisuutena biologia ei anna kovin kattavaa viitekehystä ihmisten psykologisen (ts. typeryyden, epärationaalisuuden ja luonnottomuuden) toiminnan tarkasteluun.
Kaikki menestyneet yhteiskunnat ja toimiva sosiaalinen vuorovaikutus on perustunut ihmisten kyvylle toimia vastoin suoraa oman edun tavoittelua ja Darwinistista eloonjäämiskamppailua. Evoluutio ei ole ainoastaan biologinen ilmiö.
> Ööh evoluutiopsykologia on vaan evoluutiobiologian spinoffi, jossa pyritään selittämään ihmisten käyttäytymistä evolutiivisten teorioiden pohjalta. Meni täysin ohi, että miten mä "sekotin" ne.
Eikä ole, vaan evoluutiopsykologia on psykologian spinoffi. Sillä on harhaanjohtava maine, koska populäärievopsykoilijat tykkää liputtaa biologian asemaa kovana tieteenä. Tai siis, jos teoria on ilmaisuvoimainen ja uskottava biologisen insentiivin tähden, sitä on mitattavana todellisuutena paljon vaikeampi kiistää kuin "pehmeämpiä" arviointeja mielen toiminnasta.
(Populääri)Evopsykan vika on siinä, että vaikka biologinen selitysmalli on esitettävissä, se ei tarkoita mallin olevan oikea saati ilmaisuvoimainen. Todiste: katso ikkunasta ulos. Jumala ei rakenna suoria viivoja.
Jaime, joo, irtoseksin suhteen tuntuu pysyvän voimakkaasti noin päin nuo roolit, en kiistä.
Suutelujuttuhan siis menee niin, että Brasiliassa on hyvin pieni "suutelukynnys", oikeastaan olematon. On ihan yleinen tapa, että esim karnevaalien tai muiden juhlien aikaan ja yökerhoissa pussataan ketä vain kohdalle osuvaa, suulle. Jos pusu miellyttää, iltaa jatketaan yhdessä, jos ei, sanotaan heippa. Ja tämä siis luonnollisesti koskee vain niitä, jotka eivät kävele käsi kädessä pariskuntana. Useampikin brasilialainen opiskelukaverini kertoi tästä, ja olen itse ollut todistamassa tätä yksissä uudenvuodenbileissä Copacabanalla. Huuliaan liki työntelevät jätkät olivat varsin loukkaantuneita, kun käänsin kasvoni pois tai suojasin suutani kädellä. Pyytelin anteeksi arroganttia epäsosiaalisuuttani, mutta yhteisymmärrystä ei ihan syntynyt.
Mutta siis sitten taas seksin suhteen tämä avomielisyys ei päde, sanoi kaverini.
Deeby:
Eiväthän vapaus ja "kyky rakastaa miehiä" ole sama asia.
Laasanen:"Jostain syystä tietoinen rationalisointi nähdään väärempänä oman subjektiivisen edun maksimoinnin välineenä kuin tunteisiin luottaminen."
Mitä enemmän tietoista typeryyttä ja nihilismiä harrastetaan, sitä enemmän
kiusallinen "minäminä" paljastuu. Kun suuri osa menee "tunteella" samojen lainalaisuuksien kautta kiusallinen "minäminä" saa jatkaa kulkuaan peitettynä, kaikessa rauhassa. Olisi kieltämättä aika mielenkiintoista elää maailmassa, jossa ihmiset puhuisivat lähinnä minuudesta ja omista markkinoistaan.
"Eiväthän vapaus ja "kyky rakastaa miehiä" ole sama asia. "
Minä tunnen suomalaisia naisia ihan henkilökohtaisesti. Olen pienessä hylännyt heitä, valinnut heitä, tullut jätetyksi ja löytänyt oikean. Käynyt myös hautajaisissa. Olen käynyt monasti ulkomailla, ja tavannut ulkomaalaisia naisia Suomessa. Kyllä sen pohjalta voin sanoa, että kovin suuresta vapaudesta on ihan turha Suomessakaan naisten kohdalla puhua.
Suomalaisen naisen suurin etuoikeushan on siinä, että miestä ei tarvitse hyväksyä, eikä kunnioittaa, vaan hänet voi kyseenalaistaa. Nainen voi Suomessa vapaasti valita patriarkkansa ja konservatiivinsa, ja dissata muut miehet kelvottomina. Muissa maissa ei tarvitse olla kuin mies, niin naiset kunnioittavat jo jollain tavalla. Minusta sekin on hienoa.
Suomalainen nainen on statuksen perään!
Okei, no tollanen kulttuuriero kieltämättä selittää aika hyvin ton suutelujutun. Siitä tuli mieleen ajat, jolloin treenailin vielä painia/brassijujutsua ja meillä kävi säännöllisesti brasilialaisia valmentajia vetämässä leirejä. Brassimiehillä normaali tervehtimistapa on sellanen "äijähalaus", joka tulee niiltä suunnilleen yhtä luonnollisesti ku suomalaisilta perusjäyhä nyökkäys. Niiden mielestä oli sitten äärimmäisen huvittavaa, kun ne yritti paikalle tullessaan mennä halaamaan suomalaisia treenikavereita ja osa tyypeistä vastas halaukseen paskajäykkänä hakien väkinäisesti otetta ja ihmetellen minne ne kädet laittais ettei tulis homostelufiilistä :D
Statuksen perään ollaan joo ja patriarkkaa etsitään.
"Statuksen perään ollaan joo ja patriarkkaa etsitään."
Eli feministejä. :)
Suomalaiset naiset eivät ole vapaita valitsemaan, kuten luullaan, eivätkä heidän asiansa ole sillä tavalla hyvin. Suomalaisnaisilla on - sanoisinko jalostuneemmat valintajärjestelmät, ja ne vetää miehen tiukalle miehen rooliinsa. Mutta myös suomalaisnainen on niiden ikeessä. Suomalaisen naisen pitäisi kaiken järjen mukaan olla tyytymätön.
"Tanssi, mies, kunniasi kentällä" voisi olla yläastetta aloittelevan miehen ensimmäisen koulukirjan kansitekstinä.
Siinä missä naapurin kehityssiskoihin tekee vaikutuksen pelkästään raha ja lemmentöpseli jalkovälissä suomalainen nainen kulmamittaa miehen statuksen kehikon monelta eri puolelta. Mutta se, että tekee samasta asiasta tarkat kulmamittaukset ei tee suomalaisesta naisesta edelläkävijää tai virtuoosia elämänhallinnassa.
Ulkomaiseen naiseen voi vedota pelkkä mies kikkeleineen ja länsimaisine palkkoine, ollen alttiina rakkaudelle, mutta suomalaisnainen asettaa reilusti lisämääreitä, kuten esim.: kikkelin on oltava todella iso, rahaa on mieluusti oltava (eli juoksevia työ-tai osinkotuloja), auto, traditionaalinen, ei-kovin-pervo, asunto oma (tai pankilta), armeija (käyty), mielellään pitkä mies, möreä-ääninen ja varautuneen rento, akateemisesti koulutettu, -kukkulankuningas-hierarkialla se, joka seisoo lumipenkan päällä ja tönii "roskat" alas, kun tila loppuu, kunnioittaa naista ja toteuttaa naisensa toivomuslistan alusta loppuun. Sellainen on suomalainen vapaa nainen, jolla on pallo hallussa. Edunsaajana suomalainen harjaspirkko vaatii mieheltä mittavan statuksen, eli ymmärtää vaatia hänelle kuuluvat oikeutensa, jotka aiheuttavat ihmiselämän aikana kymmeniä tuhansia miesten itsemurhia, mutta se on sivuseikka. Naiseksi syntynyt on Suomessa paras.
Lähelläni on pari naista, jotka eivät ole tyytyväisiä naisen asemaan Suomessa. Heidän mielestä suomalainen nainen on vahvasti kiinnittynyt omaan sopililaumaansa. He kokevat ottaneen oikeuden omiin käsiinsä tehdessään elämänvalintoja, joita muut naiset eivät edes halua ymmärtää.
Suomalainen nainen on vain kehittynyt versio puolalaisesta. Hän tekee kulmamittaukset miehen puolesta.
Deeby, listasi on täysin naurettava ja absurdi. En tunne yhtään naista, joka "vaatisi" tuosta puoliakaan, enkä muuten kovin montaa miestä, joka täyttäisi noista puoliakaan (ja kuitenkin tunnen aika monta suomalaisen naisen kanssa elävää miestä).
Hyvät yöt ja ehkäpä päätän taas hetkeksi tähän.
"Deeby, listasi on täysin naurettava ja absurdi. En tunne yhtään naista, joka "vaatisi" tuosta puoliakaan, enkä muuten kovin montaa miestä, joka täyttäisi noista puoliakaan (ja kuitenkin tunnen aika monta suomalaisen naisen kanssa elävää miestä)."
Minä sanoin: "asettaa reilusti lisämääreitä, kuten esim.". Statuksen lisämääreet vaihtelevat koostumustaan ja korreloivat henkilökohtaisten halujen kanssa. Status ei perustu kokonaisuudessan naisen haluihin, vaan biologiseen tai muuhun alitajuiseen tarpeeseen.
(Pointtina siis, että ulkomaiden naisille useimmiten riittää raha ja kalu vastikkeeksi miehuudesta, kun taas "henkilökohtaisen valinnanvapauden" saavuttanut suomalainen harjaspirkko asettaa muita statusta vahvistavia lisävaatimuksia). Cu-t!
Juu, Joannaa komppaan, ja justiinsa patriarkkaattia ja statusta me kaikki naiset haetaan, käsittäähän sen erkkikin... ja kaikki erilaiset mielipiteet ovat vain femakoiden katalia juonia kaikkien miesten harhauttamiseksi ja yksilöiden asemien huonontamiseksi... :D:D:D
Ja jo totta vieköön evoluutiopsykologia on väittämänä eittämättä kiistämätön fakta, toisin kuin monet, ja jopa useimmat muut tieteenalat. Darwin sen jo todisti - vaikka hän nyt puhuikin biologiasta (ja siitäkin keskustellaan, ja ajatellaan nykytieteen valossa monin eri tavoin uudestaan), mutta biologia voidaan näppärästi muuttaa psykologisesksi tieteenhaaraksi, ja esittää faktana, kun siltä tuntuu, näistä meittien "asiantuntijoista", joille olettamukset ovat kiveenhakattuja faktoja...
Se, että vaikka mun yksi pitkä kirjoitus teurastettiin täällä täysin lukukelvottomaksi ja järjettömäksi ei tunnu kiinmnostavan ainakaan trollia itseään; muiden lukijoiden oli varmaan tosi vaikeaa käsittää, mitä sanoin minä, ja mitä kommentaattori. Vai menikö se koko roska mun piikkiin?
- Ihan niksivinkkinä: jos ette osaa siteerata, voitte vaikka HUUTAA, tai sitten kirjoittaa väreillä, jos haluatte lisäillä alkuperäiseen tekstiin omia juttujanne; tähän ilmiöön olen muilla palstoilla törmännyt. Tuntuu toimivan.
Joannalle kivaa lomaa! :) Nauti, ja rentoudu!
Minäkin lomailen täältä, ja olen kiltisti! :)
Char
Aluksi seurasin ihan kiinnostuneena tätä naisten valta-asema tms.-väittelyä. Nyt alkaa jo kyllästyttää.. Miksi tämä aihe pitää tuoda lähes jokaiseen keskusteluboksiin.. Varsinaisessa blogikirjoituksessa kuitenkin käsiteltiin kiinnostavaa aihetta ja olisi ihan piristävää lukea keskustelua joltain muulta kantilta, kuin miehet vs. naiset. Harmittaa, etten päässyt tuota näyttely katsomaan, käsittelee varmasti eroa yllättävillä tavoilla.
Kommentoi