Ladataan...
Rönsy

Kas tässä H&M:n uusi uikkarimainoskuva.

Onhan näitä oman elämänsä supermalleja ja  Real Beauty -kampanjoita ollut jo monta vuotta, mutta olen huomaavinani, että tässä siirrytään vielä astetta pidemmälle realismiin. Ja plussaa myös siitä, ettei asiasta tehty numeroa, ei yhtäkään tiedotetta.

(Laskelmoitua tietysti sekin, joo, mutta pisteet tyylikkyydestä.)

(Kuva: H&M, lisää esim. täältä)

EDIT: Huonosti perehdytty, Joanna. Kantsii lukea kommenttiketju.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Viime Nyt-liitteen kolumnissaan Anu Silfverberg määritteli:

Vanhempainliiton kampanjointi on pelkkää taloudellisesti kannattavaa tunnemössöä. Se on sitä samaa taikinaa, joka paisuu, kun kauhistellaan ”nykymenoa” ja ”nykyvanhempia” vailla kontekstoinnin häivää.

Kunhan minulla vain on mahdollisuus piehtaroida näissä isoissa fiiliksissäni niin kuin jokin valtava vauva, niin se se on tärkeää.

Tunnemössö on sukua kriittisyyden kuolemalle. Ärsyttävimmillään se on sitä, kun asiaperusteluja tai asiakeskusteluja ei voi käydä, kun joillekin tulee tunnetila, ja se määrää. Tunnetila syntyy varmimmin, kun keskusteluun liittyy lapsi tai eläin.

Ihan tahtomattakin mieleen tulvii mössöannoksia.

Lähimpänä tietysti Rönsyn 875 grammaa ja verot -keskustelu. Jos joku "väkisin kaivaa" hyvästä asiasta negatiivista, silloin loukkaannutaan (TUNNE) ja keksitään toinen toistaan veemäisempiä (TUNNE) kommentteja huudeltavaksi. Ei siis mitenkään keskustella, ehei.

Sitten oli viimekesäinen Enkeli-Elisa. Tunnetiloissaan sukelteleville Enkeli-Elisan puolustajille totuudella ei ollut mitään väliä eikä oikeastaan kampanjan vaikutuksillakaan, koska TARKOITUS OLI HYVÄ.

Aamulehdellä oli muuten samasta aiheesta täydellinen tunnemössöetusivu jokin aika sitten.

Katariina Souri ja Supersiskot -ilmoitus herätti ah niin paljon tunteita! Kuten tiedetään, raiskauksesta kertova teksti ei ollut Katan oma tarina, ja mainostoimistopomo väitti, että sen selventävä lause "oli vahingossa pudonnut pois". Kuitenkin Zonta International Piiri 20 -systeemin puheenjohtaja sanoi Ilta-Sanomissa näin:

"Ilmoitus antaa pitkälti kuvan siitä, että se olisi Sourin tarina. Se ei näy selkeästi, ettei tarina ole hänen. Tavoitteemme oli, että ilmoitus koskettaa vahvasti."

KOSKETTAVA! TUNNE! KUOHU! Amatöörimäisen ilmoituksen muukin teksti kertoo aivan liian tökerösti, mitä ollaan tekemässä:

Jos ihmettelet, miksi olen kuvassa silmä mustaksi maskeerattuna, syy on yksinkertainen: Halusin että huomaat ja toivottavasti myös luet tämän ilmoituksen.

Että kun nyt on tää vilpittömyyden ja aitouden aika, niin me vilpittömästi kerrotaan, että me maalattiin toi kohumuija niin, että sulla, lukija, tulis ikävät assosiaatiot väkivaltaan ja TUNNEMÖSSÖÖ, koska sillä ehkä havahdut. Faktoilla sua on turha koittaa herätellä, olet niin tyhmä ja laiska ja elämäsi pyörii oman napasi ja sen tuntemusten ympärillä.

(Noilla Supersiskoilla ei tosin nettisivun perusteella ollut itselläänkään faktat hallussa. He pyrkivät ehkäisemään tyttöjen syrjäytymistä, joka voi johtua koulukiusaamisesta, syömishäiriöistä tai seksuaalisesta väkivallasta, ja tapa on vapaaehtoisten pyörittämä chat. Koska tarkoitus on hyvä, tämäkin menee läpi.)

Nettiuutissaiteilla on kaikkein latistavin versio tunnemössöstä: Ei uskota, että lukija jaksaisi klikata tai lukea jutun, jos jo otsikossa ei kerrota, millainen tunne tästä on luvassa. Ei siis anneta uutisen aiheuttaa tunteita tai ajatuksia, vaan piikitetään ne tunteet suoraan suoneen huudahduksilla, adjektiiveilla ja superlatiiveilla. SEKSIVAU! Kas näin vaikka tänään tiistaina:

  • "Huolestuttava ilmiö raskaana olevien naisten keskuudessa"
  • "J.Lo kiehnää uimapuvussa – kuumaa"
  • "No ohoh! BMW:ltä tulossa 3-sylinterinen huipputehokas M-moottori"
  • "Keinot loppuvat 2015? Kauhukuva seksitaudista"
  • "Reitin pituutta epäillään – Helsinki City Runista outo vääntö"
  • "Karmiva lehtitieto kidnapattujen naisten talosta: poliisi löysi kahleita, ehkä haudan"

OUTOA! KARMEAA! OHHOH! HUHHUH! KLIK! KLIK!

Joka ilta telkkarissa koko primetimen joku tavis itkee ilosta tai surusta voitettuaan tai hävittyään jonkun kisan. Ja se on joka kerta niin LIIKUTTAVAA.

Ai niin vielä, blogeissa: "Jätä negatiiviset kommentit omaan arvoonsa." Tunnemössöilijälle kaikki positiivinen on hyvää ja kaikki negatiivinen on huonoa, riippumatta siitä, onko positiiviselle tai negatiiviselle järkeviä perusteluja. Toki nettikeskustelussa negatiivisesta iso osa onkin ihan paskaa, mutta ei kaikki.

Tämän jutun alle vastaanotan mieluusti lisää tunnemössöä. Tämä on KERÄYS HYVÄN ASIAN PUOLESTA!

Siis sen hyvän asian, että aikuiset olisivat aikuisia ja suhtautuisivat ikäviinkin asioihin kypsästi, pyrkisivät ratkaisemaan ongelmat pitkällä tähtäimellä eivätkä akuutissa tunnetilassa, ajattelisivat ja seuraisivat yhteisiä asioita eivätkä olisi niin loputtoman yksinkertaisia ja tekopyhiä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Viimeistelen opettajajuttuani, joka on eräänkin Alppilan tapauksen jälkeen hieman ryöpsähtänyt käsiin. Hitto. Koulusta on puhuttu ja kirjoitettu jo niin paljon, ettei varmaan kukaan enää jaksa. Lomatkin alkamassa.

Mutta silti se on musta kiinnostavaa. Esimerkiksi se, että yli miljoonalla suomalaisella on Wilma-tunnukset. Se on valtavasti. Mietin, miten sitä suhteuttaisi johonkin. Facebookissa on valitettavasti yli kaksi miljoonaa suomalaista, joten ei, Wilma ei ole yhtä iso kuin Suomen Facebook. 

Toimittajan ystävä numero yksi: Google. Se kertoo, mitä yli miljoona suomalaista on, tekee ja omistaa:

  • Yli miljoona suomalaista on saanut Kelasta yleistä asumistukea. 
  • Prinsessahäillä (Vickanin) oli yli miljoona katsojaa.
  • Yli miljoona suomalaista on valmis ostamaan e-kirjan.
  • Yli miljoona suomalaista äänesti kuntavaaleissa ennakkoon.
  • Yli miljoonalla suomalaisella on eurooppalainen sairausvakuutuskortti.
  • Yli miljoona suomalaista kärsii unettomuudesta.
  • Yli miljoona suomalaista on täyttänyt 65 vuotta.
  • Yli miljoona suomalaista on katsonut tänä vuonna kotimaisen elokuvan elokuvateatterissa.
  • Yli miljoona suomalaista kuuntelee musiikkia puhelimesta.
  • Yli miljoona suomalaista asuu ulkomailla. 

Näistä ei kyllä mikään päätynyt juttuun. Mikähän olisi hyvä?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Täällä pahanilmanlintu taas hei. Minä joka aina löydän kaikesta hyvästä jotain negatiivista. Facebook-tykkäämisestä löysin hyvyysonanointia jo puolitoista vuotta sitten, ja arvatkaas, nyt on Ruotsin Unicef löytänyt saman! Tässä mainoksessa yksi Ruotsin hauskimmista koomikoista yrittää ostaa neuleen tykkäyksillä. 

http://www.youtube.com/watch?v=vKXf8OCmMKE&list=UUzcrZ2xt7RAki83sZlHA2pQ&index=3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Melkoinen päivä. Eilen meni lehti painoon ja tänään aamulla tuli tällainen tieto. Se on iso mullistus meidän nelihenkiselle toimitukselle, ja surullista ja pelottavaakin, sillä Mikko on ollut täällä niin kauan kuin minä olen Imageen kirjoittanut tai Imagea edes lukenut. Mutta koitan nähdä, että tämä on paitsi uhka myös mahdollisuus. Muutos sattuu ja tekee ihmiselle hyvää.

Aamulla kustannusjohtaja kävi meitä tsemppaamassa. Sitten kohta koko toimitus kutsuttiin talon toimitusjohtajan puheille. Saimme samppanjapullot, Bollingeria, vähän niin kuin lohdutukseksi ja kannustusmielessä. Sitten mietittiin, että eiköhän oteta taksi ja mennä keskustaan lounaalle. Valitsimme ravintola Pastiksen, Murun pitäjien uuden paikan. Hyvää oli. Alkumaljat, viinipullo, Chablista.

Ei voi siis valittaa työpäivästä, mutta jos olisin tämän kaiken aamulla tiennyt, olisin ehkä valinnut jotain hieman arvokkaampaa päälleni.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Juuri nyt meni sadantuhannen tykkääjän raja rikki 875 grammaa -Facebook-sivulla! Sivu on varmasti monille Rönsynkin lukijoille tuttu, mutta lyhyt alustus kuitenkin:

Eräälle pariskunnalle syntyi vauva 30:nnellä raskausviikolla. Isä perusti Facebook-sivun, jolla seuraa keskosvauvansa selviämistä kuvin ja tekstipäivityksin. Se oli tarkoitettu tuttaville, mutta muutamassa viikossa avoimelle sivulle tulikin kymmeniä tuhansia tykkääjiä ja kannustavia kommentoijia. Isä - jonka arvelen olevan someammattilainen - kiitti kunniasta ja päätti tehdä tyttärensä tarinasta jotain enemmän. Hän aloitti yhdessä Lastenklinikan kummien kanssa keräyksen, jolla on tarkoitus hankkia keskoskaappi ynnä mahdollisesti muuta varustusta Suomen lastensairaaloille.

Itseasiassa yksi keskoskaappi jo saatiinkin lahjoituksena keskoskaappivalmistajalta - kas tässä iloinen tiedote - ja rahaa on kertynyt tähän päivämäärään mennessä 76 000 euroa. Lisäksi isä "haastaa yrityksiä mukaan", siis osallistumaan keräykseen esimerkiksi lahjoittamalla siihen tietyn summan jokaisesta ostetusta tuotteesta tietyn ajanjakson aikana.

875 grammaa -sivu on täynnä sydänhymiöitä, kannustusta ja rakkautta. Se on niin positiivinen asia, että minun oli vaikea ryhtyä kirjoittamaan tätä.

Mutta en vaan voi sille mitään, että on aivan karmeaa, jos Suomessa pitää postata alle kilon kokoisen pikkuisen vauvan kuvia Facebookkiin, jotta keskosille saadaan tarpeeksi keskoskaappeja. Se on täysin väärin ja oksettavaa.

Sen sijaan, että esimerkiksi (kuten sivulla kerrotaan)

  • seitsenvuotias lahjoittaa kotitöillä ansaitsemansa kolme euroa keskoskeräykseen
  • rekisteröidymme Ostohyvitys.fi-sivuston käyttäjiksi jotta Ostohyvitys.fi lahjoittaa euron meistä jokaisesta samaiseen keräykseen
  • keskosen isä lausuu, että "sairaaloissamme voi ollakin vaikkapa Angry Birds- tai vaikkapa PIRKKA-merkkisiä keskoskaappeja. Ei ole mitään väliä, lukeeko keskoskaapissa tai muussa elintärkeässä sairaalalaitteessa yrityksen nimi tai logo, kunhan sillä pelastetaan pieniä ihmishenkiä."

olisi meillä kaikilla hälytyskellojen soitava. Muistaako joku vielä verot? Niillähän piti rahoittaa kaikkien suomalaisten terveydenhuolto.

En viitsi alkaa hirveästi luetella yritystukia tai Himasia tai huippu-urheilun muutostyöryhmäraportteja, mutta yksi keskoskaappi maksaa kuulemma 27 000 euroa. Suomella, julkisen terveydenhuollon mallimaalla, yhdellä maailman rikkaimmista valtioista, "ei ole varaa" hankkia riittävästi sellaisia. Ei muuten varmaan ole jatkossakaan, jos nyt turvaudutaan talkoisiin. Sitä paitsi vaippavanhuksilla, heidän omaishoitajillaan, kehitysvammaisilla, päihderiippuvaisilla ja kaikilla rumilla avuntarvitsijoilla menee talkoorahanjaon aikana entistäkin huonommin: he eivät herätä Facebookissa yhtä paljon helliä tunteita ja auttamisenhalua kuin 875-grammainen keskonen. Melkein itkettää tuo Facebook-keräys, mutta eri syistä kuin joitakin muita.

Ai mitä sitten pitäisi tehdä? No vaikka muistaa tämä keskonen seuraavan kerran äänestyskopissa. Soittaa kansanedustajalle ja kunnanvaltuutetulle. Jaksaa kiinnostua yhteisistä asioista ja puolustaa hyvinvointivaltiota ja demokratiaa.

Sekin melkein itkettää, että yritykset ovat näemmä aivan upeita ja mahtavia, jos lahjoittavat keskoskeräykselle rahaa (tai alennuksia). Silloin kun yritykset irtisanovat ihmisiä, tiedotustilaisuuksissa hoetaan, että ei saa unohtaa että yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, mutta hyväntekeväisyyden kohdalla sen ilmeisesti saa unohtaa. Otetaan nyt vaikka Olvi. Se onnistuu hienosti tuossa perustehtävässään. Sen sijaan, että se olisi ostanut kallista mainostilaa sanomalehdestä tai bussipysäkiltä ja maksanut lisäksi mainostoimistolle ja mediatoimistolle, se lahjoittaa omassa mittakaavassaan täysin mitättömän määrän omaa tuotettaan keskoskampanjalle ja saa sillä niin sanottua oikeanlaista näkyvyyttä keskosen isän päivityksessä, näin:

"Ja isot propsit myös OLVI:lle, joka lupasi sairaaloiden vanhemmille 480 pulloa kivennäisvettä näin ensialkuun, jos vaikka suuta sattuisi kuivamaan."

Päivityksellä on 12 300 tykkääjää.

Yhteisöveroa muuten päätettiin juuri laskea neljä ja puoli prosenttiyksikköä.

Edelleen, keskosen tarina on koskettava ja nostan hattua isän tarmokkuudelle elämänsä herkimmillä hetkillä. Ja tarkoitus on läpikotaisin hyvä. Mutta oletteko kuulleet sen vanhan kehitysapusanonnan, että ei pidä kantaa afrikkalaisille vettä vaan opettaa heitä rakentamaan kaivoja? Keräys keskoskaappeja varten on kuin kantaisi vettä afrikkalaisille: lyhyellä tähtäimellä hyvä, pitkällä tähtäimellä vaarallinen.

Heikki Hiilamon kolumnissa puhutaan samasta asiasta mutta Lastensairaala 2017 -keräykseen liittyen:

"Verojen maksamisen ja hyväntekeväisyyden välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. Joku saattaa maksaa iloiten veronsa ja sen lisäksi lahjoittaa vielä rahaa hyviin tarkoituksiin. Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeen tukiyhdistyksen ja säätiön puheenjohtaja Anne Berner on Perheyritysten liiton puheenjohtajana vaatinut aggressiivisesti verojen alentamista.

Erityisesti ihmettelen Antti Herlinin asemaa sairaalaa rakennuttavan säätiön hallituksessa. Vuonna 2011 Herlin sai osinkoja lähes 55 miljoonaa euroa. Ilman verosuunnittelua niistä olisi tullut maksaa noin 10,7 miljoonaa euroa veroja. Todellisuudessa Herlin maksoi vain alle 0,7 miljoonaa euroa."

Share
Ladataan...

Pages