Ladataan...
Rönsy

Diop sai joulukuussa oleskeluluvan Espanjaan. En ihan tarkkaan tiedä, miten se lopulta kävi, sillä en aina ymmärrä, mitä Diop puhelimessa sanoo. Tai usko. Jotenkin kuitenkin. 

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri yksilölle.

Enkä nyt väitä, että ihmiskunnan askel olisi jokin suuntaanäyttävä kehitysaskel – että olisi hyvä, jos kaikki paperittomat maahanmuuttajat saisivat kikkailemalla ja keplottelemalla oleskeluluvan. Ei, asioihin täytyy löytyä joku kestävä ratkaisu. Mutta olen onnellinen tämän minulle tärkeän yksilön puolesta. 

Kuukausi oleskelulupauutisen jälkeen sain Diopilta lyhyen Facebook-viestin:

Hei Joanna, se olen minä... Olen Senegalissa... Kiitos kaikesta.

Voi kuulostaa yllättävältä, mutta on hyvin loogista. Kun on saanut laillisen asiakirjan Euroopassa elämiseen, voi mennä tapaamaan sairasta äitiään Senegaliin – ja tulla takaisin Eurooppaan. 

Share

Ladataan...
Rönsy

Äsken puhelimeni soi; Diop Espanja soittaa. Kaukainen ystävä siis. Luvassa uusi jakso ruohonjuuritason siirtolaisuustarinoita.

Soitin takaisin. Hävetti. Olen soittanut Diopille viimeksi joskus keväällä kännissä keskellä yötä ja tilittänyt jotain omia hirvittäviä first world probleemiani. Paperiton ja rahaton ja tulevaisuudeton mies oli tosi empaattinen ja ymmärtäväinen ja yritti lohduttaa minua raukkaparkaa. Sen jälkeen en ole kehdannut soittaa, ja mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä vaikeammaksi soittaminen on käynyt. 

Ei Diop ollut millänsäkään, iloinen vain kun vihdoin soitin. Tämmöistä tasa-arvoista ystävyyttä meillä.

Hänhän on siis ollut kohta vuoden päivät Espanjassa. Espanjassa voi olla vaikea tilanne, mutta siellä on selvästi toivoa, toisin kuin Ateenassa. 

Tämänhetkinen toivo on se, että jos on asunut Espanjassa todistetusti kolme vuotta  ja jos on työsopimus, voi kuulemma saada oleskeluluvan. 

Sinun pitää odottaa siis vielä pari vuotta, totesin puhelimeen. Ei ei, homma hoidossa, Diop vastasi. Hänellä on jo todisteet kolmen vuoden Espanjassa oleskelusta. Nyt tarvitaan enää työsopimus.

Se mahtaa olla vaikea hankkia, kommentoin. Kyllä, Diop myönteli, mutta eri tavalla vaikea kuin ajattelin. Se on kallis. "Työsopimus" maksaa Espanjassa yleensä pari kolme tonnia.  Töitä ei tarvitse sentään tehdä. 

Odotteluajan Diop on opiskellut espanjaa. "Se on helppoa, tosi samanlaista kuin ranska", hän sanoi. Totta, vastasin ja kehuin hänen kielitaitoaan. Hän osaa äidinkielensä wolofin lisäksi jo ranskaa, englantia ja espanjaa, ja vissiin jonkun verran kreikkaakin. "Siitä on minulle vielä hyötyä, jos joskus työskentelen vaikka hotellissa." Totta, myöntelin. Tosin hänen pitää ensin opetella kirjoittamaan. 

Diop haluaisi pikapuoliin kotiin Senegaliin. Äiti, 87, on sairas.

Mitäs sulle kuuluu, Diop kysyi sitten. Oikein hyvää, vastasin. Oikein hyvää.

Share

Ladataan...
Rönsy

Sain eilen yksirivisen Facebook-viestin. Siinä Kaukainen ystävä ilmoitti, että hän on nyt Espanjassa ja hänellä on uusi puhelinnumero. Soitin siihen heti.

Se oli iso uutinen. Hän on vuodesta 2005 asunut Ateenassa, vajaan vuoden Suomen-keikkaa lukuunottamatta, ja koko sen ajan pohtinut, miten pääsisi muualle Eurooppaan. Viimeksi kuukausi sitten hän tuskaili sitä ja mietti yhä epätoivoisempia keinoja.

Miten se sitten lopulta onnistui? Hän selitti asian eilen puhelimessa parikin kertaa, mutta aivan kaikkea en ymmärtänyt. Jotenkin näin:

"Se oli tosi helppoa. Ostin lipun ja menin lentokentälle. Siellä ne virkailijat halusivat keskustella kanssani, ja keskustella vielä vähän lisää, ja vielä, ja vielä. Sitten ne sanoivat, että okei, mene vain."

"Mutta oliko sulla siis joku väärä passi?"

"Ei, mulla oli oma Senegalin passini."

"Mutta eihän sulla ole viisumia eikä kunnon oleskelulupaa. Ei kai sen pitäisi olla mahdollista?"

"Joskus sen pitäisi, joskus ei."

Näin ne asiat menee. Hän asuu toistaiseksi kaverinsa luona Pohjois-Espanjassa. Hän sanoi yrittävänsä luoda elämän Espanjassa, mutta jo hetken kuluttua hän haaveili Suomeen tulosta. Sanoi soittavansa keskustasta, jos lentää Helsinkiin.

Share

Pages