Ladataan...
Rönsy

Kappas, Ruotsissa käydään blogikeskustelua. Tämä Alex Schulman on hieno hahmo, toimittaja-bloggaaja-kirjailija-keskustelija, jonka kanssa en todellakaan aina ole samaa mieltä mutta joka on hauska, terävä ja älykäs. Tuo Resumén juttu perustuu SVT:n uutisjuttuun maanantailta (löytyy sunnuntaihin asti täältä, noin 20 minuutin kohdalla alkaa), jossa pohdittiin, hahaa, muotiblogeja ja niiden vaikutusvaltaa Ruotsin melko erilaisessa skenessä.

Studio-osuudessa "blogipioneeri" Schulman toteaa, että Ruotsissa kahdeksan kymmenestä luetuimmasta blogista on "17-vuotiaiden tyttöjen muotiblogeja", ja toivoo, että blogsfääriin tulisi enemmän miespuolisia bloggaajia, jotka kirjoittaisivat esimerkiksi politiikasta tai televisiosta tai muista hieman "kehitellymmistä asioista".

Yritän olla lukematta tuota "miespuolista" niin kuin helppo olisi. Kiihkeästi toivon ja aika lailla uskonkin, että Schulman ei tarkoittanut, etteivätkö naiset ihan yhtälailla voisi kirjoittaa kehitellymmistä asioista, vaan pikemminkin, että olisi ihan kiva että miehetkin bloggaisivat.

Ja sitten asiavirhe: kyllä Ruotsissa kymmenen kymmenestä luetuimmasta blogista taitaa olla Schulmanin kuvailemia tyttöjen muoti- tai lifestyle-blogeja. Tosin siihen joukkoon mahtunee hänen exänsä Katrina Zytomierskan ent. Schulmanin Fuck you right back ja ehkä jopa hänen nykyisen vaimonsa Amanda Schulmanin Oförnuft och känsla. He nyt ainakaan eivät ole teini-ikäisiä. Muita melko luettuja ovat Alexin oma ja hänen veljensä Calle Schulmanin blogi (näemmä lopetti sen maanantaina, mutta ei huolta, ihan takuulla aloittaa kohta taas jossain) ja Callen vaimon Anitha Schulmanin blogi ja, hmm, bloggasikohan näiden äitikin jossain vaiheessa? Joo, bloggasi.

Turhaan mussuttaa tuo Emanuel Karlsten Resumén jutussa, ei top10-lista näytä sanottavasti muuttuneen sitten vuoden 2005, ainakaan hänen ehdottamaansa suuntaan. Ja kyllä vaan, on sääli etteivät muut kuin nuoret tytöt ja naiset (ja vielä etupäässä muotisuuntautuneet) käytä blogien mahdollisuuksia hyväkseen. Ja vielä säälimpi, että vaikka hyödyntämiseen olisi yritystä, kuten Karlsten sanoo, niin niitä ei lueta. Ne eivät vaikuta. Suomessa vielä vähemmän. Joskus jossakin seminaarissa todettiin, että Suomessa ainoa merkittävä yhteiskunnallinen blogi on ollut Jussi Halla-ahon.

Kun tuolla Ruotsissa on kaikki niin paljon mielenkiintoisempaa, niin en malta olla tässä yhteydessä mainitsematta myös sellaista bigbrother-sosiaaliporno-tirkistely-tuksu-blogia ettei paremmasta väliä. Tähän tuo SVT:n juttukin viittasi ja tämä kertoo hyvin siitä, miksi vertasin tosi-tv:tä ja blogimaailmaa taannoin.

Share

Ladataan...
Rönsy

Eipä se tietty kivalta tunnu ihan inhimillistasolla, että tämän meidän kivan lämpöisen Lily-yhteisön luetuin, tykätyin ja kommentoiduin juttu on päivätolkulla se, jonka otsikossa todetaan se minun täällä kohkaamani muotiblogijuttu huonoksi. Juuri tällä areenalla ja juuri se juttu. Ammatillisella tasolla kritiikkiin on toki tottunut eikä se enää vie yöunia.

Mietin ensin, etten reagoi, koska kritiikkiähän tietysti saa esittää eikä minulla ole tapana puolustella tai selitellä juttujani blogeissa. Mutta koska olen seurannut ja raportoinut palstallani jutun syntyä, niin olisi ehkä epäjohdonmukaista olla jatkamatta seurantaa, kun se herättää keskustelua. Joten, jos nyt joku lukijoista ei seuraa Lilyn etusivua, niin se kyseinen bloggaus keskusteluineen on täällä.

Ei minulla siihen paljon sanottavaa ole, lukekoon kukin jutun itse (jep, mainos!). Siitä pitäisi ilmetä, etten haastateltavia valitessani ole katsonut heidän tyyliään, vaan heidän blogiensa lukijamääriä, heidän ammatillisia pyrkimyksiään ja bloginpitämiseen liittyviä saavutuksiaan. Eikä jutussa myöskään oteta hirveästi kantaa heidän blogiensa sisältöön. Minusta ne jutut on kirjoitettu jo, joissa kauhistellaan, että kauheaa turhuutta ja typeriä päivän asu -kuvia. (Saatanpa itsekin olla tuota mieltä, mutta se ei ollut nyt se pointti.) Mielenkiintoisempaa on, että turhuudella ja päivän asuilla on ihan tosissaan ja nollabudjetilla kerätty aika ihaltavasti kymmeniä tuhansia lukijoita ja sitä kautta huomattava kuluttajavalta-asema – mitä se merkitsee muotialan toimijoille ja näille harrastajatekijöille itselleen? Jos tämä näkökulma ei välity jutusta, niin sitten olen kyllä tosiaan epäonnistunut. Otsikko ilmeisesti ainakin jäi hämäräksi, siinä kun oli olevinaan sanaleikki (etujoukko, siis joukko joka saa etuja).

Jotenkin ironishuvittavaa minulle tässä on se, että itseäni ei edes kiinnosta muoti pätkän vertaa. Vihaan shoppailua, talvitakkini ja ainoat juhlakenkäni on ostettu kun olin lukiossa ja minusta hyvä tyyli on sellainen, että on puhtaat ja ehjät vaatteet, jotka sopivat säähän ja tilanteeseen. Se ei silti tarkoita, etteikö vaikka muotiblogit ilmiönä voisi minusta olla mielenkiintoinen.

 

PS: Ai niin, olisin mielelläni käsitellyt jutussa enemmän Lilyä ja Lilyn muotibloggaajia, mutta valitettavasti olen maailman jäävein ihminen siihen tässä markkinataloudessa.

Share

Pages