Ladataan...
Rönsy

Joidenkin juttujen kirjoittaminen ei ole pelkkä duuni, vaan ikimuistoinen kokemus ja tilaisuus oppia jotain tärkeää elämästä. Sellaisia juttuja ovat minulle olleet esimerkiksi tämä ja tämä ja tietysti neitsyet. Muistatteko vielä neitsyet? Juttu on siirtynyt ohjelmistossamme useaan kertaan eteenpäin, mutta ilmestyy ensi torstain Imagessa

Siihen ja sen edeltäjäjuttuun liittyen olen saanut jonkin verran sähköpostiyhteydenottoja. Useimmat ovat olleet asiallisia, mutta koska aihe kieltämättä on herkkä, kipeä ja surullinen, monikaan niistä ei ole sisällöllään varsinaisesti ilahduttanut. Yksi viesti kuitenkin ilahdutti ja ajattelin ilahduttaa sillä teitäkin (pyysin kirjoittajalta luvan). 

Viestin kirjoitti päälle kolmikymppinen mies, joka oli hyvin pitkään seurustelematon mies. Hän oli "roikkunut vuosikausia" nettideittipalveluissa ja pettynyt niihin. Häntä kyllästyttivät neuvot kuten "hanki joku uusi harrastus". Sitten tapahtui käänne.

Se alkoi yhdestä kirjasta. Luin miehestä, jota isä oli pahoinpidellyt poikana surutta moneen kertaan. Miehestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain armeijan SEAL-joukkojen erikoissotilas. Hän kirjoitti kirjassa, että lapsuuden pahoinpitelyä oppi kestämään paremmin, kun ajatteli, että ei voi tehdä asialle mitään. En tiedä, onko lähestymistapa oikea väkivaltaan, mutta pojalle se antoi voimaa. Kun jotain ei voi muuttaa, se pitää ottaa vastaan ja hyväksyä.

Makasin eräänä päivänä olohuoneen lattialla ja itkin. Ajattelin, että tilanteeni on aivan erilainen, mutta minullekin yksinäisyys on asia, jota pitää oppia sietämään, koska se on asia, mitä en voi muuttaa.

Päätin, että lopetan nettideittailun enkä kuluta sydäntäni turhilla treffeillä. Se tunne, kun toinen sanoo, että "tästä ei nyt ehkä tule enempää" tai "olisi kiva olla ystäväsi, mutta ei sen enempää" on aika kuluttava, kun sitä joutuu kokemaan toistuvasti.

Kirjauduin deittipalveluun ja päätin poistaa tunnuksen. En kuitenkaan millään voinut vastustaa kiusausta katsoa, onko sinne tullut uusia profiileja. Yksi herätti huomioni. Kuvassa oli ikäiseni nainen, joka näytti jotenkin kummasti siltä, että juuri sennäköisen ihmisen kanssa menisin mielelläni naimisiin. Hän vain näytti siltä, en osaa oikein sitä selittää.

Ryhdyimme kirjoittelemaan. Tapasin hänet viikon kuluttua. Kokemus oli jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin kokenut. Hän katsoi elämää kypsällä tavalla ja teki minuun todella suuren vaikutuksen. Todella suuren. Treffien jälkeen minun piti pysähtyä rautatieasemalla tolpan juureen ja puuskuttaa vähän. Kokemus oli todella tajunnanräjäyttävä.

Nyt olen kihloissa hänen kanssaan ja menossa naimisiin vuoden kuluttua.

Mahtavaa! Onneksi olkoon, viestimies ja tuleva puolisonsa!

Mies myös pohdiskeli hyvin kiinnostavasti sitä, miten aiempi yksinolo vaikuttaa  suhteeseen:

Olen nyt hyvin, hyvin onnellinen. Aikaisemmin en kokenut olevani. Se, että toinen ei voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vaan onni pitää lähteä itsestä sisältä, on ajatuksena absurdi. Se ei ainakaan ollut totta minun kohdallani.

Suhtaudun nyt parisuhteeseeni niin, että se on jotain äärettömän arvokasta. Ihminen, joka on seurustellut elämänsä aikana monta kertaa, ymmärtää ehkä, että jostain voi löytyä uusi kumppani, jos nykyinen suhde katkeaa. Minä tiedän, että uuden rakkauden löytäminen on hyvin vaikeaa tai saattaa olla jopa mahdotonta.

Yritän siis vaalia kaikin tavoin suhdettamme.

 

Share

Ladataan...
Rönsy

Vielä kerran, pojat! Miehet ja naiset ja seksi. Kun toi seksiasiantuntija, kirjailija Roman Schatz kirjoitti viikonlopun Ilta-Sanomissa näin:

Ilmaisia lounaita ei ole ja seksistä on aina maksettava tavalla tai toisella, niinhän kaikki machoäijät aina kaljatuopin tai teekupin äärellä päivittelevät, kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta.

Jos seksistä voi maksaa rahalla, se on moraalisesti väärin. Saaminen ei saa olla niin helppoa eikä niin halpaa. Seksistä on maksettava suhteella, käteisellä ei saa selvitä. Tässä taitaakin enemmän olla kysymys miesten seksuaalisuuden kriminalisoinnista kuin prostituution uhrien suojelemisesta.

Älkää arvon aktivistit aliarvioiko miesten tunneälyä. Nainen pystyy teeskentelemään orgasmin - mies koko suhteen, ja seksin ostamisen kieltäminen aiheuttaisi valtavan rikollisaallon ja seksiturismivyöryn ulkomaille, siinä kaikki.

En minä tästä nyt enää tässä vaiheessa jaksa, mutta eräs tuttu mies suuttui tästä ja kirjoitti mulle näin:

Ekassa kappaleessa se "hauskasti" ulkoistaa ajatuksen kuvitteellisille machoäijille. Kolmannen ajatus on se, että naiset ei halua seksiä vaan kauppaavat sitä. Mutta kun näin ei ole! Naisethan haluaa seksiä, naiset haluaa paljon seksiä, hyvää seksiä, monipuolista seksiä!

Se olettaa miehen, jolle nainen on erittäin poissulkevasti pelkkä seksin lähde. Mies teeskentelee suhteen, jotta saa seksiä, ja, samaan virkkeeseen yhdistettynä, jos seksin ostaminen rahalla kielletään, miehet tekevät sitä joka tapauksessa kotimaassa ja ryhtyvät myös seksituristeiksi.

Ymmärrän kyllä, että Roman Schatz kärjistää ja on ironinen, mutta tämä on liian tyhmää. Tuossa sen kärjistyksessä nainen on palvelun tuottaja, joka tuottaa palvelun vastahakoisesti. En ymmärrä, miksi se haluaa tällaista toistaa, kun sen omakaan kokemus ei varmastikaan tue tätä oletusta.

Naiset on varmasti valikoivampia johtuen siitä, että valinnanvaraa on enemmän, mutta se, että nainen antaa pakit yhdeksälle miehelle ei tarkoita sitä, etteikö nainen haluaisi seksiä, kun se tapaa sen kymmenennen.

Ja eniten mua vituttaa tässä tämä ruma ja valheellinen seksikäsitys. Miksei Roman Schatz kerro, miten hienoa seksi on? Miten ihmeessä se voi ängetä samaan virkkeeseen parisuhdeseksin ja huorissa käymisen? Miksi tästä kaikesta keskustelusta puuttuu se ihana tasa-arvo, jossa sekä mies että nainen voi täysin vapaasti valita, kenen kanssa haluaa seksiä, ja iloita kaikista ihanista seksi-iloista sen kanssa, jonka valitsee?

Mua hämmästyttää suomalaiset miehet ja suomalaiset mieskirjailijat (joihin tässä lasketaan myös Roman Schatz). Ne puhuu julkisuudessa aivan kuin ne olisi jossain vähän urpojen miesten saunaillassa, jossa pitää esittää, ettei nainen merkitse mitään. Kukaan ei sano mitään arvostavaa seksuaalisuudesta tai naisista. Ne puhuu ”seksistä”, mutta kaikki tietää, miten ihanaa ja kuohuttavaa jo pelkkä suuteleminenkin voi olla. Mun tiedossani ei ole Tommy Tabermannin lisäksi ketään suomalaista mieskirjailijaa, joka olisi ylistänyt seksiä. 

Miksi miehistä annetaan jatkuvasti tällaista kuvaa?

Miehet on paljon riippuvaisempia naisista kuin naiset miehistä, mutta sitä ei näiden keskustelujen yhteydessä koskaan mainita. Naisilla on laajat tukiverkot toisissaan, miehillä ei missään. Ja sitten tullaan julkisesti uhoamaan, että mies voi teeskennellä koko parisuhteen tai lähteä ulkomaille seksin ostoon, jos ei heru. Kuinkahan monen kiltin perheenisän kokemus asiasta on muka tuo, tai vähemmän kiltinkään?

Share

Pages