Onko huoliteltu nainen tyhmä, uhka tai huono äiti?

ROSAMARIAVUORI

Viikon kohokohta? Ehdottomasti kampaajalla käyminen. Mietin viikkokausia raaskinko värjätä hiuksiani, kun luonnollinen värinikin on ihan hyvä. Vetkutin ja vähättelin. On paljon tärkeämpiäkin asioita, joihin käyttää rahaa. Yhtenä iltana sitten päätin lopettaa jossittelun ja varasin ajan kampaajalle ja ripsienlaittoon. Sekin tuntui typerältä. Pidetäänkö minua heti tyrkkynä, teininä, epävarmana ihmisenä jos laitan ripset. Vanhat ihmiset kauhistelevat keskustelupalstojen kommenteissa, miehet puhuvat kovaan ääneen miten luonnollinen nainen on paras ja ilman meikkiä kulkevat naiset naureskelevat moisille katuharjoille silmissä. En silti perunut varaamiani aikoja ja laitoin kuontaloni kevätkuntoon.

Ja vitsi mikä fiilis. Jokaisen pennin arvoista. En muista koska olen viimeksi käynyt kampaajalla ja tuntuu että itsevarmuuteni kasvoi monta metriä. Ei, en sano että olisin ollut epävarma tai pitänyt itseäni rumana aikasemmin. Enkä sano, että epäluonnollinen ulkonäkö on kauniinpaa kuin luonnollinen tai että rahalla voisi ostaa kauneutta. Puhun tästä fiiliksestä. Joka päivä katsomme itseämme peilistä ja se naama alkaa käymään aika tutuksi. On niin virkistävää, kun jokin on muuttunut. Kun aamulla herää ja toteaa, ainiin tää tukka, näytänpä muuten pirun hyvältä! Kun kaikki vaatteet tuntuvat hyvältä päällä, koska fiilis on niin hyvä. Kun kävelen kadulla ja näen peilikuvani näyteikkunassa ja hymyilyttää. Tämä fiilis on jokaisen euron arvoinen.

Tukka hyvin, kaikki hyvin - sanonnassa on perää. Samalla kun joku asia on erityisen reilassa, tuntuu että koko muu pakettikin näyttää hyvältä. Jos esimerkiksi olen ostanut uudet kengät, saatan samalla todeta miten hyvältä vaikkapa sääreni näyttävät. En siis tarkoita, että rahalla voisi tai pitäisi osta hyvää fiilistä. Pienet muutokset omassa tavassa toimia virkistävät. Olkoon se sitten erilainen tapa laittaa tukkaa, uusi aamiaisresepti, muutos olkkarin sisustuksessa tai uusi reitti lähikauppaan. 

Tässä peilikuvahöyryissäni mietin myös, onko totta että joku laittautuu pelkästään itsensä vuoksi. Tai mitä se sanonta edes tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, ettei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat. Vai tarkoittaako se sitä, että laittautuu sen oman fiiliksen vuoksi. Kun laittautuu "vain itsensä takia", tuleeko hyvä fiilis kun miettii että näyttää pirun hyvältä muidenkin silmissä. Jos esimerkiksi olisi tilanne, että joutuisit olemaan kuukauden näkemättä yhtäkään ihmistä, laittautuisitko? Jos et, tarkoittaako se sitä että laittaudut sitten vain muita varten?
Itse laittaudun sillon, kuin lähden kotoa eli tiedän kohtaavani muita ihmisiä. Huomaan pukeutuvani myös eri tavalla eri ihmisiä tai tilanteita varten, mutta koen tekeväni sen pohjimmiltani sen samaisen hyvän fiiliksen takia. Vapaapäivänä puen usein korkkarit, koska niistä tulee hyvä fiilis minulle ja töissä en voi niitä käyttää. En kuitenkaan pukisi korkkareita vain alepaan, vaan yleensä silloin kun olen menossa tapaamaan jotain. Minulla ei kuitenkaan ole kynnystä ettenkö voisi tavata ihmisiä ilman meikkiä kylpytakki päällä. Mulla on vaan parempi fiilis lähteä himasta, jos olen laittautunut. Koska tykkään siitä. Ymmärrättekö?

Miten sitten käsitätte yli- tai alipukeutumisen? Pitääkö enää tänäpäivänä pukeutua eri tavoin eri tilanteisiin vai saavatko kaikki olla tyylilleen uskollisia tapahtumasta riippumatta? Minusta pukeutumisessa tärkeintä on, miten vaatteensa kantaa eli onko ihmisellä hyvä olla vaatteissaan. Kaikki eivät viihdy esimerkiksi mekossa ja korkkareissa, eikä minusta ole oikein vaatia toista pukeutumaan vaatteisiin joihin ei halua. Joku etiketti olisi kuitenkin hyvä olla, esim. sen että hautajaisiin ei mennä napapaidassa tai häihin verkkareissa pitäisi olla kaikille päivänselvää. Koen silti monesti myös arkisetkin tilanteet ajoittain vertailuna etenkin naisten välillä. Teen itse myymälätyötä ja koen saavani huonompaa kohtelua asiakkailta, jos olen itse normaalia laittautuneempi. Ihmiset, etenkin minua vähän vanhemmat naiset, eivät katso silmiin, vähättelevät ammattiosaamistani ja saattavat pitää minua tyhmänä. Ihan kuin se olisi heiltä pois tai tekisi minusta huonomman työntekijän, jos minulla oli tänään aikaa kihartaa tukka ja heillä ei?


Tykkään itse pukeutua juhliin tai illanistujaisiin siistimmin kuin arkena, mutta muistan muutamia kertoja kuulleeni muiden ihmetelleen "mihin olen oikein menossa" tai "kylläpäs olen pynttäytynyt". Ihan samalla tapaa tulin viettämään iltaa tyylilleni uskollisena, niinkuin tekin. Välillä jotkut alkavat jopa vertailemaan itseään ääneen minuun tai kokevat olonsa epämukavaksi tai asuvalintansa epäonnistuneeksi. Minusta tämä on omituista.  Harvemmin me kuitenkaan vertailemme omaa arkipukeutumistumistakaan toisiimme, miksi sitten juhlapukeutuminen on eri asia? Muistan miten vaikka kouluaikana oli ihan ok että joku puki kouluun verkkarit ja toinen korkkarit, mutta se että joku oli bileissä tiukassa mekossa kun muut oli farkuissa oli jotenkin noloa? Tyylejä on niin monia kuin on ihmisiäkin, niin voisimme löysätä vähän näiden etikettien suhteen ellei juhla sitä itsessään vaadi.

Tiedän, että tämä viimeinen pointtini on vaarassa aiheuttaa suoranaisen paskamyrskyn, mutta otan riskin. Äitiyspukeutuminen. Auts. Onko hyvälle äidille joku pukukoodi? Kumpi on parempi äiti - se jolla on tekoripset ja nahkatakki, vai se jolla on ulkoiluhousut ja goretex kengät? Ilmeisesti jälkimmäinen, mikäli on mammavihaa uskominen. Puhuin asiasta muutaman ystäväni kanssa, joilla on lapsia. He ovat täydellisiä, rakastavia äitejä lapsilleen, jotka ulkoilevat ja urheilevat lastensa kanssa ja laittavat elämänsä jatkuvasti uuteen järjestykseen, jotta heillä olisi mahdollisimman paljon aikaa olla lastensa kanssa. He myös näyttävät joka päivä tyrmäävän hyviltä. Todellisuudessa, he eivät edes käytä montaa minuuttia päivässä ulkonäkönsä eteen. Vähän ripsaria, pari nopeeta kiharaa tukkaan, adidaksen collari päälle, nahkatakki ja pillifarkut. Ja he kertovat saaneensa jatkuvasti arvostelevia katseita ja vähätteleviä kommentteja äitiydestään. Ihan kuin upea ulkonäkö tekisi heistä huonomman äidin. Ja voin vannoa, etteivät he katso nenänvartta pitkin näitä goretex-mammoja, päinvastoin. Silti he kokevat jääneensä ulkopuolelle koulun myyjäisissä tai lasten harrastusryhmissä, koska muilla äideillä on niin valtavat ennakkoluulot heitä kohtaan. Äitien elämä on kiireistä eikä monellekaan ripsiväri ole todellakaan mikään prioriteetti. Varmaan jokaiselle äidille mukavuus, nopeus ja helppous on arjessa tärkeää. Mutta onko se keneltäkään pois, jos joku toinen äiti halusi meikata kauppaan ja toinen ei?

Kun katson aamubussissa istuvia ihmisiä, näytämme kaikki erilaiselta. Yhdellä on jakkupuku, toisella verkkarit. Olemme erilaisia ihmisiä, erilaisissa tehtävissä. Miksi siis tyylitajumme, identiteettimme ja mieltymystemme pitäisi muuttua mennessämme juhliin tai saadessamme lapsia? Laittautukaa tai olkaa laittautumatta, kunhan teillä on hyvä olo kun katsotte itseänne peiliin. Jos ei, tehkää jotain sen eteen. Laittakaa siihen rahaa jos haluatte, nukkukaa pitkät yöunet tai käykää lenkillä. Okei, elämä on kiireistä ja aina voi sanoa, ettei ole aikaa ja jokin muu on tärkeämpää. Mutta oikeasti, jos se oma peilikuva inhottaa, mikä muu on loppujen lopuksi tärkeämpää kuin se että on hyvä olla itsensä kanssa? Rakastakaa itseänne ja antakaa muillekin tilaa tehdä samoin ♥

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Hyvää pohdintaa! Käytin ennen paljon useammin mekkoja ihan arkipukeutumisessani (siis ihan trikoisia ja kankaisia perusmekkoja, ei mitään pitsejä/hörhelöitä) ja todella usein minulta kysyttiin, että olenko menossa juhliin, kun olen niin hienosti pukeutunut. Öö, en. Ihan kuin Suomessa olisi joku sanomaton koodi, että hame ja mekot kuuluvat vain juhlaan ja arkena ovat turhaa pröystäilyä. :D

ROSAMARIAVUORI

Kiitos kommenteista! No niinpä! Ja samoin korkokengät. Okei suomen olosuhteet on sellaiset et korkkarit on jo oma haasteensa, mut sen kerran kun laitat ne jalkaan jos et normaalisti käytä niin ollaan ihan kulmakarvat katossa et mihis sitä nyt ollaan matkalla

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä en ole törmännyt tuohon, että mekkojen tai hameiden käyttöä ihmeteltäisiin ja ainakin mulla arkimekot/hameet on päällä ennen kaikkea siksi, että ne on mukavia. Hiekkalaatikon laidalle valitsen mukavat vaatteet ja lämpimillä keleillä se voi olla mekko.
Korkokenkiä (kunnon korolla siis) en käytä kuin "paremmissa" menoissa, koska jalat rasittuu niin helposti. Joku alle viiden sentin korko on sen sijaan usein ihan hyvä.

ROSAMARIAVUORI

No hyvä kuulla!! Koska toi on ihan totta, mekot on todella mukavia päällä ja tyylikkäämpi vaihtoehto verkkareille

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! 

Olen itse ihan tuore äiti ja joskus meikkaan ja laittaudun vaikka menisin vaan kauppaan tai viettäisin päivän kotona. Musta on ihanaa, miten fressi fiilis siitä tulee, mutta samalla mietin, että ajatteleeko muut (erityisesti äidit) että olen turhamainen sillä pari kertaa oon kuullu ”mulla ei ainakaan oo aikaa tuommoiseen” -kommentteja. 

ROSAMARIAVUORI

Kiitos kommentistasi! Ja ihanaa, että pidät itsestäsi huolta. Äitiys on rankkaa ja yksinäistä (joka taitaa myöskin olla tabu, tästäkin olisi mielenkiintoista kirjoittaa!), joten mielestäni jokaisen äidin pitäisi käyttää voimavarojaan myös oman henkisen hyvinvoinnin ja hyvän fiiliksen ylläpitoon. Enkä tällä tarkoita pelkästään lenkillä tai lounaalla käymistä ilman lasta (joskin nekin ovat todella tärkeitä, mutteivat mahdollisia toteuttaa päivittäin), vaan juuri vaikkapa meikkaamista tai kivoja vaatteita. Lasillista viiniä illalla, hömppäleffa lasten päikkäreiden aikaan... Pieniä asioita joihin jokaisella äidillä on oikeus ja myös aikaa - oikeasti, jokaisella on aikaa myös itsensä priorisoimiseen. Jos heillä ei ole aikaa pitää itsestään huolta, mutta heillä on aikaa arvostella sinua, se on heiltä pois, ei sinulta. Ihanaa kevättä sinulle ja jatka samalla asenteella! :)

Thebs (Ei varmistettu) http://outlandishblog.com

Niin ajankohtainen aihe itselle, että oli pakko ottaa tästä kiinni. Olen asunut viimeiset 5 vuotta ympäri Itä-Eurooppaa, jossa naisellisesti pukeutuva nainen on itsestäänselvyys. Mutta tuossa viime viikolla Suomessa käydessäni sain aikamoisen haukkuryöpyn naispuoliselta kanssakulkijalta, koska korkokenkäni ilmeisesti loukkasivat häntä suuresti. Hän näki pakolliseksi tarpeekseen tehdä minulle selväksi etten näytä hyvältä. Tilanne oli absurdiudessaan aivan älyttömän hauska. Ja hyvä muistutus siitä, että tosiaan Suomessa tyylikäs nainen on jotenkin ei-OK. Aika paska juttu mun mielestä.

"...onko totta että joku laittautuu pelkästään itsensä vuoksi. Tai mitä se sanonta edes tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, ettei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat. Vai tarkoittaako se sitä, että laittautuu sen oman fiiliksen vuoksi. Kun laittautuu "vain itsensä takia", tuleeko hyvä fiilis kun miettii että näyttää pirun hyvältä muidenkin silmissä." Kyllä, juuri näin! Minulla on parempi fiilis yleisesti kun tiedostan, että hitto näytän hyvältä :D On myös mukavampi kulkea kadulla kun vastaan tulee siististi pukeutuneita ihmisiä, joiden tyyleistä voi parhaimmillaan saada inspiraatiota ja ideoita. Perusfaktahan on, että hyvännäköisiä ihmisiä on kiva katsoa, koosta, tyylistä, väristä tai muusta riippumatta.

Pukeutumiskoodeihin yleisesti sanoisin, että tietyissä tilanteissa pukeutumiseen ja ulkonäköön panostaminen viestii tietynlaista kunnioitusta tilaisuutta ja sen järjestäjää kohtaan. Itse hieman ihmettelen jos näen esim baletissa verkkariasuisia katsojia... Jotenkin siitä tulee sellainen fiilis, että etkö arvosta tätä tosiaan tuon enempää? Mutta se on vain minun näkemykseni asiaan, kaikkihan saavat loppujen lopuksi pukeutua niinkuin tykkäävät.

Äitien pukeutumiseen en ota kantaa lainkaan, mutta parisuhteessa ajattelen itse niin, että en ainakaan heti töistä kotiin tullessa vaihda pieruverkkareihin, koska itseni lisäksi haluan näyttää hyvältä miehelleni. Todella pieni juttu, mutta pienistä jutuistahan se parisuhde koostuu loppupeleissä :)

ROSAMARIAVUORI

Kiitos ihanasta kommentista! Tuntuu hienolta huomata, että tämä aihe on herättänyt keskustelua. Ja hyvä, että otit esille tuon kulttuurieron joka jäi minulta puimatta tekstissäni. Koen, että juuri "suomalaiseen äitiyteen" kuuluu käytännöllisyys ja arvostetaan että äiti laittaa itsensä alttiiksi lapselle. Eli unohdetaan esimerkiksi turha hienostelu ja sipsuttelu vaan korkkareiden sijaan puetaan toppahousut ja mennään luonnollisena ja omana itsenään lapsen kanssa rymyämään metsään. Ja mikään ei ole ihanampaa, kuin nähdä miten aikuinen leikkii tosissaan lapsen kanssa. En silti näe syytä sille, miksi korkkareihin pukeutunut äiti ei voisi olla yhtä hyvä ja lapsensa ehdoilla menijä kuin toppis-mammatkin. Yleensähän juuri tälläinen äiti on se, joka on muutenkin sonnustautunut korkkareihin ja on juuri oma itsensä lapsensa kanssa. Miksi hänen pitäisi olla jotain muuta kuin, vain siksi että on äiti? Ja minkälaisen esimerkin se antaa sitten lapselle?

Ja tuo on myös hyvä pointti, pukuvalinta on kunnioitus tilaisuutta ja sen järjestäjää kohtaan. Voi olla, että laittautumiseen menee aikaa ja rahaa, mutta niin on mennyt tilaisuuden järjestämiseenkin. Ja usein tilaisuudesta pyritään tekemään kävijoidensä näköinen, joten näyttäisi nurinkuriselta jos viimeisen päälle panostetussa tilaisuudessa olisi sekalaisesti ja huolettomasti pukeutunutta porukkaa. Tosi hyviä pointteja, kiitos!

Thebs (Ei varmistettu) Http://Outlandishblog.com

Juurikin näin :) Ja nyt kun mainitsit tuon äidin esimerkin niin mieleeni hiipi yksi varhaisimmista muistoistani: ihailin todella pienestä asti äitin korkokenkiä ja odotin päivää jolloin mäkin voin kopotella menemään, eli äidillä on selkeästi ollut vaikutusta ainakin mun korkkarihulluuteen! :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.