Kuka jaksaa tehdä töitä kahdeksan tuntia putkella?

Ruista Ranteessa

Melkein kolmikymmenvuotisen elämäni aikana suurin piirtein koko ajan joku muu on määrittänyt minkälaiseen päivärytmiin minun on pitänyt milloinkin sopeutua. Erilaiset koulu- ja työajat ovat tehneet elämääni raamit, joiden väleihin kaikki muu elämä on pitänyt tunkea. Viimeisimpänä tietysti toimistotyöajat, eli kahdeksantuntinen muinaisjäänne ajalta, jolloin tehtaat olivat päivän sana.

Minun on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa kahdeksantuntisista työpäivistä, jotka minun tapauksessani asettuivat aikavälille 7-17. Eikä asiaa auta se, että Alexander Stubb kannattaa 8+8+8 ajattelua. Eli 8 tuntia lepoa, 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa, joka on muuten ideana peräisin jo jostain 1800-luvulta – nuf said?

Kuka ihan oikeasti voi olla tuottelias 8 tuntia putkella? En ainakaan minä. Enkä usko, että kukaan muukaan. Työpäivien loppupäästä ainakin yksi kolmasosa menee niin hirveässä koomassa, että on puhdas ihme, jos siinä vaiheessa saa enää yhtään mitään aikaiseksi. Mekaanisia hommia voi ehkä suorittaa, mutta mitään uutta siinä vaiheessa ei ainakaan voi enää luoda.

Puhumattakaan siitä miten ankeita aamuherätykset ovat. Ja siitä miten näillä leveysasteilla talvisin koko valoisa aika menee toimiston seinien sisällä. Kun siinä seitsemän aikaan aamulla yritin saada aivoistani edes yhtä järkevää ajatusta, mietin usein, että kunpa ei tarvitsisi enää koskaan herätä niin aikaisin.

Nyt kun minulla ei tosiaan enää ole sitä työtä tai työaikoja, voin todella miettiä mikä olisi juuri minulle optimaalinen päivärytmi. Sitä on aika vaikea tietää, koska on niin ehdollistunut tiettyyn yhteiskunnan luomaan rytmiin.

Ihmisiä on tunnetusti erilaisia. On iltavirkkuja ja aamuvirkkuja – ja sitten niitä luonnonoikkuja, jotka jostain käsittämättömästä syystä ovat virkkuja aina. Itsestäni on viimeaikoina tuntunut etten ole virkku juuri koskaan.

Työpäivää voi tauottaa kivasti vaikka käymällä välillä lenkillä luonnossa.

Olen itsetutkiskelun ansiosta päässyt näihin päätelmiin:

1. Inhoan ajatusta, että ensin käydään töissä ja sitten vasta tehdään kaikkea muuta.

Kuten esimerkiksi harrastetaan liikuntaa.

Kesälomalta palattuani tajusin miten huikean hyvin voin, koska lomalla ollessani kävelin kilometritolkulla päivittäin. Sitä on hieman hankala korvata yhdellä hikisellä jumppatunnilla päivässä. Ensin istutaan kroppa järkyttävään lysyyn päivän aikana, ja sitten tunnin tsempillä yritetään päästä takaisin ihmiseksi.

Ei sillä, tuntikin on ehdottomasti parempi kuin ei mitään, mutta itse henkilökohtaisesti kaipaan aktiivisempaa elämäntyyliä, jossa liikunta putoilee päivään useissa osissa jotenkin luonnollisemmin.

Ja sama pätee siis myös muihin harrastuksiin tai sosiaalisiin tilanteisiin. Eikö olisi fiksumpaa jos kaikki nämä elämän muut tärkeät osa-alueet tauottaisivat päivän työrupeamaa?

2. En ole missään nimessä aamuihminen, (joka on tainnut tulla jo selväksi). Mutta en ole myöskään kova valvomaan.

Valvominen on ikävää, koska öisin minulle tulee aina olo, että olen jotenkin irralla todellisuudesta. Lisäksi on monia asioita, joita ei vaan voi tehdä öisin, koska esim. kerrostaloissa on hiljaisuus ja liikkeissä aukioloajat.

Olen siis päiväihminen (ja päiväuni-ihminen, ihan vain lisätäkseni relevantin faktan).

Miksi et kävisi ystävien kanssa lasillisella kesken työpäivän?

Internet on täynnä juttuja, joissa pohditaan milloin on optimaalisin aika tehdä mitäkin. Esimerkiksi täällä kerrotaan, että optimaalisin aika oppia ja tehdä haastavaa ongelmanratkaisua on noin kello 10 päivällä. Päikkärit kannattaa ajoittaa kello kahden tuntumaan ja treeni kolmen ja kuuden välille. Luova työ sen sijaan kannattaa aloittaa iltayhdeksän tuntumassa, koska pieni väsymys kuulemma edesauttaa luovuutta.

Lisäksi jos mennään vielä tarkemmin työn ajoittamiseen, Forbes kertoo, että ihmiselle optimaalisinta olisi työskennellä tunti, jonka jälkeen olisi syytä pitää 15 minuutin tauko. Täällä puolestaan puhutaan työn rytmittämisestä 90 minuutin sykleihin, joiden väliin putoaa 20 minuutin lepotauko. Ei siis kahdeksaa tuntia putkella, kuten muinaiset ihmiset ovat päättäneet. Vaikka tämä tuskin oli kenellekään enää yllätys.

No olipa kumpi tahansa minuuttimäärä kyseessä, pointti tulee selväksi: Optimaalisella työrytmillä ihmiset ovat tehokkaampia – ei siis se pituus, vaan laatu. Ja nyt puhutaan siis työpäivistä.

Nyt kun voin itse suunnitella miten päiväni käytän, aion vihdoin pyrkiä toteuttamaan kuuden tunnin työpäivä -ajattelua. Yes I know, minulla ei varsinaisesti ole työtä, mutta sen sijaan minulla on paljon omia projekteja, joita olen halunnut päästä kehittelemään. Ja ihan rehellisesti, työnhakuhan menee myös välillä työstä.

Hommaa siis riittää ja kuusi tuntia päivässä ei välttämättä edes riitä siihen kaikkeen. Mutta se on hyvä lähtökohta. Vaikka en fanitakaan selkeitä työpäiviä ja blokkiajattelua, joka rajoittaa kaiken muun elämän sen ulkopuolelle, olen silti raamien suuri fani. Mutta sen sijaan, että vastaanottaisin jonkun muun minulle luomat raamit, haluan luoda ne itse itselleni. Koska jos rehellisiä ollaan, muuten en saisi mitään aikaiseksi.

Kuusi tuntia työtä päivässä. Yhden tai yhden ja puolen tunnin sessioissa pitkin päivää. Liikunta ja kaikki sosiaalinen toiminta putoilee sitten sinne töiden sekaan sen mukaan, mikä sillä hetkellä on tärkeintä. Ja kahdeksan tuntia unta yössä. Nämä raamit tuntuvat itsestä nyt hyvältä lähtökohdalta. Katsotaan mitä tästä tulee.

Mikä olisi sinulle optimaalinen päivärytmi?

 

Follow my blog with Bloglovin

Share

Kommentit

orkkkkidea (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä tekstistä! Minulle optimaalinen päivärytmi on (8 tunnin yöunia lukuunottamatta) vaihteleva. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka ei nauti ollenkaan rutiineista vaan tarvitsee päiviinsä jännitystä ja erilaisuutta. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä kuulostaa snobilta, mutta 8-16 työaika ja 4 viikon vuosiloma on (ehkä hiukan dramaattisesti ilmaistuna) pahin painajaiseni. Olen tämän takia päätynyt projektiluontoiselle alalle, jossa hommia tehdään vaihtelevasti sen verran että hommat saadaan purkkiin, jonka jälkeen taukoa saattaa olla muutamasta viikosta kuukauteen ennen seuraavan projektin alkamista. Päivät venyvät välillä pitkiksi, mutta nautin suunnattomasti siitä tunteesta, että olen paikalla siihen asti kunnes työt on siltä päivältä tehty, enkä hyvien tapojen mukaisesti klo 16 asti. Toivottavasti löydät työn, joka sopii juuri sinun tarpeisiisi ja tekee sinut onnelliseksi! :-)

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitos kommentistasi! Itsekin tykkään siitä, että töitä tehdään täysillä silloin kun niitä on. Sellaista turhan panttina roikkumista ihan vaan että tulee 8 tuntia täyteen on vaikea ymmärtää. Ymmärrän hyvin tuon että kasista neljään ja yksi vuosiloma ahdistaa. Jotenkin itsestäni tuntuu siltä, ettei elämä voi olla vain sitä. Tietysti on olemassa ihmisiä joille se sopii, eikä siinäkään ole mitään pahaa.

Olisikin vain 8 tunnin työpäivät, mutta täällä Sveitsissä teen ihan normaaleja 9 tunnin päiviä! Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä, ei niin pitkään voi olla tehokas. Olen tästä yrittänyt puhua paikallisten työkavereiden kanssa, mutta he eivät ymmärrä kantaani lainkaan.

pieta
Ruista Ranteessa

Suomessa ollaan kyllä tässä mielessä onnekkaita, että suuressa osassa maailmaa tehdään paljon pidempiä päiviä. Ei kyllä houkuttelisi tehdä yhtään pidempää päivää, paitsi tietysti jos työ on tosi mielekästä ja sitä haluaa omaehtoisesti tehdä. Tuntuu olevan kyllä tosi tiukassa nämä perinteiset työpäivän rakenteet kaikkialla.

Taru Mari
Stuff About

Huippu postaus! 8h tuntia töitä putkeen on ihan homeinen kivikauden jäänne, josta tulisi hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti. Olisi sekä työntekijän että työnantajan etu jos työpäivät olisivat esimerkiksi 6h pituisia. Muistaakseni Ruotsissa tätä testattiin joissain firmoissa ja vaikutukset olivat kaikin puolin positiivisia. En käsitä miksei tällaista edes kokeiltaisi. :D

Itse jaksan kyllä paahtaa yleensä vaikka 10h jos homma on mielekästä (en tietenkään jatkuvasti). Uskon kyllä silti tähän ei se määrä vaan laatu-ajatukseen. :)

pieta
Ruista Ranteessa

Aivan Ruotsissa oli tosiaan se kokeilu, mutta en nyt muista mihin se kaatui? Mutta uskon kyllä, että työntekijöiden hyvinvointia ja motivaatiota vähemmät työtunnit parantaisivat. Ja juurikin se vapaus tehdä sitten töitä enemmän jos itse haluaa. Minäkin olen sellainen, että voin tehdä vaikka ympäripyöreää päivää jonkin aikaa jos työ on mielekästä. Mutta ajan tappaminen työpaikalla vaan siksi että tulee tunnit täyteen... turhuuden huippu!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, itse iloitsen uuden työpaikkani VAIN 8,5 tuntisesta työpäivästä. Edelliset 2v tein töitä 11-12h/päivä... Briteissä ja etenkin Lontoossa ei lainkaan harvinaista monella alalla..

Nyt päivät menee nopeasti ja olen tehokas suurimman osan päivästä. Tottumiskysymys... Suomessa ollaan totuttu hyvään 1kk kesälomilla ja sillä että ovesta pääsee ulos klo 16. Täällä kukaan ei pidä kuukauden lomaa putkeen, saisi kenkää moisesta.

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitos kommentista! Varmasti tuokin on osittain tottumiskysymys. Itse koen, että koska elämässä on niin paljo muutakin, miksi haluaisin jatkuvasti viettää työssä jopa puolet vuorokaudesta? Toki ymmärrän jos ihmiset todella nauttivat työstään ja haluavat tehdä sitä niin mikäs siinä. Yrittäjäperheen lapsena ymmärrän hyvin sen, että työ ei ole vain työ vaan elämäntapa. Mutta ehkä yrittäjäperheen lapsena en myöskään ymmärrä miksi joku jaksaisi käyttää niin ison osan elämästään jonkun toisen firmassa puurtaen, ellei sitten tosiaan satu nauttimaan työstään erityisen paljon. 

Jenkeissä on muuten eräs suomalainen yritys joka rekrytessään parhaita ammattilaisia käyttää myyntivalttinaan lomien pitämisen pakkoa. Koska vaikka lomia olisi, kukaan ei uskalla niitä pitää. Yrityksen lomien pitämisen pakko poistaa työntekijöiden paineen pysyä töissä, koska kaikkien on pakko lomailla.

Ja muistaakseni viime kesänä uutisoitiin, että vähintään kolmen viikon yhtäjaksoinen loma on tärkeää kunnollisen palautumisen kannalta. Vain koska jokin on jossain yleistä ja tapa, se ei tarkoita että se olisi hyvä asia - ainakaan kaikille. Ajatuksena olikin, että mikä sopii juuri sinulle, ei missä olosuhteissa olet pakotetusti?

Vierailija (Ei varmistettu)

8 h ja kolmessa vuorossa, ei siinä muu auta. + vielä kikyt päälle.

pieta
Ruista Ranteessa

Tosiaan ajatuksena oli miettiä mikä sopisi itselle, eikä jämähtää olemassaoleviin olosuhteisiin. Toki jos itselle vaikkapa sopii kolmivuorotyö ja siitä nauttii niin mikäs siinä, kukin tyylillään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Noo tää olikin tällainen duunarin näkökulma... omaan korvaan vaan särähti tuo, että 8 tuntia on liikaa. Tosielämässä ei ole aina vara valita... toki jos voisi unelmoida, niin päivätyö olisi parempi, ja jos vapailla voisi lyhentää työpäiviä, esim. ns. "puolipekkaset" niin olishan se jo terveyden kantilta jee. Kolmivuoro on välillä aika rankkaa.

Nettanen

Mä olen myös viime aikoina miettinyt paljon töitä ja aiheesta kirjoitellutkin. Oon kans nyt todennut, että freelancerin vaihtelevat työajat kyllä sopii mulle paljon paremmin kuin tuo 8 tunnin yhteen putkeen raataminen. Olen tyytyväinen, että sitä nykypäivänä aletaan kyseenalaistaa.

pieta
Ruista Ranteessa

Niinpä, on erittäin tervetullutta, että nykyään jo kyseenalaistetaan vanhoja totuttuja tapoja. Ja jos vaan voi tavoitella oman hyvinvoinnin kannalta mieluisampia työaikoja niin miksi ei sitä tekisi?

kaela (Ei varmistettu)

Mahtava postaus, kiitos tästä!

En voi ymmärtää, miten markkinakasvu menee hyvinvoinnin edelle. Tuntimäärä on todellakin liikaa, kuusi tuntia, tai allekin, oikeasti tehokasta työtä tekisi työstäkin paljon mielekkäämpää. Itselläni myöskin istumatyötä kasista neljään, ja täysi iltavirkku. Periaatteessa mikään, paitsi tiukkaan jumiutuneet rutiinit ja yleinen ajatus siitä että aamulla ajoissa herääminen on reippaan ihmisen tae, ei estäisi sitä, että aloittaisin työt esimerkiksi kymmeneltä, joka olisi iltavirkkuna itselleni paljon luonnollisempi ja mieluisampi rytmi. Ei viitsisi alaakaan pelkästään työaikojen perusteella valita, kun muut osa-alueet työssäni tyydyttävät, mutta turhauttaa vuosien kierre, kun viikot menee uupuneena ja viikonloput nukkuessa univelkoja pois. Ja jos tästä valittaa, leimataan laiskaksi tai kehotetaan nokkelasti hankkimaan parempi työ.

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitti kommentista! Totta muuten tuo, että jos valittaa itselle sopimattomista työajoista, leimataan helposti laiskaksi, vaikka siitähän ei ole kyse. Turhauttaa vaan tehdä töitä silloin kun se on itselle todella vaikeaa ja kituutella töissä, vaikka voisi tehdä jotain paljon hyödyllisempää juuri sillä hetkellä. Ja samaan aikaan ne ihmiset jotka heräävät virkeinä ja ovat ennen työajan alkua jo käyneet jumpassa ponnari täristen, ihmettelevät että miten voi väsyttää, ei muuta kun menet aikaisemmin nukkumaan ja heräät aamulla jumppaan josta kivasti energisoituu. Jep jep. Ikävää tosiaan jos itselle muuten rakkaalla alalla ei pysty tehdä muutoksia työaikaan ja joutuu kituuttelemaan vuosia itselle sopimattomassa päivärytmissä. Toivotaan että hyvinvoinnin merkitys työssä lisääntyisi jatkossa kaikilla aloilla. 

Sofialondona (Ei varmistettu)

Meilla Lontoossa hieman erilaiset tyo ajat - itse teen 8-6 tyopaivaa (10h) plus yleensa ainakin puolituntia ylimaaraista joka paiva. Onneksi on lyhyt tyomatka, paasen kavellen toihin puolessa tunnissa, en voisi kuvitella jos joutuisin yli tuntia matkustamaan tyopaivan paatteeksi. Mulla tohon tyo aikaan tottuu ainoa huono puoli on etta viikolla ei kylla minnekaan kuntosalille ehdi juosta :( aina parempi jos olisi lyhyemmat tyo ajat.

pieta
Ruista Ranteessa

Niin sepäs sitten vielä jos työmatkaan menee paljon aikaan, kuten mulla meni pahimmillaan yli tunti suuntaansa. Sekin vie vielä aikaa vaikkapa liikunnalta ja muilta harrastuksilta. Kyllä siinä varmasti lyhyemmät työajat houkuttaa ainakin välillä. 

pieta
Ruista Ranteessa

Niinpä, pahinta on tyhjänpanttina oleminen ja vain sen odottaminen, että aika tulee täyteen ja pääsee lähtemään. Mulla on ollut sellainen päivystysluonteinen työ, joka tarkoittaa että välillä on törkeä kiire ja välillä taas saa pyöritellä peukaloita - ja se ei sovi mulle yhtään. Onneksi tuotakin työtä on voinut tehdä paljon etänä, eli jos on ollut hiljaista niin on voinut vaikka pyykätä välillä (eikä vain istua toimistossa ja miettiä mitä kaikkea muuta voisi tehdä). Mutta minua tosissaan ahdistaa tuollainen tiukkojen työaikojen noudattaminen ja vielä enemmän juurikin tuo toimistolla pakosta jumittaminen. Tykkään tehdä työtä silloin kun sitä on ja aikatauluttaa hommat itse. 

Ja tuo on tosi hyvä esimerkki toimistotyön haitoista, terveys kiittää kun liikkuu pitkin päivää!

Torey
Näissä neliöissä

Aikoinaan kun tein 6h päivässä niin se olo työelämässäni ihan parasta aikaa! Paitsi rahallisesti.

Nyt kahden lapsen äitinä haluaisin tehdä 6h päivää, koska kun kevään tein täyttä tuntia, aloin torstaina olla jo ihan naatti kun töiden lisäksi yritti hoitaa kodin ja omat, sekä lasten harrastukset miehen kanssa, joka tekee 12h päivää. Hän on tottunut aina tekemään pitkää päivää. Kun aloimme seurustella alkoi hän muuttaa töitään sen verran, että viikonloput ja yötyöt loppuivat, ja vapaata jäi enemmän. Nyt lasten kanssa kun toinen tekee pitkää päivää, en itse mitenkään jaksa arjen pääasiallisena pyörittäjänä tehdä 8h päivää töissä. Tosin kukaan ei palkkaa minua, pienten lasten äitiä joka ei suostu edes täyteen työmäärään.

Olisi oikeus 80% työaikaan. Tämä toteutui aikoinaan esikoisen kanssa kun olin ollut heillä töissä jo ennen raskautta. Mutta uuden työpaikan saanti moisella työajalla, ei onnistu.

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitti kommentista! No aivan varmasti tuollaisessa tilanteessa olisi erittäin tarpeen saada tehdä lyhyempää päivää. Työelämä kaipaisi kyllä ehdottomasti enemmän joustoa juuri tuollaisten tilanteiden varalle. Ja jep, työaika vaikuttaa tietysti myös palkkaan, mutta joskus ne lisätunnit ovat arvokkaampia kokonaiskuvassa. Toivottavasti saisit hommat järjestettyä paremmin päin! 

Varmaan aika paljon on kiinni just siitä että minkälaista työtä tekee. Jos on tosi vaihtelevaa ja paljon kaikenlaista niin ehkä sitten aika kuluu nopeammin? Itse kun lähinnä istuu yksin kopissaan ja lukee ja kirjoittaa niin 8 tuntia tuntuu kyllä välillä todella pitkältä ajalta. Tietysti sitä sitten täyttää kaikenlaisella puuhastelulla, sähköposteilla ja sellaisella, koska keskittynyttä kirjoittamista ei vaan pysty päivässä tekemään enempää kuin ehkä maksimissaan 4 tuntia. Lukemista pystyy ehkä enemmän mutta sitäkin on pakko tauottaa paljon. Mutta yllättävän sitkeässä se ajatus tietystä tuntimäärästä on, tunnen usein huonoa omatuntoa kun en pysty tekemään tuntimääräisesti niin paljon töitä kuin muut - vaikkei kukaan edes mun tunteja laske tai ole niistä kiinnostunut, jos vaan tulosta tulee.

Ja tuohon mitä Torey yllä kommentoi - työajan yleinen lyhentäminen auttaisi ihan älyttömästi perheen ja työn yhteensovittamisessa, ja luulen että ihmiset sitten jaksaisivat töissäkin paremmin saada aikaan jos ei tarvitsisi yötä myöten siivoilla ja stressata siitä että onko oma lapsi taas vikana päiväkodin pihalla. Oikeastaan mun mielestä on ihan käsittämätöntä että oletetaan perheellisten (tai no muidenkaan, onhan ihmisillä kaikenlaisia hoivavelvollisuuksia) ihmisten käyttävän päivästä 8 tuntia töissä ja parhaimmillaan vielä pari tuntia matkoihin siihen päälle. Ja sitten vielä ehkä ylitöitä. Ja sit ihmetellään kun äidit ei halua palata työelämään.

pieta
Ruista Ranteessa

Niin totta, sillä minkälaista työtä tehdään on varmasti paljon vaikutusta. Se on hassua jos tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei tee tarpeeksi tunteja, vaikka tulosta tulisi vähemmälläkin. Itse olen kokenut samaa fiilistä, miksi istua toimistossa pidempään jos hommat saa hoidettua lyhyemmässäkin ajassa? Ja varsinkin turhaa se on silloin jos ei enää pysty keskittyä työhön ollenkaan.

Ja kyllä, kaikenlainen jousto olis kyllä ehdottoman tarpeen varsinkin perheellisillä ja toki tietysti muillakin!

Saranda
Tyhjä ajatus

Todella hyvä postaus! Itsekin tykkään raameista ja rutineeista, mutta nimenomaan silloin kun ne ovat itseluotuja ja omaehtoisia. En siksi voisi olla riittävän kiitollinen siitä että töissäni on joustavat työajat - tuntuu, että se on yksi mielenterveyteni peruspilareista. :)

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitos ja kyllä niin samoilla linjoilla ollaan. Suuri osa omasta hyvinvoinnista lähtee siitä, että voi itse suunnitella omat aikataulut. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Riippuu juurikin todella paljon siitä, millaista työtä tekee. Itse teen erittäin innostavaa työtä, josta maksetaankin hyvin, 8 tuntia päivässä tukka putkella. On niin kiire, ettei voi löysäillä, jos haluaa ajoissa kotiin, ja haluanhan minä, koska arvostan myös vapaa-aikaa. Tehoton olen ainoastaan lounastauolla ja vessassa istuessani. :) Varmasti toisille sopii paremmin esim parin tunnin pätkissä työskentely pitkin päivää, tai lyhyemmät päivät huonommalla korvauksella, mutta itse ainakin nautin tarkoin määritellystä työajasta, jolloin saa - ja pitää - olla tehokas.

pieta
Ruista Ranteessa

Se on kyllä mukavaa jos on niin hektistä ja kiinnostavaa työtä, että aika kuluu kuin siivillä. Parasta just olisikin, että voisi tehdä töitä juuri sillä itselle sopivalla tavalla, oli se sitten tarkoin määritellyt työajat, joustavat työajat, tai täysin itse määriteltävissä olevat aikataulut. 

Suvi K.
Sisunainen

Musta suurin ongelma meidän työkulttuurissa on se, että edelleen ajatellaan, että työpaikalla vietetty aika = aikaansaatu työn tulos. Tällöin pahimmillaan työpaikalla pitää lorvailla tiettyyn kellonlyömään asti, vaikka ei enää jaksa tehdä mitään järkevää, kun taas pari tuntia aikaisemmin lähtemällä ja siten seuraavana päivänä hyvin levänneenä voisi keksiä ratkaisun tekeillä olevaan projektiin paljon nopeammin ja laadukkaammin.

pieta
Ruista Ranteessa

Tosi hyvin kiteytetty, juuri tuo ajatus minuakin ärsyttää! Että se työpaikalla notkuminen muodon vuoksi olisi jotenkin tehokasta. Kaikki tämä kiky-touhu, että lisätään työtunteja viikkoon ei voisi olla paljon turhempi juttu. 

Torey
Näissä neliöissä

Joo, joskus on töissä saattanut viiminen tunti mennä töitä keksimällä. Kun ei oikeasti ole ollut enää mitään mitä olisi tarvinnut tehdä tai henkilökuntaa on ollut liikaa loppupäivälle. Mutta ei ole voinut lähteä kun ei ole ollut ylitöitä. Toinen taasen oli kun alettiin sanoa, ettei ylitöitä saa tulla. Tai ne pitää heti saada pidettyä pois. Ennen niitä sai kerätä saadakseen vapaapäiviä pakollisiin lomapätkiin ja pitää just sillai et seuraavassa kuussa sai lähteä aikaisemmin. Mutta mitä turhia! Sillon kun töitä olisi niin niitä ei voi tehdä ja jos ei ole niin paikalta et silti poistu.

pieta
Ruista Ranteessa

No on aika järjetöntä ja turhauttavaa tollanen. Luulis että vois näitä asioita tilanteen mukaan aina järjestää. Vähän maalaisjärkeä ja joustoa kaipaisi!

Torey
Näissä neliöissä

Jossain onnistuu ja jossain ei. Tässä kun on työelämässä ollut enemmän ja vähemmän 15 vuotta, niin on huomannut, että pomoissa on eroja ja henkilökuntaa otetaan kovin eritavoin huomioon.

pieta
Ruista Ranteessa

Niinpä, vaihtelee kyllä paljon työpaikan ja pomon mukaan miten hommat toimii. 

Jenniiiii (Ei varmistettu)

Mulla on hyvin ristiriitainen olo nykyinen työtilanteen suhteen: työ on sinäänsä ihan ok, helppoa ja siisti sisätyö. Palkka on pieni, mutta niin on työn vaativuustasokin. Työ on kuitenkin aika tylsää ja välillä kahdeksan tuntia töissä tuntuu ikuisuudelta. En osaa edes kuvitella itseäni elämäntilanteeseen, jossa tekisin jotain todella kivaa tai mielenkiintoista työtä. (enkä osaa sanoa, mikä tälläinen ammatti/työ olisi) Silti tuntuu siltä, että tästä työstä ja säännöllisistä tuloista pitäisi olla kiitollinen, koska työttömyyskin on tullut itselleni tutuksi.

pieta
Ruista Ranteessa

Tuo on kyllä totta, että nykyään työstä kuin työstä ja säännöllisistä tuloista saa olla kiitollinen. Mutta se ei ainakaan itselle riitä, vaan tavoite on pyrkiä myös mukavaan työhön, vaikka aina se ei tietenkään ole mahdollista. On tietysti vaikea pyrkiä mihinkään, jos ei oikein tiedä mitä varsinaisesti haluaisi tehdä :/

Pegzor (Ei varmistettu)

Tervetuloa yrittäjäksi!

Äärimmäinen vapaus ja päätät itse mitä/milloin teet.

pieta
Ruista Ranteessa

Ties vaikka sille tielle lähtisinkin! :)

Kommentoi