Ladataan...
Running on Tofu

Pienen tietokatkoksen johdosta tämän kevään kuntavaalit ovat ensimmäiset vaalit noin kymmeneen vuoteen, kun en ole vaalilautakunnassa. Jiihaa, pääsen kerrankin vaalivalvojaisiin sen sijaan, että olisin laskemassa ääniä! :D Ei niin, että en tykkäisi vaalilautakuntatyöskentelystä. Päinvastoin oikeastaan. Olen tykännyt lautakuntatyöstä, koska siellä pääsee oikein eturivin paikalta näkemään miten ja miksi nykyiset prosessit ovat syntyneet. Pääpointteina joka asiassa on turvata vaalisalaisuus eli oikeus anonyymiin äänestämiseen, estää vaalivilppi ja valvoa demokraattisen vaalijärjestelmän toimivuutta. Äänestysoikeus on 18 vuotta täyttäneillä Suomen kansalaisilla. Vastustan voimakkaasti sähköistä äänestämistä nimenomaan siksi, että en usko minkään teknologian olevan yhtä varma kuin nykyisen järjestelmän.

Pari pointtia ennen listausta asioista, mitkä kannattaa äänestämään mentäessä muistaa. Ensinnäkin Suomessa on käytössä D'Hondtin menetelmä. Se tarkoittaa suhteellista vaalitapaa eli sitä, että annettu ääni menee ensin puolueelle tai puolueiden väliselle vaaliliitolle ja vasta toisena henkilölle. Jos ei ole ihan varma, ketä äänestää, kannattaa siis tsekata vähän puolueiden kantoja ja vaaliohjelmia sekä puolueiden tekemiä päätöksiä omassa kunnassa/kaupungissa. Toiseksi, äänestää saa näissä kuntavaaleissa siis ainoastaan oman asuinkunnan ehdokkaita. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta viime kuntavaaleista muistan lehtijutun, missä äänestäjä oli antanut äänensä naapurikaupungin ehdokkaalle...

Sitten niihin rautalankaohjeisiin!

  • Ennakkoäänestys on parastaikaa meneillään ja jatkuu ensi viikon tiistaihin eli 4.4. asti. Ennakkoon voi äänestää missä tahansa oman kunnan/kaupungin äänestyspaikassa. Ennakkoäänestyspaikat voi tarkistaa täältä: http://tulospalvelu.vaalit.fi/KV-2017/fi/aanestyspaikat.html
  • Varsinainen vaalipäivä on lauantaina 9.4. ja silloin voi äänestää ainoastaan oman asuinalueen äänestyspaikassa. Äänestyspaikka on merkittynä siihen jokaiselle kotiin tulevaan vaalilappuun.
  • Sitä varsinaista vaalilappua ei tarvitse ottaa mukaan äänestämään mennessään, mutta kuvallinen henkilöllisyystodistus on hyvä olla mukana. Tällä varmistetaan, että äänestämään tullut henkilö on se, kuka sanoo olevansa. Jos kuvallista henkkaria ei ole, voi henkilöllisyyden todistaa myös muutoin: henkilöllisyyden voi esimerkiksi vahvistaa tuttava tai läheinen.
  • Vaalipaikalla vaalivirkailijat tarkistavat ensin henkilöllisyyden ja etsivät äänestäjän vaalilistasta. Sen jälkeen äänestäjä saa äänestyslapun. Äänestyslappu on taitettu ja sen sisällä on ympyrä. Ehdokkaan numero kirjoitetaan sinne ympyrän sisälle eikä minnekään muualle. Jos numero on muualla kuin ympyrän sisällä, on ääni hylätty. Jos lappuun kirjoittaa mitä tahansa muuta kuin sen ehdokkaan numeron, on ääni myös hylätty. Ei siis kannata rustailla rakkausrunoja ehdokkaalleen tai liimailla lappuun kantaaottavia tarroja. ;)
  • Äänestäminen tapahtuu äänestyskopissa. Äänestyskoppiin mennään yksin tai avustajan kanssa, jos sellaista tarvitsee. Muita ihmisiä koppiin ei saa tulla. Tämä koskee myös lapsia, joilla on tarpeeksi pituutta ylettää näkemään taso, missä ehdokkaan numero kirjoitetaan lappuun. Tällä taataan vaalisalaisuus.
  • Äänestyskopista löytyvät vielä ehdokaslistat, joista voi tsekata, että varmasti muistaa ehdokkaansa numeron oikein. Siellä on nykyään myös ohjeet numeroiden kirjoittamiseen: seiska poikkiviivalla ja ykkönen ilman väkästä. Muistan joidenkin vuosien takaa muutamia tapauksia, missä ääni jouduttiin hylkäämään, kun ei saatu selvää, oliko äänestäjän ollut tarkoitus kirjoittaa numero 1 vai 7. Tuo pieni lisälappu siellä vaalikopissa on jeesannut tässä asiassa paljon!
  • Viimeisenä viedään se äänestyslappu takaisin vaalivirkailijalle, joka leimaa sen. Varsinaisena vaalipäivänä äänestyslappu tiputetaan suoraan vaaliuurnaan. Ennakkoäänestys on vähän mutkikkaampi ja äänestyslappu suljetaan ensin yhteen kuoreen, jonka jälkeen se ja vaalivirkailijan printtaama lomake laitetaan vielä toiseen kuoreen ja vasta se tiputetaan vaaliuurnaan.
  • Jos sattuu olemaan oikein aikaisin liikkeellä ja on ensimmäisenä äänestäjänä paikalla, pääsee vielä tarkistamaan senkin, että uurna on tyhjä. Tämä on yksi niistä keinoista, millä estetään vaalivilppi (ja nerokas keino onkin!). Uurnan tarkistuksen jälkeen se sinetöidään ja lukitaan.
  • Sitten voikin mennä hörppimään vaalikaffet!

 

Share

Ladataan...
Running on Tofu

Pieni kilpikonnavärinen Miina -kissa kotiutui meille marraskuussa ja ensimmäiset viikot olivat kauniisti sanottuna stressaavat. Nyt neljän kuukauden jälkeen ei kaikki edelleenkään mene niin kuin Strömsössä, mutta kohtuu hyvällä mallilla aletaan kuitenkin jo olemaan. Tähän neljään kuukauteen on mahtunut stressin lisäksi paljon huolta ja murhetta, jatkuvaa puunausta ja siivousta ja erotuomarointia yhteenottavien kissojen välillä. Feliway ja neljä kuukautta ovat onneksi saaneet aikaiseksi sen, että kissat tulevat jo suurinpiirtein toistensa kanssa toimeen. Ylimpiä ystäviä noista ei tosin taida koskaan tulla.

Miina tuli meille kodinvaihtajana aiemman omistajan loukkaantumisen vuoksi. Taustatietojen mukaan Miina oli 3-5 -vuotias ja päätynyt edelliselle omistajalle löytöeläinkodin kautta. Kissa oli löytynyt hylättynä langanlaihana ja täynnä syöpäläisiä ja matoja. Loiset oli saatu häädettyä lääkkeillä, mutta noista ajoista lähtien Miina oli ollut herkkävatsainen ja maha enemmän tai vähemmän ripulilla. Tässä vaiheessa pienet hälytyskellot kilkattivat päässä, mutta ajattelin optimistisesti, että ehkä ongelma ei ole niin vakava... Niinpä.

Kovin kauaa Miina ei ehtinyt meillä olla ennen ensimmäistä kiikutusta eläinlääkärille. Kissa oli jatkuvalla vesiripulilla, virtsaaminen tuotti vaikeuksia, eikä se tahtonut oikein juoda. Syöminen luonnistui sitten senkin edestä, sillä Miinan ruokahalu oli loputon - harmi vaan, että se kulki elimistön läpi pikavauhtia. Koska Miinalla oli selkeästi kipuja, varasimme ajan eläinlääkärille asap. Tätä ennen ehdin jo kiikuttaa näytteet giardia -analyysiin (giardia on kissoilla yleinen alkueläininfektio) ja aloittaa Promax -tahnan syötön. Kivasti alkoi uuden perheenjäsenen kanssa tuo tutustuminen, kun heti aluksi joutui tunkemaan ruiskulla ikävänmakuisia juttuja kissan kurkusta alas... Näytteet olivat negatiiviset ja Promaxista ei ollut lainkaan hyötyä.

Kissa sai antibiootit virtsatietulehdukseen ja vatsansuojalääkettä. Lääkkeiden anto vastahankaiselle kissalle 10 päivän ajan oli oma episodinsa sinänsä, mutta onneksi antibiootit jeesasivat. Kroonisen ripulin syyksi eläinlääkäri epäili ruoka-aineallergiaa ja määräsi hypoallergeenisen ruokavalion. Sallituissa ruoissa oli ainoastaan yksi märkäruoka ja se oli niin kammottavaa mönjää, että edes Miina ei suostunut sitä syömään. Kuivaruokaa ei puolestaan haluttu kissalle pelkästään syöttää virtsatietulehduksen vuoksi, joten eläinlekurin ruokavaliota ei pystytty noudattamaan. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä Miinalta otettiin myös verinäytteistä haima-arvot ja B12 -vitamiiniarvot ja ne olivat kunnossa. Eläinlääkäri ilmoitti myös, että kissan hampaat ovat huonossa kunnossa ja vaativat putsausta.

Ripulin suhteen kokeiltiin vähän kaikkea mahdollista. Molemmat kissat söivät viikkotolkulla herkkävatsaisille sopivaa kissan ruokaa, missä oli pelkkää kanaa ja riisiä sekä hypoallergeensia raksuja (rautavatsa-Sasun mielestä ne olivat parhaita raksuja ikinä :D) ilman mainittavampia tuloksia. Maitohappobakteereja laitettiin ruoan sekaan ja välillä lopetettiin, kun epäilin niissä olevan ohran pahentavan oireita. Pesuaineet ja rätit oli (ja on) ahkerassa käytössä, kun siivoiltiin (siivoillaan) Miinan hutiripuleita, kun raasu ei aina ehdi laatikolle. Kokeiltiin hypoallergeeniraksujen loputtua viljatonta raksulaatua jne.

Varsinaisia yllätyksiä oli luvassa vähän enemmänkin, kun Miina kiikutettiin hammaskiven poistoon. Ensinnäkin Miinan hampaat olivat kamalassa kunnossa. Kissalta tullaan lähitulevaisuudessa poistamaan kaikki kulmahampaat ja iso osa etummaisista pikkuhampaista. Alun panikoinnin jälkeen selvitin asiaa vähän tarkemmin ja hampaiden poisto ei itse asiassa ole niin iso juttu kuin pelkäsin. Kissa pärjää ilman hampaitakin, kunhan ruoan pilkkoo tarpeeksi pieneksi. Takapuruhampaat onneksi säästyvät.

Sitten tuli se toinen yllätys: hampaiden perusteella Miina on oikeasti 7-10 -vuotias. Kissa on siis tuplasti vanhempi kuin meille kerrottiin. Luuliko edellinen omistaja kissaa nuoremmaksi vai jätettiinkö meille kertomatta Miinan todellinen ikä (ehkä siksi, ettei meidän uskottu haluavan vanhempaa kissaa)...? Mikä Miinan taustatarinasta on totta ja mikä ei? Hmm. Ainakin siitä olen varma, että jossain vaiheessa elämäänsä Miina on joutunut taistelemaan ruoasta ja todennäköisesti näkemään nälkää. Sen suhtautuminen ruokaan on neuroottinen. Kissojen  ruokailua on nykyään pakko vahtia, sillä muuten Miina syö omat ruokansa, ajaa Sasun pois ja syö Sasunkin ruoat.

Lääkärikäynnin yhteydessä tutkittiin jälleen kerran Miinan ripulia. Otettiin uudet lois- ja alkueläintestit, uudet (tarkemmat) haimatestit ja ultraäänikuvaus. Mitään suoraa syytä ei edelleenkään löytynyt ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei vaivaa voi tarkemmin enää tutkia muuten kuin nukuttamalla kissa ja avaamalla se näytteitä varten. Sille linjalle emme halua lähteä. Eäinlääkäriltä lähti jälleen kerran mukaan erikoisruokia, joiden toivottiin auttavan kissan oireita. Eivät auttaneet. Varmuuden vuoksi annettiin kuitenkin mato- ja loiseläinlääkitys. Ei apua siitäkään. Kaikista kokeiluista tuskastuneena päätimme kokeilla Miinalle vielä raakaruokavaliota. Se tuntuisi itse asiassa auttavan, vaikkei mikään pikatie parantumiseen ole sekään. Pelkällä raakaruoalla ei voida kuitenkaan mennä meidän ihmisten työaikojen vuoksi, joten tarjolla on myös herkkävatsaisille sopivia, viljattomia raksuja.

Tällä hetkellä tilanne on selkeästi rauhoittunut, mutta ei Miinan terveys edelleenkään normaali ole. Kissalla ei onneksi vaikuttaisi olevan kipuja enää kuin silloin tällöin ja hiekkalaatikolla ravaaminenkin on vähentynyt selkeästi. Painokin on alkanut nousta, mikä on Miinan kohdalla vain hyvä juttu. Muun ajan Miina on kuin kuka tahansa kissa: nukkuu päikkäreitä usein ja riehuu pari kertaa päivässä matot rullalle. :) Sylissäkin se on alkanut viihtyä, vaikka jääräpäisenä oman tiensä kulkijana se haluaakin ihan itse päättää, milloin tulee syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Kaikkien näiden ongelmien jälkeen ja akuuteimman tilanteen mentyä ohi, on pikkuhiljaa tullut esille myös Miinan todellinen persoona: kiltti, mutta valtavan vahvatahtoinen ja määrätietoinen, sisukas pieni kissa. <3

 

Share

Ladataan...
Running on Tofu

Vasta viime kesänä hoksasin, että se puuttuva palanen, mikä tekee sillisalaattia muistuttavasta vaatekaapistani toimivan, on niinkin yksinkertainen juttu kuin valkoinen t-paita. Minullahan ei ole varsinaisesti mitään erityistä pukeutumistyyliä, vaan se vaihtelee fiilisten mukaan. Useimmiten päältä löytyy matalat kengät, farkut ja joku neuletakki, mutta välillä elelen myös mekoissa, hameissa ja koroissa. Väriskaalaa on viileistä lämpimiin sävyihin ja murretuista väreistä kirkkaisiin. Neutraaleja mustaa, harmaata ja tummansinistä löytyy myös roppakaupalla. Valkoiset vaatteet vain olivat loistaneet poissaolollaan.

Viime kesänä ja syksynä hamstrasin kirppareilta kolme hyvää valkoista t-paitaa ja olenkin käyttänyt niitä varmaan 90% ajasta. Muutama viikko sitten laitoin tilaukseen vielä yhden t-paidan, tällä kertaa kuviollisen. T-paita on osa Animalian  #lainsuojaton-kampanjaa, jolla pyritään saamaan Suomeen parempi eläinsuojelulaki. Nykyinen eläinsuojelulaki on 20 vuoden takaa ja sitä ollaan nyt päivittämässä. Niin kuin jokainen vähänkään politiikkaa seuraava ihminen on huomannut, niin nykyhallituksella ei varsinaisesti ole sen kummemmin ihmisten kuin eläintenkään hyvinvointi etusijalla. Koko uusi eläinlaki uhkaa vesittyä ja sen Animalia pyrkii estämään. Vetoomuksen paremman eläinlain puolesta voi allekirjoittaa täällä: Vetoomus uudeksi eläinsuojelulaiksi: Suomeen maailman paras eläinsuojelulaki.

T-paidat on tehty yhteistöinä kolmen eri artistin kanssa. Tällaisena neljääkymmentä lähestyvänä ihmisenä, jolla ei ole ollut telkkariakaan kuuteen vuoteen, en tietty tunnistanut kuin Michael Monroen. :D Päädyin kuitenkin tilaamaan tuon Atomirotan paidan ihan vain, koska tykkäsin sen kuviosta eniten. T-paitojen valmistaja on Pure waste textiles ja ne on tehty kierrätysmateriaaleista.

 

Share

Pages