Ladataan...
Ruokasuositus

Kuulin keväällä Lohjalle avatusta kahdeksanpaikkaisesta ravintolasta, jota isännöi mm. Savoysssa ja Nokassa yli 15 vuotta keittänyt Mikko Utter. Koska ravintolassa on tasan yksi työntekijä, on ravintolan nimikin luonnollisesti Mikko Utter. Ravintolassa tarjoilllaan maistiaiset-nimellä seitsemän ruokalajin kuukausittain vaihtuvaa menua, jossa raaka-aineet ovat tietysti äärimmäisen sesonki- ja paikallispainotteisia. Ihastuin luonnollisesti konseptiin välittömästi. Sellaisen ravintolan itsekin haluaisin joskus perustaa, jos a) osaisin kokata tai b) minulla olisi varaa harrastaa ravintolan pitämistä. Viime viikolla vihdoin pääsin paikan päälle ja oli aika selvää, että Utterin tapauksessa kyse on vaihtoehdosta a.

Olimme yhdessä Saaran ja meidän kummankin vanhempien kanssa varanneet ravintolan kahdeksasta paikasta kuusi. Meidän lisäksemme lauantailounaalla oli vieraina yksi (paikallinen) kolmikymppinen pariskunta. Tosin ravintolan tunnelma oli niin kotoisa, että hetkittäin jopa tuntui kuin Mikko olisi ollut meillä kokkivieraana. Ruoanlaiton lomassa hän kertoi tarinoita viinien ja raaka-aineiden taustalta. Saimme muun muassa kuulla, että jälkiruokamakeisten luumumarmeladi oli valmistettu "maailman parhaan luumupuun" hedelmistä. Puun aateloinnin oli suorittanut kokin poika paikallisessa hedelmäpuutarhassa, josta luumuja päätyi myös keittiöön asti.

Ruoka oli juuri sitä, mistä itse pidän eniten. Yksinkertaisuudessaan nerokkaita makuyhdistelmiä, joissa pääosassa oli raaka-aineet ja niistä esiin pakotettu syvin olemus. Punajuurta ja dijonvaahtoa, kuhaa ja marinoitua purjoa, tatteja ja juustotuulihattuja, kaaleja eri muodoissa, perunaa ja sorsaa (meille mysliä), dekonstruoitua omenapiirakkaa sekä toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia. Lisäksi ruoka valmistettiin ja annokset koottiin suoraan silmiemme edessä. Ja sitten ne viinit. Kivijalkoina toimivat Saksa, Itävalta, joskus myös Ranska. Ah! Kellerin kevyesti tammitettu Riesling oli hedelmäinen, mineraalinen ja huumaavan intensiivinen, Loimerin Grüneristä en viitsi edes aloittaa. Alexander Laiblen Spätburgunder eli pinot noir puolestaan avasi minulle taas uuden portin punaviineihin.

Vielä ruokaakin kiehtovampaa ravintolassa oli seurata ravintoloitsijan toimintaa. Koska hän on yksin töissä ja ravintolan keittiö on kokonaisuudessaan ruokailijoiden nähtävissä, sain myös nähdä, kuinka pöytään on mahdollista nostaa reilussa parissa tunnissa 56 annosta, pitää keittiö koko ajan siistinä ja seurustella vieraiden kanssa vailla hetkenkään hätäilyä. Sen lisäksi, että ravintolakäynti inspiroi taas kokkaamaan kotona muutakin kuin hätäpastaa, olemme myös viimeisen viikon pitäneet keittiön, ja oikeastaan koko asunnon, siistinä. Ja se on oikeasti aika siistiä. Erityisesti tämä kotitaloudenhallinta tulee tarpeeseen.

Share

Ladataan...
Ruokasuositus

Ruokavaliooni tuli tänään muutos. Sain kuulla, että Hälsans Kökin soijanakit valmistetaan Israelissa. En tiedä, miksen ollut tajunnut kiinnittää huomiota asiaan aiemmin. Lyhyen googlailun perusteella sain selville, että skandinaaviselta kuulostavasta tuotenimestä ja Hollantiin rekisteröidystä valmistajasta huolimatta Hälsans Kökin taustalla oleva Tivall on israelilainen. Tivallin puolestaa omistaa Jewish National Fundia tukeva Osem (jonka luonnollisesti enemmistöomistaa Nestlé). JNF:n harrastuksiin kuuluu mm. palestiinalaissiirtokuntien laajentaminen. Ote Finnwatchin raportista vuodelta 2012:

"JNF-rahasto perustettiin ostamaan maata Palestiinan alueelta ennen Israelin valtion perustamista. Järjestöä on Israelissa syytetty arabiasumusten tuhoamisesta, siirtokuntien laajentamisesta ja uusien siirtokuntien rakentamisesta."

Eli makkarat vaihtoon ja muurit nurin. Harmillisesti tavallisista ruokakaupoista ei ole juuri löytynyt Hälsanille pärjääviä vegemakkaravaihtoehtoja. Poutun tofugrilleri on luokattoman pahaa ja muita ei sitten oikeastaan peruskaupoista saakaan. Kuulin huhuja, että ainakin Turun Vegetukusta voisi nykyään löytyä uusikaupunkilaisia tofugrillereitä (hämäävästi sama nimi), mutta en tiedä saako näitä muualta ja millaisia ovat maultaan.

Nämä jäävät jatkossa kauppaan

Tälle juhannukselle en taida enää korvaavia kasvisnakkeja ehtiä ostamaan, joten viikonlopun sateissa grillataan jotain ihan muuta. Tuleville grillaussessioille otan kuitenkin suosituksia vastaan, jos sellaisia löytyy.

Share

Ladataan...
Ruokasuositus

Sain tuossa muutama viikko sitten erittäin mieluisan keikkatarjouksen. Ystäväni E kysyi, haluaisinko tulla heille kokkaamaan hänen poikaystävänsä yllätyssynttäri-illallista. Koska ilta oli kalenterissa vapaana, ja ruokittavat hyviä ystäviä, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kyselin vielä vähän päivänsankarin tarkempia mieltymyksiä ja yllätyksen järjestäjän toiveita. Muuten sain ja otin itselleni melko vapaat kädet ruoan suhteen. E toivoi vain, että tarjolla olisi kokonainen kolmen ruokalajin menu. Hetken asiaa mietittyäni kysyin, voisiko ruokalajeja olla enemmän. Jotenkin koin helpommaksi ajatuksen useasta ruokalajista, kuin perinteisestä kolmen ruokalajin ateriasta. Siinä kun yksittäisiin ruokalajeihin kohdistuu paljon vähemmän paineita. Päädyin lopulta kahdeksan ruokalajin suomalais-espanjalaiseen illalliseen.

Illan annos 3/8, kaskimaa, eli raakoja ja eri tavoin kypsennettyjä kasviksia sekä majoneesi poltetuista sipuleista purjotuhkasta sekä kuivattua oliivimurskaa.

Hilpaisin perjantai-iltapäivänä suoraan töistä ystävieni kotiin, jossa asunto oli jo koristeltu nätiksi ja yllätyslahjatkin piilotettu paikalleen. Tein inventaarin keittiön perustarvikkeista, sain vara-avaimet ja lähdin kauppaan ostamaan raaka-aineita ja viinejä. Sillä välin E laittoi levyn valmiiksi soittimeen ja lähti päivänsankarin kanssa treffeille, joiden päätteeksi olisi tarkoitus mennä syömään.

Kun kello löi seitsemän, alkoi keittiössä olla jo valmista. Samaan aikaan ystäväni olivat "matkalla ravintolaan", kun E huomasi unohtaneensa jotain tärkeää. Hän soitti ravintolaan, kertoi että myöhästyvät hieman ja sitten haettiin yhtä yllätystä kotoa. Siellä se sitten oli, yllätys, eli toinen mies keittiössä esiliina päällä. Tarkasti juonittu yllätys onnistui niin hyvin ja oli ilmeisesti mieleinenkin.

Tarjoilin ruoat ja viinit ja siivosin jälkeni ennen kuin jätin päivänsankarin availemaan lahjoja. Molemmat vakuuttelivat, että heillä oli hauskaa ja pitivät ruoista, mutta uskon, että minulla oli vähintään yhtä hauskaa. Pidän illallisjuhlien järjestämisestä, mutta nyt kun sai kerrankin kokata niin, että ei tarvinnut poistua keittiöstä kuin tarjoilemaan ja keräämään astioita, oli usean ruokalajin toteuttaminen helpompaa ja annosten viimeistelyynkin pystyi hieman panostamaan ilman, että odottelu ruokalajien välillä venyi kohtuuttomaksi.

Tälläisen keikan otan toistekin vastaan, jos tarjotaan.

Share

Pages