Yh II

Ladataan...
Ruskeat Tytöt

Tältä näyttää ihminen, joka jätettiin ihan vähän aikaa sitten. Tältä näyttää ihminen, joka on itkenyt koko iltapäivän ja illan. Ihminen, joka jätettiin ilman yhtään hyvää syytä.

Me kolme- ja nelikymppiset, meillä on jo paljon lastia kannettavanamme. Meillä on ihanat, kauniit lapset merkkinä pahasti pieleen menneistä aiemmista rakkaustarinoista, monet valinnat tehtyinä ja monet polut jo pitkälle kuljettuina, usein yksin suuremmaksi osaksi kuin jonkun kanssa. Me olemme uomissamme. Arjessa on hyvä olla systeemi, rutiini, että jaksaa, yksin.

Mutta rakkaudessa sellaiselle ei ole mitään käyttöä. Rakkaus ei tunnista systeemiä. Rakkaus ei siksi tarvitse systeemiä. Rakkaus ja systeemi ovat kuin öljy ja vesi. Systeemi pitää rakentaa jos sellaisen haluaa, rakkaus joko on tai ei ole, halusi tai ei. 

Toisen puolesta en voi sanoa mitään, tietenkään, mutta minulle tämä oli lähempänä rakkautta kuin olen päässyt vuosiin. Jaettu arvomaailma, jaettu vanhemmuus. Ihminen, jonka elämä on ollut sellainen, että hän voi ymmärtää millainen minun elämäni on ollut ja on tässä maassa, ja ymmärtää senkin, ettei aina ymmärrä. Ihminen, jota vakoilin 14-vuotiaana, jonka kanssa vietin järjettömiä jatkoja 20-vuotiaana, chattasin politiikasta 31-vuotiaana ja jonka kanssa vihdoin olin hetken kasvokkain. Ihminen, jolle syistä, jotka Jumala minulle ehkä joku päivä paljastaa, kerroin asioita, joista eivät tiedä muut kuin asianosaiset; eivät edes päiväkirjani, tai paras ystäväni. Joita en koskaan kirjoittaisi tänne, en kirjoihini, en ihooni. Pitäisi varmaan tuntea kiitollisuutta. Olisi hyvä jos en tuntisi mitään. Tunnen vain hämmennystä ja fyysistä kipua alavatsassa, kurkussa ja ohimoilla.

Sattuu erityisesti siksi, että hän oli ensimmäinen mies pitkään aikaan, joka ei kertonut miltä minusta tuntuu ja onko minun kokemukseni totta. Ensimmäinen mies pitkään aikaan, joka kertoi minulle miltä hänestä tuntui. Ensimmäinen mies pitkään aikaan, joka sai minut tuntemaan.

Itseni kauniiksi. Itseni älykkääksi. Itseni hauskaksi. Itseni kiinnostavaksi. Itseni siksi tavalliseksi vantaalaistytöksi, joka olen. Toista ihmistä kohtaan loputtomalta tuntuvaa uteliaisuutta. 

Kuka sinä olet? Mitä sinä ajattelet? Mistä sinä pidät? Sattuisiko minulla olemaan sitä täällä jossain? Täällä kyljessä, tai niskassa, tai polvitaipeessa, tai suussa.

En ole nauranut ja itkenyt näin paljon vuosiin. Koska kukaan ei ole saanut minua. En ole pystynyt näkemään tulevaisuutta näin kirkkaasti koskaan ennen. Koska sille ei ole ollut tarvetta. On ollut systeemi. Systeemi kannattelee seuraavaan päivään tai viikkoon tai kuukauteen, tai vuoden loppuun. Mutta systeemistä puuttuu nöyryys, kompromissinhalu, rohkeus. 

Arvaat varmaan, mistä niitä löytyy. Minä olin laittamassa meille huomenna shakshukaa ja raparperipiirakka Shavuot-juhlan kunniaksi. 

Meitä ihmisiä on kai kahdenlaisia, ainakin. Niitä, jotka kaikkia todennäköisyyksiä vastaan eivät suostu olemaan tuntematta, ja tunnistamatta hyvää silloin kun se kävelee vastaan. Jotka, silloinkin kun järki käskee kävellä pois koska ennenkin on käynyt pahasti, jatkavat suoraan eteenpäin kohti toista ihmistä. Jotka, silloinkin kun toinen asettelee karmean, peloistaan rakentamansa irvinaamion kasvoilleen, näkevät pelkkää kaunista. Pelkkiä mahdollisuuksia. Pelkkiä uusia alkuja. 

Ja niitä, jotka eivät uskalla tulla vastaan, vaikka heille lupaisi, ettei mitään pahaa tapahdu. Että pahin, mitä voi tapahtua, on rakkaus. Joille uusi alku on vain takautuma kaikkeen mitä on ollut. Joille kauneus on vain maski, vale, teeskentelyä. 

Minä olen hyvä sanojen kanssa. Minä olen hyvä rakentamaan systeemejä, joiden avulla saavutan tavoitteeni. Mutta rakkaus ei tarvitse systeemejä. Rakkaus on sekä tavoite että lopputulos. 

Ja kun rakkautta ei olekaan, ei ole myöskään sanoja, joilla voisi saada aikaiseksi tekoja. On vain tämä hetki, nollapiste, josta on taas lähdettävä eteenpäin. Yksin. 

Joudun nyt ottamaan tauon kirjoittamisesta, jotta voin istua rauhassa puhelimen äärellä ja odottaa merkkiä siitä, että olin väärässä, joko pääsemällä yli tai kuulemalla hänestä. Se on ainoa systeemi, joka minulla on jäljellä.

Share