Jouluarvonta 1: BaByliss Curl Secret x 2

Saara Sarvas

 

Kyllä, totta se on! Tänään starttaa ehkä koko vuoden paras viikko - out with a bang, kuten tykkään sanoa. Seuraavan seitsemän vuorokauden aikana julkaisen seitsemän erilaista arvontaa, jotka olen itse hyvin pedantisti järjestänyt ja organisoinut, jotta tarjolla on teille mahdollisimman paljon laadukkaita tuotteita. Näiden arvontojen sisältö on siis entistä tarkemmin juuri minun itseni spesifisti valikoima - toivottavaste tykkäätte ^_^ 

Suurin osa arvontapaketeista koostuu sellaisista tuotteista, joita olen blogissa tai vähintäänkin instagramissa esitellyt ja fanittanut - katsotaan tuleeko tästä viikosta perinne ;)

Ensimmäisenä arvontaan lähtee BaBylissin automaattikiharrin, jolla kaikki yli 15cm hiuksia päähänsä kasvattaneet voivat kihartaa ne käden painalluksessa. Ei tartte käännellä käsiä tän kanssa katos!

 

Kiharruksen voimakkuutta voi kontrolloida raudan kuumuudella ja kiharrusajan pituudella. Näiden kuvien kiharat on tehty kuumimmalla lämmöllä, mutta lyhyellä ajalla. Kiharat pysyvät paikallaan parhaiten kuivaan hiukseen käherrettyinä. Levitä pohjalle kevyesti lämpösuojaa ja anna kiharan jäähtyä rauhassa ennen kuin avaat sen harjaamalla tai haromalla.

Tästä alta pääset katsomaan testivideoni laitteesta - löydät videosta myös ongelmatilanteen ja sen ratkaisun ;)

Jos olet kieli ja peukalot keskellä suuta sähläävä kihartaja, osallistu tähän arvontaan ja voita itsellesi BaBylissin automaattikiharrin. Kuten jo aiemminkin kerroin, näitä palkintoja on varattu kreisisti kaksin kappalein, eli kaksi teistä pääsee parin viikon päästä tekemään uusia talvilookkeja automaation avulla.

Osallistu ja kerro kommenttiboksissa pahin tai paras kiharamuistosi! Jätä tarinasi perään myös sähköpostiosoitteesi, että saamme yhteystietosi selville kilpailun päätyttyä :) 

Kilpailuaikaa on todella ruhtinaallisesti aina 10.01.2015 klo 23:00 asti.


p.s. IHANAA JOULUA!!!!! Mä halin tällä hetkellä sokolaatia ja syön jouluherkkuja - ellen sitten ole pakkaamassa paniikissa, otan nokan kohti Losia vain muutaman yön päästä. Pärjäilkää täällä ja pysykää kuulolla.

Share

Kommentit

Pahin kiharamuisto on ehdottomasti seiskaluokalta (90 - luvulta ) kun halajin niin paljon kiharoita että päätin ottaa permanentin pitkään vaaleaan tukkaani. Permanentti itsessään muistutti enemmän huopaantunutta koiraa, mutta pahinta kaikesta oli otsatukka joka kihartui permanentin voimasta korkealle otsaan rumaksi pannaksi. Näkyä on vaikea kuvata mutta hirveä se oli. Permanenteista olen sen jälkeen pysynyt kaukana mutta kiharoista haaveilen aina välillä. Itse en osaa niitä tehdä mutta onneksi ystävät ovat välillä auttaneet. Jos tämä tuote helpottaisi hommaa niin että pystyisin ne itse tekemään niin hienoa.

ninamariatuulikki@gmail.com

Jannina (Ei varmistettu)

Oon maailman huonoin kihartamaan mun pitkähköt paksut hiukset.. Ties kuinka monta kertaa oon polttanut itteni siinä hommassa :( kädessä on vieläkin arpi yhdestä niistä kerroista. Toi laite vois helpottaa mun hommaa siinä. :D

Tiitti (Ei varmistettu)

Kamalin kiharrusmuisto on ehdottomasti muutaman vuoden takaa. Tein ensimmäisä kertaa kiharoita hiustensuoristimella baari-iltaa varten ja nykyään kun sen illan kuvia kattoo niin niistä hymyilee takaisin sellainen Riitta Väisänen, että hävettää! Kiharat sain aikaiseksi, mutta jälki oli jotain niin järkyttävää että ai kamala.. Vieläkään en ole oppinut suoristimella tekemään sellaista ihanaa lainetta mitä haluaisin, tuo laite olisi siihen varmasti täydellinen! tiia.o.salo@hotmail.com

Fanny (Ei varmistettu)

Minulla on luonnonkiharat ja pahin muisto on todellakin kun pääsin ripille maaliskuussa 3 1/2 vuotta sitten. Olin _monta_ tuntia seissyt ja kiroillut suoristusraudalleni kun kesti aivan liian kauan. Meinasin myöhästyä kirkosta ja matkalla auto-kirkko hiukseni oli jo aivan kiharassa. Kyllä harmitti :D

Sannamer (Ei varmistettu)

Pahin kiharrinmuistoni.... ai että... yritin tehdä puikkokihartimella itselleni ystäväni juhliin kiharoita niin tottakai poltin kaulani sillä 200 asteisella raudalla. No kunnon palovammahan siitä tuli joka märki ja ties mitä, mutta se kaulassa kuitenkin lähdettiin juhlimaan :-D Ja sitten kun palovamma vähän parani niin se näytti ihan fritsulta ainakin kuukauden. Sen jälkeen oon ollut PIKKASEN varovaisempi kiharrinten kanssa..heh.

_Tiltu (Ei varmistettu)

Pahin kiharamuistoni:
Olin ylioppilasjuhliini haaveillut ihanasta lakin alta pilkistävästä kiharapilvestä. Olin kasvattanut hiuksia koko lukion ajan lähinnä tätä tarkoitusta varten silmissäni unelmien kampaus siintäen. Ikinä en ollut itse kiharoita saanut onnistumaan, mutta varasin oikein kampaajan - eihän se silloin voi pieleen mennä.
Kampaajalla sitten yo-juhlan aamuna laitettiin kiharoita oikein pitkän kaavan mukaan mukavasti jutustellen. Lopputulos oli juuri mitä toivoinkin.
Olin varannut ylioppilaskuvan suoraan kampaajalta.
Astuin kampaajan ovesta ulos ja PUF - tuulenpuuska muutti upeat enkelinkiharani järkyttäväksi takkukasaksi alle nanosekunnissa.
Vihaan ylioppilaskuvaani. :D

tiltu_kultu ( a t ) luukku . com

Olga (Ei varmistettu)

pahin kiharamuistoni sijoittuu konfirmaatiopäivälleni kun menin kampaajalle kiharruttamaan kutrini. Hiukseni näyttivät jälkeenpäin aivan peruukilta kun kampaaja ei avannut niitä yhtään ja laittoi vain lakkaa päälle. Kampaajalta sitten kotiin itkua nieleskellen avaamaan kiharoita ja kirkkoon! Hyvää joulua saara!

PaulaT (Ei varmistettu)

Pahin on ehdottomasti se, kun joskus teininä kiharrettiin kaverin kanssa kreppi(!)raudalla pitkiä hiuksiamme pari tuntia per pää. Ja sitten oli aika lähteä partyparty eikä urpoina tajuttu ottaa huomioon sadetta. Se niistä kiharoista! Toisaalta luulen että litimärkä päätä vasten valuva kuontalokin on parempi ku se kreppisäkkärä! :D

Fiia (Ei varmistettu)

Oispa tosi kiva vehje! Itsellä kun kiharamuistot on lähinnä niitä, et kiva kampaus lässähtää hetkessä, kun näin sileissä hiuksissa kun mulla on, ei meinaa pysyä mikään... Tai sitten päin vastoin, lievästi laineille kaartuvina lämpökäsittelyn jälkeen kastuessaan mun hiukset kihartuvat ihan itsestään semmoisille korkkiruuveille ettei mitään rajaa :D Että kovin loistavia kiharamuistoja ei mulla yhtään taida olla.. ehkä semmosia vielä saatais tolla kyseisellä vekottimella, jota nyt oon ympäri nettiä nähnyt mainostettavan?

veeramyller (Ei varmistettu)

Muutaman kerran olen onnistunut itseni kihartimella polttamaan, mutta sen pahempia kommelluksia ei ole onnekseni sattunut:D ainut vain että joudun usein laittamaan hiukseni nutturalle kihartamisen jälkeen koska lopputulos on näyttänyt lähinnä järkyttävältä puudelin ja kultakutrin risteytykseltä :D... Jos siis tuolla vaikka onnistuisi paremmin.

Kikka2 (Ei varmistettu)

Pahin muisto on se, kun pitkät hiukset juuttuivat kihartimeen kiinni ja ne hiukset mitä ei irti saanut, piti leikata. Onneksi ei ihan kauhea lovi tullut;)

Llayra (Ei varmistettu)

En ole KOSKAAN onnistunut tekemään kiharoita itse, kiitos liukkaan ja omapäisen hiirenhäntäni. Ylppäreihin kampaaja loihti minulle ihanan toispuoleisen kiharakampauksen. Ylioppilaskuvaus mulla oli eri päivänä, ja ajattelin että kyllähän minä nyt onnistun yhdet kiharat tekemään... Joo ei. Katastrofi oli valmis eikä ollut aikaa korjata hiuksia, joten muistona on ihan hirveä ylppärikuva harakanpesän kanssa. Miks en vaa voinut jättää hiuksia suoraksi????

Layra (Ei varmistettu)

Hups, tuli taas keulittua ja unohtu sähköpostiosote :D eli siis llayra-@hotmail.com

Luonnonkihariin hiuksiin foliolla tehdyt säkkäräkiharat. Do i need to say more? 

riinarinkeli@hotmail.com

hemriqa (Ei varmistettu)

Rakastimme siskoni kanssa leikkiä kampaajaa. Kaikki barbimme hiukset oli joko leikeltyjä tai värjättyjä (tusseilla). Eräänä viisaana iltapäivänä päätimme koittaa kihartaa toistemme hiuksia kihartimella (joka oli viimeisintä huutoa 90-luvulla kreppiraudan kanssa).
Siskoni aloitti kihartamisen ja turhautui, kun kiharani eivät pysyneet liukkauden takia (muotovaahto ja muut tököttimet olivat tuntematon käsite tässä kohtaa elämäämme) ja päätti lopulta pitää kiharrinta varmuuden vuoksi mahdollisimman kauan.
Höpisimme omiamme ja emme kumpikaan huomanneet käryn hajua äidin meikkipussin tutkimisen vuoksi. Vasta hiussuortuvan tippuessa huomasimme että hiuksiini oli palanut kaunis musta viiva ja sen alapuolelta kaikki hiukset olivat tippuneen maahan. Hiuksissani oli seuraavat puoli vuotta erikoinen leikkaus, joka oli muiden lasten hetken mietittyä "tosi siisti".

Itkeäkkö vaiko nauraa. En tiedä. :D

TiinaKoo (Ei varmistettu)

Pahin kiharrusmuisto; Permanentti-say no more........:(((

koskitiinahelena@gmail.com

sirpar (Ei varmistettu)

Pahin kiharrusmuisto on, kun kiharsin itse hiuksia yo-kuvauksia varten kauhealla kiireellä. Siinä poltin käteeni merkin, joka näkyy edelleen, ja kiharoistakaan ei tullut mitään, mutta onneksi kuvien tyyliin sopikin vähän rennommat hiukset vaikka aluksi itketti :D Parhaita kiharrusmuistoja taas on ne, kun on itse onnistunut tekemään upeat kiharat ja kaveritkin tullut kehumaan :)

sirpa-r@hotmail.com

Aga (Ei varmistettu)

Pahin kiharrusmuisto sijoittuu sinne yläasteen alkupuolelle kun ylipuhuin äidin kotona tehtävään permikseen ja tarviiko sitä edes erikseen mainita, että lopputulos oli tietenkin kaikkea muuta kuin se sievä kiharapilvi mitä olin hakenut.. :D

Heljuzi (Ei varmistettu)

Paras kiharamuisto on siltä kerralta, kun ekan kerran kokeilin kiharruspuikkoa. Lopputulos onnistui täydellisesti ja oli kokoajan pakko näprätä ja fiilistellä hiuksia:)

hellja.lukka@outlook.com

collinedelapaix

Miulla ei oo yhtä pahinta kiharrusmuistoa, vaan pahat muistot vaivaa jokaista kihartamiskertaa. Se kihartaminen kun ei ikinä onnistu. Joka kerta kun itse yritän hiuksiani kihartaa suoristusraudalla, niin käy niin, että vasemmasta puolesta tulee ihan fine mutta oikea puoli ei kiharru sitten millään! Kaikkeni oon kokeillu. Aina pitää siis väkertää joku kampaus kuontalon pelastukseksi (josta tietenkin kuitenkin näkyy, että toisen puolen hiukset on kiharalla ja toisen ei...).

collinedelapaix@gmail.com

CougarWoman
CougarWoman

Mä käytän Carmeneita, lopputuloksena vaan aina tahtoo olla tyvestä lättänä ja latvoista aivan liian kihara...hyviä kiharrusmuistoja ei siis toistaiseksi ole :( Vaan jospa onni suosisi rohkeaa - näyttäisi siltä että tuolla vimpaimella minäkin voisin onnistua! 

cougarwoman75@gmail.com

 

Nenna K (Ei varmistettu)

ekana pitää sanoa että mie niin haaveilen tosta babylissistä!!!<3 pahin kiharrusmuisto: pitkän tukan kihartaminen harjakihartimella, tukka jäi tietenki jumiin siihen koneeseen ja paniikki iski, että pitkääkö se nyt leikata...ja pitihän se!!
nennakyro@gmail.com

Dina__ (Ei varmistettu)

Äiti teki mulle pienenä lettikiharat ja niistä tuli järkyttävän käkkärät. Minä tuhersin itkua ja äiti yritti silotella hiuksia veden avulla. Taisi ne siitä sitten asettua ihan kivoiksi lopulta. :D

Sokerikeiju

Oli tulossa tuparit ja halusin näyttää nätiltä. Niinpä päätin kihartaa hiukseni. Suhteellisen noviisi kun olen siinä hommassa niin päädyin näyttämään lähinnä yli-ikäiseltä Shirley Templeltä. :) eipä silti kivat oli pirskeet.

kaisla.metsa@gmail.com

Olga (Ei varmistettu)

Karmein kiharrusmuistoni on se, kun kerran turhaudin heti lässähtäviin kikkuroihin ja päätin ottaa järeämmät aseet juhlia varten käyttöön. Laitoin vastakiharretut kutrit pinneillä kiinni jäähtymisen ajaksi ja suihkutin päähän lakkaa ynnä muuta tököttiä kilotolkulla. Tällä kertaa kiharat pysyivät, mutta hyvin läheisesti afroa muistuttava lopputulos ei oikein miellyttänyt silmää. Hiukset piti sitten litistää nutturalle. Kun yöllä päädyin nukkumaan tuoreehkon poikaystävän luo, nutturaa avatessa hänen reaktionsa vaihtelivat tulipunaisen nauruuntukehtumisen ja avoimen räkätyksen välillä. Että ei kiitos kiharruskriisejä enää tänne päin!

Olga.suomalainen(at)hotmail.com

Roosavn (Ei varmistettu)

Niin osuvaan aikaan tuli tämä arvonta nenän eteen, olen tässä koko aamun miettinyt että millähän ilveellä saisin tukkaani kiharoita kun en osaa mitään laitteita käyttää, :D
Itselle on kertynyt vain muutamia huonoja kiharrushetkiä, kun rippijuhliini minulle laitettiin kiharat ja jo kirkossa ne levähtivät auki ja tuloksena oli eri suuntaan sojottavia hiuskiekuroita ja piikkisuoria kohtia siellä välissä, kyllä hävetti katsella niitä juhlissa otettuja kuvia.

Jonsu (Ei varmistettu)

Pahin kiharamuisto on vanhojentanssien koekampaus. Halusin löysät kiharat nutturalle, sain erittäin sähäkät korkkiruuvikiharat ja palaneen päänahan. Kampauksen jälkeen olo oli kamala ja odotin kauhulla tanssiaisaamua.. Onneksi kampaus onnistui tanssiaisiin mahtavasti ja tunsin oloni kauniiksi!

Foliohattu (Ei varmistettu)

Meillä oli isot, yli 50 kaverin juhlat ja tein itselleni perinteiset köyhän naisen foliokiharat (hiukset olivat sivuponnarilla ja tein kiharat vain siihen ponnariosuuteen, en koko päähän...). Kiharat oli nätit ja juhlat kivat - aamulla hiuksia harjatessa löysin niiden seasta yhden foliopötkylän, joka oli juhlinut kutreissa kanssasi koko pitkän illan :D
Eikä kukaan viitsinyt sanoa mitään...

Murkinamasu (Ei varmistettu)

Kamalin muisto on parin vuoden takaa, kun olin katsonut yhden tutoriaalin netistä ja hommahan näytti naurettavan helpolta. Niin helpolta, ettei kannattanut tuhrata aika kokeiluun tai harjoitteluun. Lopputulos oli se, että toinen puoli hiuksista näytti riittaväisäseltä ja toiseen en ollut ehtinyt edes koskea, kun olisi pitänyt jo lähteä.

suvimarianne (Ei varmistettu)

Mietin kauan parasta tai pahinta kiharrusmuistoa, mutta ei semmosta ole! Parhaat muistot liittyy kuitenkin siihen, kun kiharat ovat pysyneet kuosissa melkein koko päivän. Harvoinpa tätä tulee kiharrettua ku luonnonkiharat jo valmiiksi. suvi.poikela@student.oulu.fi

jennisosa (Ei varmistettu)

Pahin kihara muistoni on se kun muutama vuosi sitten olin lähdössä veljeni valmistujaisiin ja kiharsin hiuksiani korkkiruuvi kihartimella. No ei siinä mitään mutta pitkän ja paksun tukan kihartamiseen menee aika kauan.. loppupa sitte aika kesken ja juhliin oli paakko lähtä, kampaukseni oli toiselta puolelta pikku kiharaa täynnä ja toiselta ihan piikki suorat :D

Jenni.sallinen.js@gmail.com

Ida Vainionpää (Ei varmistettu)

Mulla kiharataminen onnistuu yleensä ihan hyvin, mutta sitten siitä lopputuloksesta tulee aina ihan huono, kiharat ei asetu järkevästi eikä ne näytä hyvältö auki, päädynkin pitkän kiharrussession jälkeen aina tavalliseen kiharaponnariin kun ei muu auta ;D

veeruskaaaaaaa (Ei varmistettu)

Oon ehdottomasti mukana arvonnassa:)

Oon aikas onneton noin yleensä kaiken kanssa mitä tulee hiustenlaittoon, mutta pahin on tapahtunut jo kaksi kertaa... Ja nyt olen vannonut pysyväni kaukana ilmakihartimista... Ensimmäinen paha kiharrus onnettomuus kävi yläasteella, koulukuvaukseen valmistautuessa. Lainasin äidin ilmakiharrinta, mikä oli superhienoa! Innoissani kihartelin kunnes yhtäkkiä hiustuppo jäi kiinni kihartimeen... Tunnin tuloksettoman irrottelun ja selvittelyn jälkeen ei muu auttanut kuin antaa äitin leikata kylmästi hiukset irti kihartimesta... olikin sitten kuvauksissa hieno ja hyvin näyttävä lovi...:S sen jälkeen pysyin visusti erossa ilmakihartimista, kunnes tuli omiin 20wee juhliin valmistautuessa hätä ja äitin ihana kiharrin oli lähellä... niimpä päätin olla tosi varovainen, eihän nyt toista kertaa voi yhtä ikävästi käydä... noo ennenkuin pääsin edes kunnolla vauhtiin niin oli taas tuppo hiuksia takussa kihartimessa ja eikun leikkaamaan irti... veeruska-94@hotmail.com

Pahinta tai parasta muistoa miettiessä ekana tulee mieleen ne kerrat kun oon yrittäny kihartaa ite onnistumatta siinä. Mutta sitten iskä on tullu apuun ja kihartanu mun hiukset (: eli parhaisiin muistoihin tää menee.

laura19994@hotmail.com

3551 (Ei varmistettu)

Pahin kiharrusmuistoni on seiskaluokalta kun päätin alkaa kihartamaan hiuksia kouluun ja onnistuin polttamaan ison jäljen käteeni joka muistuttaa edelleen toilailustani kädessäni :-D essi.maalismaa@hotmail.com

Sannikk (Ei varmistettu)

Tämä ei ole niinkään moka kiharruksen kanssa, mutta tämän tukkamuiston haluan jakaa! Mulla on siis todella luonnonkihara tukka luonnostaan.. Ekalla luokkakuvassa mulla on nätti pitkä kihara tukka joka laskeutui ihan nätisti, mutta toisen luokan kuvaan mulle oli leikattu polkkatukka.... Voit vain kuvitella miten mun luonnonkihara tukka käyttäytyi monta senttiä lyhyempänä.. Näytin aivan varoituskolmiolta tukkani kanssa!! Se levisi joka suuntaa polkan mallissa.. :D Näin vanhempana se jaksaa naurattaa! Enää ei tämä jälkeen ole mulla lyhyttä tukkaa nähty! Pitkällä tukalla mennään, mutta oma laittamisensa tässäkin on! Tämä laite voisi olla pelastus laiskalle tukan laittajalle.. ;)

Sannikk (Ei varmistettu)

Ja sähköposti jäi, eli sanni.kosonen@gmail.com

upeaolo (Ei varmistettu)

Pahin muisto on se, kun tehtiin kaverille pitkään tukkaan joskus teininä kotipermis. Tukkahan kärähti oikein kunnolla, sitä sitten leikattiin, leikattiin, leikattiin ja vielä vähän leikattiin jotta saatin huonot "latvat" pois... pitkä kiharapilvi olikin yhtäkkiä pörröinen polkka... :o

milunen (Ei varmistettu)

Pahin kiharamuisto on ehdottomasti se, kun päätin illalla letittää hiukset muutamille pikkuleteille, jotta aamulla olisi kiharat valmiina ja ei tarvitsisi herätä laittamaan hiuksia....lopputulos:afro!
Paras kiharamuisto lienee liittynee niihin kertoihin, kun kiharat ovat jostain syystä onnistuneet ja pysyneet liukkaassa tukassani.
Harvoin tulee kiharreltua, kun suoristusraudalla siitä ei tule mitään ja puikollakin tuntuu työläältä.

Sennu (Ei varmistettu)

Minulla ei pahemmin kiharamuistoja ole, mutta tämän vuoden alkupuolella olin uudella kampaajalla ja ilmaisin hänelle kiinnostukseni nähdä miltä näyttäisin kiharoissa. Kampaaja oli juuri saanut tämän automaattikihartimen ja taikoi sillä hiuksiini kiharat. Valitettavasti hän aloitti kiharoiden tekemisen liian tyvestä ja lopputulos muistutti puudelia, vain rusetti puuttui :D Kiitin kauniisti ja poistuin kampaamosta huppu päässä. Kotona vielä laitoin ponnarin ja pidin sen seuraavaan pesuun saakka!

Santsi (Ei varmistettu)

Minulla ei niinkään pahinta kiharrusmuistoa ole, mutta en osaa kihartaa hiuksiani nätiksi millään vempeleellä?! On suoristusrautaa ja kiharruspuikkoja parikin kappaletta, mutta lopputulos on vaan niin hirveä kihara takku että suoralla tukalla ollaan menty vuodesta toiseen, paitsi jos jollain ihanalla ystävällä on ollut aikaa kiharrella tukkaani. Tuolla laitteella luulisi onnistuvan, toivotaan että on onnea arvonnassa! ;) Hyvää Joulua sinulle Saara!
sanni_1991@hotmail.com

Shrimp (Ei varmistettu)

Paras kiharamuisto on ehdottomasti se, kun vihdoin opin kihartamaan suoristusraudalla! :D Nyt käy paksujen hiusten kihartaminen suht näppärästi.

Aniii (Ei varmistettu)

Kihartamisesta ei ole kuin pahoja muistoja. Jonkinlaisia kiharoita saan aikaiseksi, mutta niin saan myös palovammoja. :( Ennätys taitaa olla palovamma viidessä eri paikassa yhden kiharrus kerran aikana. Tällä laitteella varmaan säästyisin palovammoilta!

Hanre (Ei varmistettu) http://meikinloppu.blogspot.fi

Pahin kiharamuistoni ei ole mikään tietty muisto, mutta noin yleisesti kihartamisesta on huonoja kokemuksia. En vain osaa kihartaa hiuksiani millään laitteella ja lopputulos yleensä on vain edelleen suorat hiukset ja poltettu naama/kaula/niska/kädet. Vielä kun helmikuussa on iso juhla, jonne pitäisi saada hiukset kiharrettua. Tuo laite olisi unelma siihen ja pelastaisi juhlapäiväni. :) meikinloppu@gmail.com

sarba (Ei varmistettu)

Pahin kiharamoka ja -muisto toistuu n. jokaikinen kerta kun päätän illalla, että seuraavana päivänä haluan olla fancy mutta maksimoida ajankäytön aamulla (mulla on ihan supertuskapaksut hiukset) ja illalla kiharran hiukset kiharruspuikolla ja laitan ne letille ja/tai laitan semmoset kiharruspatukat yöks hiuksiin. Aamulla avaan hiukset ja odotan miellyttävän laineikasta tai suloisesti merenneitokiharaista lopputulosta, mutta joka ikinen kerta harjattuani hiukset lopputuloksen kuvailuun ei riitä edes sana afro.... loppujenlopuks päädyn laittamaan hiukset nutturalle tai ponnarille koska ne on niin karseet ettei niitä voi auki pitää. Enkä opi tästä virheestä sitten millään vaan toistan ja toistan aina samaa :D oivoi.

saara.iivari@hotmail.com

Heihoo (Ei varmistettu)

Kamalin kiharrusmuisto taitaa olla muutaman vuoden takaa lapsemme ristiäisistä. Yritin itse tehdä kiharat ja ylpeänä sain pitkät paksut hiukseni kiharrettua, siskoni tuli hakemaan kakkuja ja kauhistui - olin kihartanut koko pään saman suuntaisesti ja seassa suoria pätkiä siellä täällä. Ristiäisiin aikaa 30 min joten eikun pään pesuun ja pikakuivaus autossa puhaltimet täysillä ja vähän lakkaa päähän ennen muiden eteen astumista :D tuon jälkeen en itse ole kihartanut! :Dd

man (Ei varmistettu)

Erityisiä yksittäisiä muistoja ei ole, mutta nyt vuosia taaksepäin kun muistelee niin herää pienet häpeän tunteet :D Olin juuri tutustunut kiharruspuikkoon ja sillä sitten vääntelin (silloin) mielestäni tosi hienoja kikkuroita. En edes availlut niitä millään tavalla eikä ollut hajuakaan hiusten osittamisesta tai mihin suuntaan osiota kannattaa kähertää... Just sellaiset "hienot" pikkutytön korkkiruuvikiharat päässä heiluen sitten 18-vuotiaana bailattiin baarissa!

Sähköpostiosoite löytyy sille varatusta kentästä :)

veeravie (Ei varmistettu)

Paras kokemus oli nelisen vuotta sitten vappuaattona; olin päässyt hius- ja meikkimalliksi yhteen kauneusalanliikkeeseen. Sain maailman kauneimman kiharapilven aika erikoisilla twisteillä. Myös meikkikin oli kunnossa. Sinä iltana tapasin avopuolisoni ja yhteistä taivalta useampi yhteinen vuosi takana!

nitahannele (Ei varmistettu)

nita kakstoista vee onnistui vakuuttamaan äitinsä permanentin ihanuudesta ja se oli saatava just-heti-nyt. Kotiversiona tottakai! Rakkautta kesti muutama viikko kunnes tajuntaan iski että hiusten latvat oli kamalaa hamppua. Siinä sitten kasvattelit permistä pois kun ei koko pehkoa kehdannut poiskaan leikata. Jossain vaiheessa puolet hiuksista oli tikkusuoraa ja puolet kuollutta kähärää; niistähän sai tosi kivat saparot!

Vuoden kärsimyksen jälkeen kuollut hius leikattiin ja tadaa; ei mennyt kuin puoli vuotta kun suostuttelin äitin uuteen koti-permikseen! Miksi, oi miksi niistä virheistä ei voi oppia ensimmäisellä kerralla :D

AnnieSofie (Ei varmistettu)

Kamalin kiharamuisto liittyy siskon häihin, joissa olin kaasona. Aamulla jäi loppujen lopuksi niin vähän aikaa omien hiusten ja naaman laittoon, että kiharat oli ihan kauheat. Kiva niitä katsoa kuvista sitten, mut ainakin olin loistava kaaso, kun priorisoin siskoni tarpeet! :D tolla olis varmaan ehtinykkin saada kivat ;) hyvää joulua Saara!

Pages

Kommentoi